Elämään kuuluu rakkauden, kauneuden, kepeyden ja onnellisuuden ohella tietty määrä surua, kipua ja epäonnistumisia. Välillä tuntuu vahvasti, että murheita kasaantuu joidenkin kannettavaksi enemmän kuin olisi millään tavalla oikeudenmukaista. On välillä vaikeaa kohdata toinen, jota on koetellut menetys – oli se sitten terveys, työpaikka, ihmissuhde tai unelma paremmasta tulevaisuudesta. Yleensä sellaisina hetkinä empaattinen läsnäolo, kenties yhdistettynä lämpimään halaukseen, riittää toisen kohtaamiseen ja tukemiseen. Mutta löytyy myös eräs ajatus, joka on resonoinut minussa vahvasti viime aikoina.

”Tämä on sinulle ainutlaatuinen suru. Se on kuitenkin samanaikaisesti monen muun läpikäymä.” Eräs ystävä jakoi minulle kyseisen ajatuksen pari kuukautta sitten. Hän oli saanut sen paperilappusella aiemmin ystävältään. Kuten rikkinäinen puhelin konsanaan, tarkka sanamuoto on voinut aikojen saatossa muuttua alkuperäisestä muodostaan, mutta ydin lienee sama: Olemme yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Ja se antaa ainakin minulle suurta lohtua.

Pari viikkoa sitten olin Porissa käymässä. Suklaakakun, torkkujen ja saunomisen ohessa piipahdin myös porilaisen Plugi-konemusiikkijärjestön Tek’ma’tek-teknopippaloissa. Musiikin saralla olen kenties perinteisesti ollut enemmänkin hempeiden folk-kipaleiden ja rytmikkään kansanmusiikin fani, mutta moni asia teknokulttuurissa viehättää minua. Esimerkiksi vahva tunne omasta turvallisesta tilasta tanssilattialla tuntuu äärimmäisen vapauttavalta ja voimaannuttavalta, erityisesti naisena. Kun vilkaisee ympärilleen huomaa kuitenkin tanssivansa osana (melkeinpä säntillisiin) riveihin järjestäytynyttä juhlakansaa. Se tuntuu erityisen lohdulliselta yksinäisyyden, irrallisuuden ja eriarvoisuuden riivaamassa maailmassamme. Kuka olisi arvannutkaan, että teknopiirit voisivat kiehtovalla tavalla demonstroida yksinolon ja yhdessäolon vahvan liiton?

En minä ainakaan.

Tämä on viimeinen Maarian matkassa-kirjoitukseni tässä lehdessä. Matka jatkuu yksin (muttei kuitenkaan).

MAARIA TIRRI

Kaija Pihlajamäki työskentelee Leineperin ruukilla ympärivuotisesti kirjansitojana. Hän iloitsee ruukkialueen tarjoamasta ympäristöstä, niin kesän turistien täyttämistä päivistä, kuin talven hiljaista hetkistä, jolloin voi keskittyä töihin.
– Työyhteisö on hyvä ja mielelläni ajelen kotoa Nakkilasta tänne. Kesäkausi on markkinointia, ikään kuin näyteikkunamme, joka sitten poikii tilauksia pitkin vuotta, hän sanoo.
Jo ennen kirjansitojaksi kouluttautumista Kaija teki miehensä Pekka Pihlajamäen kanssa myyntiin esineitä luonnontuotteista. Niitä syntyy edelleen kirjojen lisäksi, muun muassa tuohesta ja puusta. Parhaillaan Kaija suorittaa kirjansidonnan mestariopintoja.
Leineperin Marttayhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Vallenius puolestaan on viihtynyt ruukilla pitkään. Marttala on osa miljöötä.

Päivät ruukilla ovat erilaisia. Talvella on hiljaisempaa, kesällä matkailijoiden määrä vaihtelee.
Ruukin teematapahtumat vetävät hyvin väkeä. Ulvilan kaupungin kehityssuunnittelija Eija Kannisto kertoo, että syksyisin järjestettävässä TuliRuukissa on ollut jopa 4 000 kävijää kuuden tunnin aikana. Keskimäärin teemaruukit vetävät noin tuhat kävijää.
Leineperiin ollaan parhaillaan kokoamassa kansainvälistä hanketta. Sen myötä tavoitellaan käsityöläisille kansainvälistä yhteistyötä ja kaupankäyntiä. Kaija Pihlajamäki iloitsee hankkeesta, jossa tullaan nostamaan esiin aitoja tuotteita Leineperistä. Hän pohtii, että voisi tehdä esimerkiksi tuohitöitä entistä enemmän, jos niille saadaan kansainvälistä kysyntää.

Erilaisia ryhmiä ruukin alueella käy noin 50 vuodessa. Eija Kannisto kertoo, että kävijät arvostavat erityisesti käsillä tekemistä ja sen seuraamista.
– Siksi haluaisimme tänne nyt lisää käsityöläisiä, jotka pystyvät myös tekemään tuotteitaan täällä.
Ruukin alueelle mahtuu 15–16 yrittäjää. Työtilana ovat mökit, jotka ovat 1800-luvun alkupuolelta. Niissä ei ole vettä, eikä kaikissa lämmitystä. Mutta ympäristönä ne ovat ainutlaatuisia.
Ulvilan kaupungin kulttuuritoimi vuokraa Leineperin tiloja. Parhaillaan on meneillään uusien vuokralaisten haku. Työtiloja on nyt tarjolla neljä. Vuokra, joka sisältää markkinointimaksun, on 40–70 euroa kuukaudessa.
– Hakusessa on luovan alan ammattilaisia: käsityöläisiä ja taiteilijoita, Kannisto kertoo.
Vapaamuotoiset hakemukset vuokralaiseksi tulee lähettää Ulvilan kulttuurilautakunnalle 15.3. mennessä postitse tai osoitteeseen info@leineperinruukki.fi Samasta osoitteesta saa myös lisätietoja.

Porin ruotsalainen koulu julkaisee juhlavuoden kunniaksi matrikkelin. Siihen halutaan kaikkien koulua käyneiden tiedot.
Porin ruotsalainen yhteiskoulu eli Björneborgs svenska samskola perustettiin syksyllä 1892.
Koulua on käynyt vuosien mittaan lähes 5 000 oppilasta. Nyt kaikkien heidän tietonsa haluttaisiin juhlavuoden matrikkelia varten.
Koulusihteeri Pia Repo-Vihtalahti kertoo, että tiedot voi helpoiten jättää koulun nettisivulta löytyvän lomakkeen kautta.
– Ne voi täyttää myös tulostamalla paperisen lomakkeen ja postittamalla sen. Toivomme, että saisimme myös kasvokuvan jpg-muodossa, hän kertoo.
Lomake löytyy osoitteesta www.bjss.fi kohdasta BSS 125 Matrikel. Samasta paikasta löytyy myös tietoja lokakuussa vietettävistä juhlallisuuksista. Pääjuhla tullaan pitämään Satakunnan ammattikorkeakoulun uusissa tiloissa.
Myös koulun opettajien tiedot kerätään matrikkeliin. Heitä varten on oma lomake nettisivuilla.

Matrikkelityöryhmään kuuluvat Repo-Vihtalahden lisäksi Birgitta Eklund, Asta von Frenckell ja Maj-Britt Penttilä sekä rehtori Ulrika Hollsten ja opettaja Annika Tulonen.
Työryhmä on kerännyt tietoja lähes kolmen vuoden ajan. Tietoja on saatu paljon, mutta vielä joukosta puuttuu moni.
– Toivomme, että saisimme mahdollisimman laajasti oppilaat mukaan juhlajulkaisuun. Kaikki ne, jotka ovat olleet koulun kirjoilla vuodesta 1892 lähtien, myös kansakoulussa ja valmistavassa koulussa olleet, niin Porissa kuin Kauttuallakin. Haluaisimme mukaan myös ne, jotka ovat käyneet koulua vain vähän aikaa, Repo-Vihtalahti pyytää.
Jos lomakkeen täyttäminen tuntuu hankalalta, voi soittaa ja kertoa tiedot. Koulun puhelinnumero on 02-634 8800. Sähköpostitse voi ottaa yhteyttä osoitteeseen matrikel@bjss.fi
Jos ruotsin kieli on matkan varrella unohtunut, puhelimessa ja sähköpostin päässä ymmärretään hyvin suomea.

Työryhmällä on ollut apuna aiemmin tehdyt matrikkelit sekä koulun vuosikertomukset. Jos henkilö ei nyt lähetä uusia tietoja, työryhmä siirtää niistä vanhat tiedot uuteen matrikkeliin. Jos on siis vaikkapa avioitunut, saanut lapsia tai eronnut viime matrikkelin tai vuosikertomusten jälkeen, kannattaa päivittää tietonsa.
Entisiä oppilaita on etsitty myös muun muassa Fonectan ja Facebookin kautta. Matrikkelilla on oma Facebook-sivunsakin, se löytyy hakusanoilla ”BSS 125 år Matrikel”.
Repo-Vihtalahti kertoo lähettäneensä satoja Facebook-viestejä ja kysellyt, ovatko ihmiset käyneet BSS:ä.

Entisiä oppilaita on löytynyt myös maailmalta, paljon Ruotsista ja Norjasta, mutta lisäksi ihan kaikista maanosista.
Työryhmä on uppoutunut salapoliisin työhönsä viikoittain. Tunnelma on pysynyt leppoisana.
– Tämä on mukavaa ja hauskaa. Ihmiset suhtautuvat pääasiassa positiivisesti ja on syntynyt hienoja kohtaamisia, he kertovat.
– Myös vanhoista matrikkeleista avautuu mielenkiintoisia elämänkohtaloita, mitä kaikkea entisten oppilaiden elämään onkaan mahtunut. Ne ovat täynnä henkilö- ja paikallishistoriaa.

Matrikkeli lähetetään painoon pian. Siksi työryhmä toivoo vielä puuttuvien entisten oppilaiden ilmoittautuvan nyt heti, helmikuun aikana.
Matrikkeli ilmestyy 14.10.2017, koulun juhlapäivänä.

Jääkiekkoilijoita,
kulttuurin ja tieteen taitajia:

Björneborgs svenska samskolaa eli Porin ruotsalaista
koulua ovat käyneet muun muassa:

- Viihdetaiteilija Ilkka ”Danny” Lipsanen sekä hänen isoäitinsä, äitinsä ja veljensä.

- Jääkiekkoilijat Christian Ruuttu, Sakari Salminen, Joel Armia, Leo Komarov ja Erik Haula.

- Lilla Teaternin taiteellinen johtaja Marina Meinander

- Mobiilipelien kehittäjä Peter Vesterbacka

- Palmen murhaa tutkinut juristi Anders Stening

Rauman Yrittäjien uusi puheenjohtaja, vuodenvaihteessa tehtävän vastaanottanut asianajaja Kimmo Vainio kehuu heti haastattelun aluksi Raumaa yrittäjämyönteiseksi kaupungiksi. Rauma on Vainion mukaan ympäristö, missä yrittäjän on hyvä olla ja tehdä sitä, mitä osaa eli yrittää.
– Raumalaisella yrittäjällä on lähtökohtaisesti hyvä keskusteluyhteys ja rakentava keskusteluyhteys niin kaupungin, yrittäjäyhdistyksen, kauppakamarin kuin nuorkauppakamarinkin suuntaan. Yrittäjän edellytykset ovat kohdallaan. Niitä ei voi syyttää, jos homma ei toimi, Vainio tiivistää.

Asianajotoimisto Yritysoikeus Vainion asiakkaista jopa 90 prosenttia on yrityksiä. Kimmo Vainion mukaan jutut tulevat niiden tarpeista.
– Minun työni koostuu sopimusasioista, yritysjärjestelyistä, riita-asioista, työoikeudellisista kysymyksistä, veroasioista ja IPR- eli aineettomien oikeuksien suojaamisesta, selvittää Vainio.
Nyt 36-vuotias puheenjohtaja perusti oman yrityksen vuonna 2011 ja vain puoli vuotta siitä hän huomasi istuvansa jo Rauman Yrittäjien hallituksessa.
– Olin aloittanut juuri oman toimiston synnyinkaupungissani Raumalla ja etsin verkostoja. Kun sitten kysyttiin, olisinko kenties kiinnostunut lähtemään mukaan yrittäjäyhdistyksen toimintaan, vastasin myöntävästi.
– Rauman Yrittäjiä tänään voisi luonnehtia murrosvaiheessa olevaksi yhdistykseksi. Kolmen viime vuoden aikana on tehty isoja asioita, talous on pistetty kuntoon ja niin toimi- kuin luottamushenkilöpuolellakin on tehty muutoksia. Nyt meillä on hyvät tyypit ja hyvät työkalut, mutta töitä on silti vielä tehtävänä, Vainio miettii.

Vainio kehuu edeltäjäänsä Kari Wendeliniä erityisesti siitä, että talousasiat ovat nyt paremmalla mallilla.
– Niin järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus kuin budjetointikin ovat Karin kauden jälkeen hyvällä tasolla. Nyt meillä on toimivat työkalut, jo kolmannen polven raumalaisyrittäjä kehuu.

VUODEN PAIKALLISYHDISTYS
Rauman Yrittäjät sai tammikuussa vastaanottaa Satakunnan vuoden paikallisyhdistyksen palkinnon. Yhdistyksen vs. toiminnanjohtaja Sari Mantereen mukaan tunnustusta juhlistetaan Raumalla työn merkeissä.
– Alkanut vuosi on toiminnantäyteinen. Kantava teema on jäsenmäärän kasvattaminen. Tällä hetkellä järjestäytymisprosentti on vajaat 50.
– Lähikuukausien tärkeä alateema on kuntavaalit. Niissä on saatava yrittäjän ääni esille ja ajettava yrittäjän etuja, Mantere linjaa.
Rauman Yrittäjät on vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin osoitteeseen Nortamonkatu 16 A 2–3. Raumalaiset muistavat toisessa kerroksessa sijaitsevan toimiston entisinä Kunto-Rauman tiloina.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Jaakko Rainiola kävelyttää hihnanpäässä terhakkaan näköistä pystykorva Daisya. Sen hän haki kerrostalosta Porista parisen viikkoa sitten pitovaikeuksien takia.
– Koiran haukkuminen häiritsi muita talon asukkaita. Täällä maaseudulla se on parantanut tapansa. Se ei hauku juuri lainkaan. Mitä nyt muiden koirien kanssa ”juttelee”, laajan alueen rankkurina työskentelevä Rainiola, entinen kapiainen, selvittää tyytyväisenä.

Löytöeläinhoitola sijaitsee vuonna 1991 rakennetussa Koiratalossa Porin Söörmarkussa. Sen pihassa on suuri aidattu ulkotarha sekä seitsemän erillistä koirayksiötä, aidattuja nekin.
– Karkulaisten ja Daisyn kaltaisten uutta kotia etsivien koirien lisäksi luokseni tuodaan hoitokoiria esimerkiksi omistajan lomamatkan ajaksi. Suureen tarhaan voidaan laittaa kaksi saman perheen koiraa. Yksiöt tehtiin tappeluiden välttämiseksi. Osa koirista voi olla koviakin nahistelemaan keskenään, kuten tuo Daisy ja 5-vuotias Mimosa, jolle myös etsitään kotia, Rainio-la viittoo tarhan suuntaan.

Mimosa on Savosta. Se saapui löytöeläinhoitolassa työkokeilussa olevan Johanna Hautamäen tuomana. Savolaissyntyinen Johanna asuu Rainiolan naapurissa ja pelasti koiran, josta haluttiin pitovaikeuksien takia eroon.

Jaakko Rainiolan rankkuriura alkoi Porin kanssa vuonna 2010. Hän oli vastikään lopettanut oman kennelin, mutta säilyttänyt tilat. Yhteistoiminta-alueen myötä vuonna 2011 hän sai hoitaakseen myös Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan, Luvian ja Eurajoen karkukoirat parempaan talteen. Vuonna 2014 mukaan liittyi Pomarkku.
– Joskus joku tuo kiinniottamansa karkurin tänne, mutta yleensä minulle soitetaan ja noudan sen. Jos koira on sirutettu, soitan omistajalle. Mikäli sirua ei ole, soitan Karkurit.fi -sivustolle.

Jos kukaan ei karkulaista kaipaa, Jaakko Rainiolan allekirjoittaman sopimuksen mukaan koira siirtyy hänelle.
– Luonnevikaiset koirat lopetetaan. Muille yritän löytää uuden omistajan, kuten Daisylle ja Mimosalle. Myyntihinta on 200 euroa. Se kattaa pienen osan aiheutuneista hoitokuluista.

Kevät on vuodenajoista vilkkain, viime kevät oli huippu. Rauman seudulta haettiin toistakymmentä koiraa, osa pitovaikeuksien tai omistajan sairauden takia.
– Sain niille kaikille uuden kodin. Vanhin oli monirotuinen, Daisyn tavoin 8-vuotias. Iäkäs pariskunta oli menettänyt koiransa ja poikkesi tänne. He ihastuivat siihen vanhimpaan ja sanoivat onnellisina: ”Ehkä se elää niin kauan kuin mekin”.

kim.huovinlahti@satakunnanviik...
Jos ovat Porin paikallissenaattorit voivotelleet, ettei valtuustolla ole päätösvaltaa, niin helmikuun lopun kokouksessa valtaa on tarjolla paljon.

Helmikuun 27. päivän kokouksessa Porin valtuusto päättää sekä lentoliikenteen markkinointipanostuksista että Porin Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaavasta. Ne ovat merkittäviä linjauksia Porin elinvoimaisuudelle ja yritysmyönteisyydelle. Yksinkertaistettuna kyse on työstä, veroista, hyvinvoinnista ja ostovoimasta. Eivätkä päätösten vaikutukset ulotu vain Poriin, niillä on vaikutusta laajemmin Satakuntaan pitkäksi aikaa.

Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaava on herättänyt tunteita pitkin matkaa. Osa lähialueen asukkaista vastustaa voimaloita voimakkaasti.

Valtuustossa on päätetty myös kahden kilometrin rajasta, jota lähemmäksi asutusta voimaloita ei saa rakentaa. Toisaalta Porissa on myönnetty päätöksen jälkeen rakennuslupia alle kahden kilometrin etäisyydelle nykyisistä tuulivoimaloista.

Vaikka asia on vakava, niin valtuustolla on edessään metka tilanne. Tuulivoimapuiston hankevastaavat olisivat halunneet, että kaavan valmistelu olisi keskeytetty ja sitä olisi voitu jatkaa myöhemmin, kun esimerkiksi erinäiset tuulivoimaa koskevat valtioneuvoston päätökset ovat tiedossa. Porin kaupunginhallitus on sen sijaan päättänyt esittää valtuustolle, että Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaava hylätään. Sama kaava aiotaan siis hylätä, jonka valmistelun hankevastaavat halusivat keskeyttää.

Tilanne on sen verran kimurantti, että todennäköisesti edes maankäyttö- ja rakennuslaki ei tällaista tunne. Voipi olla, että valtuuston päätöksen jälkeen juristit pääsevät päätökseen käsiksi. Kovin luotettavaa kuvaa prosessi ei kaupungista sopimuskumppanina anna.

Maanantaina julkaistu Technip Offshore Finland Oy:n, Ahlström Kiinteistöt Oy:n ja kahden tuulivoimayhtiön aiesopimus olisi normaalissa tilanteessa otettu laajasti kiittäen vastaan. Varsinkin kun tuoreessa muistissa on Technipin tyhjät tilauskirjat ja Huntsmanin laaja palo. Nyt tuulivoimasta olisi tulossa pelastaja ja uuden liiketoiminnan synnyttäjä Mäntyluodon perinteiselle telakalle. Samalla se antaisi piristysruisketta Meri-Porille.

Tiedotteen mukaan tuulipuiston rakentaminen työllistäisi Mäntyluodossa noin 60 henkilöä tuotannossa ja 5-6 henkilöä suunnittelu- ja johtotehtävissä.

Viime viikolla media kutsuttiin koolle myös Porin kaupungintalolle. Siellä virkamiesjohto esitteli neuvottelemansa markkinointiyhteistyösopimuksen, jolla saataisiin turvattua Porin reittilennot ja lentokentän tulevaisuus viideksi vuodeksi. Näin pitkää varmuutta ei Porin lennoilla ole miesmuistiin ollut.

Valtuusto saa eteensä markkinointiyhteistyösopimuksen, jossa kaupungin vastuut olisivat kolmen vuoden aikana 3,5 miljoonaa euroa. Sopimuskumppanina on ruotsalainen lentoyhtiö Nextjet Sverige AB. Osapuolet ovat sopineet, että kun reitti saadaan kannattavaksi, Pori saa merkittävän osan markkinointipanostuksestaan takaisin. Uusi yhtiö lentäisi Porista Helsinkiin ja Tukholmaan.

Porin kaupungin kannalta kyse on muustakin kuin turvata elinkeinoelämän ja asukkaiden lentoyhteydet. Kyseessä on myös Ilmailuopiston tulevaisuus Porissa ja lentokentän ylläpidon sekä kunnostamisen velvoitteet. Kun kentällä on kaupallista reittiliikennettä, sen ylläpito ja investoinnit kuuluvat Finavia Oyj:lle.

Huhtikuun kuntavaalien läheisyys ja äänekkäiden ryhmien painostus laittavat varmasti monet valtuutetut koville. Nyt pitäisi pystyä käyttämään sitä valtaa, johon valtuutetut ovat saaneet itsenäisen mandaatin.

Monet luottamushenkilöt ovat puhuneet Porin johtajuuspulasta. Nyt valtuutetut pääsevät itse näyttämään johtajuutta.

KIM HUOVINLAHTI

Satu Salmisella on näppituntuma skaalaltaan hyvinkin erilaisten tilaisuuksien järjestämisiin. Hän työskentelee markkinointipäällikkönä OP Länsi-Suomessa. Satu muutti Poriin pääkaupunkiseudulta muutama vuosi sitten. Kiitos koulutuksensa, hän hallitsee niin markkinoinnin kuin kulttuurituottajan toimenkuvat.
– Olen järjestänyt toistakymmentä vuotta erilaisia kokouksia, juhlia ja tilaisuuksia. Skaala sisältää muun muassa ylimmän johdon seminaareja, suuria ja pieniä asiakastilaisuuksia ja tapahtumia. Täytyy myöntää, että muutoksen tuulet ovat näissäkin puhaltaneet, oranssilla huivilla tummaa vaatetustaan piristävä Satu haarukoi.

Asia on se, minkä vuoksi tänä päivänä tilaisuuksiin ja kokouksiin tullaan, eivät pöydän antimet.
– Tarjoilu muotoillaan asiakaskunnan mukaan. Talon palavereissa riittää automaattikahvi. Asiakkaille kahvin lisukkeena saattaa olla keksejä, suklaata, voileipää, pullaa tai aamuseminaarissa vaikkapa aamupala. Hiukan riippuen kokouksen tai tilaisuuden luonteesta ja ajankohdasta. Joskus lounaspalaveri on järkevä vaihtoehto.

Kun asiakkaat saavat kutsun juhliin, ensimmäisenä, ainakin naisille, pongahtaa mieleen tulee ”mitä laitan päälleni”. Satu Salmisen sanoma on lohdullinen:
– Pukukoodi mainitaan vain, jos tilaisuus on juhlava. Muuten voi pukeutua oman maun mukaan. Periaatteena on siisti pukeutuminen. Itse muunnan arkivaatetustani huivilla ja jakulla. Näin sulaudun hyvin joukkoon myös bisnestilaisuuksissa, markkinointipäällikkö vinkkaa.

Harvoin Sadulle soitetaan ja kysytään pukeutumisesta, jos kutsussa ei koodista mitään mainita. Esimerkiksi ansiomerkkijuhlien kutsussa oli maininta ”tumma puku”. Silloin kyselyjä tuli, kun ihmiset olivat katsoneet ohjeita netistä, ja jääneet arvuuttelemaan niiden tuoreutta.
– Pääosin ihmiset pukeutuvat siististi. Jos tilaisuuksia on harvoin, silloin enemmän pohtii vaatetusta ja muuta.

Mikäli Sadun saamassa kutsussa lukee ”tumma puku”, hän pukeutuu mustaan, yleensä pitkähelmaiseen, iltapukutyyliseen asuun kello 18 jälkeen. Ennen sitä myös polvipituinen hame, hame-jakkuyhdistelmä tai housupuku on toimiva. Kaapissa on muutama luottovaate, jota hän muotoilee tilanteeseen sopivaksi esimerkiksi värikkäillä kengillä, koruilla, hartiahuivilla tai jakulla.
Kengät ovat tilaisuuksissa tärkeässä roolissa, ei niinkään ulkonäön vuoksi, vaan mukavuuden.
– Juhlissa ja monissa muissa tilaisuuksissa seisotaan paljon. Irralliset geelituet kantapäiden pehmikkeinä ovat ehdottomat. Vaatteissa ja kengissä kannattaa panostaa laatuun. Minulla on vuosien vanhoja jakkupukuja, joita muuntelen asusteilla.

Ruokailu- ja juomistavat ovat vuosien saatossa muuttunut. Päivisin alkoholia ei käytetä ja iltatilaisuuksissakin se on huomattavasti vähentynyt. Väkeviä ei tarjoilla ja viinikin tekee vain vähän kauppansa.
Erityisruokavalioita kysytään juhlissa paljon. Esimerkiksi gluteenittomia ja laktoosittomia vaihtoehtoja on pääosin tarjolla ilman erityistä etukäteistoivomuksia.
– Nykyisin aterioinnin aloittaminen on tehty helpoksi. Ravintolahenkilökunta ohjaa ja kertoo ruokien sisällöistä. Aika usein keittiöstä saapuu pääkokki kertomaan tarjottavasta. Tällainen tapa on järjestäjältä hieno ele osoittaa arvostavansa keittiöhenkilökuntaa liikekumppanina.

Markkinointipäällikölle työ on myös juhlaa, niinpä hän viettää vapaa-aikansa muualla kuin kokouksissa tai partyilemalla. Satu purjelautailee ja purjehtii sekä viettää aikaansa neljän kummilapsensa kanssa.

Postilaatikossani oli pöytäkirja taloyhtiön viimeisestä kokouksesta. Ne jaetaan aina kaikille asukkaille, olivat nämä asunnon omistajia tai vuokralaisia.
Pöytäkirjoista käy ilmi myös yllättäviä asioita. Niissä kerrotaan huoneiston numero ja omistajan nimi mainiten, jos joku on velkaa taloyhtiölle; siis jättänyt yhtiövastikkeen maksamatta. Joidenkin kohdalla summat ovat todella suuria. Maksurästejä on kertynyt useita vuosia. Oikeuteen asukas joutuu harvoin, sillä prosessi on kallis, eikä rahoja siitä huolimatta välttämättä saa.
Joissakin taloissa onkin pistetty maksuhäiriöisten nimet ja velan määrä kaikkien tiedoksi porraskäytävän ilmoitustaululle. Nimi seinällä ei tosin näy vaikuttavan, koska samat nimet saattavat roikkua siellä vuodesta toiseen. Vain velan määrä kasvaa!
Asumistapa täällä poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Uuteen asuntoon muutettaessa kaikki kalusteet, keittiö ja kylpyhuoneet mukaan luettuina, hankitaan itse. Jokaisen asunnon käyttämä vesi, kaasu, sähkö, jätemaksu yms. kulut maksetaan huoneistokohtaisesti.
Yhtiövuokra tavallisessa kerrostalossa on siksi usein kohtuullinen. Sillä kustannetaan talon yhteisten tilojen ja piha-alueiden, kuten puutarhan ja uima-altaan puhtaanapito ja kunnostus. Omassa talossani kaikki on hoidettu erinomaisesti, ja esimerkiksi rappukäytävät siivotaan joka arkipäivä, mutta tiedän taloja, joissa maksuhäiriöiden vuoksi ei pystytä kunnon huoltotoimiin.
Huoneistoihin tarvittavat remontit, oli sitten kyse viemäriongelmista, vuotavista vesialtaista tai rikkinäisestä vessasta, jokainen – myös vuokralainen – hoitaa itse. Sen sijaan useissa vuokra-asunnoissa on valmiina koko kalustus astioita ja liinavaatteita myöten.
Oma asuntoni on onneksi lähes kokonaan itse kalustamani, mutta minä olenkin vuokrannut sen toistaiseksi, enkä katkaise vuokrasuhdetta kesän ajaksi, kuten hyvin monet talviasukkaat tekevät. Vuokranantajat suosivat tällaisia vuokralaisia, sillä kesällä asunnoista saa viikossa saman vuokran kuin talvikuukausina kuukaudessa.

MARJA LENNES
kirjoittaa Satakunnan Viikkoon kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta

Palotarkastukset ovat muuttuneet riskiperusteisiksi. Pelastuslaki ei enää määrittele aikaväliä palotarkastusten suorittamiselle, vaan pelastuslaitokset laativat valvontasuunnitelman, jossa palotarkastuskohteet ja tarkastusvälit määritellään riskiperusteisesti.
– Pientaloihin tehdään edelleen säännönmukaisia palotarkastuksia sekä lähetetään myös omavalvontalomakkeita asukkaille. Kiinteistön omistaja tai haltija täyttää pientalon omavalvontalomakkeen, jossa käydään läpi rakennuksen paloturvallisuuteen liittyvät kysymykset. Lomakkeen avulla osataan kiinnittää huomiota olennaisimpiin turvallisuuteen vaikuttaviin asioihin, kertoo palotarkastaja Jouni Roos Satakunnan Pelastuslaitokselta.

Lomakkeessa kysytään muun muassa, missä kunnossa ovat palovaroittimet, varatiet ja tiedot nuohoojan tekemästä nuohoustyöstä.
– Lomake lähetetään täytettynä takaisin pelastuslaitokselle.
Tällä hetkellä asuinalueita käydään Porissa läpi kaupunginosa kerrallaan. Tänä vuonna vuorossa on Uudenkoiviston alue.
– Kyseessä olevan kaupunginosan kiinteistönomistajille lähetettävän omavalvontalomakkeen lisäksi kiinteistönomistaja saa Pientalon paloturvallisuusoppaan. Siitä on hyvä kerrata, mitkä asiat pitää olla kunnossa, sanoo Roos.

Asuinrakennusten palotarkastukset voivat olla teemaluontoisia tai asukkaiden itsensä tekemiä.
– Rakennuksen omistajan ja haltijan on joka tapauksessa itse huolehdittava tilojensa turvallisuudesta. Mikäli kiinteistönomistaja ei reagoi paloviranomaisen yhteydenottoon tai palautetussa omavalvontalomakkeessa on havaittu oleellisia puutteita kiinteistön turvallisuudessa, silloin kiinteistönomistajaa tavoitellaan puhelimella ja sovitaan aika palotarkastajan suorittamalle palotarkastukselle. Jos tämäkään ei tuo toivottua tulosta, silloin paloviranomainen marssii paikalle ja tekee virallisen palotarkastuksen, kertoo Roos.

Tällä hetkellä omavalvonta kohdistetaan pientaloihin. Suunnitelmissa on, että myöhemmin mukaan omavalvontaan otetaan kesäasunnot.
– Niiden aikataulusta ei ole vielä tietoa. Nykyisin kesäasukkaita pyritään tapaamaan esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa. Silloin on hyvä muistutella paloturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, sanoo Roos.

.
Vakituisen asunnon savuhormien nuohous on suoritettava kerran vuodessa –  käytetään sitten polttoaineena puuta tai kevytöljyä. Vapaa-ajan asunnon nuohous on tehtävä puolestaan kerran kolmessa vuodessa. Nuohouksesta vastaa kiinteistön haltija.

Raumalainen taidemaalari Lasse Kempas ynnää ateljeessaan numeroita, joiden käsittelemiseen kahdenkaan käden sormet eivät enää riitä, eivät riittäisi edes neuvostoliittolaisen taskulaskimen helmet.

Kempas päättää päässälaskutoimituksensa lukuun 220, ainakin niin monta hyvää syytä hänellä on tänä vuonna jupileeraukseen eli pitkällä suomella sanottuna juhlimiseen.
– Suomi täyttää sata vuotta, Kempas 70 ja jälkimmäisen taiteenteko 50. Juhlavuosi huipentuu Rauman taidemuseossa joulukuun alussa avattavaan retrospektiivisen näyttelyyn ja kirjaan, jonka pääosassa ovat taide ja tarinat, Kempas paljastaa.
– Avajaisiin ovat kaikki tervetulleita. Juhlitaan yhdessä paitsi synttäreitäni, Suomea ja näyttelyä, taiteilija kutsuu.

Lasse Kempas sanoo keskittyvänsä tänä vuonna näyttelyyn esille tulevien maalausten kokoamiseen. Painopiste tulee Kempaksen mukaan olemaan Satakunnassa, kotimaakuntaan on hänen mukaansa jäänyt hyvinkin tuhansia teoksia.
– Toinen osa näyttelystä keskittyy mielenmaisemiin, toinen taas henkilökuviin. Mukaan tulee myös grafiikkaa ja veistoksia ja jotain uuttakin aion vielä maalata, suunnittelee Kempas.
– Taidemuseon kolmen kuukauden ajaksi täyttävään näyttelyyn teoksia kotikokoelmista voi tarjota valokuvan kera osoitteeseen lasse@kempas.fi. En yllättyisi ollenkaan jos tarjouksia tulee selvästi enemmän, mitä museon seinille sopii, hän ilmoittaa.

Kempaksen kanssa tulevaa näyttelyä rakentaa museoamanuenssi, jonka kanssa taiteilija tekee lopullisen päätöksen esille pääsevistä teoksista vuosikymmenten varrelta.
– Ilman ammatti-ihmisten apua urakasta voisi helposti tulla ylivoimainen ja sama koskee myös kirjaprojektia. Itse tulen olemaan lähikuukausina kuin hevonen laput silmillään. Minäkin yritän nimittäin parhaani mukaan keskittyä tiehen ja työhön, Kempas myöntää.

Tulevana kesänä Lasse Kempasta työllistää myös kaksi pienempää projektia. Niistä ensimmäisenä tulee Italian Montefeltrossa, Emilia-Romagnan alueella 12.–18. kesäkuuta yhteistyössä matkatoimisto Lomalinjan ja paikallisen asiantuntijan Virpi Virran kanssa järjestettävän akvarellikurssin isännöiminen.
– Montefeltro ei ole mikä tahansa paikka, sillä Leonardo da Vinci maalasi siellä Mona Lisan taustan, paljastaa Kempas.

Kesäprojekteista jälkimmäinen sijoittuu Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä hän avaa oopperalaulaja Jorma Hynnisen kanssa yhteisnäyttelyn 2. heinäkuuta.
– Olemme molemmat taustaltamme kansakoulunopettajia. Tiemme kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1971 Helsingissä, minne menimme erikoistuaksemme musiikkiin. Minä pääsin sisään, Jorma ei. Hänet hyväksyttiin vasta, kun takana oli Lappeenrannan laulukilpailun voitto.
– Alkuvaiheessa Jorma erikoistui kuvaamataitoon, minä musiikkiin. Sitten vaihdoimme aloja ja varmaankin parempi niin, Lasse Kempas hymähtää.

Sittemmin Kempas ja Hynninen esiintyivät yhdessä televisiossakin, Raumalta kotoisin olevan kapellimestari Ralf Gothonin tähdittämässä Franz Scubertin Die schöne Müllerin -taltioinnissa.
– Jorman esiintyessä New Yorkin Metropolitanin päätähtenä hän yllätti minun kaupungissa olleen näyttelyni järjestäjät kysymällä, olisiko kenties mahdollista päästä mukaan avajaisiin. Ilta huipentui erääseen yksityiskotiin, missä minä sain kunnian säestää ystävääni flyygelillä, yllättää puolestaan Kempas.

Edelläkerrottu kohtaaminen ison omenan siemenkodassa on varmuudella yksi niistä, jotka tulevat saamaan paikkansa Kempaksen tulevassa kirjassa. Ja vastaavia tarinoita armoitettuna tarinaniskijänä tunnetulla taiteilijalla on vähintään yhtä paljon kuin 50 vuoden aikana maalattuja taulujakin. Niistä ei ole lukua.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Moottoripyöriä harrastuksekseen rakentava Petri Marila sanoo jo heti kättelyssä, ettei hän kovin paljon arvosta motskariprojekteja, joissa valmiita osia vaihtamalla on luotu muotoja. Kaupasta isosta maailmasta kyllä saa paljon vaihtoehtoja, mutta kuka tekee käsityönä?
– Arvostan kaikkia merkkien ajokkeja, kunhan niissä on käsityötä mukana.
Marila on katsonut myös American Chopper -ohjelmia – ammattimaisen pyöräpajan työskentelyä.
– Olisihan se hienoa jos sellaiseen olisi mahdollisuuksia – työstökoneet ja laitteet olisivat vieressä. Ei siihen Suomessa ole oikein mahdollisuutta.

Ulvilalaisessa autotallissa syntynyt Marilan uusin luomus Sporster Sun palkittiin Helsingissä moottoripyörien Pohjoismaiden suurimmassa messutapahtumassa rakennettujen kisan parhaana runsas viikko sitten. Pokaali jopa hieman yllätti, vaikka hän tiesi ajokin laadukkaaksi.
– Kun palkinto tuli, hieman kiehtoisi lähteä pyörän kanssa ulkomaillekin, hän sanoo.
Tietoa palkitusta ajokista on puskettu kansainvälisiin sähköisiin välineisiin.
– Ihme, jos tämä projekti ei tuo tullessaan jonkinlaisia yhteydenottoja. Mistään en kieltäydy, jos mahdollisuus tarjoutuu.
Sporster Suniin hän itsekin on tyytyväinen.
– Lämmittäähän se mieltä, jos toiset kehuvat. Teen yleensä vain itselleni omien mieltymysteni mukaan. Jos tyyli miellyttää ja joku tykästyy, hyvä niin. Nyt olen onnistunut ja tyytyväinen.
Muutoksen hän tekisi vielä takarenkaan paikkaan – saisi olla kuulemma kymmenen senttiä taaempana.

Marilasta näkee, että hän odottaa jopa työtarjouksia, sillä Sporster Sun on käsityötaidon näyte. Sitä voi ihailla myös Motor Show -messuilla Porissa maaliskuun alussa.
– Tekoon kului kymmenen neliötä peltiäkin, hän pohjustaa urakkaa.
Työmenetelmä kuulemma kuluttaa raaka-ainetta. Isosta metallilevystä on vain helpompi työstää.

Polttoainetankissa auringon kohotetut lieskat on tehty käsityönä, samoin sivusuojat, alatuuliohjain, istuin, takalokasuoja, etupään näkyvät osat ja takavalot.
Teollisuuden kunnossapidossa viisi vuotta työskennelleenä hän ammensi teollisuuden ideoita erilaisiin liitoksiin. Jenkkiperäisen aihion pulttien kierremaailma muuttui myös tuumaisista millisiin kustannussyistä.
Tekijän ylpeys löytyy takaa – keskiötön vanne eli hubless-vanne. Hänen projektissaan pyörän laakerointikin on syntynyt käsityönä tuontiosista. Valmis laakeri vanteeseen olisi myyjän mukaan maksanut kuulemma niin paljon, ettei Marilalla olisi ollut varaa siihen.
– Mistä sekään muka tiesi minun varallisuuteni, Petri pohtii vieläkin myyjän outoa kommenttia.

Marilan ensimmäinen pyöräprojekti oli Honda CB450. Siitä matka alkoi. Ja tie jatkuu. Sen hän jo on miettinyt, että seuraavassa motskarissa on edessäkin hubless-vanne.
– Siihen ei sitten voikaan tehdä paljon muita muutoksia. Yhden hubless-vanteen muutosaste katsastuksessa nousee 16 prosenttiin.
Katsastuspykälien mukaan Sun-pyörässä sai muutosten määrä nousta 49 prosenttiin – määrä nousi 41:een.
Mikä on seuraava työ? Ei ole ihme, vaikka se aihio tallissa olisi automaailmasta, sillä ajokortti-ikää lähenevä tytär tarvitsee kulkuneuvon piakkoin. Ja kaverin 50-luvun Cadillac sekin pitäisi pellittää...
1757
Pienet metallipalikat varren päässä = takavalot ja vilkut.
Idea auringosta korostuu tankin muodoissa.
Keltainen luomus lähteen pian näyttelykierrokselle.
Jo viime kesänä katsastusmies tutustui Ulvilassa projektiin, sillä pyörä pidetään rekisterissä ja ajettavana. –Teen aina pyörän ajettavaksi, en pelkästään näyttelyyn, Petri Marila korostaa.
Marilan mukaan työn korvaukset aiemmin myydyistä pyöristä
eivät vastaa ammattimaisen
toiminnan periaatteita.
– Minulle tämä on puhdas
harrastus.

Titta Malmila, 43, istahtaa keittiönpöydän ääreen Porin Väinölässä. Ihme, että malttaa hetkeksi rauhoittua aloilleen. Piru ja Oskari kinuavat syliin – ne ovat mopseja, vaikka omistaja niitä lapsikseen kutsuukin. Silitykset ja hemmottelut ovat perusosa niiden arkea, kun Titta on kotosalla.
– Polvi jomottaa. Palasin juuri yön yli -reissultani Jyväskylästä, vilkaseleinen Titta selittää ja rahnuttaa samalla ”poikiaan”.

Särky on paha asia, sillä tanssi on tämän naisen puoli valtakuntaa. Hän rakastaa burleskia ja omistaa tanssikoulun. Lisäksi hänellä on miehensä Petri Malmilan kanssa rekkayritys. Ajossa pyörii yötä päivää kaksi 25 metriä pitkää yhdistelmäajoneuvoa. Pariskunnan kaksi poikaa, eli ne oikeat lapset, ovat muissa hommissa. Koirat ovat lempinimeltään ”Äidin paremmat lapset”. Jo tästä lauseesta tietää ronskin huumorin kuluvan tämän huushollin puhetapaan.
– Yrityksen perustimme 12 vuotta sitten. Työntekijöitä on lisäksemme kaksi. Itse ajan muun muassa heidän lomiensa ja pekkastensa ajot. Toki muulloinkin, kun tarvetta ilmenee. Olen pyörien päällä puolet vuodesta vaihtelevina ajanjaksoina.

Jottei eläväisen naisen aika käy pitkäksi, hän perusti nelisen vuotta sitten Feeldance-tanssikoulun. Sitä ennen hän suoritti Helsingissä Itämaisen tanssin tutkinnon.
– Ohjaan viikoittain tanssitunteja ja kierrän myös viikonloppuisin ympäri maatamme workshop-meiningillä. Rakastan burleskia, Titta huudahtaa dramaattisesti elehtien.

Burleski-sanalla on kansalaisten keskuudessa seksistinen vivahde, mutta Titta evästää sen olevan tanssin ja näyttelemisen kombinaatio. Erilaisten roolien avulla opitaan ja eläydytään tanssin vietäväksi.
– Minulle jää ylleni aina pöksyt ja rintaliivit. Siinä tämä tanssi eroaa strippauksesta. Minimissään jotkut riisuutuvat niin, että vain tissitasselit jäävät. Esitys kestää 5–10 minuuttia. Se on kuin pieni näytelmä. Tanssijoiden vahvuuksien mukaan estradilla nähdään tanssia, laulua, jopa taikuutta.

Burleskiin ei Titan mukaan tarvita koulutusta.
– Jos viihtyy lavalla, niin burleskiin vaan mukaan, niin miehet kuin naisetkin, hän houkuttaa.
Esiintymään voi mennä ilman oppitunteja. Titan innostus syttyi viitisen vuotta sitten. Jo vuoden päästä ensiaskelista hän perusti oman tanssikoulun. Nykyisin hänen yhdeksän kaunottaren esiintymisryhmäänsä Tease’n Tickleä myy ympäri maata turkulainen ohjelmatoimisto. Tarpeen vaatiessa ryhmään saadaan lisävahvistusta ulkopaikkakuntalaisista.

Näyttävyys ja uskallus pieneen rietasteluun ovat harrastuksen taika. Strasseja, kiiltoa, puuhkia, prameita meikkauksia, kampauksia. Titta purskahtaa makeaan nauruun kertoessaan olevansa oikeasti harmaahiirulainen. Ihmiset näkevät hänet estradin ulkopuolella Aino-tossut jalassa, röhnövaatteissa ja papiljotit päässä tai sitten rekan ratissa.
– Jos totuuden heitän, niin burleskinakin käytän huumoriasuja, esimerkiksi lahkeellisia mammapöksyjä. Esitykseni on täynnä komediaa, primadonna paljastaa.

Titta Malmila:
• Syntyi 22.5.1973 Porissa.
• Varttui Pihlavassa.
• Perheessä pikkusisko. Äiti oli siivooja ja isä hitsaaja. Molemmat kuolleet.
• Muutti 16-vuotiaana omilleen aloittaessaan opinnot Piikkiössä.
• Valmistui puistopuutarhuriksi. Myöhemmin autoilu vei mukanaan.
• Ollut yhdistysaktiivi, nyt keskittyy lähinnä tanssikoulun ja rekkafirman pyörittämiseen.
• Aina ollut monta rautaa tulessa.
• Puoliso Petri, jälkikasvu Jan, 22, ja Juho, 20.
• Kaikilla yhdistelmäajokortti.
• Elämässä haastavinta on aikapula.
• Rentoutuu lomailemalla miehensä kanssa kesällä Merikarvialla saaressa kaksi viikkoa.
• Haaveilee kiireettömästä kotoilusta, puskenut töitä yötä päivää vuosikymmeniä.

19-vuotias Jouka Juhola on Ässien mies myös seuraavat kaksi kautta. Kupari-Kiekon kasvatti on kuluvalla kaudella noussut Padan liigamiehistöön. Toistaiseksi Harjavallassa syntynyt laitahyökkääjä on merkkauttanut liigassa kaksi syöttöpistettä.
– Hyökkääjä elää maaleista. Niitä metsästän minäkin, mutta en ole puutuvista osumista vielä mitään gorillaa selkääni ottanut, sanoo Juhola.

Juhola on ottanut Ässiin siirryttyään isoja askeleita.
– Muitakin vaihtoehtoja oli tiedossa, mutta Ässät on ollut aina se joukkue, jota olen seurannut erityisen suureella mielenkiinnolla. Tunnen Jyrki Ahon ja muun Ässä-valmennuksen alaisuudessa kehittyneeni ja päässeeni urallani seuraavalle tasolle. Olen kuitenkin vasta urani alkumetreillä ja pelissäni on vielä paljon parannettavaa. Kehitettävää on kaikilla osa-alueilla, myöntää Juhola.

Pikkujunnuna maalivahtina pelanneen Juholan potentiaali on rekisteröity myös maajoukkuevalmentajien keskuudessa. Ässä-hyökkääjä oli mukana nuorten leijonien MM-kisaryhmässä. Juhola kuitenkin putosi aivan kalkkiviivoilla Kanadassa mahalaskun tehneistä Pikkuleijonista.
– Kisathan eivät menneet ihan putkeen, joten putoaminen MM-ryhmästä ei näin jälkeenpäin harmita. Oikeastaan se ei harmittanut kauheasti kotiin passituksesta kuultuanikaan. Päätin, että nyt lyödään kaikki peliin Ässien vuoksi, sanoo Juhola.

Padan valmennustiimi onkin antanut Juholalle reippaasti vastuuta. Liukkaasti luistelevalle laitahyökkääjälle on kertynyt kuluvalla kaudella liigassa jo yli 30 ottelua. Niiden lisäksi lupaava nuorukainen on viilettänyt kymmenkunta peliä A-nuorten SM–sarjassa.
– Luistelu on aina ollut vahvuuteni. Nopeus on varmaan luontainen ominaisuuteni. Sen avulla olen tälläkin kaudella päässyt jo monesti tekopaikoille, mutta tilaisuudet on myös kyettävä hyödyntämään, pohtii Juhola.

Washington Capitalsia ja sen erinomaisesti ampuvaa supertähteä Aleksandr Ovetskinia koko ikänsä fanittanut Juhola kaipaa omassa pelissään kohennusta ennen kaikkea laukaukseen.
– Sen eteen on Petteri Niittysen komennossa tehty hartiavoimin töitä. Jään yleensä joukkuetreenien jälkeen laukomaan ja vähitellen homma on asettumassa paremmin jengoilleen.
Myös voimapuolelle laituri hakee lisää virtaa.
– Liiga on aivan eri maailma kuin juniorikiekko. Siellä tarvitaan poweria paljon enemmän kuin A-junnuissa. Peli on muutenkin huomattavasti tarkempaa ja virheistä rokotetaan välittömästi. Aikaa ratkaisuihin on aiempaa vähemmän ja hereillä pitää olla joka hetki, sanoo Juhola.

Juhola luottaa omaan joukkueeseensa.
– Tavoitteeksi on asetettu paikka kuuden sakkiin. Sarja on kuitenkin yllättävänkin tasainen eikä luvassa ole edelleenkään yhtään helppoa peliä. Taistelu pisteistä jatkuu varmasti viimeiseen matsiin saakka tiukkana.

Runkosarjaa on jäljellä vajaa kuukausi.
– Asetelmat ovat tällä hetkellä kohtalaisen hyvät. Jokainen joukkue kuitenkin hakee vähitellen kauden parasta virettään. Olen varma, että myöskään Ässiltä ei ole nähty vielä parhaita pelejä. Ne säästetään playoff -vaiheeseen.

Nuori kiekkoilija etenee urallaan maltillisesti.
– Askel kerrallaan. Liiga on hyvä paikka kehittyä. Tavoitteena on nousta tulevaisuudessa isompaan rooliin. Sitten joskus ollaan ehkä kansainvälisissä kaukaloissa. Leijonien lisäksi kiekkoilijan tähtäimessä on yleensä NHL – niin se on minunkin kohdallani.

Potentiaalia ja parannettavaa

Ässien kakkosvalmentajana nykyisin työskentelevä Mikael Kotkaniemi näkee Jouka Juholassa paljon potentiaalia.
– Juholalla on jo maaottelustatus, joka todistaa hänen lahjakkuutensa. Uskon, että Joukasta on meille tulevaisuudessa paljon apua, emmehän me muuten olisi hänen kanssa jatkosopimusta tehneetkään. Jouka on vastannut huutoon ja saanut hämmästyttävän paljon peliaikaa, sanoo Kotkaniemi.
Kotkaniemi nostaa Juholan ehdottomaksi vahvuudeksi hyvän luistelun.
– Hän kykenee tuomaa kiekon nopeasti ylös ja myös pitämään sitä. Kehitettävää on kuitenkin kaikilla osa-alueilla. Varsinkin voimaa on saatava rutkasti lisää. Myös laukauksessa on vielä paljon parannettavaa. Jos ja kun Jouka saa kudin yhdistettyä liukkaaseen luisteluun, syntyy kovaa tulosta, veikkaa Kotkaniemi.
Hänen mukaansa Juhola on kuitenkin tehnyt kiitettävästi töitä kehityksensä eteen.
– Vanha totuus on, että peli kehittää, kun pääsee pelaamaan. Näin on varmasti Joukankin kohdalla. Hän on kuitenkin kehityskykyinen, motivoitunut ja valmis ottamaan tulevaisuudessa isomman roolin, sanoo Kotkaniemi.
Mikael Kotkaniemi odottaa, että Jouka Juhola saa lisää ruutia
laukaukseen.

Porin Pesäkarhujen pitkäaikainen haave täysipäiväisestä junioripäälliköstä toteutui, kun Marika Hannukainen aloitti tehtävänsä seuran junioripäällikkönä 1. helmikuuta.

Naispesäpallon huippuseura on Ahlaisten Lampissa poikaystävänsä ja lemmikkiensä asustelevalle Hannukaiselle tuttu.
– Olen erittäin tyytyväinen ja otettu itseeni kohdistuneesta valinnasta. On hienoa kuulua entistä tiiviimmin Pesäkarhujen upeaan tiimiin, sanoo Hannukainen.

Seuran tiedottajana jo aiemmin työskennellyt Hannukainen on toiminut Pesäkarhuissa erinäisissä tehtävissä jo seitsemättä vuotta.
– Viime aikoina olen hoitanut seuran junnupuolen asioita. Näin junioripäällikön pestiin kuuluvat asiat ovat itselleni jossain määrin tuttuja. Tunnen sidosryhmien lisäksi myös suurimman osan junioripuolella työskentelevistä. Uskon, että se tulee varmasti helpottamaan tehtävässä selviämisessä.

Pesäpalloliiton seurakehittäjän kanssa tiivistä yhteistyötä tekevän Hannukaisen päätehtäviin kuuluu junioripuolen juoksevien asioiden hoito sekä harrastajamäärän kasvattaminen ja laadukkaan sekä järjestelmällisen toiminnan varmistaminen.

Filosofian maisterin paperit hankkineen Hannukaisen arki pyörii pitkälti Pesäkarhujen ja kansallispelin ympärillä. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös muutto Ahlaisista Länsi-Poriin.
– Tarkoituksena on rakentaa Pietniemen suunnalle omakotitalo. Paikka on jo tiedossa. Siellä on luonto lähellä ja siitä nauttivat meidän lisäksi myös koiramme ja kissamme, iloitsee Hannukainen.

Kun Pesäkarhujen tuore junioripäällikkö ei ole työpöytänsä äärellä, kotiaskareissa tai pesäpallon parissa, hänet tavoittaa reissun päältä. Matkakokemuksia Hannukaisella on aina Los Angelesista alkaen.
– Olin vaihto-oppilasaikana Glasgow’ssa. Ihastuin ylämaan maisemiin ja tunnelmiin. Seuraavaksi tarkoituksenamme on ajella vuokra-autolla Lontoosta ylös Skotlantiin. Rakastan matkustamista. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja. Täällä Euroopassakin on monta kiehtovaa kaupunkia, joihin haluan tulevaisuudessa tutustua, sanoo Hannukainen.
Marika Hannukainen löysi Ravintola Paššan ruokalistalta maistuvan vaihtoehdot. Jälkiruuaksi Pesäkarhujen junioripäällikkö joi kahvit.

Antinkatu 23:ssa Porissa sijaitsevasta Ravintola Paššasta löytyy terveellisyyttä,
monipuolisuutta ja erilaisia ruokavalioita.
– Pääsääntöisesti tarjoamamme ruoka on vähälaktoosista tai kokonaan laktoositonta. Tuoreet raaka-aineet ja kokin viimeistely antavat ruualle lopullisen silauksen, kertoo ravintoloitsija Leyla Karabugday.
Keväästä 2016 toiminut Pašša on avoinna aina arjen lounashetkestä illallisaikaan asti. Lounasta on arkipäivisin tarjolla kello 10.30–14.00.
Paššan ruokalistalta saattaa tulevaisuudessa löytyä pelkästään turkkilaisen keittiön herkkuja.
– Kuuntelemme aina asiakkaiden toiveita ja teemme niiden perusteella päätöksiä,
sanoo Karabugday.

Valokuvaaja, kuvataiteilija Johanna Uusitalon olemus on pirteä ja touhukas, mutta ilmeestä kuultaa haikeus. Syy siihen selviää nopeasti. Aviopuoliso, everstiluutnantti Harri Uusitalo matkusti ystävänpäivänä pitkälle ulkomaankomennukselle. Harvat tapaamiset jäävät välimatkan vuoksi vain muutamiin päiviin.
– Jälkikasvu Eerika ja Henri ovat jo aikuisia. Etten niin kovasti ikävöisi Harria, olen järjestänyt itselleni kaikenlaista puuhaa. Valokuvaamossa on menossa remontti, juhlavuosinäyttely on rakenteilla, ulvilalainen Johanna listaa pari käsillä olevaa työnsarkaa.

Naisilla on tapana sonnustautua juhliin ja tapahtumiin käsilaukulla, mutta Johannalla sitä virkaa hoitaa kamera. Omalla rippijuhlalla on ollut ammattipolun valinnassa suuri merkitys. 15-kesäinen kankaanpääläinen neitokainen sai lahjaksi kameran. Se oli sellainen perusfilmikamera.
– Tampereen luokkaretkikuvat ekaluokkalaisena ovat ensimmäiset ottamani valokuvat. Ajan saatossa ne muuttuivat keltaisiksi. Mukaani retkelle sain kotoa lainaksi kameran. Niistä valokuvista on vierähtänyt 42 vuotta.

Ihan omia juhlia Johannalla on luvassa useampia. Hänen valokuvaamonsa Foto-Friitala täyttää 10 vuotta. Toki yrityksenä se on vanhempi. Inga ja Pauli Sänpäkkilä perustivat kuvaamon Ulvilaan yli kolme vuosikymmentä sitten.
Omiin synttäreihinsä Johanna lupaa kutsua valokuvaajan paikalle. Kerran hän on uransa aikana ollut ilman työvälinettään hääjuhlissa. Kyseessä oli hoitolapsen häät.
– Vihkipari halusi, että saan kerrankin juhlia. Sormet kieltämättä syyhysivät. En osaa olla vapaalla, vaikka kuinka yritän, valokuvaaja naurahtaa.

Yrityksensä juhlavuoden kunniaksi Johanna Uusitalo järjestää maaliskuun ajaksi näyttelyn Ulvilan kirjaston Galleria KUI?:hin. Avajaisia vietetään 1. maaliskuuta kello 12–18. Nimeltään 4x4-näyttely ei yllättäen koostukaan perinteisistä muotokuvista, vaikka Johanna onkin muotokuvaaja.
– Olen viehättynyt neliönmallisista kuvista. Näyttelyteoksissa on mukana myös muun muassa lasia ja akvarellipaperia, sekä askel eteenpäin työstettyjä polaroidkuvia, Johanna linjaa.

Toimeliaalla naisella on meneillään muun touhun lisäksi Hickory Golf -aiheinen valokuvaprojekti. Valokuvaaja lähtee Skotlantiin golfin historian alkujuurille St. Andrewsiin kuvaamaan aitoja Links-kenttiä. Matkatavaroina on antiikkisia mailoja, bägejä ja palloja.
– Mallien etsintä on alkanut. Uskon niitä innokkaiden golffareiden joukosta löytyvän, parisenkymmentä vuotta golfia harrastanut Johanna uumoilee.

Projektissa Johanna koostaa kahdestatoista golfaiheisesta kuvasta yhtenäisen kokonaisuuden. Tavoitteena häämöttää eurooppalaisten ammattivalokuvaajien järjestön FEP:n myöntämä Qualified European Photographer, QEP -arvonimi. Saaminen edellyttää kuvaajalta pitkäjänteistä, vaativaa työskentelyä ja monipuolista alan kouluttautumista.

Tesla-hysteria iski Suomeen sen jälkeen, kun yhtiön toimitusjohtaja Elon Musk viime vuoden lopulla kertoi, että Teslan suunnitelmissa on rakentaa jättimäinen auto- ja akkutehdas seuraavaksi Eurooppaan.

Satakuntalaisille Tesla ei ole mikään uusi tuttavuus. Luvatan tehtailta Porista on jo vuosien ajan toimitettu Yhdysvaltoihin Teslan tehtaalle kupariprofiilia. Sitä käytetään sähköauton moottorin komponenttina.

Kovin tarkasti Teslan Eurooppa-suunnitelmista ei vielä tiedetä. Mittakaavaa asiaan sen sijaan saadaan Teslan Nevadan tehtaasta. Sen kustannusarvio on vajaat viisi miljardia euroa, rakennusvaihe työllistää 20 000 henkeä ja tehdas aikanaan 7 000 henkeä. Nevadan tehtaan pitäisi valmistua vielä tämän vuoden aikana. Se valmistaa niin akkuja, moottoreita kuin vaihteistojakin. Teslan laajennuskaavailujen taustalla on luonnollisesti usko siihen, että tulevaisuus on sähköautojen.

Suomen ohella Teslan Euroopan tehtaasta ovat kiinnostuneita monet muutkin eurooppalaiset maat kuten Ranska, Espanja, Saksa ja Hollanti. Suomessa Tesla-kisaan on lähtenyt mukaan yhdeksän kaupunkia tai aluetta.

Vaasaa on pidetty Suomen kaupungeista alusta asti vahvana ehdokkaana. Osin sen vuoksi, että kauppa- ja teollisuusministeri Mika Lintilä (kesk.) on vaalipiirissä kirjoilla. Osin sen vuoksi, että Vaasa lähti asiassa liikkeelle ensimmäisenä Suomen kaupungeista.

Vaasan lisäksi kahdeksan muutakin kaupunkia ja aluetta ovat olleet Teslan tehtaasta kiinnostuneita ja ilmoittaneet kiinnostuksestaan ministeriöön. Mukana on luonnollisesti isot rannikon kaupungit kuten Hanko, Helsinki, Kotka-Hamina, Oulu, Turku ja Uusikaupunki. Satakunnasta kisassa ovat mukana Rauma sekä Pori-Tampere. Jälkimmäisessä kahden kaupungin hankkeessa konkretisoituu vanha tosiasia, että Pori on Tampereen satama.

Yhdeksän kiinnostuneen kaupungin resurssit ja ominaisuudet on laitettu asiantuntijayhtiö Eera Oy:n toimesta paremmuusjärjestykseen. Kovin suuri yllätys ei ollut, että Vaasa pärjäsi vertailussa hyvin. Sen kanssa tasapisteisiin ylsi Kotka-Hamina.

Rauman osalta arvioijat katsoisivat, että kaupungilla olisi tarjota hyvä satama ja mielenkiintoinen tontti. Sen sijaan alueen teollisuustyövoiman tilannetta pidettiin jo nyt ylikuumentuneena. Myöskään Rauman tarjoaman koulutusjärjestelmän tuen ei katsottu olevan kärkikastia. Rauma sai yhdestä kriteeristä hyvän arvion, neljästä kohtuullisen arvion ja kahdesta rajoittavan arvion.

Pori-Tampere -aluetta arvioitaessa arvioijilla oli mennyt alueen vastaukset jotenkin sekaisin. Asiantuntijat katsoivat, että Tampereelle sijoitettu tehdas saisi aikaan kalliita maakuljetuksia. Näin varmasti olisi, mutta tosiasiassa Pori-Tampere –mallissa tehtaan sijaintipaikaksi oli ehdotettu Poria. Todennäköisesti alue olisi lähellä Meri-Porin satamia, koska sataman läheisyyttä muutkin kaupungit tarjosivat tehtaan paikaksi. Tampere toisi mallille vahvan korkeakoulujärjestelmän tuen.

Pori-Tampere –mallissa alue sai kuudessa kriteerissä kohtuullisen arvion ja yhdessä hyvän arvion. Kun spekulointi on aina kaiken suola, niin jos arviossa oltaisiin huomioitu, että Pori-Tampere –mallissa tehtaan sijaintopaikka oli Pori eikä Tampere, luultavasti malli olisi tällöin saanut yhtä hyvät arviot kuin Vaasan seutukin.

Loppupeleissä tehtaan sijainnin ratkaisee yksin Tesla. Sitä ennen monet valtiot tarjoavat sille erilaisia etuja. Niin kävi USA:ssakin, jossa kisa osavaltioiden kesken oli kovaa.

Kaupunginvaltuutettu, valtuuston II varapuheenjohtaja Tapio Furuholm ei asetu tulevissa kuntavaaleissa ehdolle. Hän kiittelee poliittisten ryhmien aiempaa avoimempaa keskinäistä keskustelua, mutta sanoo, ettei keskustelu ole kuitenkaan vaikuttanut päätöksentekoon.
– Ajatuksia ja ideoita on päässyt esittämään, johtopäätösten kanssa menestys on ollut huonoa. Kun kokoomuksella ja demareilla on ollut valtuustossa niukka enemmistö, se on vienyt toiseen suuntaan.
Furuholm kokee, että on tältä osin jäänyt seinäkoristeeksi kuin Luotsinmäen tansseissa aikanaan.

Yksi toive hänellä on tuleville luottamushenkilöille.
– Älkää levätkö ennen kuin Porin elinkeinopolitiikka on sellaista kuin sen eteenpäin pyrkivässä, 85 000 asukkaan kaupungissa tulee olla. Luulin voivani vaikuttaa asiaan, mutta kesken jäi.
Furuholmin mielestä Porissa elinkeinopolitiikka on kovin hajallaan ja kuritonta. Johtajuus puuttuu.
– Jokainen osastopäällikkö voi vetäytyä byrok-raattisten pykälien taakse ja vaikeuttaa asioita. Ei siinä poliitikkojen viestit auta, kun virkamiesporras sallii nikottelun ja asioiden sotkemisen. Uudet työpaikat ovat Porille välttämättömiä.
– Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkosen pitää nyt ryhdistäytyä ja pistää sakkinsa töihin. Ärhäkkyyteen voi ottaa mallia Paasikivestä. Muussa tapauksessa suosittelen muita töitä, sanoo Furuholm.

Jääkö valtuustokaudesta sitten Furuholmille arpia?
– Tasa-arvoisen koulutuksen kannattajana koulujen lakkautukset satuttivat ja tuntuvat kipeiltä edelleen. Porissa on vahvoja kyläbrändejä. Jos ne haluaa tuhota, kannattaa lakkauttaa koulu. Nyt pienet lapset seisovat ahtaissa busseissa. Lattomeri, Toukari ja Mäntyluoto menivät. Vasara heiluu Reposaaren ja Ahlaisten yllä.
Odotettu pettymys oli Perussuomalaiset, joka oli myös yksi syy, miksi Furuholm lähti ehdolle vuonna 2012.
– On se touhu kevyttä. Istuin kasvokkain Laura Huhtasaaren kanssa kaksi vuotta kaupunginhallituksessa. En kuullut yhtään Poria kehittävää ajatusta tuona aikana. Lillukanvarsista kyllä riitti puhetta.

Furuholmin mielestä kokoomuksen ideoimat lomautukset olivat ylimitoitettu toimenpide.
– Ne iskivät kaupunkilaisten palveluihin ja pienipalkkaiseen henkilöstöön. Tuleva tilinpäätös kertoo lomautusten tarpeettomuuden. Enkä ymmärrä enkä voi hyväksyä, että Esa J. Wahlman antoi suostumuksensa lomautuksille.
Furuholm sanoo arvostavansa sosialidemokraattien panosta Porissa viimeisen 70 vuoden aikana. Siksi hän odottaa, että demarit heräävät ruususenunestaan. Perinteitä voi kunnioittaa, mutta myös uudistua.
– On kauhea katsella, kun työväenpuolueeksi itseään kutsuva peesaa päivästä toiseen kokoomusta. Jokaisen ryhmän tulisi olla ryhdikäs omilla ehdoillaan.
Yhtenä selityksenä tähän Furuholm pitää kokoomuksen energisen Juha Vasaman liukkautta ja nopeutta.
– Vasama vei ja demarit nyökyttelivät. Veikkaan hänelle menestystä politiikassa. Nuori mies voisi oppia hieman enemmän kuuntelemaan tavallisia ihmisiä. Voisiko Jaana Laitinen-Pesola neuvoa häntä sosiaalisissa kysymyksissä?
Vaikkei Furuholm tulevissa vaaleissa ole ehdolla, äänestää hän Vasemmistoliittoa. Jos malli ei kelpaa, hän kannustaa valitsemaan ehdokkaan, joka on itsenäinen, itsepäinen ja ajattelee omilla aivoillaan.
– Turhat napin painajat syövät valtuuston arvoa.

Auton matkamittari näyttää vuosittain 30 000 kilometriä. Näin vastaa porilaislähtöinen tenori Ville Salonen, kun häneltä kysyy, paljonko hän on reissun päällä vuosittain. Satakunnassa oopperalaulajaa kuullaan lauantaina 25. helmikuuta klo 16 Kankaanpääsalissa. Paikallinen Zonta-kerho tarjoaa jo toista kertaa oopperanystäville Pohjois-Satakuntaan elämyksen. Tällä kertaa kyseessä on Gaetano Donizettin ooppera Lemmenjuoma.

Juonesta kerrottakoon sen verran, että nuori ja rikas tilan emäntä Adina (Päivi Pylvänäinen) kertoo väelleen tarinaa lemmenjuomasta. Häntä kuuntelee joukon mukana nuori talonpoika Nemorino (Ville Salonen), joka on rakastunut Adinaan. Kylään saapuu kersantti Belcore (Joonas Asikainen). Hänet majoitetaan Adinan taloon.
Samoin kylään saapuu myös Tohtori Dulcamara (Juha-Pekka Mitjonen). Mies myy kyläläisille kaikki vaivat parantavia ihmerohtoja. Nemorinolle tohtori myy pyynnöstä lemmenjuomaa. Luvassa on hauskoja kommelluksia, mutta lopussa Adina ja Nemorino saavat toisena. Kersantti ja tohtori puolestaan jatkavat matkaansa uusiin kyliin. Säestyksestä vastaa harmonikkataiteilija Matti Pulkki.
Kankaanpään Zonta-kerhon ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Helena Löytökorpi kertoo lippujen maksavan 35 euroa, hintaan sisältyy väliaikatarjoilu. Lippuja myydään jonkin verran myös ovelta.

Helsingissä perheineen asuva Ville kertoo esiintyjien tavanneen toisensa vuonna 2015 Punkaharjulla Putikon Hovi -kartanossa oopperan merkeissä. He työstivät International Music of Love -festivaaleille Verdin La Traviatan, joka Zonta-kerhon toimesta esitettiin myös Kankaanpäässä.
– Yhteistyö venäläisen oopperaseurueen kanssa on ollut antoisaa. Kesällä kierrämme Itä-Suomessa Lemmenjuoma-kiertueella.Voisimme hyvin tulla esiintymään myös Poriin, esimerkiksi Rakastajat Teatteriin ja mielellämme vaikka ympäri Satakuntaa, Ville ehdottaa.
– Oopperaseurueemme on pieni, niinpä esityksemme kustannukset eivät ole päätä huimaavia, hän huomauttaa.
Ville on ollut mukana perustamassa Helsinkiin Aleksanterin teatteriin oopperatalon nimeltään Opera Box. Elokuussa nähtiin ja kuultiin sen ensimmäinen oma tuotanto. Elokuun lopussa järjestetään Oopperafestivaali Helsingin oopperakesä peräti kolmen oopperan voimin.
– Mukana on myös lastenooppera eli tarjoamme vähän kaikille jotakin, Opera Boxin johtaja Ville Salonen määrittelee. Hän kertoo olevansa laulamisen ohella myös tuottaja, joka hoitaa raha-asiat, pesee vessat, jne.

Salosen oma lastenooppera Hopeinen lusikka vierailee Raumalla maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Lähes kolmetuhatta lasta tutustuu näin oopperan maailmaan. Orkesterina on harmonikka. Esiintyjinä ovat Ville Salonen sekä Anu ja Juha Hostikka.
– Oli hieno ele Rauman kaupungilta tehdä näin oopperaa tutuksi lapsille. Se on upea tienavaus, Ville kiittelee.

INFO:
Lemmenjuoma-oopperan rooleissa nähdään Päivi Pylvänäinen,
Ville Salonen, Joonas Asikainen ja Juha-Pekka Mitjonen.
Soitosta vastaa hanuritaitelija Matti Pulkki.
Tenori Ville Salonen on syntyjään Porista. Hän on opiskellut sekä yhteiskuntatieteiden että musiikkitieteiden maisteriksi. Ville on perustanut Helsinkiin Aleksanterin teatteriin kavereidensa kanssa Opera Boxin. Ensi kesänä järjestetään Helsingin ensimmäiset oopperafestivaalit.

Satakunnan Kauppakamari joutuu etsimään uuden toimitusjohtajan, kun viime marraskuussa tehtävään valittu Marko Mikkola, 43, lähteekin uusiin tehtäviin. Mikkola aloittaa maaliskuun alussa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kansainvälisestä myynnistä vastaavana vientipäällikkönä. Eurajokelaislähtöinen Mikkola on toiminut viimeiset kaksi vuotta Rauman kauppakamarin toimitusjohtajana.
- Olen opiskellut Aasiassa ja auttanut suomalaisen elintarviketeollisuuden hankkeita siellä. Nyt saan mahdollisuuden tehdä sitä, mitä koen osaavani, Mikkola sanoo.
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla on tällä hetkellä myyntiä Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Australiaan. Nousua haetaan erityisesti siideristä ja lonkerosta, mutta luonnollisesti myös gluteenittomasta oluesta.

SV Asko Tanhuanpää

Kuntavaalien ehdokasasettelu päättyi tiistaina iltapäivällä, jolloin ehdokashakemukset piti jättää kuntien keskusvaalilautakunnalle. Jo ennen tätä Satakunnassakin oli nähty monenlaisia vaaleihin liittyviä taktikointeja. Ympäri maakuntaa on myös nimekkäitä luopujia.

Huhtikuun kuntavaalien suurin muutos liittyy sote- ja maakuntauudistukseen, joka astuu voimaan vuonna 2019. Silloin kunnilta viedään iso osa tehtäviä ja resursseja, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien vastuulle. Samalla kuntien tehtäväkentän ytimeksi muodostuu kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen. Siinä riittää tärkeätä työtä niin luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin.

Sote- ja maakuntauudistus näkyy myös kuntavaalien ehdokaslistoissa. Moni nyt kuntavaalit väliin jättävä valtuutettu saattaa hyvinkin tähdätä tammikuussa 2018 järjestettäviin maakuntavaaleihin.

Kuntavaalien ehdokkailla on tulevien viikkojen aikana normaalia tärkeämpi työ edessään. Ehdokkaiden vastuulla on nimittäin kertoa äänestäjille, että kunnat eivät ole jatkossa entisiään. Niiden tehtävät muuttuvat. Ehdokkaiden pitää sisäistää tämä myös itse.

Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat perinteisesti nousseet kuntavaalien alla keskustelun ytimeen. Eikä syyttä. Palvelut ovat koskettaneet kuntalaisia ja suurin osa kuntien varoista on mennyt näiden palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Kun katsoo monen kunnan tilinpäätöksiä, niin suurin yksittäinen menoerä löytyy nykyisin kunnanhallituksen alta kohdasta sosiaali- ja terveyspalvelut. Siitä on maksettu kuntalaisten tarvitsemat sote-palvelut, jonka on tuottanut joko naapurikunta tai kuntayhtymä.

Suurissa kaupungeissa sosiaali- ja terveyspalveluita on tuotettu sekä itselle että naapurikunnille. Porin perusturvakeskus on yksi tällainen. Se on osa Porin kaupunkia, sillä on oma lautakunta ja se on tuottanut palveluita myös naapurikunnille. Jatkossa tämä kaikki muuttuu. Sote-palvelut siirtyvät maakuntien tehtäväksi.

Mutta onko kunnilla sitten jatkossa enää mitään tehtävää? Kyllä on. Kunnat vastaavat yhä monista ihmisten arkeen useimmiten vaikuttavista palveluista. Kokonaisuuden nimi on elinvoimapolitiikka. Se on terminä vähemmän latautunut kuin elinkeinopolitiikka, joka toki on merkittävä osa elinvoimapolitiikkaa.

Kunnan vastuulla on muun muassa varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus ja toisen asteen koulutus sekä vapaa sivistystyö. Myös rakentamiseen liittyvät palvelut ja päätöksenteko ovat kuntien käsissä, on kyse sitten maa-, kaavoitus- tai asuntopolitiikasta tai vaikkapa kunnallistekniikasta.

Myös kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvät palvelut kuten kirjastot, liikuntapalvelut, kulttuuritoimi, kirjastot ja nuorisotoimi pysyvät kuntien käsissä.

Vaikka sote-muutosta on kritisoitukin, niin kuntien kontolle jää nyt sellaisia palveluita, joilla rakennetaan kunnan tulevaisuutta, elinvoimaa ja houkuttelevuutta. Kunnat pystyvät myös valitsemaan painopisteitä sen mukaan, millaiseksi kunta haluaa profiloitua.

Kaikki tämä vaatii sen, että ehdokkaat ja tulevat kuntapäättäjät tiedostavat ison muutoksen. Sote-palveluista päätetään jatkossa muualla kuin kunnissa ja sote-vaalit käydään vasta vuoden kuluttua. Nyt järjestetään kuntien elinvoimavaalit.