Pääkirjoitus: Jaksaisikohan äänestäjä käydä äänestämässä?

Porin Eetunaukiosta on muodostunut satakuntalaisen vaalityön keskus. On kyse sitten kunta- tai eduskuntavaaleista, niin Eetunaukiolla puolueet ovat sulassa sovussa vierekkäin omilla teltoillaan ja ehdokkaat jakavat vaalimainoksiaan. Ehdokkaille ja äänestäjille Eetunaukio on matalankynnyksen kohtaamispaikka. Sadan metrin matkalla pääsee halutessaan jututtamaan ilman leimautumisen pelkoa kymmeniä ehdokkaita useista eri puolueista. Näin oli viime lauantainakin.

Kuntavaalien yksi ehdoton suola on se, että ehdokkaat ovat tuiki tavallisia kuntalaisia: naapureita, työkavereita ja tuttuja. Poikkeuksetta jokainen äänestäjä tietää jonkun ehdokkaan jo ennakolta. Kuntavaaliehdokkaat eivät ole myöskään ylivertaisia politiikan ammattilaisia, vaan ainoastaan himpun verran äänestäjiä rohkeampia kuntalaisia, jotka ovat asettuneet ehdolle yhteisten asioiden hoitamiseen ja kaiken kansan arvioitaviksi.

Vaikka aurinkoisella Eetunaukiolla oli lauantaina väkeä ja ääntä, niin yleinen näkemys on, että kuntavaalien huuma ei ole vielä tavoittanut äänestäjiä. Tutkijoidenkin mukaan pelättävissä on, että äänestysaktiivisuus jää ennätyksellisen alhaiseksi. Siinä ei olisi mitään riemuittavaa, eikä yhtään voittajaa.

Kuntavaalien kiinnostus on laskenut viime vaaleissa pahasti. Satakunnan äänestysprosentti oli viime kuntavaaleissa lokakuussa 2012 enää vain 61,1. Korkein prosentti maakunnassa oli Karviassa, jossa äänesti 71,3 prosenttia äänioikeutetuista. Alle kuuteenkymmeneen prosenttiin äänestysaktiivisuus jäi Harjavallassa, Kokemäellä, Porissa ja Raumalla.

Kun kunnan äänestysprosentin jakaa vielä äänestysaluekohtaiseen tulokseen, huomaa kunnan eri osien väliset isotkin erot äänestysaktiivisuudessa. Viime kuntavaaleissa koko Porin äänestysprosentti oli 58,7. Reposaaressa äänestysprosentti oli sentään 68,2. Mutta Sampolan ja Itäisen Riihikedon äänestysalueilla äänestysprosentti oli tasan 50. Vain joka toinen äänioikeutettu käytti ääntään. Se oli häkellyttävän vähän.

Kuntavaalien alhainen äänestysprosentti on paradoksi. Kun seuraa, mistä paikallisista asioista ihmiset puhuvat, niin useimmiten juuri nämä asiat ovat kuntien päätösvallassa. On kyse sitten päivähoidosta, homekouluista, liikuntatiloista, kirjastoista, uimahalleista, kaavoituksesta ja rakennusluvista tai vaikkapa yritysten sijoittumiseen vaikuttavan infran rakentamisesta, niin asia kuuluu kunnan päätösvaltaan. Samoin jos kiinnostuksen kohteena on kunnallisvero tai kiinteistövero, niin niistäkin päättää kunta. Vaikka kunnan lonkerot ulottuvat jokaisen ihmisen arkeen liki päivittäin, niin silti kiinnostus kuntavaaleihin laimenee.

Ehdokkaat ja heidän puolueensa ovat siinä epäkiitollisessa asemassa, että heidän kontolleen lankeaa vaaleissa paljon. Ei riitä, että puolueet hakevat ehdokkaat ja kouluttavat heitä. Ei riitä, että ehdokkaat polttavat omaa aikaansa ja rahaansa kampanjointiin ja omien ajatustensa esilletuomiseen. Eikä riitä edes se, että ehdokkaat laittavat itsensä julkisen arvioinnin alttarille. Puolueet ja ehdokkaat vastaavat myös siitä, jos äänestysaktiivisuus jää matalaksi. Silloin syytetään, että kampanjointi on ollut vaisua.

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkoi tämän viikon keskiviikkona. Jaksaisikohan äänestäjä hoitaa oman osansa ja käydä äänestämässä?