Pääkirjoitus: Pori on elänyt yli varojensa

Porin kaupunki järjesti heinäkuun lopussa vakavailmeisen tiedotustilaisuuden. Vaikka kesä oli vielä kauneimmillaan, tiedotustilaisuuden anti on oli kylmä. Porin olisi löydettävä vielä tämän vuoden aikana 13 miljoonan euron säästöt. Kaupunkilaisten arkeen säästöpäätös tulisi näkymään isoina lomautuksina, yt-neuvotteluiden piirissä olisi 6 500 ihmistä.

Kun Pori lomauttaa henkilöstöään, se ei vaikuta ainoastaan porilaisten arkeen, vaan myös monen muun satakuntalaiseen elämään. Muidenkin kuin porilaisten asiaksi lomautukset tulevat erityisesti perusturvan ja pelastuslaitoksen kautta. Lomautukset kun näkyvät vääjäämättä palveluiden saatavuudessa.

Julkisuudessa on puhuttu paljon lomautuksista ja niiden seurauksista, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mistä Porin tai monen muunkin kunnan vaikea taloustilanne loppupeleissä johtuu. Viime vuonna Porin kaupunki teki kymmenen miljoonaa euroa alijäämää. Tältä vuodelta alijäämää tulee säästöpäätöksistä huolimatta miljoonia euroja lisää ja ensi vuosi näyttää sekin synkältä, kun esimerkiksi valtionosuudet yhä laskevat. Pori on elänyt yli varojensa.

Porin talousarvio käy aina läpi mittavan luottamuselinkierroksen ja lopulta se hyväksytään valtuustossa. Jos kesken tilivuoden näyttä siltä, että menopuoli ei pidä, tulee hallintokunnalta lupapyyntö ylittää menobudjettinsa. Jossakin hallintokunnissa on myös kroonisesti alibudjetoitu menot.

Kun veronmaksaja seuraa talouskeskustelua, hän on helposti ymmällään. Porin lomautuspäätöstä on julkisuudessa arvosteltu monen päättäjät suulla. Lomautuksia ei saa tehdä tuonne, eikä tuolta saa säästää. Vaikka Porin pitäisi saada tämän vuoden aikana tehtyä 13 miljoonan euron säästöt, päättäjät tietävät, että niihinkään ei päästä. Silti monen mielestä nyt säästetään liikaa.

Kuntalainen toivoisi saavansa vaihtoehtoja. Valtuustokausi on normaalisti neljä vuotta. Sen pitäisi olla sen verran pitkä aika, että talouspäätöksiä kyetään tehdä koko valtuustokauden perspektiivillä.

Lomautukset ovat nopea tapa saada säästöjä aikaan, mutta yhtään pidemmän tähtäimen päätös se ei ole. Lomautuksia voi julkisen puolen säästökohteena verrata pakkasessa housuihin pissimiseen. Se lämmittää hetken, mutta pian on kylmä uudestaan. Yksityisellä puolella lomautuksia voi perustella sillä, että niillä tasataan kysynnän vaihteluita. Julkiselle puolella näin ei ole.

Säästökohteita pitäisi hakea lyhytnäköisyyden sijaan niin, että niistä tulee rakenteellisia, pysyviä. Keinojakin on, jos on uskallusta. Yksi rakenteellinen kustannuspuolen ongelma ovat työehtosopimukset. Monet julkisen puolen TES:t ovat kalliimpia ja jäykempiä kuin vastaavan alan yksityisen puolen sopimukset. Tästäkin syystä monet palvelut voidaan tuottaa yksityisellä puolella julkista puolta kustannustehokkaammin. Eikä se tarkoita yksiselitteisesti sitä, että laatu kärsisi. Kun kaupungin palvelut tuotetaan pitkälti yhteisillä varoilla, niin lähtökohtaisesti yhteisiä varoja pitää käyttää tehokkaasti.

Lomautusten vaihtoehtona on tuotu julki myös veroprosentin nosto. Yhdeltä kannalta veroprosentin nostoa puoltaa se, että lomautuksista kärsii myös pienipalkkaiset kaupungin työntekijät ja heidän ostovoimakin heikkenee. Veroprosenttia taasen vastustetaan sillä, että se syö yleisesti kaikkien ostovoimaa ja sillä, että verokorotus ei saa aina olla automaatti, jolla alijäämää kitketään.

Kuntavaalit käydään jo ensi vuoden huhtikuussa. Vaalien läheisyys voi houkutella puolueita irtiottoihin, mutta nyt olisi myös aikaa alkaa tuoda esiin omia keinoja, miten Porin talous seuraavalla vaalikaudella oikaistaan, jotta palvelutkin voidaan turvata.