Hengellinen vakaumus urheilu-uran jälkeen
Olympiamitali Los Angelesista vuonna 1984 oli porilaiselle painonnostaja Jouni Grönmanille, 54, pieni pettymys. Hänellä oli mielestään edellytykset parempaan, mutta epäonni oli matkassa.
– Muutaman nukutun yön jälkeen harmitus poistui ja pronssikin kirkastui, Grönman naurahtaa tänä päivänä.
Siihen aikaa Suomessa ei suuresti juhlittu edes olympiatason suorituksia. Mitaleja tuli sieltä ja täältä, joten kansa oli totutettu hyvään.
– Pronssista ei tullut kutsua linnan juhliin, porilaiskonkari vitsailee.
Toinen porilainen samojen kisojen pronssimitalista oli nyrkkeilijä Joni Nyman. Kaupunki tarjosi molemmille kakkukahvit ja stipendit.
Urheilun ohessa Jouni Grönman työskenteli kirjanpainajana toistakymmentä vuotta. Aktiiviharjoittelun ja kisojen vuoksi poissaoloja tuli paljon. Hän sanookin olleensa oikeastaan ammattiurheilija, sillä palkka tuli urheilusta.
Uran loputtua hän kouluttautui liikuntapaikkojen hoitajaksi ja oli pitkään Porin vapaa-aikavirastossa töissä.
Pitkälle edennyt nivelrikko vei urheilijan sairauslomille ja pois työelämästä. Kuukausi sitten hänelle myönnettiin eläke. Rasitussärky rajoittaa elämää, mutta Grönman pyrkii viettämään suhteellisen normaalia arkea, johon sisältyy monipuolista kuntoilua, lastenlasten kanssa olemista ja ”rouvan kanssa laatuajan viettoa”.
1. Lopetit aktiiviurasi vuonna 1996 Atlantan olympialaisten jälkeen. Vielä vuonna 2009 voitit veteraanien Euroopan mestaruuden. Vieläkö painonnosto kuuluu kuvioihisi?
– Salilla käyn opastamassa Puntti-Karhujen punttikoululaisia eli 10–15 -vuotiaita. Valmensin nuoria, kun omat lapset harrastivat painonnostoa. Nyt en oikein enää tunne paloa siihen. Sain urheilu-uran jälkeen hengellisen vakaumuksen. Kuulun evankelisluterilaisen kirkon herätysliike lestadiolaisiin. Seuroissa tulee vietettyä aikaa.
2. Elämäsi kohokohta?
– Urheilun osalta Los Angelesin olympialaiset, vaikka ensin tulos harmitti. Jossakin elämän vaiheessa tärkeysjärjestys muuttui ja perhe-elämä nousi ykköseksi. Urheillessa isänä olo jäi taka-alalle, ja arki pyöri painonnoston ympärillä. Harjoituksia oli kolmisen kertaa päivässä, lisäksi leirit ja kisamatkat. Vaimo on aina ollut ymmärtäväinen, eikä kanna vieläkään kaunaa. Meillä on neljä lasta ja nyt jo lapsenlapsiakin.
3. Terveisesi lukijoille?
– Harrastakaa monipuolista kuntoilua, niin mieli pysyy virkeänä. Porissa on erinomaiset liikuntamahdollisuuden niin joukkosieluille kuin yksin treenaaville.
4. Mitä haluaisit lisää kotikaupunkiisi Poriin? Mistä mielestäsi voitaisiin nipistää, sillä kuntien on pakko elää säästöliekillä?
– Täällä on asiat hyvin. Emme tarvitse mitään lisää. Talkoohengen herättäisin henkiin joka kaupungissa ja kunnassa. Tänä päivänä odotetaan liikaa, että kaupunki tekee kaiken meille valmiiksi.
Jouni Grönman näkyy katukuvassa enää harvoin. Hän harrastaa punttisalia
kuntoilumielessä, jotta nivelrikko pysyisi aisoissa. Vapaa-ajasta osa kuluu
uskonnollisissa seuroissa.