Talven pimeimpään aikaan pullahtelee maakunnasta yllättävästi uutisia aurinkoenergiaan liittyvistä avauksista. Yksi investointipäätös tulee Porin Puuvillasta, joka viime viikolla ilmoitti kauppakeskuksen katolle asennettavista 2 226 aurinkopaneelista, jotka tuottavat energiaa vuosittain noin 534 000 kWh. Kauppakeskus tarvitsee kesäisin paljon viilennysenergiaa. Työt alkavat vuodenvaihteen jälkeen.
Porilaiselle Markku ”Pensselisetä” Tanttiselle aurinko tuli mukaan talotekniikkaan jo syksyn alussa, kun hän sai tilaamansa hybridilämmitysjärjelmän käyttöön hallitsemaansa kerrostaloon Porin ytimessä.
Poistoilmasta lämmön talteenotto ja 30 neliön laajuinen aurinkoenergian kerääjä katolla vähentävät merkittävästi ostettavan kaukolämmön tarvetta.
– Tämä hybridi on edelläkävijäjärjestelmä, Tanttinen juttelee talvipimeässä.

Idean hän sai Reijo Hernesniemen suunnittelemasta ja toteuttamasta kohteesta Eteläpuistosta, mitä täydennettiin aurinkojärjestelmällä. Tanttinen kertoo järjestelmän sopivan yksiportaisiin korkeamallisiin vanhoihin kerrostaloihin, joissa on yksi poistoilmapuhaltaja. Sen ympärille rakennettiin tietokoneohjattu lämmöntalteenotto neljällä lämmönvaihtimella.
– Tuo 30-neliöinen aurinkokeräin katolla on tässä hetkessä sivuseikka. Sen suhteen odottelemme maaliskuuta, jolloin auringon hyvä aika alkaa.
Kerrostalossa on 36 asuntoa ja yksi liikehuoneisto. Liikehuoneiston poistoilmaa ei pystytä hyödyntämään. Hän on laskenut, että kaukolämmön tarve ensimmäisen syyskuun aikana putosi 84 ja lokakuussa 74 prosenttia vuoden takaisesta. Syyskuussa keräimellä auringosta saatiin lisäksi energia päiväsajan lämpimään veteen.
Sähköä sen sijaan kuluu kerrostalossa huomattavasti enemmän järjestelmän pyörittämiseen kuin aiemmin. Kokonaistaloudellisuuteen ratkaisussa pyritään, ja alkava vuosi näyttää suuntaa. Ensimmäisen käyttökuukauden säästöt olivat vielä vaatimattomat. Vajaan 200 000 euron investoinnin kuoletusajaksi on arvioitu 12 vuotta.
Tanttinen uskoo, että muutosta tulee pelkästään kaukolämmön kuukausittaiseen pohjamaksuun, ja hän odottaa auringosta keväästä lähtien todellisia hyötyjä. Ennen kaukolämmön kulutus oli 348 kWh vuodessa, nyt arvio tulevasta on 110 kWh.
– Olen yrittänyt opiskella näitä asioita. Ajatus oli mielessäni pitkään. On tämä ainakin ympäristöystävällinen teko, hän sanoo.

Tanttinen pohtii laajemmin, että aurinkoenergian keräämisen hyöty riippuu, mihin tarpeisiin sitä tehdään ja missä.
– Paikat, jossa on kylmälaitteita paljon, se on hyvä investointi, hän uskoo.

Reijo Hernesniemellä on kahden vastaavan kerrostalojärjestelmän suunnitelmat työn alla Porissa.
– Suomen pitää antaa ensi huhtikuuhun mennessä EU:lle suunnitelma, miten vanhojen kerrostalojen energiankulutusta pystytään leikkaamaan. Tämä järjestelmä on vakavasti otettava vaihtoehto, hän näkee.
– Helposti saisimme siirryttyä kohti hiilineutraalia tilaa, jos valtiolla olisi vain tahtoa. Tätä voisi edistää vaikka taloyhtiöille myönnettävällä alv-vähennyksellä. Ei tarvitsisi keksiä mitään erityisiä tukimuotoja, Hernesniemi Are Oy:stä sanoo.

Pohjanmaalla on kapina käynnissä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen myötä Vaasan keskussairaalasta ollaan lopettamassa laaja päivystys. Samalla laaja päivystys tullaan keskittämään alueella Seinäjoelle. Erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla päätös harmittaa. Esiin ovat nousseet myös kielelliset oikeudet, kun ruotsinkielisilläkin potilailla on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään.

Asiaa käsiteltiin viime viikolla myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Sen mielestä keskussairaalan päivystystä voidaan osittain siirtää Vaasasta Seinäjoelle, jos kielelliset oikeudet varmistetaan.

Kiistan juuret ovat sote-uudistuksessa, jossa haetaan säästöjä ja tehoja suomalaiseen sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä niiden järjestämiseen että tuottamiseen. Hallituksen esityksen mukaan jatkossa Suomessa olisi enää kaksitoista sairaalaa, jotka järjestävät laajaa erikoissairaalapäivystystä. Kahdentoista sairaalan joukossa on vielä viisi yliopistollista sairaalaa, jotka antavat kaikkein vaativinta hoitoa.

Kun Pohjanmaalla kaikki tehdään isosti, ovat Pohjanmaan kunnat ja maakuntaliitto aloittaneet näkyvän kampanjoinnin Vaasan sairaalan puolesta. Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan esimerkiksi Helsingin Sanomista ostetun mediatilan hinta on useita kymmeniä tuhansia euroja. Satakunnasta katsoen Pohjanmaan edunvalvonta näyttää olevan pahasti myöhässä.

Satakunnassa on jäänyt liian vähälle huomiolle se, kuinka suuri merkitys on sillä, että yksi laaja ympärivuorokautinen päivystys on hallituksen esityksen mukaan Porissa, Satakunnan keskussairaalassa.

Satakuntalaisten arkeen muutos ei juuri heti tuo uutta. Monessa muussa maakunnassa asia on eri. Satakuntakin olisi voinut pudota samaan sarjaan Kotkan, Mikkelin, Vaasan, Kokkolan tai Kajaanin kanssa, joissa tulee jatkossa olemaan vain ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys.

Miksi laaja päivystys on sitten tärkeä satakuntalaisille? Ainakin kahdesta syystä.

Suora tärkeys satakuntalaisille tulee siitä, kuinka läheltä on mahdollista saada laajankin erikoissairaanhoidon palveluita, kun niitä tarvitaan. Erityisesti tietyt vaativat leikkaukset kootaan laajan päivystyksen sairaaloihin. Kyse on silloin myös potilasturvallisuudesta. Osaaminen karttuu tekemällä. Tässä uudistuksessa Satakunnankin etu on, että vaativia erikoissairaanhoidon tehtäviä keskitetään isompiin yksiköihin. Esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden laatu on sitä parempi, mitä enemmän leikkaushenkilöstö pääsee niitä tekemään.

Toinen hyöty Satakunnalle on välillinen. Laaja päivystys vaikuttaa sairaalan houkuttelevuuteen työpaikkana. Lääkärien ja muiden asiantuntijoiden kiinnostus on suurempi niihin sairaaloihin, joissa on laajaa päivystystä. Päätös turvaa osaavan henkilöstön saamisen Satakuntaan jatkossakin.

Kun loppuvuonna on tapana valita vuoden parhaita ja antaa erilaisia tunnustuksia, niin laajan erikoissairaalapäivystyksen turvaaminen Satakunnassa lienee vuoden merkittävin maakunnan edunvalvontasaavutus. Tässä asiassa Satakunnan edunvalvonta on ollut kohdallaan ja ajallaan oikeassa paikassa.

Syksyllä iäisyyskutsun saanut kaikkien raumalaisten tuntema toimittaja ja kolumnisti Vappu-Erika Koskinen oli syntynyt Imatralla ja päässyt ylioppilaaksi Kajaanissa. Raumalle hän muutti vuonna 1950 opiskeltuaan Helsingin yliopistossa humanistisia aineita. Hyväksi raumalaiseksi kouluttautumisen hän aloitti paikallisessa Lallin toimituksessa ja toimi elämänsä aikana useampienkin alueen lehtien palveluksessa. Vappu-Erika perusti Rauman ensimmäisen kaupunkilehden Painopisteen ja osallistui erittäin aktiivisesti kaupungin omaleimaisuuden ja siihen liittyvään kulttuurin vaalimiseen
Olin tutustunut Vappu-Erikaan pikkuhiljaa vuosien kuluessa ja jäimme aina nähdessämme hetkeksi pohtimaan maailmansivun mutkia. Kerran tapasin hänet eräässä raumalaisessa marketissa istumassa rollaattorillaan. Siinä jutellessamme hänen kännykkänsä alkoi soittaa tulevan puhelun merkiksi Säkkijärven polkkaa. Naurahdin sen kuullessani, että ai sinulla on tuo soittoäänenä. No kun ei Horst-Wessel-Liediä saanut mistään, huokaisi Vappu-Erika siihen. Aloin laulaa kyseistä kansallissosialistien kunniamarssia vaivihkaan. Vappu-Erika yhtyi lauluun ja säkeistön loppupuolella veisasimme jo melkoisen kovalla äänellä. Toisen säkeistön alkaessa räjähdimme nauramaan ja totesimme meidän tuurillamme seuraavana päivänä kaupungilla kiertävän hurjan huhun. Poliisi oli kuulemma vienyt putkaan eräästä marketista Vappu-Erikan ja Pursiheimon Matin. Olivat ilmeisesti aika juovuksissa laulaneet jotain hitleriläisten marssia ja vielä ihan saksaksi.
Kysyin siinä sitten aikamme naurettuamme, että voinko joskus sitten hänen lähtönsä jälkeen muistella kolumnissani tätä tapahtumaa. Vappu-Erika nyökkäsi, että siitä vaan ja ilman muuta. Muutaman kerran jälkeenpäin hän tavatessamme huomautti, että muista Matti sitten se Horst Wessel -juttu.
Vasta myöhemmin ymmärsin Vappu-Erikan todellisen tarkoituksen Hitleriin viitatessaan. Juuri niinä aikoina rakkaassa isonaapurissa oli nuoriso ja nimenomaan eräs moottoripyöräjengi ilmaissut suuren kunnioituksensa maan johtajaa kohtaan. Vanha, viisas, paljon kokenut nainen viestitti Horst Wesselillä, että nousevan sukupolven ei missään pitäisi lähteä kannattamaan despoottia – seuraukset saattavat olla karmeat. Historian todisteet ovat vakuuttavat!
Terveiset! Ja lippu korkealle Vappu-Erika siellä, mihin Kaikkeuksien Herra sinut kantoi.

MATTI PURSIHEIMO

Aloitetta helpomman torille parkkeeraamisen puolesta käsitellään teknisen lautakunnan kokouksessa tammikuussa.

Kävis ja Porin Yrittäjät ry ovat tehneet kaupungin tekniselle lautakunnalle aloitteen. Aloitteessa esitetään, että maksullisten parkkipaikkojen sijaan Eteläkauppatorin ja Pohjoiskauppatorin parkkipaikoille saisi pysäköidä lauantaisin tunnin ajan parkkikiekolla.
– Yrittäjiltä tulleen palautteen mukaan torikauppa, kauppahalli ja torin ympäristön yksittäiset liikkeet ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden lähelle on päästävä pysäköimään helposti melko lyhyttä asiointia varten, Käviksen toiminnanjohtaja Kirsi Sainio-Lehtimäki perustelee.

Liikenneinsinööri Sanna Välimäki on myös sitä mieltä, että kaupungin keskustaa pitää elävöittää ja Käviksen sekä kauppatorin yrittäjien toimintaedellytyksiä ylläpitää ja vahvistaa. Hän huomauttaa, että kauppatorilla ei kuitenkaan ole kovin montaa parkkipaikkaa ja niiden käyttöaste on korkea.
– Tämän aloitteen pohjalta pysäköinninvalvojat ovat joulukuussa tarkkailleet nimenomaan lauantaipäivien käyttöastetta torin parkkipaikoilla, hän kertoo.
Välimäki muistuttaa, että silloin kun puhutaan kaupungin palveluiden hinnoittelusta, kysymys on budjettiasiasta.
– Teknisessä lautakunnassa tullaan edellyttämään, että menetetty pysäköintitulo, joka on vuodessa jokaiselta lauantaipäivältä yhteensä 35 000 euroa, saadaan rahoitettua elinkeinopoliittisista investoinneista, hän toteaa.

Välimäki jatkaa, että asiassa on myös kysymys liikennepoliittisista arvovalinnoista, kuten halutaanko kaupungissa edistää yksityisautoilua, joukkoliikennettä vai kevyen liikenteen käyttöä. Viime kädessä asiasta päättää kaupunginhallitus, joka viimeksi vuonna 2009 päätti lisätä maksullisia parkkipaikkoja keskusta-alueella.

Porin Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Jari Taimi kommentoi, että Kävis-alueen yrittäjät toivovat asiaa käsiteltävän elinkeinopoliittisena linjauksena, jolla parannetaan Porin keskusta-alueen vetovoimaa ja kilpailukykyä.
Toteutuessaan esitetyt toimenpiteet näkyisivät yrittäjien arvioiden mukaan kaupunkikuvassa kasvavina asiakasvirtoina sekä myös kasvavina kassavirtoina. Nämä yhdessä lisäisivät alueella olevien tyhjien liiketilojen kysyntää sekä kasvattaisivat välillisesti ja välittömästi kaupungin verotuloja.

Lauantaiden lisäksi aloitteessa on esitetty harkittavaksi, että torin varren parkkipaikat vapautettaisiin maksuttomiksi myös arkisin alkaen kello 16.00, jotta keskustan läheisyydessä työskentelevien olisi helpompaa asioida alueella työpäivän jälkeen.
Kolmantena aloitteessa esitetään myös harkittavan maksuttomiksi paikoiksi Eetunaukion lavan ja Antinkadun välissä olevia autopaikkoja.

Pysäköintimuutokset otettu ilolla käyttöön

Kävis-alueen ytimessä on nyt noin 570 yksityistä, maksutonta autopaikkaa.
Sokos ja IsoKarhu ovat vapauttaneet omat noin 200 autopaikkaansa maksutta asiakkaiden käyttöön. Pysäköinti on mahdollista noilla yhteensä noin 400 autopaikalla kahden tunnin ajan parkkikiekolla.
IsoKarhun pysäköinti muutettiin maksuttomaksi joulunavauksen yhteydessä 25.11. Tämän jälkeen automäärät ovat selvästi kasvaneet.
– Osa vaikutuksesta on luonnollisesti joulusesongilla, mutta oletamme ison osan kasvusta johtuvan maksuttomasta ja aiempaa vaivattomammasta pysäköinnistä, joka jatkuu vielä ainakin joulukuun loppuun asti. Niin asiakkaat kuin vuokralaisetkin ovat kokeneet loppuvuoden ajaksi tehdyn muutoksen iloisena ja erittäin positiivisena yllätyksenä, kertoo kauppakeskuspäällikkö Tero Kormano.
Myös Sokoksen autopaikoilla on ollut selvästi aiempaa enemmän käyttäjiä. Käytäntö jatkuu toistaiseksi.
– Olemme saaneet runsaasti hyvää palautetta. Kun julkistimme maksuttomuuden Facebookissa, saimme kahden ensimmäisen tunnin aikana noin 600 kiittävää kommenttia, toteaa Sokos johtaja Erja Skinnarla.
Aiempaan tapaan maksuton pysäköinti kahdeksi tunniksi parkkikiekolla on mahdollista BEPOPin parkkihallissa noin 150 autopaikalla ja Muotitavaratalo Ratsulan pysäköintitasanteella 20 paikalla.

PAULIINA VILPAKKA

Autonvalmistuksen luulisi olevan peltisepän ja autosähköasentajan erikoistyötä. Mutta mitä vielä – kun Valmet Automotiven historiallisen mittavan työhönoton ensimmäistä vaihetta on jäljellä muutama päivä, ei tunnu olevan niin tarkkaa, mistä lähtökohdista tekijä tulee.
– Oikea asenne työntekoon, palvelujohtaja Satu Remmer Satakunnan TE-toimistosta tiivistää vaatimukset.

Satakuntalaiset TE-toimiston työntekijät kävivät hiljan Uudenkaupungin autotehtaalla tutustumassa ympäristöön, johon viraston työntekijät ohjaavat asiakkaitaan nyt tehostetusti. Tehdas ja TE-toimistot ympäri Suomen ovat rakentaneet verkoston, jotta autoteollisuus saisi tarvitsemansa runsaat tuhat uutta työntekijää.
– Tämä marssijärjestys on normaalista poikkeava – työnantajan toiveet ratkaisevat ja sitten astumme kehään, Remmer sanoo.
– Olemme valmiudessa järjestämään tapahtumia. Yksi meillä oli Raumalla syksyllä, Valmet Automotive oli mukana, hän jatkaa.
Tällä hetkellä Valmet Automotive hakee 250 autonrakentajaa eri tehtäviin hitsaamoon, maalaamoon ja kokoonpanoon sekä logistiikkaan. Hakuaika päättyy joulukuun 18. päivänä.
Remmerin mukaan uudet pestuumenetelmät liittyvät nimenomaan maan kattavaan verkostoon ja rekrytointitapahtumien tukemiseen. Työttömät ja työttömyysuhan alla olevat hakevat rekrykoulutukseen te-palvelut.fi -internet-sivuilla tai sitten työpaikkaa vaihtavat hakevat suoraan tehtaan verkkosivuilla. Remmer sanoo, että nettihakemusten täytössä annetaan varmasti apua.

Hakua koordinoivasta Varsinais-Suomen TE-toimistosta kerrotaan, että tähän mennessä TE-toimistojen kautta on jätetty vajaat 400 hakemusta, pääosin Turusta. Tehtaalta vastaavasti kerrotaan, että kaikkineen 1 500 jätetyn hakemuksen raja on jo rikkoontunut.
– Aiempina hakukertoina myös Satakunnasta ja Pirkanmaalta autonvalmistukseen on hakeuduttu vilkkaasti, ja tätä odotetaan tälläkin kertaa, asiantuntija Tarja Tötterman Varsinais-Suomen TE-toimistosta tiesi tilanteesta maanantaina.
Palvelujohtaja Remmer huomauttaa, että Rauma, Harjavalta ja Porikin ovat vielä sillä etäisyydellä, että päivittäinen työssäkäynti tehtaalla onnistuu. Etäämmältä tuleville autontekijöille tarjoutuu mahdollisuus, sillä asuntoja ei järjesty kuitenkaan nopeasti tehtaan tuntumasta kaikille.

Remmer korostaa, että hakemusta täytettäessä kannattaa miettiä mitä korostaa. Valtteja ovat kertominen motivoituneisuudesta, joustavuudesta, halusta sitoutua työhön ja sosiaaliset taidot.
– Myös kaikkien aikaisempien työkokemusten perusteella syntyneistä vahvuuksista ja oppimiskyvystä kannattaa olla valmis kertomaan, jos pääsee haastatteluihin.
Hän viestittää, ettei ammatillinen osaaminen autonvalmistuksessa ole lähtökohta, vaikkakin eduksi. Työnantaja kouluttaa tehtäviin.
– Tämä on erittäin hyvä tilaisuus. Tämä ei ole iästä kiinni tai mies/nainen-asetelmasta, hän korostaa.
Työttömiä Satakunnan työvoimasta syyskuun lopussa oli 12,9 prosenttia – Porin seudulla 15,6, Raumalla 12 ja Harjavallassa 11,8 prosenttia.

Kun Mari Kousa-Kuusisto noin vuosi sitten aloitti Suomen Punaisen Ristin Rauman vastaanottokeskuksen johtajana, hänen ensimmäinen tehtävänsä oli valita muut työntekijät. Siitä kuukauden kuluttua tulivat ensimmäiset asukkaat. ”Kaikki oli uutta: paikka, työyhteisö ja asukkaat. Silloin emme tienneet yhtään, millaista työ täällä tulisi olemaan”, Kousa-Kuusisto muistelee.

Tähän mennessä on selvinnyt, että työ vastaanottokeskuksessa on täynnä yllätyksiä ja tunteita.
Mari Kousa-Kuusisto haluaa olla sellainen johtaja, joka on mahdollisimman paljon mukana turvapaikanhakijoiden arjessa. Kohtaamiset ovat huolettomia ja nopeita tai syvällisiä ja raskaita.
– Puhumme yhdessä kaikesta, mitä ihmiselämään voi kuulua. Toisinaan huikkaamme huomenta ja vaihdamme kuulumiset lyhyesti. Toisinaan työhuoneeni sohvalle istahtaa ihminen, joka on ihan palasina. Sitten hän kertoo esimerkiksi siitä, että hänen veljensä on ammuttu kotimaassa.

Muutoin Kousa-Kuusiston vastuulla on se, että vastaanottokeskuksessa on riittävästi henkilökuntaa, ja että kaikki 16 työntekijää ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänen täytyy myös taata, että keskuksen asukkaille kuuluvat palvelut toimivat. Lisäksi Mari Kousa-Kuusisto vastaa siitä, että talous pysyy kurissa.
– Mutta oikeastaan en yhtenäkään aamuna tiedä, millaiseksi työpäivä muotoutuu.

Punaisen Ristin Rauman vastaanottokeskuksessa asuu tällä hetkellä 212 turvapaikanhakijaa. Ilmapiiri on Mari Kousa-Kuusiston mukaan pääpiirteittäin rauhallinen. Etenkin päivisin, kun lapset ovat koulussa ja vain pienimmät kotona. Illalla yhteiskeittiöt täyttyvät ruoantuoksusta ja aikuisten keskusteluista. Myös työntekijät saavat kutsuja syömään tai teelle.
Toisaalta ilmassa on pelkoa. Useimmat asukkaat ovat saaneet turvapaikkapäätöksen tänä syksynä.
– Totta kai kielteiset päätökset ahdistavat ihmisiä. Suurin osa kokee, etteivät he voi palata kotimaahansa ja ovat siksi tehneet valituksen hallinto-oikeuteen. Täällä aistii huolta ja tulevaisuuden pelkoa, kun käsittelyt kestävät useita kuukausia.

Turvapaikkapäätökset tekee Maahanmuuttovirasto. Ne eivät siis ole vastaanottokeskuksen työntekijöiden käsissä – ja jokainen asukas tietää tämän.
– Me olemme asukkaiden silmissä ihmisiä, jotka ovat mukana heidän arjessaan. Kielteiset päätökset ovat välillä tosi rankkoja itsellekin. Mutta emme voi jäädä murehtimaan niitä työyhteisössä, koska siten emme voisi tätä työtä enää tehdä.

Henkisesti raskasta pestiä ei ainakaan helpota ulkopuolelta tuleva paine.
– Saan todella paljon palautetta työstäni. Osa palautteesta on positiivista ja innostunutta, mutta osa on valitettavasti uhkaavaa ja ikävää, Mari Kousa-Kuusisto sanoo.
Kaikesta huolimatta vastaanottokeskuksen johtaja kokee velvollisuudekseen puhua työstään julkisesti.
– Omasta mielestäni tämä työ on valtavan ihanaa ja tärkeää, mutta samalla tämä on vain työtä. Tuskin olisi kenenkään etu, jos turvapaikanhakijat eläisivät kaduilla. Toivoisin, että kaikki näkisivät, että jonkun tämä työ on tehtävä.

Kousa-Kuusisto on opiskellut teologiaa ja kasvatustieteitä. Hän kertoo oppineensa johtajaksi harrastuksensa parissa; hän on aktiivinen partiolainen. Ensimmäisen kosketuksensa vastaanottokeskuksen arkeen Kousa-Kuusisto sai toimiessaan vapaaehtoisena pakolaisten hätämajoituksessa.
Nyt, vastaanottokeskuksen johtajana, hän toivoo uusia tekijöitä mukaan keskuksen toimintaan.
– Tällä hetkellä uusia vapaaehtoisia tarvittaisiin erityisesti viettämään aikaa perheiden kanssa, vaikka seuraksi lenkille tai viemään lapsia pulkkamäkeen ja luistelemaan.
SPR:n Rauman vastaanottokeskuksessa äidinkieliä on yhteensä seitsemän. Henkilökunta puhuu kaikille asukkaille lähtökohtaisesti suomea, alusta asti. Yhteisen kielen löytämistä ei siis tarvitse jännittää.
– Vapaaehtoisten palautteen perusteella on aina löydetty keinot kommunikoida.

HANNA HIRVONEN

Gran Canaria on paljon muutakin kuin Puerto Ricon täyteen hotelleja rakennetut rinteet tai Inglésin turisteja pursuavat olutbaarit. Saaren ilmasto on lämmin ja miellyttävä ympäri vuoden. Marraskuun alussa mittari näytti päivisin jopa 26 astetta, iltaisin terassilla tarkeni villatakissa. Kuuden tunnin lentomatkan jälkeen kentältä oli helppo hakea etukäteen alle satasella viikoksi vuokrattu auto.
Kanarian luonto ja kylät tarjoavat paljon nähtävää. Pitkät hiekkarannat ja dyynialueet houkuttelevat löhöilyyn ja pulikoitiin Atlantin kirkkaissa vesissä. Maspalomasin ja Playa del Inglésin välissä oleva pitkä ranta on noussut kävelijöiden suosioon. Saaren eteläosa tarjoaa loistavat puitteet vesiurheilulajien ja golfin harrastamiseen.

AirBnB:n kautta vuokrattu lomakoti hienostuneessa ja tyylikkäässä Melonerasissa osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Suurten uima- ja porealtaiden veden olisi toivonut olevan muutaman asteen lämpimämpää perheen pienempiä ajatellen. Melonerasista on rakennettu Maspalomaksen majakalle asti rannan tuntumassa kulkeva helppokulkuinen kävelytie. Maspalomasista löytyy merkkiliikkeitä. Auringonlaskuja pääsee ihastelemaan viihtyisissä rantaravintoloissa taustalla soivan elävän musiikin kera. Alueen supermarketeissa liha-, kala- ja hedelmätiskit notkuivat tuoreina. Ruokakassin hinta on Kanarialla noin puolet Suomen hintaa edullisempi. Litran pullon punaviiniä sai 2,99 eurolla.

Kanarian komeimmat maisemat löytyivät vuoristoretkellä, jonne olivat löytäneet myös lukuisat pyöräilijät. Kiemuraiset tiet, eri ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeet sekä pikkukylät ovat kokemisen ja näkemisen arvoisia. Teitä reunustavilla pengerryksillä kasvoi muhkeita kaktuksia ja viljelyksiä, saaren huipulla pitkäneulaisia mäntyjä. Valkoiset pilvet valuivat henkeä salpaavan kauniina alas vuorilta. Ylhäältä on huimat maisemat jylhiin kalliopaaseihin ja alas sammuneiden tulivuorten kraatereihin.
Saaren keskiosan ylängöllä, yhden maailman suurimman kivipaasin, Roque Nublon, lähellä sijaitsee laaksojen ympäröimä mantelikaupunki Tejeda. Se on viehättävän rauhallinen ja ilma huomattavasti rantapaikkoja viileämpää. Tejeda on tyypillinen kirkon ympärille muodostunut pieni kaupunki, jonka katujen varsilla oli valkoiseksi kalkittuja taloja parvekkeineen ja punaisine kattoineen sekä hyvin hoidettuine ruukkukasvipuutarhoineen.

Saaren pääkaupungissa Las Palmasissa voi nauttia kulttuurista, museoista, teattereista ja konserteista. Vanhasta kaupungista on mukava aloittaa tutustuminen kaupunkiin. Ostoksia voi tehdä kauppahalleista tai shoppailusta tasokkaassa tavaratalossa ja putiikeissa. Pääkaupungin ranta ja rantakatu ovat viihtyisiä. Sanoisinpa, että kaupunki on paljon mainettaan parempi ja kaukana Irwinin laulujen luomasta fiiliksestä. Las Palmasissa olisi ollut mielenkiintoista käydä myös tiedekeskuksessa, tekniikkamuseossa tai vaikka oopperatalossa, mutta aikaa oli liian vähän.
Seuraavalle Gran Canarian matkalle jäikin monta mielenkiintoista asiaa katsottavaksi. Listalla ovat ainakin Arvcasin kaupungin tunnettu katedraali, Puerto de las Nievasin idyllinen satamakaupunki, saaren korkein ja viilein kylä Artenara, kivikaudelta peräisin olevat Cenoblo de Valerion luolat sekä Teror-kylän, Virgen del Pinon värikkäät talot ja puuleikkauksin koristellut parvekkeet.

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Anna Kari tuntee joulupöydän maukkaimmat ja halutuimmat herkut.
– Perinteitä ei pidä unohtaa. Vähitellen joulupöytään on hiipinyt myös tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja. Viime aikoina vanhojen tuttujen makujen rinnalle on tuotu entistä enemmän varsinkin kasviksia. Perinteisten laatikkojen ja rosollin lisäksi pöytään nostetaan tulevana jouluna entistä enemmän erilaisia salaatteja, kertoo Kari.

Hänen mukaansa linjaa on tänä päivänä kevennetty myös jouluruokien kohdalla. Joulun ruuat ovat olleet tyypillisesti raskaita. Myös erilaiset ruoka-allergiat määrittelevät joulun tarjoiluja.
– Kaloreita on ollut tunnetusti paljon ja pöydän antimia on nautittu runsaasti. Nyt syödään mieluummin hieman vähemmän, mutta laadukkaasti. Ihmiset ainakin täällä Länsi-Suomessa haluavat tarjota jouluaterioillaan hyvää ja lähiseudulla tuotettua ruokaa. Ruuat halutaan myös valmistaa itse. Näin saadaan säilymään aiemmilta sukupolvilta ammennetut taidot ja perinteet, sanoo Kari.

Keventyneestä linjasta huolimatta joulupöydän ehdoton kunkku on edelleen kinkku.
– Nykyisin sekin halutaan valita lähituottajien tarjonnasta. Halutaan tietää, missä ja millaisissa olosuhteissa siat ovat eläneet. Vaikka kinkun asema on yhä vankka, moni tahtoo jouluna maistella vaikkapa kalkkunaa. Myös monipuoliset ja aina halutut kalavaihdot ovat entistä paremmin esillä, vakuuttaa ruoka-asiantuntija.

Vaikka joulun ruokatrendit ovat hakemassa uusia uria, mihinkään radikaaliin muutokseen Kari ei usko.
– Uusia tuulahduksia nousee, mutta turhaa eksotiikkaa joulupöytään ei kannata tuoda. Eksoottisimpia makuja haluavat lähtevät etsimään niitä jostain kauempaa, uskoo Kari.

Kasvisruokien ystäväksi tunnustautuva Kari haluaa säilyttää perinteet, mutta pientä muutosta hän on itsekin halunnut tuoda joulun ruokapöytään.
– Omat vanhempani ovat usein läsnä joulupöydässä. Heidän kanssaan olemme nauttineet joskus myös itse valmistettua pitsaa. Sitä ei kuitenkaan ole tuotu jouluaaton juhlapöytään, paljastaa Kari.

Ruokailua määrittävät tänä päivänä myös erilaiset ruoka-allergiat.
– Pähkinäallergia on yksi tavallisimmista allergioista. Sen ja muiden yliherkkyyksien kanssa pitää olla erittäin tarkkana, huomauttaa Kari.

Pääruokien lisäksi olennainen osa jouluateriaa ovat myös mantelein ryyditetyt joulupuurot ja monenlaiset jälkiruuat.
– Leivonnaiset tehdään yleensä jo hyvissä ajoin. Kahvi kuuluu kuvioihin ja suklaakin on säilyttänyt asemansa, mutta uusia makuja pöytään tuovat muun muassa erilaiset jäädykkeet.

Omaan joulun jälkiruokapöytään Kari tuo muun muassa syksyllä säilötyt omenat.
– Jokainen rakentaa joulun tarjoilunsa omien mieltymystensä mukaan. Tärkeintä on sittenkin se, että keräännytään läheisten kanssa yhteen. Edes kerran vuodessa, muistuttaa Kari.

Poke-kakku 

Taikina
225g voita (pehmeää)
2 ½ dl sokeria
4 munaa
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan hienoksi raastettu kuori
¼ tl suolaa

Rommiluumut
500g tuoreita luumuja tai omenia
2 dl tummaa rommia
1 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko halkaistuna
½ tl jauhettua kardemummaa

Kuorrutus
50 g voita (pehmeää)
1 ½ dl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja edelleen vatkaten. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, sitruunankuori ja suola. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 45–50 minuuttia, kunnes kakku on tikulla testattaessa kypsä.
Huuhtele ja halkaise luumut, poista kivet. Mittaa rommi, sokeri, vaniljatanko ja kardemumma. Keitä luumuja liemessä 10 minuuttia, kunnes ne pehmenevät, mutta eivät vielä hajoa.
Nosta luumut ja vaniljatanko pois liemestä. Keitä lientä kasaan, kunnes se hieman sakenee, noin 10 minuuttia.
Töki kakku täyteen reikiä. Valuta luumulientä tasaisesti kakun reikiin. Anna kakun jäähtyä.
Tee kuorrutus. Vatkaa kulhossa nopeasti voi, tomusokeri ja tuorejuusto tasaiseksi. Levitä kuorrutus kakun päälle. Lisää lopuksi luumut tai omenat.

Ohje: Maku-lehti yhteistyössä
Maa- ja kotitalousnaiset

Lämmin läikähdys käy sydämessäni, kun näen joulupukin ajelevan aattona koteja kohti. Tapanani on heiluttaa valkoparralle, ja voi sitä iloista oloa, mikäli saan vastatervehdyksen.

Lapseni alkoivat aikuisiksi ehdittyään muistella, miten karmeaa oli joulu toisensa jälkeen esiintyä pukille. Yleensä pukki vaati äidin innoittamana jouluista laulunpätkää, ihan tunnelman luomiseksi. Paljon mieluummin kullannuppuni olisivat sanoneet päivää, hyvää joulua ja napanneet kiireesti lahjat. Sitten pukki olisikin joutanut jo rientämään seuraavaan kohteeseen.

Eräänä jouluna yllätin aikuiset lapsoseni ja heidän seuralaisensa. Tilasin meille aattoillan iloksi oikean joulupukin. Pystyin jopa pitämään jäynäni salassa.

Ovikello soi ja esikoispoikani meni ovelle. Valkopartahan se siellä seisoi lahjapusseineen. Esikoinen tarttui hetkeen ja totesi leikkisällä äänellä pukin nyt eksyneen väärään taloon. Myös pukki oli roolinsa sisäistänyt ja kyseli, eikö täällä ole sen ja sen nimisiä lapsia. No olihan, totta vie.

Se joulu jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen äidin kullannupuilleen tarjoaman joululahjan ansiosta. Toki paketitkin jaettiin, mutta tällä kertaa ilman laulun lurituksia. Jos olisin esitystä ehdottanut, jälkikasvuni tuntien, olisin joutunut perheen kehnoimpana laulajana estradin tähdeksi.

Kristiina Kojo heittää päälleen lämpimän turkin ja astuu tuulen tuivertamaan pihapiiriin. Tarhassa haukkuvat näyttely- ja metsästyskoirat, ajokoiraveljekset Roope ja Roki. Ne ovat Kristiinan ja avopuolisonsa Esko Hellstenin ”pojat”.
Näyttävä turkki on kalastusta ja metsästystä harrastavan Eskon lahja puolisolleen. Turkiksista on viime päivinä puhuttu julkisesti paljon, mutta Kristiina ei kohuista piittaa.
– Nämä turkikset ovat metsästä, eivätkä tarhakasvatettuja, hän perustelee asuvalintaansa.

Kristiina ylitti runsas kuukausi sitten yhden tärkeän virstanpylvään. Hän täytti 65 vuotta ja aikoo jättää kesällä leipäpuunsa Porin seudun kansalaisopistossa. Kristiina työskentelee kielten suunnitteluopettajana ja opettaa espanjaa.
– Viimeinen työpäiväni on ennen kesälomia. Aion juhlistaa sitä yhdessä työkaverieni kanssa. Puolisoni Esko on ollut jo vuosia eläkkeellä kirvesmiehen töistä. Edessä on suuri elämänmuutos, kun jäämme molemmat kotiin.

Pari on tavannut toisensa Porissa baarissa Eskon juhliessa 50-vuotispäiviensä jatkopäiviä heinäkuussa toistakymmentä vuotta sitten. Seuraavana päivänä Esko soitti Kristiinalle treffit mielessään. Molemmilla oli takana eletyt avioliitot ja muut suhteet. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja nykyiseen kotitaloon Luvialle he muuttivat vuonna 2005.
Kristiina palasi avoliiton myötä kotikuntaansa, sillä hän on syntyisin luvialainen. Vanhemmat Eine ja Vilho Kaikkonen asuivat Muuvinmäessä muutaman kilometrin päässä Kristiinan nykyisestä kodista. Neljä vuotta nuorempi pikkusisko Raija syntyi Porissa, jonne perhe muutti isän saatua ylikonemestarina töitä Outokummulta.

– Asuimme Metallikylässä Väinölässä tehdaslaisten talossa. Sieltä muutimme isän työn perässä Kemiin. Kirjoitin ylioppilaaksi Kemin yhteiskoulusta vuonna 1970. Olemme luokkalaisteni kanssa pitäneet jo kolme luokkakokousta, elokuussa viimeksi. Sovimme juhlivamme Riemuylioppilasjuhlat vuonna 2020. Silloin tulee kuluneeksi 50 vuotta valkolakeistamme. Toivottavasti pysymme terveinä ja saamme juhlamme, Kristiina haaveilee ja vilkaisee ulos keittiön ikkunasta.
Koirien kaveriksi on saapunut punertavan kirjava kissa. Veljekset alkavat rähinän. Ne eivät ilmiselvästi välitä nähdä muita lemmikeitä varastamassa Kristiinan huomiota.

Ammatinvalinta oli selvä jo pikkutyttönä. Kristiina kirjoitti 10-vuotiaana omaan ystäväkirjaansa haluavansa isona kielten maisteriksi. Hänen silmänsä alkavat säkenöidä, kun hän puhuu vieraan kielen oppimisesta. Nuoret hallitsevat sen kuin itsestään, mutta moni aikuinen ei meinaa uskaltaa suutaan avata. Jos avaakin, ensin kääntää mielessään lauseet vieraalle kielelle, ettei vaan sano mitään väärin.
– Ujous ja kainous roskakoriin. Siitä se lähtee, harjoittelemalla, puhumalla ja tekemällä ihminen oppii. Matkoillakin paikalliset nauttivat, kun turistit juttelevat, vaikka vain muutaman sanan. Älä missään nimessä ala kääntää lauseita, tai tilanne on suun avattuasi jo iloisesti ohi.

Kristiina-opettaja vinkkaa ottamaan kirjan käteen ja lukemaan sitä tai kuuntelemaan cd:tä. Puhutusta tai luetusta ei tarvitse ymmärtää jokaista sanaa. Riittää, kunhan oppii ymmärtämään kokonaisuuden.
– Sanakirjaa ei plarata, eikä virheitä pelätä. Ole rohkea ja usko itseesi. Mene peilin eteen ja hoe vaikka aamuin illoin kymmenen kertaa: ”Osaan ja pärjään ja olen hyvä”. Sen jälkeen aivan varmasti pärjäät matkoillasi ja uskallat avata suusi, Kristiina kannustaa.

Eläkepäivillään hän aikoo nähdä maailmaa enimmäkseen omin päin muualla kuin turistirysissä. Eskolla on Eskon harrastukset, koti ja koirat hoidettavina.
– Kaipaan valoa ja vähän lämpöä. En ole kuitenkaan helleihmisiä. Tällä hetkellä minua kiehtovat Australian Vanuatu, Bali ja lähimatkana Espanjan Malaga ja Barcelona.

Mikä on parasta elämässäsi?
– Oma koti ja avopuoliso Luvialla, lähisuku, tavallinen arki. Se, kun voi kömpiä iltaisin omaan sänkyyn. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa. Ai joululahjatoive? Oikeastaan ei minulla ole. Jos jotain on pakko sanoa, niin lahjakortti kauneushoitolaan tai kampaajalle on tervetullut, Kristiina saa puristetuksi, oikeastaan miettimättä.

INFO:
Kristiina Kojo:
• Syntyjään luvialainen.
• Lapsuudenperheessä äiti, isä ja pikkusisko Raija.
• Isä ylikonemestari, äiti kotirouva, myöhemmin myyjä.
• Avopuoliso Esko Hellsten, jälkikasvu Petri, 38.
• Harrastaa kuntosalia, jumppaa ja koiranäyttelyjä.
• Remontoi puolisonsa kanssa rintamiestaloa.
• Jää kevätkauden jälkeen eläkkeelle Porin seudun kansalaisopistosta.
• Lupaa ostaa älypuhelimen ja pitää ystäviinsä yhteyttä mm. facebookin kautta.

Viime viikolla Satakuntaliiton maakuntavaltuustossa ei ollut vielä joulurauhaa, kun valtuusto valitsi uutta maakuntajohtajaa. Tunnelma oli kireä.

Uuden maakuntajohtajan valinta on maakunnalle aina iso mahdollisuus. Mutta jotenkin peruspositiivisesta asiasta saatiin maakuntavaltuustossa happaman makuinen. Valtuusto intoutui jopa ruoskimaan itseään ja maakuntahallitusta maakuntajohtajan valintaprosessista. Useammalla suulla haettiin syitä, miksi sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila vetäytyi maakuntajohtajapelistä pois. Jälkikäteen moni kertoi valtuustossakin, että piti juuri Varhilaa parhaana ehdokkaana.

Sitäkin valtuustossa pohdittiin, miten maakuntajohtajan valinnan tekevä valtuusto on kaikesta valmistelusta ulkona. Niin viran kriteerit kuin ehdokkaiden haastattelutkin tekee hallitus tai hallituksen valitsema pienempi ryhmä. Valtuusto valitsee, mutta on sanansaattajien tiedon varassa.

Mutta itse asiaan. Millaista maakuntajohtajaa Satakunta ei saanut?

Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilanen sai vaalissa seitsemän ääntä. Hänestä Satakunta olisi saanut maakuntajohtajan, jolla olisi ollut kokemusta, näkemystä ja kykyä astua virkaan täysipainoisesti heti. Moilaselta olisi löytynyt myös koeteltua henkilöstöjohtamista.

Toinen, joka ei tullut valituksi maakuntajohtajaksi, oli valtionvarainministeriön neuvotteleva virkamies Katja Palonen. Hän sai vaalissa 12 ääntä. Palosesta Satakunta olisi saanut osaavan maakuntajohtajan, joka ymmärtää kunta-valtio –suhteen ja tietää, millainen on tulevaisuuden kunta. Hän osaa johtaa projekteja ja verkostoja, hänellä on pitkä virkakokemus ministeriöistä ja hän on sitoutunut virkamies, joka pystyy toimimaan kaikkien kanssa. Palosella on myös laajat verkostot ja mediataidot kunnossa. Palonen olisi lisäksi avannut Satakunnan ovia ja ikkunoita maakunnan ulkopuolelle. Hän olisi antanut Satakunnasta dynaamisen kuvan ja hänellä olisi ollut hyvät suhteet niin lähelle kuin kauas.

Uudeksi maakuntajohtajaksi valittiin valtuustossa selvällä äänten enemmistöllä suunnittelujohtaja Asko Aro-Heinilä. Hän sai vaalissa 36 ääntä. Aro-Heinilästä Satakunta saa nyt maakuntajohtajan, joka luotsaa maakunnan menestyksellisesti läpi maakuntahallinto- ja soteuudistuksen. Aro-Heinilä tuntee maakunnan ja sen ihmiset. Hän on myös johtaja, joka tuntee elinkeinoelämän tarpeet ja pystyä pitämään Satakunnan kasassa. Lisäksi Aro-Heinilä pystyy johtamaan Satakunnan yksituumaista edunvalvontaa. Ja kaiken kukkuraksi hän oli muita hakijoita päätään pidempi.

Jotta kukaan ei epäilisi, että ääniä saaneiden vaatimukset olisivat yhdelle henkilölle liian kovat tai tarkoitushakuisesti haettu, niin juuri näillä sanoilla poliittiset ryhmät esittelivät omat ehdokkaansa valtuustossa ennen vaalia. Moilasen puolesta puhui Perussuomalaisten Tommi Laitila Honkajoelta, Palosen puolesta kokoomuksen Anne Holmlund Ulvilasta ja Aro-Heinilän puolesta demareiden Harri Kivenmaa Kokemäeltä. Heitä on uskominen.

***

Satakunnan Viikko toivottaa lukijoilleen, ilmoittajilleen ja yhteistyökumppaneilleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Meille joulu on vuoden suurin juhla. Se näkyy myös Aurinkorannikon suomalaisyhteisössä, vaikka monet lähtevät viettämään joulua kotimaahan. Täälläkin hiljennytään joulun viettoon kotona läheisten parissa, sytytetään kynttilöitä ja koristellaan kuusta. Muovikuusi on helppoutensa vuoksi suosittu, mutta aidon kuusen voi varsin kohtuullisella hinnalla hankkia lähes joka puutarhaliikkeestä. Itse olen oikean kuusen ystävä, ja sellainen on minulla tänäkin jouluna.
Suomalaisen joulupöydän valmistaminen on myös helppoa. Rekkaralli on tuonut tänne kaikkea sitä, mitä oikeaoppiseen joulupöytään kuuluu: laatikoita, kinkkua, glögiä, pipareita, torttuja ja ties mitä muuta tarpeellista. En ole asiantuntija arvioimaan joulun välttämättömyyksiä, sillä edes Suomessa joulupöytäni ei ollut kovin jouluinen. Veikkaan kuitenkin, että mitään oleellista ei täällä puutu, siitä pitävät Fuengirolan suomalaiskaupat huolen.
Kuten Suomessa konsanaan täälläkin kokoonnutaan ennen joulua laajoin joukoin kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja tai käydään kuuntelemassa suomalaiskuorojen joulukonsertteja. Myös joulukirkko on monelle tärkeä perinne, josta voi pitää kiinni myös Aurinkorannikolla.
Espanjalaisille joulu on vain yksi juhlapäivä muiden joukossa. Aatto on täysi työpäivä ja tapaninpäivää ei täällä vietetä. Mutta tänä vuonna, kun joulupäivä osuu sunnuntaille, myös maanantai on vapaapäivä. Espanjassa on nimittäin tapana, että ylimääräistä juhlapäivävapaata ei menetetä, vaikka juhla olisi sunnuntaina. Joulu ei myöskään ole samalla tavalla harras kodin juhla kuin meillä. Aattoiltana lähes kaikki lähtevät kaupungille hummaamaan. Diskoissa on nykyään suurempi tungos kuin perinteisessä jouluyön messussa.
Jos espanjalainen joulu jää suomalaisen varjoon, samaa ei voi sanoa loppiaisesta. Silloin täällä juhlitaan kolmen kuninkaan tuloa Jeesus-lasta katsomaan yhtä suurella antaumuksella kuin me vietämme joulua, lahjoja unohtamatta. Niitä ei tuo joulupukki, vaan Itämaan kolme kuningasta.

MARJA LENNES

Raumalla jouduttiin marraskuun lopulla erikoisen tilanteen eteen, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rainer Lehti (sd.) ilmoitti luopuvansa kaikista luottamustehtävistään vuodenvaihteessa. Tuuraaja loppukaudeksi löytyi kuitenkin suhteellisen helposti, kun demarien valtuustoryhmää johtanut Pekka Wallenius lupautui ottamaan tehtävän vastaan.
– Lähden liikkeelle siitä, että olen hallituksen pöydän ääressä yksi yhdestätoista. Kaikki perustuu yhteistyöhön. Kun se on kunnossa, pystymme tekemään töitä kuntalaisten hyväksi. Yksittäinen ihminen ei asioita pysty ratkaisemaan, Wallenius tietää.
– Olen itselleni rehellinen, enkä edes yritä tehdä enemmän, mitä terveys antaa periksi. Missään nimessä se ei kestä ympärivuorokautista juoksemista pitkin maakuntaa, hän jatkaa.

Toimittajan töitä niin radiossa kuin sanomalehdessäkin tehnyt Pekka Wallenius, 63, jäi sairaseläkkeelle vuonna 2000 ja kolme vuotta sitten hänelle tehtiin munuaissiirto.
– Terveystilanne tänään on ihan hyvä, mutta liikaa rehkimistä se ei tosiaankaan kestä. Virtaa riittää kuitenkin uusien kirjaprojektienkin miettimiseen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pitäisi vuoden alussa aloittaa raumalaisen jalkapallon historian kirjoittaminen yhteistyöprojektina, paljastaa Wallenius.

Hyvältä näyttää kaupunginhallituksen uuden puheenjohtajan mukaan myös Rauman tilanne niin henkisesti kuin taloudellisestikin ajatellen.
– Sisäisessä hengessä on ollut ilmiöitä, jotka ovat hiertäneet, mutta en minä henkeä silti erityisen huonona näe. Tärkeintä on se, että kaikki valtuustoryhmät pääsevät rehellisesti vaikuttamaan ja kertomaan omat mielipiteensä. Valtakunnan politiikka ei saa vaikuttaa kuntalaisten edunvalvontaan.
– Taloudellisesti ja toiminnallisesti ajatellen Rauma kelpaa edelleenkin esimerkiksi. Viime vuosien elinkeinopoliittiset linjaukset on tehty niin, että tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta, kaupunginjohtaja ja koko organisaatio ovat tehneet hyvää työtä.

Pekka Wallenius muistuttaa, että meneillään on isoja asioita, esimerkkeinä hän nostaa esiin Satasoten ja kaupungin uuden organisaation.
– Satasoten linja ei tule varmasti muuttumaan, vaikka Lehti lähti. Selvitystyö sen etenemisestä jatkuu edelleenkin. Henkilökohtaisesti olisin toivonut laajempaa ratkaisua, missä Varsinais-Suomi olisi ollut mukana, mutta näillä mennään. Maakuntaraja on ikävä kyllä liian korkea muuri ylitettäväksi.
– Rauma on osa Satakuntaa ja me olemme vastakin mukana rakentamassa asioita koko maakunnan näkökulmasta. Tämä tietysti edellyttää Rauman ja Porin saumatonta yhteistyötä, miettii Wallenius.

Wallenius sanoo toivovansa, että kuntalainen pysyisi myös jatkossa päätöksenteon keskipisteessä. Tänään on hänen mukaansa menty liikaakin kustannustehokkuus edellä eli kaiken kunnallisenkin toiminnan pitäisi tuottaa voittoa.
– Välillä tulee väkisin miettineeksi, mihin meidän verorahamme oikein menevät. Ei Suomi ole mikään osakeyhtiö, vaikka siitä yritetään nyt sellaista tehdä, hän kritisoi.

ASKO TANHUANPÄÄ

– Sen vuoksi olisin valinnut naisen maakuntajohtajaksi, koska naiset tässä ajassa valtaavat politiikan kovia paikkoja, kuten Anne Berner tai Aino-Maija Luukkonen. Naiset eivät tee niin paljon kompromisseja kuin miehet, perusteli Antti Heikkilä naiskulmaa maanantaina aamulla Sarpin kahviossa.
Valituksi tullut Rauman suunnittelujohtaja Asko Aro-Heinilä oli ennestään tuttu vain Pekka Koivuselle, joka tunsi tämän työelämästä.
– Ehdottomasti paras valinta. Ihmettelen vain, miksi kokoomus joskus on luovuttanut paikan demareille, hän pohti.

Arkiaamuisin kokoontuvan parlamentin jäsenet latasivat kahvittelun lomassa toiveita uudelle johtajalle aika nipun. Peter Kouvo odottaa asioihin perehtymistä ja toimivaa yhteystyötä muiden maakuntien kanssa.
Pekka Koivunen panisi maakuntajohtajan rakentamaan infraa ja kierrättämään junaradan linjalla Seinäjoki-Helsinki ohi Tampereen Satakunnan kautta. Se ohjaisi raskaat kuljetukset muuallekin maakuntaan ja satamiin.
– Ei olisi kallis ratkaisu.

Jarmo Alitalo odottaa, että maakuntajohtaja pystyy laittamaan painetta kansanedustajille edunvalvontaan. Hän odottaa ehdottomasti muutosta nykytilanteeseen.
– Ja kotiin päin vetoa, Pekka Koivunen lisäsi.
Niin Koivunen kuin Juhani Järvinenkin ihastelivat Jyväskylän ja Kuopion seutujen liikenneväyliä – on osattu vetää kotiin, niin Pekkarinen kuin Kääriäinenkin.
Koivunen lisäsi, että Aro-Heinilä saisi synnyttää Porille ja Raumalle yhteisen lentokentän johonkin kaupunkien väliin. Nykyasetelmin vain Ilmailuopisto voi pelastaa kentän olemassaolon.
– Tämä on liian lähellä Poria.

Maanantaisen istunnon jäsenet pitävät hyvänä, että Rauman ja Porin kesken yhteistyön pitäisi toimia ratkaisun myötä.
Paikalle kesken istunnon saapunut Eero Järvinen painotti, että pääkaupunkiseudulle Aro-Heinilän kanavien pitää olla auki.
Antti Heikkilälle on myös tärkeää, että uusi johtaja on kabinettikelpoinen. Hän odottaa myös työpaikkoja maakuntajohtajan myötä.
–Tuhat työpaikkaa Mäntyluodoon, hän latasi odotuksia pohjalle.

Porukka muisteli lämmöllä ex-maakuntajohtajan Pekka Turusen tehokkuutta, vaikka eivät kaikkea tämän otteista ymmärtäneetkään. Turunen toimi tehtävässä ennen nykyistä johtajaa Pertti Rajalaa.
Heikkilän mielestä pitää olla hyvät suhteet Helsinkiin ja Brysseliin.
– Pesti on tosi kova. Onko verkosto kunnossa? Jos puhtaalta pöydältä pitää aloittaa, on kova työ, Heikkilä epäili.
– Jos Asko käy Brysselissa yhtä paljon kuin Turusen Pekka, silloin on hyvä, Koivunen lisäsi.

Juhani Järvinen muistutti, ettei kaikki ole Poria ja Raumaa, vaan maakunnassa on neljä painopistettä.
– Mutta, vähintään yhtä merkittävää kuin maakuntajohtajan valinta on Porin neljän toimialajohtajan valinta maakunnan kannalta, Heikkilä pohti meneillään olevaa porilaisprosessia.

Yksinäisyys on yksi tämän päivän isoista ongelmista. Siitä on tullut uusin kansantautimme. Yli puolet suomalaisista on kokenut yksinäisyyttä jossain elämän vaiheessa. Sosiaaliset kontaktit eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä ja kuka tahansa voi jäädä yksin.

Yksi yksinäisyyden tunteen kokeneista on Porin keskustassa asuva Seija Kemppainen. Helpotusta yksin asuvalle Seijalle on kuitenkin tuonut Punaisen Ristin käynnistämä ystävätoiminta. Kemppaista on käynyt viime vuoden marraskuusta alkaen tapaamassa SPR:n koulutettu vapaaehtoinen Leila.
– Kun Seija avasi reilun vuosi sitten ensimmäisen kerran oven minulle, tiesin välittömästi, että tästä tulee tiivis ja lämmin ystävyyssuhde. Oletus oli oikea, meillä on synkannut oikein mainiosti ja näin on varmasti myös jatkossa. Eli ystävyydestämme tuli elinikäinen, vakuuttaa Leila.

Yksinäisyys voi olla ahdistavaa ja tuskaista. Sen myöntää myös Seija.
– Myös ryhmän ulkopuolelle jääminen satuttaa. Sitä voi helposti tuntea, et-ten kelpaa tai minua ei hyväksytä. Yksinäisyyttä saatetaan myös hävetä ja se voi tuntua pelottavalta. Sen takia siitä pitääkin puhua paljon enemmän, sanoo Seija.
SPR:n ystävätoiminta on hyvin monimuotoista. Perinteistä ystävätoimintaa on se, kun koulutettu ystävä käy ystävän kotona.
– Me olemme yhdessä suunnitelleet oman ohjelmamme. Tapaamme yleensä kerran viikossa. Päivä on aina torstai. Silloin lähdemme ensin ulkoilemaan aivan tähän lähitienoolle. Ulkoilulenkin jälkeen juomme kahvit ja jutustelemme meille molemmille kiinnostavista asioista, kertovat Seija ja Leila.

Ja juttuahan ystävyksillä riittää: mukavia muisteluksia takavuosilta ja pohdintoja nykypäivän asioista.
– Meidän välillämme on sielujen sympatiaa. Suurin syy siihen löytyy varmasti samanlaisesta huumorintajusta. Aina kun kohtaamme, nauramme silmät kosteina. Sekin on auttanut yhteisen sävelen löytymistä, että olemme molemmat tehneet työuramme asiakaspalvelussa. Olemme tottuneet kohtaamaan ihmisiä ja keskustelemaan aivan ventovieraidenkin kanssa, sanovat ystävykset.

Seijan ja Leilan esimerkki osoittaa, että ystävätoiminnassa voi jo pienellä ajankäytöllä pelastaa ja piristää jonkun ihmisen päivän.
– Yksinäisyydestä kärsivät varsinkin me ikäihmiset, mutta joukossa on myös nuorempia. Sukulaiset ovat usein kaukana tai heitä ei ole lainkaan. Silloin säännöllinen seura on oikein tervetullutta. Vapaaehtoisia tarvittaisiinkin lisää. Luulisi heitä tässä työttömyystilanteessa olevan tarjolla paljon tämänhetkistä enemmän. Se, että voit auttaa ja ilahduttaa muita ihmisiä, tuo sisältöä myös ystävätoiminnan harrastuksekseen ottaneen elämään, uskoo Seija.

Lisää vapaaehtoisia

Punainen Risti kouluttaa ystäväkursseilla uusia vapaaehtoisia toimintaan ja välittää vapaaehtoisia ystäviä toisen ihmisen läsnäoloa kaipaaville.
– Ystäviä haluavia on esimerkiksi Porin alueella jonossa noin 50. Haluaisimme kyllä tarjota heille ystävän, mutta vapaaehtoisten määrä ei kerta kaikkiaan riitä. Tarvitsemmekin lisää vapaaehtoisia vierailemaan vanhusten luona, toimimaan kaverina nuorelle, tapaamaan laitoksissa asuvia sekä järjestämään toimintaa Suomeen muuttaneille ihmisille. Huomioimme ystävää tarvitsevina ja ystävinä sekä naiset että miehet. Tavoitteenamme on löytää yhä monipuolisempia tapoja toimia ystävänä, korostaa SPR:n Satakunnan piirin terveyden ja hyvinvoinnin päällikkö Anne-Mari Hakuni.

Ystäväkursseja järjestetään eri puolilla Satakunnan piiriä. Porissa kurssit järjestetään yhteistyössä vapaaehtoistoiminnan keskus Liisan kanssa.
Vapaaehtoistoiminnan info pidetään 19.1. klo 17–19.30.
6.2. alkaa SPR:n ystäväpalveluun ja Liisan vapaaehtoistyöhön haluaville varsinainen täsmäkurssi, joka jatkuu 7.2. ja 13.2. ja päättyy 15.2.
Ilmoittautumiset infoon 13.1. mennessä ja täsmäkurssille 2.2. mennessä puh. 044 701 6636.

SV Vesa-Pekka Järvelä
Kapellimestari Kirmo Lintisen johtama Uuden Musiikin Orkesteri oli tänäkin vuonna joulukiertueella. Keski-Porin kirkkoon Kohti joulua -kiertue pysähtyi 14. joulukuuta.

Viime vuonna Anna Puun kanssa joulukiertueen tehneen UMO:n solistina esiintyi nyt monipuolisen uran suomalaisessa musiikkielämässä tehnyt Pave Maijanen.
– Legendaarinen UMO on huikea kokoonpano ja yhteiskiertue on ollut hieno kokemus. En ole aiemmin lähtenyt joulukiertueelle, mutta kun eteen tuli näin houkutteleva erikoistarjous, siitä ei voinut todellakaan kieltäytyä. Oli kunniakasta päästä esiintymään näin maineikkaan orkesterin keulilla, sanoo Maijanen.

Monenlaisten kokoonpanojen kanssa vuosikymmenten aikana esiintynyttä Maijasta on kuultu aiemmin myös big bandien solistina, mutta nyt hän oli ensimmäistä kertaa liikkeellä 16-miehisen UMO:n kanssa.
– Projektista teki erityisen innostavan se, että halusimme tuoda kiertueelle sovituksellisesti sellaista materiaalia, joka poikkesi selkeästi normaalista joulukonserttien ohjelmistosta. Laulut olivat kuitenkin perinteisiä ja rakastettuja, kertoo Kallion kirkkoon kiertueen maanantaina päättänyt Maijanen.

Joululaulut ovat Maijaselle tehokas tapa päästä lähelle joulun syvintä olemusta.
– Kaiken kaupallisen hälinän ja ryntäilyn keskellä joululaulut pistävät ihmisen edes hetkeksi pysähtymään. Joulun tuntua lisää luonnollisesti se, että konsertit järjestetään usein kirkoissa. Juuri se teki meidänkin konserteistamme erityisen sykähdyttäviä – myös meille esiintyjille, sanoo Maijanen.

Kiertueen kirkoista osa on ollut Pavelle tuttuja, mutta mukaan valikoitui niitäkin, joissa hän ei ole aiemmin vieraillut.
– On ollut upea päästä esiintymään Pyhän Laurin kirkon ja Espoon tuomiokirkon tapaisissa paikoissa. Kirkkojen akustiikka on monesti ongelmallinen, mutta kaikki on sujunut kitkattomasti, näin myös viikko sitten komeassa Keski-Porin kirkossa. UMO on niin taitava ryhmä, että se selviytyy haasteellisimmistakin ympäristöistä, kehaisee Pave.
Lappeenrannassa lapsuutensa viettäneen Maijasen oma joulu vierähtää rauhallisesti läheisten parissa pääkaupunkiseudulla.
– Poikani kutsuu meidät joulunviettoon. Mukana menossa on kaksi lastenlasta. Joulumme tunnelma rakentuukin paljolti juuri lasten kautta.

Maijasen taival suomalaisessa musiikkielämässä on jatkunut jo 60-luvulta asti. Basistina, kitaristina, kosketinsoittajana ja jopa rumpalina toimineen Paven pitkästä bändihistoriasta löytyvät muun muassa arvostetut Pepe & Paradise, Rock’n’Roll Band, Royals ja Mistakes.

Bändikuvioiden ohella Maijanen on tehnyt myös monia hittejä sisältävän soolouran. Tuottajana Maijanen on ollut muun muassa Wigwamin, Dingon ja Hurriganesin levytyssessioissa. Dingon rakettimaisen nousun ja nopean tuhon Pave todisti lähietäisyydeltä.

90-luvun lopulla Maijanen nousi parrasvaloihin Mestarit -ryhmän mukana. Uutta nostetta uralleen Pave sai tv:n Vain Elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella 2015.
– Vaikutuksen näki lähinnä siinä, että selfieitä otettiin enemmän kuin ennen. Olen tehnyt tätä duunia ammatikseni jo 47 vuotta, joten minulla ei ole enää intoa lähteä kovaan rumbaan.

Töitä Pavella on kuitenkin riittänyt. Syksyn mittaan konkari on tehnyt soolokeikkoja ja soitellut Silvennoinen & Maijanen -bändissä.
– Se on muuten varsin oiva orkka. Ennen ensi vuoden keikkoja aion kuitenkin lepuutella kroppaa ja mieltä pari–kolme kuukautta. Sen jälkeen lähdetään taas baanalle. Vaikka virallinen eläkeikä onkin jo ylitetty, kipinä soittamiseen ei ole suinkaan sammunut, sanoo Pave.

Satakunnan Viikon lukijat äänestivät jälleen mPesäkarhujen mennyt kausi päättyi pronssijuhliin. aakunnan parhaista urheilijoista. Äänestys vuoden 2016 parhaasta yksilöurheilijasta ja maakunnan ykkösjoukkueesta kävi tälläkin kaudella vilkkaana. Kilpailu oli molemmissa kategorioissa viime vuosia tasaisempi.

Vuoden parhaan satakuntalaisjoukkueen tittelin vei tiukan taistelun jälkeen Porin Pesäkarhut. Vain niukasti naisten superpesis-joukkueelle hävisi Porin Ässät. Kolmanneksi eniten lukijoiden ääniä keräsi Musan Salama.

Sami Österlundin suojatit palasivat vuoden tauon jälkeen mitalikantaan. Alkukauden ahdingosta selviytyneen Pesäkarhujen pronssit varmistuivat pitkän kaavan kautta Rauman Lukkoa vastaan.
– Niin raadollista peli on, että yksi lyönti voi ratkaista lopulta sen, tuleeko kaudesta onnistunut vai ei. Tästä on hyvä lähteä kirkastamaan mitaleja, sanoo Österlund.

Kahdella leiriviikonlopulla kuluvan vuoden päättänyt Pesäkarhut suuntaa seuraavaan superpesiskesään vain pienin pelaajamuutoksin. Viimeinen sinetti Pesäkarhujen pakkaan iskettiin, kun Riika Räsänen pisti nimensä yksivuotiseen jatkosopimukseen.
– Ryhmästä lähti nopeutta, kun Emilia Harjunen lensi Winnipegiin. Nyt nopeita jalkoja kaivetaan muun muassa jokeriosastolta. Lyöntipuolelle saatiin puolestaan vahvistusta, kun Kirittärien paidassa SM-kultaa juhlinut Aino-Kaisa Mantere halusi jatkaa vielä uraansa meillä, iloitsee Österlund.
Pesäkarhujen viuhkamies on tyytyväinen joukkueen koossa pysymiseen.
– Tästä on paljon helpompi lähteä ensi vuoteen kuin silloin, jos ryhmässä olisi suurta vaihtuvuutta. Meillä on käynnissä kolmivuotinen projekti, josta on nyt takana ensimmäinen vuosi. Projekti tähtää mestaruuteen – sen eteen tehdään kaikki voitava.

11. helmikuussa Pesäkarhut pelaa Halli-SM-alkuturnausta Seinäjoella. Vastassa ovat kotijoukkue Maila-Jussien lisäksi Kempeleen Kiri.
– Tavoitteena on luonnollisesti edetä lopputurnaukseen. Se pelataan 11. maaliskuuta Porissa, kertoo Österlund.

Kevään ohjelmaan kuuluu myös viikon mittainen etelänleiri Espanjan Malagassa. Myös superpesiskauden avauksesta saattaa tulla tavallisesta kansainvälisempi.
– Suunnitelmissa on, että kausi käynnistyisi poikkeuksellisesti huhtikuun lopulla Tukholmassa. Vastassa olisi Manse PP. Toisena Tukholman otteluna pelattaisiin miesten superpesiskamppailu Joensuun Maila–Kouvolan Pallonlyöjät, paljastaa Pesäkarhujen puheenjohtaja Vesa Saine.

Tähti loisti taas

Maakunnan tämänhetkiset kärkiurheilijat ovat olleet poikkeuksellisen paljon esillä myös valtakunnan ykkösurheilijan valintaspekulaatioissa.
Vahvasti urheiluvuoden 2016 parhaaksi ehdolla olevista Leo-Pekka Tähti ja Lotta Lepistö hallitsivat myös Satakunnan Viikon urheilijaäänestystä. Ykköstilan vei lopulta vain muutaman äänen erolla neljättä 100 metrin paralympiakultaansa Riossa juhlinut Tähti.
Porin Tarmoa edustavan satasen ME-miehen ja niukasti kakkoseksi jääneen Cervelo-Bigla Pro Cycling -seuran pyöräilytähden jälkeen kolmanneksi eniten lukijoiden ääniä keräsi karaten EM-hopeamitalisti Helena Kuusisto.
Porin Shotokanin huippuottelijan kanssa tiukan taistelun kolmossijasta kävi pika-aidoissa SE:tä parantanut Nooralotta Neziri. Äänestyksen yllättäjä oli veteraanien MM-kisoissa jälleen kaksi kultaa voittanut Pertti Ahomäki. ”Pormestariluodon teräsmies” oli kisan viides. Kuudes oli Kazakstanissa nyrkkeilyn MM-pronssia iskenyt Elina Gustafsson.

.
Lukijaäänestyksessä arvottiin kolmen pääsylipun paketti tiistaina 3.1. 2017 pelattavaan Ässät–HIFK-otteluun. Lippupaketin voitt Arto Sillanpää Porista. Satakunnan Viikko onnittelee.

kim.huovinlahti@satakunnanviik...

Vuoden lopulla on hyvä hetki muistella, mitä merkittävää päättyvä vuosi toi tullessaan. Jos jokin yksittäinen ilmiö pitää nostaa kaiken muun yläpuolelle, se on epävakauden kasvaminen. Globaalissa maailmassa aallot lyövät aina Suomeen asti, vaikka epävakauden juuret olivat muualla maailmassa.

Äänestäjät veivät ainakin Britanniassa ja Yhdysvalloissa tänä vuonna niin valtamediaa kuin vaaliasiantuntijoitakin kuin pässiä narussa. Kesäkuun lopussa 17 miljoonaa brittiä äänesti sen puolesta, että maa jättää Euroopan unionin. EU:ssa pysymisen kannalla oli 16 miljoonaa äänestäjää. Äänestysprosenttikin oli hyvää suomalaista tasoa eli yli 70.

Kansanäänestyksen tulos oli Britannian hallitukselle sellainen yllätys, ettei EU-eron vaikutuksia ja eroprosessia oltu kunnolla edes selvitetty. Tämä työ jatkuu saarivaltiossa yhä.

Brittejä harmitti EU:ssa erityisesti se, että maahanmuuttajat vievät työpaikat, EU on epädemokraattinen ja samalla kansa pystyi äänestämään kotimaista valtaeliittiä vastaan. Noilla perusteluilla on menestytty monessa muussakin maassa.

Vielä suuremman yllätyksen kansa järjesti Yhdysvaltain presidentinvaalissa, kun voiton vei republikaanien Donald Trump. Hänen iskulauseensa “Make America great again” upposi vahvasti. Erityisesti teollisuustyöpaikkojen katoaminen Yhdysvalloista muualle sai monet valkoiset keskiluokan miesäänestäjät kannattamaan Trumpia. Miljardööri Trumpia pidettiin myös kansanmiehenä, kun demokraattien Hillary Clintonin katsottiin edustavan valtaeliittiä ja aiemman menon jatkoa. Trumpia uskottiin tuovan muutosta. Ja sitä onkin varmasti luvassa, kunhan hän ehtii ottaa ensi vuoden tammikuussa presidentinviran haltuunsa.

Jos ei tuonut epävakaaseen maailmaan vakautta brittien EU-ero, ei tuonut sitä Yhdysvaltojen presidentin vaalituloskaan. Brexitin vaikutukset ovat pitkälti taloudellisia, mutta Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksessa on myös turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Trumpin lausunto, jossa hän toki vielä ehdokkaana ollessaan, kyseenalaisti Yhdysvaltojen johtavan roolin Natossa, on huolettanut ympäri maailmaa. Trump sanoi myös, että hän toivoo Yhdysvaltojen vähentävän puuttumistaan kansanväliseen politiikkaan ja konflikteihin. Itämeren alueella, varsinkin Baltian maissa lausuntoa on kuunneltu huolestuneina. Mitä jos Yhdysvallat ei olekaan enää sitoutunut kuuluisaan Nation 5.artiklaan? Jo epäilys tästä tuo epävakautta.

Suomen kannalta tällainen ajatteluketju on riskialtis, koska se tarkoittaisi sitä, että Baltian maat eivät ole enää Naton suojeluksessa entiseen malliin. Ja jos Baltiassa olisi kriisi, olisi kriisi silloin aivan Suomen lähialueella.

Euroopassa, Baltiassa ja Suomessakin on oltu aiemmin tyytyväisiä, kun Eurooppa on ollut Yhdysvaltain politiikassa korkealla sijalla. Vaikka Suomi ei ole ollut Nato-maa, niin Nato on tuonut kuitenkin vakautta ja turvallisuutta myös Suomen lähialueille.

Tämän vuoksi ei ollutkaan ihme, että EU-päättäjät ovat kokoontuneet jo pohtimaan EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä. Sen uskottavuutta syö keskeisesti Britannia EU-ero, koska Britannialla on merkittävästi uskottavaa puolustuskalustoa. Vaikka Britannian EU-eron tausta on taloudellinen, sillä on jo nyt heijastusvaikutuksia eurooppalaiseen turvallisuuspolitiikkaan, aina Suomeen asti.

Häppeemine o nin häppeelline tunne, et siit ei paljoo puhut, vaik kirjaviisaat sannoo, et se o kaikil tuttuu mukulast alkai.

Kyl mää muista, kui hävetti men kouluu, ko muil rupes olemaa nailoneit ja mul oli pumpulisukat. Ja kui nolloo oli, ko pääs oli lentäjälakki, ja muil oli ankoramyssy. Sit ko mää semmose vihro viime sai ja kirjoti aineesani, et mu uus myssyni o hiänee, ni taas tuli häppeemist. Opettaja oli viivannu se hiänee paksusti al ja kirjottanu pääl pehmee.

Kaike lisäks mu kotokyläni nimi oli semmone, et se naurutti ihmisii. Ev viitti viäläkä sannoo, mikä se oli. Kyl siit piisas pilkkaamist linjapiili takapenkil. ”Pökhölmi”, sano poikanuijat, mut ei se kyl Pökhölmi ollu. Ja voi surkeet, ko minu ninko muittenki flikkai nimet oli nin tavallissii. Olis mar se ollu hianompaa ol Charlotte Yvonette von Adlercreutz ko Virtase Maija. Semmossii yks luakkakaveri kirjotti kiälioppikirjas syrjii. Toiset nauro ja kirjottaja häpes.

Kestämist siinäki oli, ko mul oli luakallani viimitteeks puupenali. Kannes oli punasel pohjal nättei porsait, mut ko muil flikoil rupes olemaa filmitähtii vihkois pääl, ni ain sai tuntee olevas peräs. Emmää tiätäny pitkää aikaa eres, kuka o Armi, ko meil ei ollu rarioo.

Koulu ruakalas mää tuuppeli fläski kappaleit lautase reunal, ja opettaja hermostu. ”Mitä sää syät, konnessää lihhaa syä?” Mää sanoi, et mää syä vaa tönköö. Opettaja katto silmät pystös, et mitä se o. Taas hävetti! Emmää osannu eres semmost kiält, et opettaja olis ymmärtäny. Ei tönköö syä ennää varmaa kukkaa, mut tuntu luanikkaalt, ko mää kuuli, et Poris ostetaa viäl sinkkuu. Ässäl ninko ruatti kiäles. Siält seki sana o tullu.

Vanhuures o se hyvä puali, et tullee aika häppeemättömäks. Ei välit yhtää, onko hame vanha-aikane taik tukka huanosti. Mut mää ole ruvennu häppeemää sitä, mimmossee reeraa me ihmiset o koko tämä mailma saatu. Tääl kotomaasaki terveyserot kassoo ja varallisuuserot kans eikä häräs olevii tahrot auttaa. Moni puttoo kelkast jo nuaren. Sit tapahtuu mitä vaa. Luanto voi huanosti ja mont lajjii o hävviimäs, eikä tämä kaksjalkane eres ymmär olevas osa sammaa kokonaisuut. Tulevan vuan olis vähemmä häppeemist, jos koitettas vähä avat silmii ja muuttaa suuntaa.

KRÖÖNRUUSKA

Raumalaislähtöinen Maarit Lalli on vuosien varKolme vuotta Kotikatu -sarjaa käsikirjoittanut Maarit Lalli kokee siirtymiseen pitkän elokuvan pariin ohjaajauran luonnollisena jatkumona. Mukana Kuudes Kerta -elokuvassa ovat Minna Haapkylä ja pääroolin tekevä Pihla Viitala.
rella tullut tunnetuksi lähinnä lyhytelokuvistaan. Ensimmäisen niistä Lalli sai valmiiksi vuonna 1999. Sen jälkeen lyhytelokuvia syntyi lisää ja mukaan mahtui myös tv-sarjojen Käenpesän ja Sydänjää jaksoja.

Neljä vuotta sitten Lalli nousi otsikoihin myös ensimmäisen pitkän elokuvaohjauksensa myötä. Hänen ohjaamansa Kohta 18 -leffa voitti vuoden 2012 parhaan käsikirjoituksen, parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon.
– Olihan palkitseminen mieltä ylentävää ja helpottavaa. Varsinkin kun tunnustuksia tuli heti ensimmäisestä pitkästä ohjauksesta. Tuntui siltä, että olin tehnyt joitain asioita oikein, kertoo Lalli.

Kertomansa mukaan Lalli ei näe lyhyen ja pitkän leffan välillä lopulta kovin suurta eroa.
– Näen siirtymisen pitkän elokuvan pariin ohjaajauran luonnollisena jatkumona. Lyhytelokuvassa kaikki pitää saada tiiviiseen pakettiin, pitkäkestoinen leffa taas vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä, sanoo Lalli.

Myöhemmin neliosaiseksi tv-sarjaksi laajennettu Kohta 18 -leffa oli Lallille kova rutistus. Ohjaustyön ohessa hän tuotti ja käsikirjoitti täyspitkän esikoiselokuvansa yhdessä poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa. Nuorisokuvauksellisen leffan leikkaus syntyi yhteistyössä Jenny Tervakarin kanssa. Myös elokuvan lavastus ja puvustus olivat Lallin käsialaa.
Työelämän ja pääsykokeiden välimaastossa aikansa vaellellut Lalli etsi pitkään paikkaansa taidealojen kentästä. Luomisen halu oli kuitenkin kova ja haaveet suuret. Lopulta ovet avautuivat Taideteolliseen korkeakouluun, jossa käsikirjoittajan ja ohjaajan linjat olivat tuolloin yhdessä.
– Oikeastaan minusta tuli vähän vahingossa ohjaaja. Rakastan tätä alaa ja olen kiitollinen siitä, että saan tehdä juuri tätä, sanoo nykyisin Huh Huh -Filmi Oy:n toimitusjohtajana toimiva Lalli.
Kehutun Kohta 18 -leffan teattereihin tulosta on nyt nelisen vuotta. Heti vuodenvaihteen jälkeen elokuvateattereihin tulee Lallin toinen täyspitkä ohjaustyö. Ensi-iltansa kovin odotuksin ladattu Kuudes kerta saa 6. tammikuuta.

Lallin ohjaaman, käsikirjoittaman ja tuottaman uutuuselokuvan pääosissa ovat Antti Luusuaniemi ja Pihla Viitala.
– Kuudes kerta on elokuva seksiaddikteista; naisesta, joka osasi sanoa kyllä, ja miehestä, joka ei osannut sanoa ei, kertoo Lalli.

Luusuaniemi nähdään Ricky Kalinin roolissa. Ricky toimii kiinteistönvälittäjänä, joka rakastaa naisia. Viitalan näyttelemä Annika Lahti on puolestaan yksityisetsivä, joka on erikoistunut monimutkaisten suhteiden paljastamiseen.

Ricky on erinomainen myyntimies, jolla on kaksi kalenteria. Toinen niistä on työkalenteri, toinen kalenteri on varattu naisille. Työkeikallaan Annika törmää kiinteistönvälittäjän ständiin. Asuntonäyttötilanteessa ei turhaa aikailla: Annika haluaa pelkkää seksiä, ilman tunteita ja sitoumuksia. Rickylle se sopii mainiosti.
Leffan keskiössä ovatkin juuri seksuaaliset halut. Ohjaajan mukaan seksi ei ole enää miesten etuoikeus. Lalli korostaa, että hänelle on aina tärkeää, että elokuvan henkilöt toimivat psykologisesti oikein.

52-vuotias ohjaaja kertoo, että Kuudes kerta -elokuvan tuottaminen vei paljon odotettua enemmän aikaa. Hän käytti uutuusleffassa paljon samoja kuvauspaikkoja kuin Kohta 18-elokuvassa.
– Eiran, Katajanokan ja Kaivarin alueet ovat itselleni vuosikymmenen varrelta tuttuja paikkoja, joten se helpotti kuvaussessioita, sanoo Lalli.

Tänä päivänä hän asustelee Suomenlinnan maisemissa.
– Totuin Raumalla meren tuoksuun. Suomenlinnan miljöössä on vähän samanlaista tunnelmaa kuin aikoinaan kanaalikaupungissa, kertoo Lalli.

Kuudes kerta -elokuvan ensi-ilta loppiaisperjantaina 6.1.2017