SataDiagin ylläpitämä Rauman sairaalan kuvantamisen osasto on toiminut mittavan vesivahingon takia tammikuusta alkaen väistötiloissa. Osaston käytännön toimintaan eivät vesivahingosta johtuvat remonttityöt juurikaan kuitenkaan vaikuta, eikä akuutti ongelma vaaranna myöskään toiminnan jatkumista Raumalla.
– Vesivahingolla ja siitä johtuvilla remontti- ja uudistustöillä ei ole minkäänlaista vaikutusta meidän nykyiseen suunnitelmaamme tarjota raumalaisille vastakin laboratorio- ja kuvantamispalveluita. Toiminta ilman muuta jatkuu Raumalla myös tästä eteenpäin, SataDiag -liikelaitoksen johtaja Harri Hagman vakuuttaa.

Sairaalan kiinteistön omistavan Kiinteistö Oy Rauman Sairaalan toimitusjohtaja Teemu Björnisen mukaan kuvantamisosaston eli entisen röntgen-osaston vesivahinko havaittiin tammikuussa.
– Palopostin vesiputkessa oli vuoto, mistä syystä jouduimme purkamaan lattiarakenteita. Siinä kävi tuurikin, sillä vuotopaikka sijaitsee väestösuojan päällä ja vesi valui hiekkakerrokseen, eikä näin ollen päässyt leviämään muihin rakenteisiin.
– Vuodon alkamisaikaa ei voi tarkkaan sanoa. Kovinkaan pitkään se ei ole kuitenkaan jatkunut, sillä isossa massassa ei ole näkyvissä mitään poikkeavaa vedenkulutuspiikkiä, selvittää Björninen.

Teemu Björnisen mukaan remontin purku- ja kuivaustöiden kustannus tulee jäämään noin 100 000 euroon, vaikka mukana oli myös vaativia asbestinpurkutöitä. Siihen hän ei pysty ottamaan kantaa, mitä varsinaiset rakennustyöt tulevat maksamaan.
– Kokonaiskustannusarviota ei ole vielä tehty, koska korjausrakentamisen arkkitehtisuunnittelu on vielä kesken. Tässä vaiheessa arvioidaan tulevia tilatarpeita, Björninen kertoo.
– Vesivahingon takia kuvantamisosaston tiloja on suljettuna on noin 200 neliömetrin verran. Kysymys on viimeksi 1970-luvun alussa rakennetuista tiloista ja nyt ne on mahdollisuus päivittää nykyaikaan. Muun muassa ovien leveyksiä tullaan muuttamaan, hän jatkaa.

SataDiagin kuvantamisen ylihoitaja Liisa Niskanen painottaa, ettei kuvantamisosasto ole ollut vesivahingosta huolimatta missään vaiheessa kiinni, vaan työt on pystytty hoitamaan tammikuun lopulla käyttöön otetuissa väistötiloissa.
– Kuvantamiseen tuleville asiakkaille remontti näkyy ensisijaisesti siinä, että osaston normaali kulkureitti on suljettu ja käynti on nyt laboratorion puolelta. Kuvantamiseen tuleville asiakkaille on myös järjestetty oma ilmoittautuminen laboratorion aulaan, Niskanen sanoo.
– Yhden kuvantamishuoneen jääminen toistaiseksi pois käytöstä on puolestaan aiheuttanut pieniä muutoksia aukioloaikoihin. Jotta kaikki asiakkaat pystyttäisiin hoitamaan ajallaan, on osasto iltaisin pidempään auki natiivitutkimuksia varten ja tutkimuksissa voi käydä myös muissa kuvantamisen toimipisteissä eli Eurassa, Säkylässä, Huittisissa ja Porissa, lupaa Niskanen.

Ylihoitajan mukaan SataDiagin kuvantamisen palveluksessa Raumalla on noin 20 ihmistä, mutta remonttitöistä huolimatta koko henkilökunta on pystynyt työskentelemään tiloissa myös remontin aikana. Ketään ei siis ole jouduttu lomauttamaan.
– Nyt mietitään kiinteistön omistajan kanssa yhdessä huonesijoitteluja ja muita ratkaisuja uudelleen. Tavoitteena on, että toiminta palautuisi entisiin uomiinsa jo tulevana syksynä, Liisa Niskanen tiivistää.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Palininkulman omistaja aikoo pitää talon vuokrattuna.
Hän on hakenut tontille myös kaavamuutosta.

Kenkäporin omistajasisaruksilla Juha ja Marja-Leena Janhusella on edessään kiireiset ajat. Kiinteistö Oy Palininkulmassa Porin Käviksellä sijaitseva yritys muuttaa kadunkulman päähän Teljäntorille. Kenkäpareja on kuormattavaksi melkoinen joukko, sillä kaikkea ei ole tarkoitus myydä meneillään olevassa alessa.

Kevätuutta on esillä myymälässä ja varastoituna Teljäntorilla odottamassa avajaisia. Palininkulman varastoista on pakkaamisen yhteydessä löytynyt uskomaton määrä yrityksen historiaan liittyviä tavaroita.
– Olemme olleet tässä talossa vuokralla piakkoin 45 vuotta eli vuodesta 1972. Haluttiin uusia juttuja ja sitä myötä muuttaa, Juha Janhunen perustelee ruljanssia.

Yrityksen perustivat sisarusten vanhemmat Maija ja Matti Janhunen Sysmään jo ennen Poriin tuloa. Kenkäkauppa oli nimeltään Kontion-kenkä. Kauppa avasi Palininkulmassa Kenkäpori-nimellä 27.4.1972.
– Tarkoitus on viettää avajaisia 3. huhtikuuta. Remontti Teljäntorin katutason tiloissa alkaa tänään keskiviikkona. Samaan kerrokseen tulee toinenkin kenkäliike, nimeltään Click Shoes. Olemme yrittäjien kanssa tuttuja keskenämme. Hekin ovat sisko ja veli, synergiaa on luvassa, Marja-Leena kertoo hymyillen.
Kenkäporin toiminta jatkuu entisellään, vaikka paikka vaihtuu. Kalusteita uusitaan jonkin verran. Omaa tuontia on paljon. Marja-Leena muistelee haikeana, miten he isän kanssa lähtivät aamutuimaan ostosmatkalle ensin Pohjois-Satakunnan kenkätehtaisiin ja sieltä eteenpäin. Nykyisin Suomessa hengissä on enää vain muutama tehdas.

Yrjönkadun ja Mikonkadun kulmassa sijaitsevan 1960-luvulla rakennetun asuin/liiketalon Palininkulman tuleva kohtalo kiinnostaa. Kyseisen kiinteistön omistaja, rakennuttaja Juha Huunanmaa linjaa tämän hetken suunnitelmanaan etsiä tyhjilleen jäävään liiketilaan vuokralaista/vuokralaisia. Hänen mielestään talo sopii hyvin aikansa edustajana kaupunkikuvaan.
– Tarkoitus on pitää talo vuokrattuna. Se on rakennettu eri vuosikymmeninä, tavallaan osissa. Ostaessani tämän vuoden 2002 alussa osan talosta omisti Armas Palinin perikunta ja osan Aili Järven perikunta. Liiketiloja on nykyisin viisi ja asuntoja viisitoista.

Rakennuttaja Huunanmaa on hakenut lisärakennusoikeuden saamiseksi tontille kaavamuutosta. Sen jälkeen vaihtoehtoja on kaksi. Hän joko saneeraa talon ja rakentaa siihen lisää kerroksia tai rakentaa tilalle uuden kerrostalon.
Asemakaavamuutos löytyy linkistä https://www.pori.fi/kaupunkisu...
(Karhunpää 4).

Teemu Kauppi esittelee heti kättelyssä pihamaallaan Harjunpään kylätien varrella rakennuksen, jota voisi luulla vanhaksi pihasaunaksi.
– Tuo on minun pajani, hän opastaa.
Sisällä on lämmintä, muutaman neliön tila tarvikkeille sekä pieni eristetty ja ilmanvaihtokonein varustettu maalauskoppi.
– Tämä on vanha leipomo. Tässä tilassa oli todella suuri leivinuuni, jonka purin pois kun se ei vetänyt savua. Porin Matti on varalla, jos tulee sähköongelmia.
Teemu Kauppi vaikuttaa silti tyytyväiselle. Hän tekee mistä on aina haaveillut – hän maalaa erikoistuotteita.

Isomman tilan pöydällä on rivistö valmiita kalavieheitä, seinällä osa myyntipakkauksissa. Pöydällä on erikoisesti maalattu perämoottorin koppa, joka pyöri viime viikolla hänen Facebook-sivullaankin.
– Pari maalattavaa maalivahdinkypärää on tilattu, myös moottoripyörän maalattavat osat ovat tulossa postissa maalattavakseni, hän jutteli viime viikolla.
Kauppi on ollut maalaamassa Poriin jopa ”taisteluluolastoa”, josta hän kokee oppineensa todella paljon. Hän sai työskennellä ystävänsä, alan erikoisosaajan Ari De Carvalhon kanssa.

Teemu Kaupin kiintoisin tuotantosuunta potkii nyt sen verran lujaa, että saa keskittyä kaikkein kiintoisimpiin töihin. Ulvilalainen vaikuttaa selvästi tyytyväiselle – hän tekee sitä mitä haluaa, omaan tahtiin markkinoita haistellen. Hän teki ratkaisunsa vähän aikaa sitten ollessaan ”virkavapaalla” Luvatasta.
– Kun näytti siltä, että täytyy joko palata kuparipuistoon tuotantolinjalle tai ryhtyä kokonaan näihin maalaushommiin, tein ratkaisun. Jos en nyt sitä tekisi, en sitten koskaan.

Kaupillle iso linja on kalastus ja toisena isommat erikoismaalaukset.
– Pitäisi olla sen verran tilaa, että saisin pysyvämmän työskentelytilan isommille maalaustöille ja erikseen vaappumaalaukselle. Ei tänne nyt saa moottoripyörää oikein tuotua.
Uudesta verstaasta hän puhuu varovasti, mutta selvästi on suunnitelmia. Hän olisi ostanut naapuritontin uutta tuotantotilaa varten, mutta Ulvilan kaupunki ei myynyt, koska se on tarkoitettu asunnoille.

Yritys, Kalastus Valhalla, on ollut kirjoilla 2,5 vuotta. Kauppi on touhunnut aiemmin sen nimissä sivutoimisena, nyt kokonaan yrityksen nimiin.
– Olen aina tykännyt piirtämistä ja maalaamisesta. Mustan kun 10-vuotiaana kävin katselemassa kynäruiskuja kaupassa. Yläkouluikäisenä jonkinlainen idolini oli Simo Riikonen, mutta en silloinkaan saanut omaa ruiskua.
Ammattikoulussa hän opiskeli pintakäsittelyä, silti suurin kipinä jäi odotuttamaan.

Hän luottaa kalastusteemaan ja tuotekehittely jatkuu. Toimivat vaappumallit jäävät elämään, ne ovat pitkän tuotekehittelyn ja kokeilujen tuloksia.
Ehdottomuus paistaa tekijästä.
– Minä en oikaise missään. Teen tuotteen jokaisen vaiheen itse, enkä tee mitään kompromisseja.
– Ihan hyvin on tullut kalaa, hän kuvaa asiakaspalautetta.

Autona vuoden 2012 mallin Ford Fiesta 1,6-litraisella turbodieselillä ei ole tietenkään mikään harvinaisuus, mutta autoalaa opettavalle WinNovalle auton myyntitapa on lajinsa ensimmäinen – myydään tarjousten perusteella.
– Auto on messuosastomme vetonaula ja kokeilemme, miten se menisi kaupaksi näin, autotekniikan koulutusvastaava Timo Korpi sanoo.
Fiesta hankittiin viime syksynä Poriin opetuskäyttöön Autovahinkokeskuksen autorivistöstä. Vasen etukulma oli ajettu kasaan – puskuri, ajovalot, pyörän ripustukset, lokasuoja ja turvalaitteet turvatyynyineen olivat vahingoittuneet. Myös tuulilasi vaihdettiin.
– Turvalaitteet muodostavat tämän luokan autossa korjaussummaan ison lisän. Siksi sellaisia autoja menee helposti lunastukseen. Turvatyynyjen vuoksi jouduimme vaihtamaan kojelaudan kokonaan. On se iso työ, Korpi kertoo.

Toisen opintovuoden oppilas, porilainen Juha
Matilainen osallistui paljon purkutöihin ja hieman kasaamiseenkin. Kaikkiin työvaiheisiin hän ei päässyt mukaan kurssiaikataulujen vuoksi.
– Pienet vedotkin korille tehtiin. Mutta ei auton korjaaminen kovin vaikeaa ollut, välillä vain täytyi opettajalta pyytää apua.
Autopeltisepäksi vuoden 2018 aikana valmistuvalla ja ajokortti-ikää lähestyvällä Matilaisella on vahva autotausta ja kädentaidot hallussa. Hän ajaa kilpaa Jokamies-luokassa. Omassa siviili-Golfissa myös on pientä laittamista.

Koulutusvastaava Korpi sanoo, ettei myyntiin tulevalle autolle voida antaa takuuta, mutta samat ehdot pätevät kuin korjaamomaailmassakin.
– Katselin netistä, niin vastaavan auton hinta liikkuu kymppitonnissa.
Fiestan kanssa touhunneet opiskelijat käyvät 3-vuotista koulutusohjelmaa autokorilinjalla. Oppilaita autotekniikan linjoille WinNovassa on riittänyt hyvin. Raumalla opiskellaan yhdellä linjalla, Porissa aloittaa vuositasolla kaksi 18 oppilaan ryhmää. Toinen lähtee opiskelemaan ajoneuvoasentajaksi, toinen autokorin korjaajaksi.

Koulutuspäällikkö Kari Toivonen korostaa, että vaikka oppilaat korjaavat asiakkaiden ajoneuvoja maksua vastaan, asian ydin on oppilaan koulutuksessa. WinNova ei kisaa vapaiden markkinoiden korjaamojen kanssa huolimatta varsin maltillisesta tuntihinnoittelusta. Enemmänkin asetelma on yhteistyöhakuinen, sillä oppilaat tekevät korjaamoalan yrityksissä työssäoppimisen jaksoja, eli yhteistyön täytyy toimia.

Toivonen sanoo, että autolinjoilta valmistuville löytyy töitä hyvin tässä ajassa.
– Seuraamme tätä hyvin tarkasti. Työllistyminen on hyvää. Monet saavat työsuhteita jo työssäoppimisen aikana. Oppimisjakso on oppilaalle käyntikortti ja helpottaa työnsaantia, jos hoitaa harjoittelunsa hyvin.

Autotekniikan opiskelijat antavat messuilla myös työnäytöksiä, kuten samentuneiden ajovaloumpioiden lasien kiillotusta.
WinNovalla oppilaitoskokonaisuutena on laaja näyttelytarjonta metsäalan koneista erilaisiin simulaattoreihin.

Joku saattoi ihmetellä viime torstaina Porin lentoaseman kiitoradalla liikennöinyttä mittavan kokoista ajoneuvoyhdistelmää. Kuljetusliike Kalevi Huhtalan uusi yhdistelmä toimi koulutusajoneuvona HCT-projektissa, joka tutkii suurien kertamäärien kuljettamiseen suunniteltuja ajoneuvoja. Kuljettajat totuttautuivat jättirekan liikkumiseen ja ominaisuuksiin.

Huhtalan rekka on tulossa yleisen liikenteen joukkoon lähipäivinä kuljettajineen. Lentokentällä ajajat harjoittelivat ajoa liikenneympyrässä, risteyksissä sekä ohitustilanteissa ja väistötilanteissa.

HTC-hankeen (High Capasity Transport) tavoitteena on kehittää normaaliin päätieliikenteeseen sopivia, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita yhdistelmiä. HCT-hakeyhdistelmätutkimus on osa Metsätehon puutavaran kuljetustutkimusta.
– Hienoa, että on annettu lupia, Huhtalan varatoimitusjohtaja Kati Huhtala kommentoi pääsyä tieliikenteeseen.
Hän pohti, ettei kokeiluhanke tuota rahaa yhtiölle, mutta jotain Suomessa pitää kehittää kilpailukyvyn säilyttämiseksi.
Hän myös huomautti, että yhtiö on velvollinen raportoimaan tutkijaorganisaatioille ja Trafille pyydetyistä asioista. Autoon tulee vielä lisää muun muassa kameraseurantaa.
Jo nyt tiedetään, että Huhtalan uuteen 34-metriseen ja 100 tonnin kapasiteetin mahdollistavaan hakerekkaan mahtuu kolmannes enemmän haketta kuin edelliseen 76-tonniseen versioon. Autoon mahtuu 211 irtokuutiota. Sekin tiedetään, että sama hake kulkee aiempaa vähemmillä kuljetuskerroilla määränpäähänsä.

Trafin myöntämä lupa on kuljetukseen, joka alkaa Seikun Sahalta Porista ja päätyy UPM:n paperitehtaalle Raumalle. UPM:n kehitysasiantuntija Janne Kukkura huomauttaa, ettei tästä ole tarkoitettu tehdä tonnikilpaa, vaan kuljetusyhdistelmä tässäkin tapauksessa on räätälöity hakkeen kuljettamiseen isossa mitassa. Toiset kokeiluun tulevat hakerekat on räätälöity hieman pienemmälle kuljetuskyvylle.
– Tien päällä oleminen vähenee, Kukkura korostaa vaikutuksia.
Hän muistuttaa tutkimusluonteesta. Ajoneuvossa painon jakautuminen on ääritilanteissa tärkeää. Myös CO2-päästöjen tulisi vähentyä.
– Ei näitä kannata tehdä, jos ei tehdä turvallista.

Kuljetus valtatie 8:lla on säänneltyä, eikä iso ajoneuvo saa poiketa muille teille. Aika näyttää, miten valtatie kestää isompia painoja. Janne Kukkura sanoo, etteivät akselipainot nouse nykyiseen kalustoon verrattuna, koska uudessa välineessä on 12 akselia ja 46 rengasta.
Johtava asiantuntija Otto Lahti Trafista sanoo, että tien kestävyyttä ei voi sanoa ennakkoon, sillä tien kestoon vaikuttava yhtälö on hyvin monimutkainen. Nyt vasta kokeillaan ja matka on alussa.
– On yleinen kehityssuunta, että konekoot kasvavat, hän pohti kaluston tulevaisuutta.
Huhtalan tapauksessa kokeilu on laskettu sitten, että yhdistelmä liikennöi kuusi vuotta, jolloin kaksi vetoautoa ajetaan loppuun ja yksi perävaunu. Trafi raportoi tuloksista puolen vuoden välein.
Toimitusjohtaja Kalevi Huhtala pitää ison hyötykuorman yhdistelmien etuja päästöihin ja liikennöintikertoihin kiistattomina. Varatoimitusjohtaja Kati Huhtala on tyytyväinen, että isot pääsevät ajoon kokeiltaviksi.
Kokeiluun tuleva Huhtalan ajoneuvoyhdistelmä on merkitty näin.
HCT-ajoneuvolla tarkoitetaan nykyistä sallittua suurempia ajoneuvoja, eli yli 25,25 metriä pitkiä tai yli 76 tonnia painavia yhdistelmiä.
Kaksi muuta ajoneuvoa, Kuljetusliike Wickström Oy:n ja Koneyritys Sammalisto Oy:n HCT-hakeyhdistelmät aloittavat liikennöinnin viimeistään ensi kesän aikana. Reitit ovat Kaakkois-Suomessa, Ristiina–Kouvola ja Juupajoki–Kouvola.
Hakekuljetushankkeessa taustalla on kuljetustekniikan kehittäminen. Esimerkiksi Lappeenrannan Tekninen Yliopisto ja valmistajat tekevät Tekes-rahoitteista tutkimusta, jossa tutkitaan HCT-yhdistelmien runkorakenteita ja valmistusteknistä optimointia.
HCT-yhdistelmiä on Suomen teillä tällä hetkellä 25.

Kuntavaaleissa käydään kisaa kotikunnan poliittisten voimasuhteiden lisäksi myös Satakunnan herruudesta. Maakunnallisen vaalituloksen perusteella jaetaan maakunnallisia luottamustoimia. Ennen vaaleja tulosta voidaan spekuloida ehdokaslistojen ja yleisen poliittisen puhurin perusteella. Satakunnassa näyttää siltä, että SDP:n asema maakunnassa vahvistuu.

Viime kuntavaalit käytiin syksyllä 2012. Tuolloin Satakunnan suurin puolue oli SDP, toisena oli kokoomus, kolmantena keskusta, neljäntenä perussuomalaiset ja viidentenä vasemmistoliitto.

Kuntavaaleissa jo ehdokkaiden määrällä on vaikutusta puolueen vaalimenestykseen. Yksinkertaistettuna ajatus kulkee niin, että mitä enemmän on ehdokkaita, sitä enemmän tulee ääniä. Kuntavaaleissa moni haluaa äänestää tuttua henkilöä.

Neljän vuoden takaiset ehdokasmäärät eivät ole maakunnan tasolla tämänkertaisissa vaaleissa vertailukelpoisia. Ehdokkaita pystyi nyt asettamaan noin 90 vähemmän kuin viimeksi. Osin tämä johtui vaalikauden aikana tapahtuneista kuntaliitoksista, osin siitä, että monissa kunnissa valtuuston koko pienenee. Poikkeus tästä on Satakunnassa Nakkila, jossa valtuuston koko kasvaa. Yksittäinen puolue tai valitsijayhdistys voi asettaa kunnassa ehdokkaita puolitoista kertaa valtuuston koon.

Keskustalla on perinteisesti ollut Satakunnassa eniten kuntavaaliehdokkaita. Niin on nytkin, kun ehdokkaita on vajaat 430. Viime vaaleissa keskustalla oli ehdokkaita noin 500. Keskustan kanssa samassa ehdokasmäärässä paini tuolloin SDP, jolla oli liki 500 ehdokasta. Näissä vaaleissa SDP:llä on Satakunnassa ehdokkaita hieman alle 420 eli taas samaa luokkaa kuin keskustalla. Nämä kaksi puoluetta ovat ehdokasmäärässä Satakunnassa omassa sarjassaan.

Suhteellisesti Satakunnassa ehdokkaita on menettänyt eniten kokoomus. Viime vaaleissa puolueella oli ehdokkaita reilut 470 eli miltei yhtä paljon kuin keskustalla ja SDP:llä. Nyt kokoomuksella on ehdokkaita vajaat 340. Puolueen ehdokasmäärä on vähentynyt myös maakunnan suurissa kaupungeissa Porissa ja Raumalla.

Parhaiten ehdokasmääränsä on viime vaaleihin nähden pitänyt perussuomalaiset. Sen ehdokasmäärä on Satakunnassa nyt reilut 220, miltei tasan tarkkaan yhtä monta ehdokasta puolueella oli viime kuntavaaleissakin.

Jos vasemmistoliiton ehdokasmäärä oli vielä viime vaaleissa vajaat 300 ja siten huomattavasti enemmän kuin perussuomalaisilla, niin nyt vasemmistoliitolla on ehdokkaita saman verran kuin perussuomalaisilla eli reilut 220.

Ehdokasmäärä kertoo sekä yleisestä imusta puoluetta kohtaan, mutta myös sen kuuluisan puoluekoneen kunnon ehdokashankinnassa.

Paikallisen ehdokaslistan lisäksi vaalitulokseen vaikuttaa politiikan ajankohtainen puhuri. Se näyttää puhaltavan SDP:n suuntaan. Puolueen puheenjohtajakisa ja siihen liittynyt kiertue käytiin oikeaan aikaan. Hallituksen monet päätökset ja päätösten valmistelut ovat sataneet myös opposition laariin.

Mielenkiintoisen säväyksen kuntavaaleihin tuo vielä perussuomalaisten uunituore puheenjohtajakisa, joka pääsi alkamaan tällä viikolla.

Vaikka vaalit saattavat näyttää yleiseltä tasolta katsottuna tietynlaiselta, niin jokaisen yksittäisen ehdokkaan kannattaa muistaa, että hän tekee vaalituloksensa itse. Oma aktiivisuus, näkyminen ja kampanjointi ratkaisevat, miten vaalissa käy. Yhtään ääntä ei ole vielä annettu.

Pari viikkoa sitten uutisoitiin hiihtäjämestari Harri Kirvesniemen oudosta tavasta sujutella pää oikealle kallistuneena. Mestari oli päästänyt asiaa pohtineet rauhaan kertomalla, että syy on hänen eripituisissa jaloissaan. Päätä roikottamalla tuli vasemman jalan lyhyemmyys kompensoitua pään painolla.
Allekirjoittaneen vasemman jalan lyhyemmyys selvisi muutama vuosikymmen sitten. Olin jo vuosia murehtinut niskakipujani. Kerroin asiasta vastaanotolla omalääkärilleni, joka komensi housut pois ja tutkintapöydälle selälleen. Kuulakärkikynällä hän merkkasi molempiin lonkkiin luunpään kohdan ja mittasi siitä jalan pituuden kantapäähän. Puheli siinä vaan, että röntgenillä tulisi kyllä varmempi tulos, mutta tämäkin kelpaa. Vasen kont oli 14 mm lyhempi. Tohtorin mukaan pituuseroa ei saa kompensoida enempää kuin puolet. Niinpä laitoin vasempiin kenkiini seitsemän millin huopalevyt kantapään kohdalle pohjallisen alle. Muutos oli huomattava. Niskaongelmani katosivat muutamassa päivässä. Huvittavana yksityiskohtana asiaan liittyi tuttavieni hämmentyminen. Useat kyselivät, että mikä sinulle on tullut, kun kävelet niin omituisesti. Sinua ei tunnista kauempaa niin kuin ennen.
Ystäväpiiristäni kävi useampi seuraavan kuukauden aikana mittauttamassa jalkansa ja tuloksia tuli. Yksi alkoi vuosikymmenien tuskailun jälkeen nukkumaan yönsä kunnolla. Toinen pääsi jatkuvista päänsäryistä. Kolmas sai alaselkänsä toimimaan.
Jos kuka haluaa jalkojensa eripituisuutta kotikonstein tarkistaa, laittaa seinäpeilin yläreunasta teipillä riippumaan luotilangan. Siihen kelpaa mikä tahansa ohut naru, jonka päässä on pieni paino. Sitten vaan seisomaan lepoasentoon peilin eteen ja tarkistamaan, meneekö lanka juuri keskeltä katsojaa. Jos ei, niin lyhemmän jalan alle lisätään fylliä, kunnes näkymä on symmetrinen. Jos pituuseroa on, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Syy ei välttämättä ole jalan luitten pituudessa.
Kouluaikoina terveystarkastuksessa jumppamaikka huomautti minulle, että oikea olkapääsi on alempana – koitapa pitää sitä ylempänä. Eipä tullut opelle mieleen tarkistaa oppilaan jalkojen pituuksia.
On muuten mielenkiintoista, että aina sanotaan toisen jalan olevan lyhyemmän – niin kuin jotenkin huonomman. Ei siis, että toinen on pidempi. Suuruus ja pituus on tavoiteltu, valtaa antava ominaisuus.

MATTI PURSIHEIMO

Harvemmat muistavat, että Raumalta alettiin järjestää taksiyrittäjä Erik Grönqvistin toimesta maakuljetuksia Porin lentokentälle ensimmäisen kerran jo syyskuussa 1956 eli vain kolmisen vuotta Aeron Porista Helsinkiin aloittaman reittilentoliikenteen aloittamisen jälkeen.
”Kasitien reittiä” vuodesta 1989 liikennöinyt Jukka Pietilä sanoo, että Rauma tarvitsee toimivaa Porin lentokenttää edelleen.
– Lentomatkustajat kuljetetaan Raumalta tällä hetkellä joko Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle, mutta uskon liikenteen kääntyvän lentojen taas alkaessa uudelleen Porinkin suuntaan, Raumair Oy:n Pietilä näkee.
– Porin kaupungin vähintään viisivuotinen sopimus Nextjet Sverige AB:n kanssa tuo toimintaan vakautta ja varmuutta, joka takaa jatkuvuuden. Jo se on hyvä viesti, että Porista Helsinkiin ja Tukholmaan operoivan koneen kotikenttä on Pori, hän tiivistää.

Jukka Pietilän mukaan Raumairilla on parisenkymmentä asiakasyritystä, jotka tarvitsevat Rauman seudulta viikoittain maakuljetusta lentokentille. Kuukaudessa yritysten määrä on jo kolmisenkymmentä.
– Minulle on sanottu suoraan, että heikot lentoyhteydet ovat yksi Rauman seudun teollisuuden suurimmista ongelmista. Kiireisillä ammattimiehillä ja -naisilla ei yksinkertaisesti ole aikaa istua tuntitolkulla autossa tai sitten lentokentillä odottamassa sopivia jatkolentoja, selvittää Pietilä.
– Nextjetin huhtikuussa aloittamissa lennoissa on parasta valinnanvapaus, jatkossa pääsee päivittäin useamman kerran niin Helsinkiin kuin Tukholmaankin, Pietilä jatkaa.

Nextjetin lennot Porista alkavat 24.4. Arkipäivisin Saab 340-tyyppisellä potkuriturbiinikoneella lennetään kolme edestakaista vuoroa Helsinkiin ja kaksi Tukholmaan. Sunnuntaisin Porista lähtee yksi edestakainen vuoro molempiin kohteisiin. Lauantaisin lentoja ei järjestetä.
– Tarjonta on niin kattava, ettei kenelläkään pitäisi olla valittamista. Nextjet on ilmoittanut, että tarvittaessa päiväohjelmaan voidaan lisätä vielä yksi vuoro ja takuuvarmasti kapasiteettia on riittävästi myös maaliikenteeseen Porin ja Rauman välille. Nyt autoja on käytössä seitsemän, mutta tarpeen mukaan hankitaan lisää, Jukka Pietilä lupaa.

ASKO TANHUANPÄÄ

Ampumahiihto on noussut Keski-Euroopassa huimaan suosioon. Suomessa lajin menestys on ollut pitkään Kaisa Mäkäräisen harteilla. Miehissä meno on ollut tahmeampaa. Nuoria lupauksia on jo vuosia odotettu vaativan lajin pariin. Yksi mahdollisista tulevaisuuden menestyjistä kehittyy Ulvilan suunnalla.

Ulvilan Uran 15-vuotias Matias Vaahtio kilpailee sekä maastohiihdossa että ampumahiihdossa. Maastohiihdossa Vaahtiota on valmentanut yhdeksän vuotta Veikko Nurmi. Kaksikon yhteistyö alkoi jo hiihtokoulussa.

Uran oma kasvatin tähänastisen uran täysosuma tuli helmikuun alussa Tuusulassa käydyissä ampumahiihdon nuorten SM–kilpailuissa. Vaahtio vei normaalimatkan alle 16-vuotiaiden Suomen mestaruuden.
– Kulta tuli pienoisena yllätyksenä. Juuri siksi se maistuukin niin makealta, tunnustaa Matias.

Tuusulan SM-kisa käytiin kahdeksan kilometrin matkalla. Vaahtion voitto oli ylivoimainen. Eroa kilpailun kakkoseen tuli minuutti. Mestarin mukaan lenkki oli vaativa.
– Kisassa ammuttiin kolmesti. Kaksi makuupaikkaa meni puhtaasti, mutta pystystä jäi kolme laikkaa rikkomatta. Hyvä hiihto kuitenkin piti minut keulapaikalla maaliin saakka, kertoo Matias.

Ampumahiihto tuli Vaahtion lajivalikoimaan kolmisen vuotta sitten.
– Ampumavalmentajanani toimii Juhani Lukka. Hänen johdollaan käyn ammuntatreeneissä kolme kertaa viikossa. Täksi kaudeksi kisoihin tuli mukaan myös pystyammunta. Sen kanssa tehdään nyt kovasti töitä.

Ampumahiihdossa pitää hallita kaksi hyvin erilaista lajia. Niiden välille on löydettävä mahdollisimman hyvä tasapaino. Ladulla on oltava vauhtia ja ampumasuorituksen on oltava nopea ja hyvärytminen, joten haaste on kilpailijoille kova.
– Matkaa tauluille on 50 metriä. Pystypaikalla laikat ovat halkaisijaltaan 11 senttiä ja makuuammunnassa ainoastaan neljä senttiä. Kun siihen lisätään vielä penkalla usein vallitsevat hankalat sääolosuhteet, kuten voimakas tuuli ja lumipyry sekä kilpailutilanteen mukana tuleva paine, ampumisesta voi tulla todella vaikeaa, pohtii Matias.

Paineessa mielellään kilpaileva Matias Vaahtio lähtee treenilenkille lähes päivittäin. Ampumaharjoituksia on kolmesti viikossa.

Pesäpallon talvikausi huipentuu viikonloppuna Porissa pelattavaan naisten halli–SM-turnaukseen. Karhuhallin uusittujen valojen alla SM-kullasta taistelevat lauantaina 11. maaliskuuta Pesäkarhujen lisäksi Manse PP, Oulun Lipottaret ja Lappeenrannan Pesä Ysit.
Halli-SM-lopputurnaus käynnistyy kello 9. Otteluita pelataan kolmen tunnin välein. Toinen kamppailu alkaa kello 12 ja pronssiottelu on vuorossa kello 15. Lopputurnaus huipentuu kello 18 alkavaan finaaliin.

Pesäkarhut on hionut kuvioitaan talven harjoituspeleissä. Niistä viimeisen Sami Österlundin suojatit pelasivat lopputurnauksesta rannalle jäänyttä Rauman Lukkoa vastaan. Porilaiset ottivat kenraaliharjoituksessaan 2–0-voiton. Jaksot kirjattiin kotijoukkueelle 2-1 ja 5-0.
Pesäkarhut tähtää kotihallissaan mestaruuteen. Joukkueen tavoitteena on kirkastaa viime vuoden hopeamitalit kultaisiksi.
– Pitää muistaa, että lopputurnauksen pelit ovat meille edelleen harjoitusta tulevaa kautta ajatellen. Tottakai haluamme voittaa, mutta emme voi unohtaa valitsemiamme teemoja niihin peleihin, korostaa pelinjohtaja Sami Österlund.

Tässä lehdessä kerrotaan toisaalla, kuinka Satakunnan Viikko on vuokrannut Porin Teatteritalolta heinäkuussa vanhan oluthallin itselleen. Tällä hetkellä kiinteistössä pyörii näyttävä Tuntematon Sotilas -näytelmä.

Kaupungin keskustassa sijaitsevassa 3 000 neliömetrin tilassa Satakunnan Viikko tulee tuottamaan ensi kesänä reilun viikon aikana neljä erilaista tapahtumaa. Tapahtumapäiviä tulee olemaan vähintään kahdeksan. Tapahtumien lanseeraukset tapahtuvat myöhemmin.

Kun tyhjilleen väliaikaisesti jääneessä oluthallin varastossa on tuotettu ja tuotetaan tänä vuonna erilaisia tapahtumia, mahdollistaa se ajatusleikin, voisiko Porissa olla kannattava monitoimiareena. Sellaisesta täällä on unelmoitu jo vuosikymmenet.

Suunnitelmissa areena on useimmiten sijoitettu Kirjurinluotoon. Paikkana se on kaupungin haastavin. Jo 1980-luvulla Kirjurinluotoon kaavailtiin musiikkitaloa. Sellaista ei tullut, mutta hieman myöhemmin Tampereelle rakennettiin pitkälti samoilla ajatuksilla Tampere-talo.

Muutama vuosi sitten sijoittaja Jussi Salonojan ympärille rakentunut liikemiesjoukko tavoitteli Kirjurinluotoon monitoimiareena. Hanke kaatui sekä rahoitukseen että kaupunkilaisten vastustukseen. Tapahtuneesta kannattaa ottaa oppia. Monitoimiareenaa ei Kirjurinluotoon kannata tehdä.

Hyvä paikka areenalle olisi syksyllä valmistuva ammattikorkeakoulun kampusalue. Alueella on arkisin itsessään jo tuhansia ihmisiä, sen vieressä on pian matkakeskus sekä maakunnan parhaat liikenneyhteydet ja alue on lisäksi lähellä kaupungin keskustaa. Kaiken lisäksi kampus ei ole alueena yhtä herkkä kuin Kirjurinluoto.

Monitoimiareena olisi iso askel Porin tiellä kohti ympärivuotista tapahtumakaupunkia. Kuten oluthallin tuleva kesä osoittaa, tapahtumakiinteistö mahdollistaa heti uusien tapahtumien ja liiketoimintojen syntymisen. Puitteiden luomisessa kaupungilla on ratkaiseva merkitys, mutta yrittäjät kyllä kehittävät liiketoimintaa. Tapahtumaliiketoiminta voi parhaimmillaan tuoda kaupunkiin merkittävät määrän euroja ja uutta työtä. Sekä suoraan että epäsuorasti hyötyjiä olisi lukuisia.

Pelkästään tapahtumia varten rakennettavan areenan käyttöaste tuskin Porissa vielä olisi riittävä. Siksi areenaa pitää ajatella monitoimiareenana, joka voisi palvella myös liikunnan harrastajia, erityisryhmiä ja koululaisia. Se saattaisi helpottaa myös liikuntapaikkojen korjausvelkaa.

Ilman kaupungin myönteistä suhtautumista ja päätöstä monitoimiareenaa ei Poriin saada. Kannattaa myös muistaa, että kaupunki on jo nyt mukana tukemassa eri tavoin liki kaikkia kaupungissa järjestettäviä isoja tapahtumia. Samoin kaupungin rooli on keskeinen urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestämisessä. Ja niin pitääkin olla. Kyse on kaupunkilaisille tuotettavista palveluista ja kaupungin elinvoimasta.

Ensi kesänä kannattaa tulla vielä kerran aistimaan oluthallin henki ja kuvitella, millainen Pori olisi ja millaisia tapahtumia täällä voisi olla, jos kaupungissa olisi monitoimiareena. Se toisi uutta sykettä.

Satakunnan Viikko vuokraa entisen oluthallin heinäkuun tapahtumaviikon ajaksi. Hallissa järjestetään illanistujaisten lisäksi ainakin MegaOutlet.
Säpinä jatkuu Porin oluttehtaan entisessä hallissa vielä Tuntemattoman Sotilaan näytäntökauden loputtua. Porin Teatteritalo Oy:n toimitusjohtaja Anttivesa Knuuttila ja Satakunnan Viikkolehtien toimitusjohtaja Kim Huovinlahti allekirjoittivat perjantaina vuokrasopimuksen, jossa Satakunnan Viikko vuokraa oluthallin kesällä käyttöönsä ajalla 7.–15. heinäkuuta.
– Tämä on meille iso asia, että saamme olla mukana elävöittämässä kaupunkia omalla osuudellamme, Huovinlahti sanoo.

Oluthallin kuuman kesäviikon avaa MegaOutlet, joka on avoinna perjantaista sunnuntaihin 7.–9.7. Satakunnan Viikon myyntijohtaja Jani Haanpää kertoo, että luvassa on suuri shoppailutapahtuma.
– Mukaan on tulossa tuotteita niin aikuisille kuin lapsille, laidasta laitaan ja edulliseen hintaan. Paikalliset yrittäjät ovat tervetulleita myymään tuotteitaan tapahtumassa.
Tapahtumaviikko jatkuu hallissa erilaisten gaalailtojen ja vastaanottojen merkeissä. Luvassa on esimerkiksi Porin Yrittäjien perinteinen Pyry Jazz 2017.
Loppuviikon ajan hallissa keskitytään bailaamiseen. Torstaista lauantaihin sieltä löytyy Ravintolamaailma ja elävää musiikkia.
Entinen oluthalli on 3 400 neliön kokoinen. Juhlatilana sinne mahtuu jopa 3 000 asiakasta.

Porin Teatteritalo vuokrasi entisen oluthallin Tuntematon Sotilas -näytelmän estradiksi. Anttivesa Knuuttila kertoo, että halli saatiin toimivaan kuntoon ja syntyi ajatus, että sille voisi olla muutakin käyttöä.
– Lähdimme hakemaan ratkaisua, joilla voisimme vireyttää Porin kesää SuomiAreena-viikolla, hän kertoo.
Se ratkaisu siis löytyi, mutta muuten halli on näillä näkymin kesäkaudella tyhjillään. Porin Teatteritalon vuokrasopimus siihen päättyy heinäkuun lopussa.
– Haave olisi, että saisimme halliin muutakin toimintaa, esimerkiksi kesäkuulle mahtuisi hyvin.

Tuntemattoman Sotilaan viimeinen näytös on 13. toukokuuta. Halli tyhjennetään näytelmän rakenteista ja rekvisiitasta toukokuun loppuun mennessä.
Anttivesa Knuuttila kertoo, että teatteri järjestää hallissa huhti- ja toukokuussa kirpputoreja ja huutokauppoja, joissa myydään tavaroita teatterin varastoista.
– Tarjolla on vaikka minkälaista käyttökelpoista tavaraa. Lisäksi myymme esimerkiksi tekniikan laitteistoa.

Tulevan kesän jälkeen entinen oluttehtaan halli puretaan. Anttivesa Knuuttila sanoo, että vaikka tila saatiin nyt toimivaksi, se ei kestäisi sellaisena tulevia vuosia.
– Vanhassa rakennuksessa on omat haasteensa. Rakensimme sen tilapäiseksi ja se on palvellut Tuntemattoman Sotilaan esityksiä erinomaisesti.
Elokuussa Oluthalli palaa osaksi omistajansa MVR-Yhtymän suunnitelmaa. Se saa väistyä Karhukorttelin uudisrakentamisen tieltä.

Eläkepäivistään nauttiva perusraumalainen pankinjohtaja Markku Sainio juhlii 17.3. koittavaa 80-vuotispäiväänsä järjestämällä taidenäyttelyn Saga seniorikeskuksen tiloissa. Sainio ripustaa seinille kolmisenkymmentä itse maalaamaansa taulua, etupäässä akvarelleja, joiden teemat vaihtelevat Vanhasta Raumasta Lapin ja Euroopan maisemiin sekä kettujen elämään.
– Maalaamisen aloitin jo Vasaraisten kansakoulussa opettajani Sumeri Malmivuoren innostamana, mutta uusi alku harrastukselle tuli 30 vuotta sitten, kun Osuuspankin flikat antoivat minulle 50-vuotislahjaksi akvarellivälineet. Lahjaan sisältyi myös viikon maalauskurssi Oriveden kansanopistossa. Sen jälkeen olen kehittänyt taitojani myös Rauman kansalaisopistossa, Sainio kertoo.
– Opettaja Malmivuori sanoi joskus, että Markun tauluissa on aina joku ihmisen tekemä rakennus, mutta olen minä sentään jotain muutakin maalannut, hän naurahtaa.
Markku Sainion taidetta on ollut aiemmin esillä muun muassa Suvannon kylässä Pelkosenniemellä. Saga seniorikeskukseen hän pystytti näyttelyn viimeksi tasan kymmenen vuotta sitten.
– En edes yrittänyt kieltäytyä, kun sieltä soitettiin ja pyydettiin paikalle. Ehkä jonain päivänä olen siellä vielä itsekin asukkaana, miettii Sainio.
Eläkepäivinään Markku Sainio on innostunut toimimaan myös Rauma-oppaana.

Asko Tanhuanpää

Tämä on norssin pilkinnän kannalta vuoden parhaimpia kuukausia, jos vain on jäitä kulkijaa kannattelemassa. Hyvä jäävuosi sallii pilkkimisen vielä huhtikuulle.
Porilainen Kari Lahtinen, kilpaakin pilkkivä, tuntee kalan vuosikymmenten ajalta Porin Reposaaren maisemista.
Jotkut onkijat sanovat Ahlaisten ja Merikarvian edustojen tarjoavan norssisaaliita. Kari Lahtinen sanoo Reposaaren lahtea parhaaksi tuntemakseen paikaksi. Milläkö niitä saa? Pilkin ja mormyshkan yhdistelmällä kuulemma parhaiten.
– Kerran sain sieltä 200 kappaletta päivän aikana. Sata kalaa päivässä on hyvä, mutta ei mikään ihmesaalis, mies juttelee.
Lahtinen arvostaa tätä järvikuoreen kaltaista kalaa suuresti. Kirjallisuudessa maun sanotaan muistuttavan kuhaa.
– Lohensukuinen ja sillä on pieni rasvaevä. Ravinnoksi sopii alle 100-grammainen. Sen voi syödä kokonaisena, Lahtinen kertoo.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että suolistamisen ja pään niskan hajurauhasen poiston jälkeen kalan voi jauhottaa ja paistaa kokonaisena – ja etenkin syödä kokonaisena.
– Kaikkein isoimpia ei voi syödä
Lahtinen kertoo kalan maistuvan hänen lähipiirilleen. Tarvitaan perattu kala, ruisjauhoja jauhotukseen, suolaa ja kourallinen voita paistamiseen.
– Ensimmäinen pannullinen kuuluu kalastajalle, hän täsmentää.

Kari Lahtinen kiertää muun muassa kouluissa kertomassa onkimisen saloista ja vaikutuksista, samoin päihdeongelmaisille A-killan kautta. Hän kertoo luonnon terapeuttisesta vaikutuksesta.
Kun kevät tulee, miehen tapaa parhaiten aamuisin rannoilta ja rantajäiltä.
– Tähän onkimiseen jää koukkuun.
Puhelias Lahtinen tuntee itsekin olevansa sosiaalinen ihminen, paljon vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
– Mutta nämä aamut..., ne ovat minun hetkiäni, hän sanoo.

-----------------------------------------------------------------------------

Norssijuhla palaa Merikarvialle
Merikarviajoen suulla norssia lipotaan kalan kutunousun aikana keväällä. Samaa tehdään entisen Vammalan seudulla. Molemmilla paikkakunnilla kala on juhlan arvoinen.

Merikarvialainen Kirsti Laine, kyläaktiivi ja ammattikalastajan äiti, kertoo, että norssijuhlan järjestämisestä tälle keväälle on päätös olemassa. Alla on pari välivuotta.
– Siinä on se huono puoli, ettei tapahtuman ajankohtaa voi paljon ennakkoon sanoa. Sen näkee sitten kun norssi tulee jokeen. Näen kyllä ajankohdan, kun lokit alkavat kalastaa joen pinnalla, Laine pohtii.
Kala kutee usein vain yhden päivän aikana. Norssin nousu jokeen kestää normaalisti 3–4 päivää, harvoin yli viikon.
Laine tarkentaa, että usein takavuosina nousu on ajoittunut huhtikuun loppuun tai aivan toukokuun alkuun. Sitä odotellaan nytkin.
– Riippuu niin monesta asiasta, jokiveden määrästäkin.

Paikkana tänä keväänä on Salmelankosken ranta Alakylässä. Kala on keskiössä, ei kaupallisuus.
– Yhden tapahtuman aikana kahdessa tunnissa kerran tapahtui paljon. Silloin lipottiin 4 000 norssia, ne perattiin, halstrattiin ja syötiin isolla joukolla, Laine muistelee.

Uuden suunnitelman mukaan juhlakalat lipotaan juhlaa edeltävänä iltana. Kalat perataan ja laitetaan jäihin.
– Kun kalat ovat valmiina, pääsemme aloittamaan juhlan seuraavana päivänä ehkä jo kello 16.
Norssi nousee joessa vain pimeällä, ja Laineen mielestä kalan kypsentäminen hämärässä ei oikein onnistu.
Norssi Alakylässä valmistuu seuraavasti:
Kala suolistetaan, pää ja hajurauhanen poistetaan.
Kala nuotion lämmössä kypsyy halstarissa. Kun kala on kypsä, se saa suolan.
– Käytän suolaamiseen 10-prosenttista liuosta, johon upotan kalan hetkeksi, Kirsti Laine kertoo.
Laine naurahtaa aikamääreestä itsekin.
– Se on se tuntuma – lasken yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.
Suolaamisaika ei siis ole montaa sekuntia.
Kyläaktiivi vinkkaa, että tarkan juhla-ajan löytää huhtikuun puolivälin jälkeen kunnan verkkosivuilta, joita kannattaa seurata.

Norjalaiset ovat hiihtohullua kansaa ja Holmenkollen on maastohiihdon mekka.
Se oli jälleen helppo havaita viikonloppuna Oslossa.

Holmenkollenin hiihtofestivaalien järjestäjä Skiforening perustettiin 1883. Järjestämisvastuun se otti Christiania Skiklubilta vuonna 1884. Husebyrennet kilpailtiin vuosittain vuoteen 1891 asti, ennen kuin Skiforening siirsi kisat Holmenkollenille vuodeksi 1892.

125 vuotta myöhemmin Holmenkollenin kansallisareena tervehti kymmeniätuhansia hiihtofaneja huikealla kevättalven säällä. Metrot alhaalta Oslosta olivat aamusta alkaen tupaten täynnä iloisia norjalaisfaneja ja kansainvälisiä kisavieraita.

Varsinkin aurinkoisen lauantain kisaohjelma helli katsojia. Päivä käynnistyi yhdistetyn mäkiosuudella. Puolenpäivän jälkeen starttasi maastohiihdon legendaarisin yksittäinen kilpailu, Holmenkollenin 50 kilometriä. Kotikatsomon riemuksi kuninkuusmatkan valtiaaksi kiirehti Lahden MM-hiihdoissa ilman henkilökohtaista kultaa jäänyt Martin Johnsryd Sundby.

Ainoana 32-vuotiaan norjalaisen pystyi haastamaan vasta lopussa taipunut Iivo Niskanen.
Edellisen kerran suomalaismies nähtiin Kollenin kuninkuusmatkalla podiumilla vuonna 2000. Silloin voittaja oli Harri Kirvesniemi.
– Lähdin liikkeelle rohkealla taktiikalla. Tavoitteenani oli voittaa. Sundby repäisi stadionilta pois vievässä nousussa, enkä pystynyt vastaamaan. Paras mies voitti tänään, sanoi 15 kilometrin tuore maailmanmestari.

Suomalaiskatsojia ei Kollenilla tullut vastaan kuin muutama. Kamil Stochin ja Piotr Zylan mäkimenestyksestä hullaantuneita puolalaisia sitä vastoin vaelsi Holmenkollbakkenille tuhansia. Puolalaisten joukoissa meno oli riehakasta, mutta muuten hauskaa pitämään tullut hiihtokansa esiintyi tyylikkäästi.

Suomalaiskotkien liito oli vaisua, mutta Marcus Eisenbichlerin ja Michael Hayboeckin 140-metriset nostivat tunnelmaa ja veivät Saksan ja Itävallan ohi Puolan ja Norjan. Suomalaiset saivat omat ilonhetkensä sunnuntaina, kun palkintopallille hyppäsivät Marit Björgenin rinnalle Krista Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen.

Onnistunut päätös onnistuneelle hiihtojuhlalle. Talviurheilun lisäksi norjalaiset ovat maailman huippua myös kisajärjestäjinä.
Norja jäi Holmenkollenilla joukkuemäessä neljänneksi. Kärkikolmikossa olivat Itävalta, Saksa ja Puola. Norjan mäkiässä Johann Andre Forfang väläytti kuitenkin myös joukkuemäen kilpailussa.

Uudis- ja korjausrakentamiseen erikoistuneella rakennusliike MVR–Yhtymällä on vankkaa osaamista myös teollisuusrakentamisen alueella. Satakuntalaisyrityksen henkilökunta koostuu monitaitoisista ammattiosaajista.

Tämänvuotinen Firmaliiga osoitti, että Rami Viitasaaren johtamasta MVR–Yhtymästä löytyy myös vahvaa jääkiekkotietämystä. MVR voitti Satakunnan Viikon järjestämän perinteisen veikkauksen, jossa yritykset veikkaavat Porin Ässien kotiotteluiden lopputuloksia. Päävastuun lätkätulosten veikkaamista kantoivat Teemu Syrjänen ja Petri Pohjola.
– Usko Pataan oli niin luja, ettemme veikanneet kertaakaan suosikkijoukkuettame vastaan. Ässien runkosarja oli melkoista vuoristorataa, mutta me pysyimme lopulta aika hyvin veikkauksen kärkitiloilla oikeastaan koko kauden. Voitto ei ollut ylivoimainen, mutta ykkössija varmistui kuitenkin jo ennen päätöskierrosta, sanovat Syrjänen ja Pohjola.

Kaksikko on tyytyväinen voittoon. Vankkana urheilumiehenä tunnettu Viitasaarikin iloitsee yrityksen hyvästä tuloksesta myös kiekkoveikkauksessa.
– Monta vuotta olemme olleet mukana Firmaliigan kisassa, mutta voitto oli nyt historian ensimmäinen. Teemu ja Petri paneutuivat perusteellisesti peleihin ja osoittivat erinomaista tietämystä ja turnauskestävyyttä, kehaisee Viitasaari.

Koko kolmikko on ollut vakuuttunut Ässien peräsimeen täksi kaudeksi tarttuneen Jyrki Ahon valmennustaidoista.
– Pelaajarosteria syksyllä tutkiessa odotukset eivät olleet ehkä aivan tapissa, mutta joukkue selviytyi runkosarjasta lopulta mallikkaasti. Kauteen mahtui toki huonojakin vaiheita, mutta sijoitus on vähintäänkin kohtuullinen. Pelaajathan sen tuloksen tekevät, mutta onhan valmennuksellakin menestyksessä merkittävä rooli. Ainakin meihin Aho tiimeineen on tehnyt vaikutuksen, sanovat lätkätietäjät.

Ässien hyvät otteet nostattavat MVR:n kolmikossa toiveita loppukautta kohtaan.
– Jyri Marttisen poissaolo jättää puolustukseen ison aukon, mutta Niko Peltola ja Maksim Matuskin toivottavasti paikkaavat sitä. Matuskin on osoittautunut onnistuneeksi hankinnan, kunhan kaveri jättää vielä turhat hasardit pois, pohtivat kiekkoasiantuntijat.

Maalivahtiosastolla ei heidän mielestään ole ongelmia jatkossakaan.
– Pudotuspeleissä esiin nousee yleensä uusia ratkaisijoita. Hyvä, jos niin käy nytkin. Panosten koventuessa kokemuksellakin on kuitenkin iso roolinsa. Tasonnostoa toivoisikin varsinkin Matti Kupariselta, Juha Kiilholmalta ja muulta kokeneelta kaartilta.
Viitasaarella, Syrjäsellä ja Pohjolalla on kuitenkin vahva luottamus patapaitoihin.
– Kevät 2013 osoitti, että kaikki on mahdollista. Miksei jotain vastaavaa voisi tapahtua tänäkin keväänä.
.
Firmaliigan 2016–2017 tulokset:
1. MVR-Yhtymä
2. Raikas–Yhtiöt
3. K-Supermarket City

HC Kunlun Red Star rynnisti viime syksynä ensimmäisenä kiinalaisjoukkueena Itä-Euroopan kiekkoliigaan. Vladimir Jursinov jr:n valmentaman Kunlunin debyyttikausi kovatasoisessa KHL-liigassa yllätti epäilijät.

Nopealla tahdilla kokoon kasatun joukkueen tukipilareina olivat suomalaispelaajat. Marraskuussa ”suomalaislegioonaan” liittynyt Ässä-kasvatti Tommi Taimi oli tyytyväinen Red Starin otteisiin ja organisaatioon.
– Lähtökohdat tuntien pelit sujuivat runkosarjassa kohtalaisen hyvin. Hyvän alun jälkeen tuli pieni suvantovaihe, mutta loppua kohden homma toimi taas paremmin. Pudotuspelien avauksessa vastaan luisteli kivenkova Metallurg Magnitogorsk, jonka haastoimme tosissaan. Nappasimme yhden voiton ja olisimme ansainneet toisenkin, mutta valitettavasti Sergei Mozyakinin tähdittämän Magnitogorskin kokemus ja rutiini olivat vielä liikaa, sanoo Taimi.

Kunlunin kapteenina oli Janne Jalasvaara ja ryhmässä kiekkoilivat kauden aikana myös Tomi Karhunen, Tuukka Mäntylä, Joonas Järvinen, Miika Lahti, Max Wärn, Jonas Enlund ja Tomi Sallinen. Eetu Pöystin kausi katkesi loukkaantumiseen heti kättelyssä.

Anssi Salmela jätti joukkueen lokakuussa. Marraskuussa Red Starin miehistöön liittyi kesken toisen kautensa HIFK:sta lähtenyt Taimi. Kunlunin punapaidassa 26-vuotias pakki pelasi 18 runkosarjaottelua ja neljä playoff -kamppailua.
– Lähes kaikkien sopimukset umpeutuvat kevään aikana. Seura on osoittanut kiinnostusta jatkopapereiden kirjoittamiseen ja halua on myös itselläni. Myös kotiväeltä on tullut vihreää valoa jatkolle, sanoo Taimi.

Taimin perheeseen kuuluu vaimon lisäksi kaksi tyttöä.
– Vanhempi heistä on kolmevuotias, kuopus täyttää puolestaan pian vuoden. Pelaajisto ja lähipiiri asuivat hotellissa ja palvelut olivat lähellä. Perhe viihtyikin Pekingissä mainiosti. Kaupunki on valtava, mutta siisti ja turvallinen. Pahimpina päivinä sankaksi tihenevä savusumu ja vuorokauden ympäri vilkas liikenne tuovat elämään toki omat rajoitteensa.

Kunlun pelasi ensimmäiset ottelunsa Shanghaissa. Loppukaudesta Red Star pääsi kotiareenalleen Pekingiin.
– Ehdin pelata pari peliä Shanghain hallissa, jonne mahtui 5 000 katsojaa. Pekingissä halli on mahtava. Areenan pääkäyttäjänä on paikallinen koripallojoukkue. Lehtereille voi ottaa jopa 18 000 henkeä, mutta lätkämatseissa 7 000 hengen yleisö on jo huippumäärä, paljastaa Taimi.

Jääkiekko etsiikin vielä jalansijaa Aasian jättivaltiossa.
– Kiinassa ei ole vielä kiekkokulttuuria ja juniorityö on alkumetreillä. Massaa kuitenkin on eikä homma ole ainakaan rahasta kiinni. Ensi kauden joukkue tullaan kasaamaan vielä vierastyöläisten varaan. Tällä kaudella kokoonpanossa oli kuitenkin jo kiinalaisväriä. Rudi Yingin ja Zach Yuenin rooli jäi vielä pieneksi, mutta tulevaisuudessa paikallisten pelaajien määrän odottaisi lisääntyvän.

Useampikin itäliigan seura kamppailee talousvaikeuksissa. Viime viikolla pelinsä KHL:ssä päätti Medveščak Zagreb. Liigan tulevaisuutta onkin pohdittu monilla tahoilla.
– KHL:llä on niin kova status, etten usko, että venäläiset haluavat päästää mahtiliigaa kuivumaan – päinvastoin. Uskoisin, että liiga laajenee jatkossa entistään.

Ristiriitaiselle Satakunnalle Satasote on piristävä poikkeus. Yli vuoden työstetty harjoitus maakunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseksi on edennyt kuin juna. Satasotessa on jotain poikkeuksellista. Satakunnassa alueiden ja kuntien välinen kitka on ollut perinteisesti paikallispolitikoinnin polttoainetta. Nyt on toisin. Satasotea on valmisteltu monilla ja laajoilla työryhmillä. Asiantuntijoiden lisäksi valmisteluun on sidottu jokainen kunta ja kaikki merkittävät maakunnalliset puolueet.

Työ on edennyt konsensushengessä. Kun on riittävän isot haasteet edessä, kilpakumppaneista niin puolueiden kuin kuntienkin välillä on löytynyt yhteistyöntekijöitä.

Puolueet ovat sitoutuneet Satasoteen kiitettävästi. Vaikka valtakunnan politiikassa sote on jo kuntavaalien kiistakapula, niin Satakunnassa Satasotesta ei sellaista haluta tehdä. Tämä on sanottu ääneen. Näin pitääkin olla. Kunta- ja maakuntatasolla ei ole hallitus-oppositio -asetelmaa.

Satasoten valmistelijat ovat myös todenneet, että vaikka maanlaajuinen sote-uudistus kaatuisi, niin Satasote tulee. Se luodaan niillä elementeillä, joita on jo olemassa. Satakuntalaisten kannattaa suhtautua Satasoten tulemiseen vuoden 2019 alusta vakavuudella. Sen kaatajaksi ei ole ilmoittautunut kukaan.

Viime viikolla julkisuuteen tulivat Satasoten ensimmäiset karttaharjoitukset. Kartat ovat aina vaarallisia, kun jokainen katsoo, miten palveluita on jatkossa omassa kunnassani saatavilla. Satasoten karttaharjoitus on tehty tilastojen perusteella, sen ovat laskeneet tietokoneet. Tavoite on, että jokainen satakuntalainen saisi palvelut jatkossa vähintään 30 minuutin matkan päästä. Asiointialueita olisi neljä: pohjoinen, läntinen, lounainen ja eteläinen. Jokaisella olisi myös oma keskuksensa, kolme neljästä niistä olisi selkeitä: Kankaanpää, Pori ja Rauma. Sen sijaan Etelä-Satakunnassa tilanne on epäselvä.

Kannattaa myös huomata, miten palveluiden kysyntä menee. Pienet ryhmät käyttävät palveluita paljon. Tähtäin pitää olla siellä. Samoin kannattaa hetkeksi muistaa, että sosiaalihuollon palveluita saatetaan tarvita useammin ja enemmän kuin terveydenhuollon. Sosiaalipuoli on jäänyt sote-uudistuksessa Satakunnassakin lapsipuolen asemaan.

Toivoa pitää, että kuntapäättäjät pystyvät katsomaan Satasotea laajemmin kuin oman kuntansa näkökulmasta. Nakkilalainen vuorineuvos Tauno Matomäki sanoi jo vuosia sitten, että kuntarakenteemme on hevoskärryajalta. Kirkontorneja on niin taajaan. Tästä vanhasta ajattelumallista pitää päästä irti.

Satasoten tarve on kiistaton. Maakunnan väki vanhenee ja vähenee. Palveluiden tarve kasvaa ja työssäkäyvien osuus pienenee, huoltosuhde vinoutuu. Tulevaisuuden palvelut vaativat turvakseen ison uudistuksen.

Satasotesta saattaa tulla myös vetovoimatekijä. Varsinkin, jos maanlaajuinen harjoitus kaatuu tai jää torsoksi. Satakunnan malli on tulossa joka tapauksessa. Parhaimmillaan Satasoten henki ja ajatusmalli laajenevat Satakunnassa muillekin aloille. Se tekisi maakunnalle hyvää.

Edin koirapuistossa on keskusteltu siitä, kohteleeko Espanja kansalaisiaan tasa-arvoisesti. Ei kohtele, on tuomio. Tällä kertaa ei edes mäyräkoira Francon isäntä ole esittänyt eriävää mielipidettä. Syyllinen espanjalaisia jo pitkään ärsyttäneeseen tilanteeseen on kuninkaan lanko. Mies tuomittiin kuuden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen miljoonien eurojen talousrikoksista, mutta hän saa odottaa korkeimman oikeuden päätöstä vapaalla jalalla. Hänen ei edes tarvitse maksaa syyttäjän vaatimaa 200 000 euron takuusummaa. Toki miehen on ilmoittauduttava joka kuukauden ensimmäisenä päivänä viranomaisille, mutta hän saa tehdä sen Sveitsissä, jossa nykyään asuu. Kun tähän vielä lisätään huhut, joiden mukaan kuusi korruptiotutkimuksissa mukana ollutta tuomaria on siirretty joko eläkkeelle tai toisiin tehtäviin, pohja salaliittoteorioille on valmis.

Koirapuiston kommentaattorit ovat viime aikoina olleet muutenkin hyvin kriittisiä. Minun on käynyt sääliksi labradorinnoutaja Tanyan isäntää, joka työskentelee kaupungintalolla. Hän on saanut kuunnella korvat punaisina, kun muut sättivät kaupunkia siitä, että Benalmadenan ydinkeskustaan moottoritieltä tulevan sisääntulotien korjaustöitä ei ole edes aloitettu, vaikka asiasta on puhuttu vuosia. Tilanne on kohtuuton. Tiepätkä on yksi
Malagan alueen mustimpia, sillä se ruuhkautuu pahasti joka päivä. Silloin autoilijat joutuvat kaupunkiin kääntyessään ryhmittymään moottoritien penkalle, jossa muu liikenne ajaa moottoritienopeuksilla. Rahaa kaistan pidennykseen on varattu 17 miljoonaa, mutta kaupunginjohtajan mukaan se ei riitä edes aloitukseen. Tanyan isäntä kuvasi minulle kerran uutta kaupunginjohtajaa: mukava muusikko, mutta ei ymmärrä mitään rahasta.

Kohtuutonta on myös se, miten malagalainen baari kohtelee asiakkaitaan. Omistaja on pistänyt ovelle lapun, jossa kielletään aamukahville tulo yöpuvussa. On silkkaa kiusantekoa vaatia, että asiakas vetäisi pyjamansa päälle takin etenkin kesähelteiden aikaan, paheksutaan koirapuistossa.

Marja Lennes

Veka Tuomisto on sinut Hildan kanssa. Hän valitsee laitteesta sujuvasti vuoden 1938. Kertojaääni alkaa jutella noista ajoista ja pian ilmoille kajahtaa Heili Karjalasta.
Tuomisto on musiikkimiehiä, soittanut aikoinaan haitaria orkesterissa. Nyt hän asuu Hoivakoti PorinHelmessä, jossa on muiden asukkaiden kanssa päässyt sukeltamaan muistojen maailmaan laulujen avulla. Tehostettua palveluasumista tarjoava hoivakoti on testannut parin kuukauden ajan Kardemummo Oy:n kehittämää Hilda – Matka muistoihin -palvelua.

Tabletin kaltaisessa käyttöliittymässä toimivasta Hildasta valitaan haluttu vuosi. Ohjelman opashahmo Ville-Veikko kertoo lyhyesti valitun vuoden historiasta. Musiikin lisäksi ohjelma näyttää valokuvia, joiden avulla pääsee muistoihin kiinni.
Kuvassa näkyy merenrantaa. Matti Menonen kertoo 18,6-kiloisesta lohesta, jonka sai Merikarvian mökillä.
– Voi kun pääsisi sinne kesämökille vielä kerran, hän juttelee.

WinNovan lähihoitajaopiskelijat pääsivät hoivakodin asukkaiden kanssa kokeilemaan Hilda-sovellusta, kun viettivät viime viikolla toimintailtapäivää PorinHelmessä. Toisen vuoden opiskelijat Joona Salminen ja Jere Markkanen kertovat, että ohjelma ei ollut heille ennalta tuttu.
– Mutta se on hyvä keksintö. Muistoja on tullut esille, he sanovat.
Heidän opettajansa Johanna Aappola iloitsee musiikin voimasta.
– Musiikki vie mukanaan, sanat tulevat mieleen. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten tekninen väline voi rikastuttaa ikäihmisen elämää.
Saman vahvistaa PorinHelmen vastaava ohjaaja Birgitta Valli.
– Vaikka henkilöllä olisi muistisairaus, tutut laulun sanat tulevat mieleen. Olemme kokeneet liikuttavia hetkiä yhdessä, hän kertoo.
Sovellus herättää vanhukset kertomaan muistoja ja sitä kautta myös hoitohenkilökunta saa uutta, arvokasta tietoa esimerkiksi asiakkaiden lapsuudesta ja nuoruudesta.
– Kevyt laite on helppo kuljettaa mukana myös huoneisiin, joten kaikkien kanssa voidaan muistella, Valli sanoo.

Hildan toi PorinHelmeen testattavaksi Hyväksi-hanke. Projektipäällikkö Niina Holappa kertoo, että Hildan kehittäjällä Kardemummo Oy:llä on parhaillaan menossa Suomen juhlavuoden kunniaksi 100 matkaa muistoihin -hanke. Siinä Metropolian geronomiopiskelijat järjestävät sovelluksen avulla musiikki- ja muistelutuokioita mm. hoivakodeissa ja sotavammasairaaloissa.
– Hilda on koettu hyvin mielekkääksi ikääntyneiden keskuudessa. Ryhmätilanteissa sovellus on lisännyt sosiaalista kanssakäymistä. Laitetta ovat testanneet myös Satakunnan Vanhustuen työntekijät yhdessä yksinäisten ikääntyneiden kanssa. He ovat myös olleet innostuneita palvelusta.

INFO:
– Hyväksi – Hyvinvointiteknologian innovaatioverkosto -hanke yhdistää käyttäjät ja alan toimijat kehittämään hyvinvointia edistävää teknologiaa. Sen toteutuksesta vastaavat SAMK ja Prizztech Oy. Hanketta rahoittavat Satakuntaliitto (EAKR) ja Porin seudun kunnat.
– Ikäihmisten muistia aktivoivaa Hilda-laitetta on testattu hankkeessa. Muita tällä hetkellä testattavia laitteita ovat Glucostratus Oy:n diabeteksen etäseurantapalvelu sekä 9Solutions Oy:n älykäs poistumisvalvonta.
– PorinHelmi on Mikeva Oy:n omistama, 30-paikkainen tehostetun palveluasumisen hoivakoti Porin Kalaholmassa.