Oslo on ihanan hidas
Norjan pääkaupungissa ei kukaan tunnu kiirehtivän. Turistin leppoisan mielentilan voi pilata vain hintataso.
Oslossa on noin 650 000 asukasta, eli suurin piirtein saman verran kuin Helsingissä. Ei uskoisi.
Kun helsinkiläiset tarpovat kiireisin askelin, suu viivana keskustan katuja, kulkee oslolainen rauhallisen levollisena. Ruuhkaisessa ratikassa kukaan ei tuupi tai murjota, kukaan ei örise kännissä. Oslossa autotkin tuntuvat ajavan hitaammin. Kun jalankulkija päättää siirtyä ostoskadun toiselle puolelle, hän saa tehdä niin. Autoilija kyllä väistää.
Hyväntuulinen leppoisuus tarttuu turistiinkin.
Ehkäpä heillä on varaa leppoisuuteen. Norjalaisten keskipalkka kun oli Palkansaajien tutkimuslaitoksen kaksi vuotta sitten tekemän tekemän vertailun mukaan kaksi kertaa suurempi kuin suomalaisten.
Ainakin norjalaisilla tuntuu olevan varaa syödä ulkona. Suositulla Aker Bryggen alueella vuonon rannassa on ravintola poikineen.
Lauantai-iltana ravintoloiden salit ovat täynnä. Italialaistyylisen ravintolan kaksi kerrosta on pullollaan illastajia, mutta tarjoilija ottaa seurueemme vastaan iloisesti ja alkaa tutkia tilannetta. Pian meidät jo ohjataan pöytään. Ruoka tulee yllättävän nopeasti, tarjoilijat puikkelehtivat pöytien välissä. Kun nousemme lähteäksemme, naapuripöydän norjalaisseurueesta huikataan: ”Joko te lähdette?”
Oslon julkinen liikenne toimii, on juna, raitiovaunut, metro ja bussit. Mutta käveleminenkin kannattaa. Keskustan tuntumassa voi tehdä mukavia kävelykierroksia eri suuntiin.
Keskustasta voi kävellä kuninkaanlinnan sivuitse Bogstadveienin ostoskatua pitkin Vigelandsparkeniin, joka on maailman suurin yksittäisen taiteilijan teosten puisto. Puisto on taiteilija Gustav Vigelandin (1869-1943) suunnittelema ja siellä on yli 200 hänen teostaan. Puisto toteutettiin pääosin vuosina 1939–1949.
Puistossa on paljon väkeä. Turisteja tulee busseittain, lapsiperheitä houkuttelee myös vieressä sijaitseva leikkipuisto. Kännykkä kourassa seisoskelevien pikkupoikien määrästä voi päätellä, että veistosten lisäksi puistossa majailee paljon Pokémoneja.
Vigelandin veistokset ovat kyllä komeita, mutta aiheiltaan melko raadollisia, osa jopa kauhistuttavia. Ehkäpä leppoisat paikalliset ja tohottavat turistit eivät lopulta katso veistoksia kovin tarkkaan. Meitä ystäväni kanssa puistattivat ihmiselämää kuvailevat teokset, joissa esimerkiksi potkittiin lapsia.
Norjalaisten kansallistaiteilijat ovat ehkä vähän outoja – maalaustaiteen ykkösnimihän on Edvard Munch, jonka teoksia voi ihailla vaikka Kansallisgalleriassa tai Munch-museossa. Mustasukkaisuudesta vihreä mies tai ahdistustaan huutava kulkija eivät myöskään viehätä kauneudellaan. Lumous löytyy muista arvoista.
Lisäksi norjalaisilla on mytologiasta kumpuavat trollit. Ne ovat pikkuisia, rupinenäisiä peikkoja. Niitä voi ostaa matkamuistoksi.
Leppoisan tunnelman Oslossa voi pilata vain raha. Hintataso on korkea. Kaikki kulutustavara maksaa vähintään saman tai enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi illallisella pitsa ja pieni lasi viiniä maksoi jo 30 euroa.
Yllättäen yöpyminen oli edullista. Yövyimme halpahotelliketjuun kuuluvassa Smart-hotellissa. Yhden hengen huone maksoi noin 60 euroa/yö. Huone oli siisti, mutta pieni kuin laivahytti.
Lennot Osloon eivät myöskään ole kalliita. Norjalainen lentoyhtiö Norwegian myy usein menopaluulentoja Helsingistä Osloon alla sadalla eurolla. Alhaiset matkakulut voivat matkailijan kukkarossa kompensoida paikallista hintatasoa – jos ajattelee norjalaisittain positiivisesti.