Töissä turvapaikanhakijoiden parissa
Kun Mari Kousa-Kuusisto noin vuosi sitten aloitti Suomen Punaisen Ristin Rauman vastaanottokeskuksen johtajana, hänen ensimmäinen tehtävänsä oli valita muut työntekijät. Siitä kuukauden kuluttua tulivat ensimmäiset asukkaat. ”Kaikki oli uutta: paikka, työyhteisö ja asukkaat. Silloin emme tienneet yhtään, millaista työ täällä tulisi olemaan”, Kousa-Kuusisto muistelee.
Tähän mennessä on selvinnyt, että työ vastaanottokeskuksessa on täynnä yllätyksiä ja tunteita.
Mari Kousa-Kuusisto haluaa olla sellainen johtaja, joka on mahdollisimman paljon mukana turvapaikanhakijoiden arjessa. Kohtaamiset ovat huolettomia ja nopeita tai syvällisiä ja raskaita.
– Puhumme yhdessä kaikesta, mitä ihmiselämään voi kuulua. Toisinaan huikkaamme huomenta ja vaihdamme kuulumiset lyhyesti. Toisinaan työhuoneeni sohvalle istahtaa ihminen, joka on ihan palasina. Sitten hän kertoo esimerkiksi siitä, että hänen veljensä on ammuttu kotimaassa.
Muutoin Kousa-Kuusiston vastuulla on se, että vastaanottokeskuksessa on riittävästi henkilökuntaa, ja että kaikki 16 työntekijää ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänen täytyy myös taata, että keskuksen asukkaille kuuluvat palvelut toimivat. Lisäksi Mari Kousa-Kuusisto vastaa siitä, että talous pysyy kurissa.
– Mutta oikeastaan en yhtenäkään aamuna tiedä, millaiseksi työpäivä muotoutuu.
Punaisen Ristin Rauman vastaanottokeskuksessa asuu tällä hetkellä 212 turvapaikanhakijaa. Ilmapiiri on Mari Kousa-Kuusiston mukaan pääpiirteittäin rauhallinen. Etenkin päivisin, kun lapset ovat koulussa ja vain pienimmät kotona. Illalla yhteiskeittiöt täyttyvät ruoantuoksusta ja aikuisten keskusteluista. Myös työntekijät saavat kutsuja syömään tai teelle.
Toisaalta ilmassa on pelkoa. Useimmat asukkaat ovat saaneet turvapaikkapäätöksen tänä syksynä.
– Totta kai kielteiset päätökset ahdistavat ihmisiä. Suurin osa kokee, etteivät he voi palata kotimaahansa ja ovat siksi tehneet valituksen hallinto-oikeuteen. Täällä aistii huolta ja tulevaisuuden pelkoa, kun käsittelyt kestävät useita kuukausia.
Turvapaikkapäätökset tekee Maahanmuuttovirasto. Ne eivät siis ole vastaanottokeskuksen työntekijöiden käsissä – ja jokainen asukas tietää tämän.
– Me olemme asukkaiden silmissä ihmisiä, jotka ovat mukana heidän arjessaan. Kielteiset päätökset ovat välillä tosi rankkoja itsellekin. Mutta emme voi jäädä murehtimaan niitä työyhteisössä, koska siten emme voisi tätä työtä enää tehdä.
Henkisesti raskasta pestiä ei ainakaan helpota ulkopuolelta tuleva paine.
– Saan todella paljon palautetta työstäni. Osa palautteesta on positiivista ja innostunutta, mutta osa on valitettavasti uhkaavaa ja ikävää, Mari Kousa-Kuusisto sanoo.
Kaikesta huolimatta vastaanottokeskuksen johtaja kokee velvollisuudekseen puhua työstään julkisesti.
– Omasta mielestäni tämä työ on valtavan ihanaa ja tärkeää, mutta samalla tämä on vain työtä. Tuskin olisi kenenkään etu, jos turvapaikanhakijat eläisivät kaduilla. Toivoisin, että kaikki näkisivät, että jonkun tämä työ on tehtävä.
Kousa-Kuusisto on opiskellut teologiaa ja kasvatustieteitä. Hän kertoo oppineensa johtajaksi harrastuksensa parissa; hän on aktiivinen partiolainen. Ensimmäisen kosketuksensa vastaanottokeskuksen arkeen Kousa-Kuusisto sai toimiessaan vapaaehtoisena pakolaisten hätämajoituksessa.
Nyt, vastaanottokeskuksen johtajana, hän toivoo uusia tekijöitä mukaan keskuksen toimintaan.
– Tällä hetkellä uusia vapaaehtoisia tarvittaisiin erityisesti viettämään aikaa perheiden kanssa, vaikka seuraksi lenkille tai viemään lapsia pulkkamäkeen ja luistelemaan.
SPR:n Rauman vastaanottokeskuksessa äidinkieliä on yhteensä seitsemän. Henkilökunta puhuu kaikille asukkaille lähtökohtaisesti suomea, alusta asti. Yhteisen kielen löytämistä ei siis tarvitse jännittää.
– Vapaaehtoisten palautteen perusteella on aina löydetty keinot kommunikoida.
HANNA HIRVONEN