Kimmo Österlundin kolumni: Olen lahjakas ihminen!
Kohta kaksi vuotta olen kolumneja kirjoittanut ja vasta nyt pääsen asian ytimeen. Sitähän sanotaan, että kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? Ja kun oikeasti löytyy lahjakkuutta kuten minulla, niin turha sitä on vakan alle piilottaa.
Oma lahjakkuuteni on jo vuosia sitten tullut varsinkin läheisilleni selväksi. Sitä ei ole tarvinnut erikseen mainostaa, vaan sen on huomannut ihan jokapäiväisessä elämässä. Aamulla, illalla ja siinä välissä, töissä, vapaalla, harrastuksissa ja eri tilaisuuksissa olen antanut lahjakkuuteni vapaasti kukoistaa. Paljastetaan se nyt kaikille: olen lahjakas nukkumaan eli unenlahjani ovat poikkeuksellisen hyvät.
Ystäväni muistelevat hymyillen tilannetta, jossa olimme tyttäreni kanssa Muumi-tapahtumassa Isomäen jäähallilla. Toisiimme nojautuen nukuimme sikeästi A-katsomon kuppipenkeillä keskellä iltapäivän esitystä. Meidän näkemämme Muumit olivat sillä kertaa siis unen tuotoksia. Tai se kerta, kun heräsin Finnkinon salissa kesken Disney-elokuvan omaan kuorsaukseeni. Siellä käyneet tietävät äänentoiston voimakkuuden, joten johtopäätös kuorsauksen voimasta on ilmeinen.
Vakavasti puhuttuna voin tunnustaa, että viime vuosien parasta aikaa olivat yhteiset ajotuntimme jälkikasvun kanssa. Silloin oli aikaa jutella kaikesta ja ylimääräiset häiriötekijät eivät haitanneet juttujamme. Opetuskin onnistui, kun inssi meni ensimmäisellä läpi. Rikoksen jo vanhennuttua voin sen tunnustaa, että aina ei ollut tarkoitus tehdä yli sadan kilometrin lenkkejä. Vakaa ajo ja lämmin auto vain houkuttivat ummistamaan silmiä. Helposti siinä sitten puolen tunnin tirsat tuli vetäistyä. Taisi olla etäopetusta?
Sitten on tietenkin ne vähemmän mairittelevat torkkumiset mm. kuppiloiden pöydissä. Aikanaan 90-luvun alussa olimme ystäväni kanssa Jazzien päätöskonsertissa rantamakasiinissa. Hieman siinä raskas viikko painoi ja otimme lukua. Tarjoilija tuli ja halasi meitä sanoen rauhallisten asiakkaiden olevan todella arvostettuja. Silloin vain olivat elävät esiintyjät lavalla ja kuulemma eturivissä nukkuvat kuuntelijat eivät oikein innostaneet artisteja. Uskoimme kerrasta.
KIMMO ÖSTERLUND