Pääkirjoitus: Kuntavaalit eivät ole sote-vaalit vaan elinvoimavaalit
Kuntavaalien ehdokasasettelu päättyi tiistaina iltapäivällä, jolloin ehdokashakemukset piti jättää kuntien keskusvaalilautakunnalle. Jo ennen tätä Satakunnassakin oli nähty monenlaisia vaaleihin liittyviä taktikointeja. Ympäri maakuntaa on myös nimekkäitä luopujia.
Huhtikuun kuntavaalien suurin muutos liittyy sote- ja maakuntauudistukseen, joka astuu voimaan vuonna 2019. Silloin kunnilta viedään iso osa tehtäviä ja resursseja, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien vastuulle. Samalla kuntien tehtäväkentän ytimeksi muodostuu kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen. Siinä riittää tärkeätä työtä niin luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin.
Sote- ja maakuntauudistus näkyy myös kuntavaalien ehdokaslistoissa. Moni nyt kuntavaalit väliin jättävä valtuutettu saattaa hyvinkin tähdätä tammikuussa 2018 järjestettäviin maakuntavaaleihin.
Kuntavaalien ehdokkailla on tulevien viikkojen aikana normaalia tärkeämpi työ edessään. Ehdokkaiden vastuulla on nimittäin kertoa äänestäjille, että kunnat eivät ole jatkossa entisiään. Niiden tehtävät muuttuvat. Ehdokkaiden pitää sisäistää tämä myös itse.
Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat perinteisesti nousseet kuntavaalien alla keskustelun ytimeen. Eikä syyttä. Palvelut ovat koskettaneet kuntalaisia ja suurin osa kuntien varoista on mennyt näiden palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Kun katsoo monen kunnan tilinpäätöksiä, niin suurin yksittäinen menoerä löytyy nykyisin kunnanhallituksen alta kohdasta sosiaali- ja terveyspalvelut. Siitä on maksettu kuntalaisten tarvitsemat sote-palvelut, jonka on tuottanut joko naapurikunta tai kuntayhtymä.
Suurissa kaupungeissa sosiaali- ja terveyspalveluita on tuotettu sekä itselle että naapurikunnille. Porin perusturvakeskus on yksi tällainen. Se on osa Porin kaupunkia, sillä on oma lautakunta ja se on tuottanut palveluita myös naapurikunnille. Jatkossa tämä kaikki muuttuu. Sote-palvelut siirtyvät maakuntien tehtäväksi.
Mutta onko kunnilla sitten jatkossa enää mitään tehtävää? Kyllä on. Kunnat vastaavat yhä monista ihmisten arkeen useimmiten vaikuttavista palveluista. Kokonaisuuden nimi on elinvoimapolitiikka. Se on terminä vähemmän latautunut kuin elinkeinopolitiikka, joka toki on merkittävä osa elinvoimapolitiikkaa.
Kunnan vastuulla on muun muassa varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus ja toisen asteen koulutus sekä vapaa sivistystyö. Myös rakentamiseen liittyvät palvelut ja päätöksenteko ovat kuntien käsissä, on kyse sitten maa-, kaavoitus- tai asuntopolitiikasta tai vaikkapa kunnallistekniikasta.
Myös kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvät palvelut kuten kirjastot, liikuntapalvelut, kulttuuritoimi, kirjastot ja nuorisotoimi pysyvät kuntien käsissä.
Vaikka sote-muutosta on kritisoitukin, niin kuntien kontolle jää nyt sellaisia palveluita, joilla rakennetaan kunnan tulevaisuutta, elinvoimaa ja houkuttelevuutta. Kunnat pystyvät myös valitsemaan painopisteitä sen mukaan, millaiseksi kunta haluaa profiloitua.
Kaikki tämä vaatii sen, että ehdokkaat ja tulevat kuntapäättäjät tiedostavat ison muutoksen. Sote-palveluista päätetään jatkossa muualla kuin kunnissa ja sote-vaalit käydään vasta vuoden kuluttua. Nyt järjestetään kuntien elinvoimavaalit.