Maaria Tirrin kolumni: Naapurisopua ja -apua parhaimmillaan

Hetki sitten luin Helsingin Sanomista artikkelin roihuvuorelaisesta kerrostalosta, josta kukaan ei halua muuttaa pois. Syy on yksinkertainen. ”Tässä talossa asukkaat pitävät huolta siitä, että asuminen on hauskaa ja naapureilla hyvät välit keskenään”, jutussa luki. Kuulostaapa tutulta, pohdin.

Asuessani Porissa perheemme kesäkausi alkoi aina siitä, kun pihakalusteet kannettiin pihamaalle. Samalla poksautettiin pullo kuohuvaa, huhuiltiin aidan yli ja kutsuttiin naapuripariskunta viettämään iltaa. Eräs toinen naapuripariskunta järjesti jokakesäiset silakkakekkerit, jonne mekin monesti suuntasimme. Usein talonedustamme lumetkin katosivat mystisesti: naapuriavulla voi olla tekemistä asian kanssa.

Turussa sama tarina jatkuu. Naapurustoni yhteisellä pihamaalla saa aina juttuseuraa ja ylimääräisiä kahvipaketteja ja leivonnaisia on jatkuvasti jaossa. Ennen joulua järjestämme aina legendaarisen glögikierroksen pihapiirissämme. Kierroksen perusidea on, että asukkaat valmistavat haluamaansa joulujuomaa. Kierrämme sitten porukalla asuntoja, maistelemme herkullisia juomia ja ennen kaikkea tutustumme toisiimme. Illan päätteeksi joku saa glögimestarin tittelin. Mikä olisikaan sen ihanampi tapa aloittaa joulunodotus?

Pienen aikaa sitten juttelin erään naapuripariskunnan kanssa. He kertoivat, että kahden pienen lapsen kanssa voi välillä olla rankkaa ilman tukiverkostoa. ”Kun välillä olisi mukavaa mennä kahvilaan ihan kahdestaan, ilman lapsia”, he sanoivat. Ilmoitin myöhemmin, että voisin tulla vahtimaan lapsia vaikka kerran viikossa. Lapsikuiskaajan verta minussa ei ole, mutta nyt olen sitten pelannut videopelejä ja lukenut kirjoja naapureiden lapsukaisten kanssa useaan otteeseen. Vanhemmat ovat silloin saaneet vähän omaa – ja yhteistä – aikaa. Eilen tulin kotiin kakalla kuorrutettuna (en omallani), mutta sellaista se on.

Muistelin juuri, että asuessani ulkomailla ostin välillä pullon viiniä ja kysyin spontaanisti naapureiltani, että ”Kelpaisiko viiniseura?”. Usein vastaus oli kyllä. Ei sen tarvitse loppujen lopuksi olla sen monimutkaisempaa.

MAARIA TIRRI