Kröönruuskan kolumni: Kaks mailmaa
Mää meni täsä hiljakkoi lasareetii kattomaa yht ihmist ja kyl mää hämmästyi. Koko lasareeti alue oli mullistettu ja siäl oli menos isot laajennukset. Ko mää jäi linjapiilist poijes, ni opasteis seiso, et tonpäi 400 meetrii ja sit tonpäi 350 meetrii ja sit... En muist ennää. Synnyttäjjii varte oli pyärätiä. Tuli miälee, et onneks en ol synnytysijäs! Sit mää meni ovest sisäl ja rappuset yllöös ja yks fröökynä istu lasikopis ja jakso just vaival nosteskel viis senttii pitkii irtoripsiis ja viittoil kymmene senttii pitkäl rakennekynnelläs, et men tonpäi vaa ja punasist ovist läpitte ja sit seuraat vihreet färrii ja sit pehmeet pee-kirjaint ja sit menet aulaa ja sit hissii ja sit yhrenteetoist vooninkii ja sit...
Mää lähri korpivajelluksel ja joku ovi pläjähti päi naamaa, enneko mää huamasi, et yhres kyltis varotettii siittäki. Ovet aukes ittelläs ninko kummitustalos. Minnuu vastaa vello kauhee määrä kansaa pitki käytävii, kaike ikkäisii ja kaike färisii ja kaike näkösii. Piänii vavvojaki oli sylys. Mää ajatteli, et olenko mää tullu ny johonki tauluu taik elokuvvaa sisäl. Tämä oli ninko joku toine mailma.
Sama tiä tuli vähä syylline ja sukkela olo. Kyl määki ole ruikuttanu elämäni mistaakeist ja haavereist, mut yhtäkkii mää tajusi, et mää ole ollu aikalai hyväonnine ihmine. En ol ollu lasareetis muut kerttaa ko yhre lapse hakemas ja yhre rakkula leikkauttamas. Mahtoko niist tul yhtees neljä taik viis voorokaut? Lasareetit o jääny mul viaraiks, mut kyl mää se vajeltamise aikan tajusi, et ei sitä tiär, vaik tän joutus huamen. Taik tänäpä. Ei mikkää ol nin arvaamatoint ko elämä. Kaikki voi muuttuu sekuntis.
Terveitte mailmast huurellaa joskus sairaitte mailmaa semmostki, et olette itte aiheuttanu onkelmanne. Se tullee helposti huulil, ko näkkee, kummosii elintapoi ihmisil o. Pistää vihaks, ko verorahoil maksetaa sit kalliit hoirot. Kyl elintavoist tartteeki puhhuu, mut syyllistämine o vaikeempi juttu. Ei kukkaa suunnittel mukulan, et hän mennee ison hunninkol ja hänest tullee vaik alkoholisti. Elämä o mone asia summa. Ja ko tarkemmi syynää, ni huamaa, et terveitte mailma ja sairaitte mailma välis o kauhee määrä välimuatoi. Suuri enemmistö taapertaa välimaastos. Ei mikkää asia ol mustavalkone.
KRÖÖNRUUSKA