Porissa on Suomen ensimmäinen asemakaavaan merkitty kävelykatu. Sen synty oli pitkä ja perusteellinen prosessi. Idean isä ja kätilö Erkki Rajala muistelee nelikymppisen kadun alkuvaiheita.

Suomessa on kaksi Poria vanhempaa kävelykatua: Tammisaaressa ja Raahessa. Helsingin Aleksanterinkatuakin kokeiltiin, mutta heikolla menestyksellä. Kokeilu ei takaa asemakaavalla niitattua pysyväisjärjestelyä. Porissa päädyttiinkin merkitsemään kävelykatu heti asemakaavaan ilman kokeiluvaiheita. Tästä oli Erkki Rajalan mukaan iso hyöty: virkamiehet pantiin lujille ja luottamushenkilöt puntaroivat hankkeen hartaasti.
– Kävelykadun eteen tehtiin valtavasti töitä monella taholla. Virkamiehiä ei päästetty helpolla. Lähtökohta oli tyypillinen ruutukaava vuodelta 1853. Kaavaan oli aikanaan piirretty leveät kadut jo yksin paloturvallisuudenkin takia.
Liikennesuunnittelussa rajaavina tekijöinä ovat Kokemäenjoki pohjoispuolella ja rautatie etelässä ja lännessä. Keskustan kautta kulki tuolloin myös valtatie 8:n valtakunnallinen liikenne.

Keskustan liikennesuunnitelmien laadinta alkoi vuonna 1972. Suunnitelmaan merkittiin osa Yrjönkatua kävelykaduksi.
– Liikennesuunnitelman keskeisenä tavoitteena olivat turvallisuusseikat, saavutettavuus ja ympäristöhaittojen vähentäminen, Rajala kiteyttää.
Suunnitelmassa paikallisbussiliikenne ohjattiin Antinkadulle. Isolinnankatu ja Vähälinnankatu muutettiin yksisuuntaisiksi ja niiden kautta liikenne kulki pohjois-eteläsuunnassa. Ydinkeskustan rauhoittamiseen antoi mahdollisuuden uusi Linnansilta vuonna 1974.
– Tavallinen ihminen ei aina muista, että kävelykatu vaatii laajan uudelleenjärjestelyn. Keskustan liikenne pitää ohjata muualle sujuvasti.

Valtuusto käsitteli asiaa kaikkiaan kuusi kertaa vuosina 1974–77 ja sitoutti samalla itsensä vahvasti hankkeeseen.
– Uudistus koki muutosvastarintaa, mutta loppujen lopuksi konsensus löydettiin. Täytyy myöntää, että jossakin vaiheessa omakin usko oli koetuksella, Rajala muistaa.
Kävelykatu herätti voimakkaita tunteita. 70-lukulaiseen tapaan suunnitelman puolustajat ja vastustajat värittivät kantojaan vahvasti poliittisin värein. Myös tavaratalojen saavutettavuus tulevan kävelykadun varrella pohditutti.
– Elettiin aikaa, jolloin oli totuttu ajamaan autolla suoraan liikkeen eteen ja hoitamaan ostokset niin. Nyt piti omaksua uusi ajatusmalli ja pysäköidä auto kauemmas tai tavaratalojen pysäköintialueelle.
Viimein palaset naksahtivat paikoilleen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi lopullisesti liikennesuunnitelman marraskuussa 1976 ja asemakaavamuutoksen seuraavan vuoden tammikuussa.
Vaikka matkan varrella oli köydenvetoa puoleen ja toiseen, kaupunginvaltuustossa päätökset tehtiin yksimielisesti jopa kahdella eri valtuustokaudella.

Kävelykatu muutti osaltaan Yrjönkadun varren liikkeiden repertuaaria.
– Kadun varteen sijoittui mieluiten yrityksiä, jotka myivät helposti kävelijän kannettavaa tavaraa.
Kävelykadulle istutettiin puita ja tuotiin istuimia, puistonpenkkejä, pyörätelineitä ja kukka-asetelmia – alkuun valtaviin betonialtaisiin. Suunnitelmia oli myös koko katualueen lämmittämisestä, mutta rahat loppuivat kesken.
– Ensialkuun ihmiset olivat ihmeissään. Dramatiikkaa toi etenkin puiden istutus keskelle totuttua valtaväylä valtatie 8:aa.
Kävelijät parveilivatkin aluksi kadun reunoilla. Vähitellen kulku kävelykadulla vapautui ja uskallettiin vallata jo keskustakin.
Vuonna 1977 laadittu suunnitelma katsoi jo kauas tulevaisuuteenkin. Mukana oli visio aina vuodelle 2000. Siinä kävelykatualue oli saanut lopullisen ilmiasunsa päällysteineen ja kalusteineen ja laajentunut Itäpuistossa, Liisankadulla ja Eteläkauppatorilla.

Pori oli edelläkävijä monessakin suhteessa.
– OECD suositteli jo 1970-luvun alkupuolella kävelykatuja kaupunkien keskustoihin. Monissa Euroopan kaupungeissa vinkki otettiin todesta, ja keskusta-aluille rakennettiin autottomia vyöhykkeitä.
Rajala itse suuntasi perhelomat järjestään eurooppalaisiin kävelykatukaupunkeihin.
– Hyötyä ja huvia oli vaikea tuohon aikaan erottaa toisistaan, mies naurahtaa.
Kun katu viimein avattiin, suitsutusta tuli monelta suunnalta. Rajalaa kutsuttiin ”matkasaarnaamaan” pitkin Suomea.
– Porissa kävi delegaatioita tutustumassa järjestelyihimme. Itse pidin kymmeniä ja taas kymmeniä esitelmiä Porin-mallista eri tilaisuuksissa, Rajala muistaa.
Yksi tärkeimmistä kävelykadun edellytysten lisääjistä oli uusi Länsitie, jota pitkin raskas liikenne saatiin ohittamaan kaupungin keskusta vuonna 1986.

Erkki Rajala:
valmistui 1967 diplomi-insinööriksi teknillisestä korkeakoulusta erityisalanaan rakennusosaston liikennetekniikka. Hän työskenteli tie- ja vesirakennushallituksessa. Poriin mies tuli 1972 ensin liikenneinsinööriksi, sittemmin rakennusviraston kaupungininsinööriksi ja virastonjohtajaksi 1997–2005.

MAIJU JUNKO

Perinteeksi muodostunut haastepyöräily saa vuosittain Lounais-Suomen pyörien päälle. Alueen kunnat kisaavat pyöräilyn merkeissä vappupäivästä aina juhannuksen jälkeiseen sunnuntaihin saakka. Osa kunnista jatkaa aina elokuun loppuun asti.

Jotkut liikkuvat kaksipyöräisellä kuitenkin ympäri vuoden. Yksi haastepyöräilyyn osallistuva on Länsi-Suomen Osuuspankissa työskentelevä Anne-Mari Aalto.
– Olen kulkenut kaikki työmatkani 38 vuoden ajan aina polkupyörällä. Säät eivät haittaa vaan hyppään pyörän selkään kaikkina vuodenaikoina kelissä kuin kelissä, kertoo perjantaiaamunakin fillarillaan Uudeltakoivistolta keskustaan viilettänyt Aalto.

Nykyisin Aallon työmatka taittuu nopeasti.
– Matkaa on vain pari kilometriä. Aiemmin ajelin töihin Ruosniemestä ja matkaa kertyi viitisen kilometriä. Pyörä on upea tapa liikkua. Matkalla pystyy paljon autoa paremmin havainnoimaan ympäristöä ja eri vuodenaikojen muutoksia. Ja mikä tärkeintä, pyöräily on erinomainen hyötyliikuntamuoto. Jokapäiväinen pyöräily pitää peruskunnon mukavasti yllä, sanoo Aalto.

Kahta eri kaksipyöräistä käyttävä Aalto on selvinnyt kaikki pyöräilyvuodet ilman isompia haavereita. Menopelitkin ovat kestäneet hyvin länsirannikon vaihtelevia sääolosuhteita.
– Tarkkana liikenteessä pitää kuitenkin olla. Autojen lisäksi vaaratilanteita tuovat ilman valoja liikkuvat pyöräilijät. Itse olen varustanut sekä pyöräni että itseni mahdollisimman hyvin. Valoja on niin edessä kuin takanakin. Pimeinä vuodenaikoina ja hämärässä käytän myös heijastusliiviä. Vakiovarustukseen kuuluvat lisäksi pumppu ja pieni korjaussarja. Kokonaisuuden täydentää tietysti asianmukainen pyöräilykypärä. Ilman sitä olo olisi huomattavasti turvattomampi.

Aallon työyhteisössä on muutama muukin säännöllisesti pyöräilevä.
– Minulle tämä on luonnollinen tapa liikkua. Kun pyörä on varustettu parilla korilla, ostosreissut sujuvat kätevästi. Kaupassa käynnin lisäksi lähden mielellään pyörälenkille myös vapaa-aikana, sanoo Aalto.

Haastepyöräilyä organisoi Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry. Täksi vuodeksi LiikU ry on uudistanut tapahtumaa.
– Aikaisemmin haastepyöräilyssä kilpailtiin toisia kuntia vastaan, mutta nyt kuntien välinen kilpailu on muuttunut. Tavoitteena on saada niin vanhat kuin uudet pyöräilijät aktivoitua liikkeelle ja tekemään kirjauksia oman kunnan kirjausvihkoon tai nettisivuille, kertoo terveysliikunnasta LiikU ry:ssä vastaava Juha Koskelo.

Koskelon mukaan vajaassa kahdessa kuukaudessa läpivietävässä haastepyöräilyssä on parhaimmillaan pyöräilty 3,5 miljoonaa kilometriä. Se tekee sata kertaa maapallon ympäri.
Tämänvuotiseen pyöräilytapahtumaan tuo oman lisänsä Suomen 100-vuotisjuhla.
– Suomi juhlii ja on hienoa olla siinä mukana. Haluamme, että tällä kerralla tehtäisiin yhdessä itsenäisyyden kunniaksi vähintään 100 pyöräilytekoa tai mieluummin jopa enemmän.

Koskelo korostaa, että mukaan voivat lähteä kaikki.
– Kuka tahansa voi osallistua. Haasteen voi ottaa vastaan vaikkapa kaveriporukka, järjestö, kunta tai yritys. Jokainen niistä voi yhdessä tai erikseen kantaa kortensa kekoon, painottaa Koskelo.

Hän tähdentää, että tavoitteena voi olla vaikka 100 pyöräiltyä työmatkaa, 100 pyöräretkelle vietyä lasta, 100 vähävaraisille lahjoitettua polkupyörää tai 100 uutta, kunnollista pyörätelinettä.
– Yhdessä on sadan alku ja porukalla tavoitteisiin on helpompi päästä, korostaa Koskelo.

Haastepyöräilyyn voi osallistua kirjaamalla 10 km suorituksen kunnan kirjausvihkoon tai pidemmän matkan oman kuntasi nettikirjaukseen sivulta www.liiku.fi/haastepyoraily
Voit myös tehdä pyöräilytekoja ja kertoa niistä Twitterissä tai Instagramissa tunnisteella #100pyöräilytekoa. Ne voi kirjata tapahtuman 100pyöräilytekoa Facebook-sivustolle.
Järjestäjät poimivat somesta #100pyöräilytekoa -tunnisteella lähetettyjä kuvia myös Fb-sivustolle inspiraatioksi toisille.

Pauli Rontun, 92, oli tarkoitus käydä aamutuimaan Porin uimahallin toiminta-altaassa vetreyttämässä jäseniään, mutta tänään hän jättää aktiviteetin väliin. Hän haluaa keskittyä yhteen tärkeään asiaan kerrallaan, ja se on tällä kertaa lehtihaastattelu.
– Käyn uimahallissa kolmesti viikossa hoitamassa kuntoani. Entinen työkaverini hakee minut autolla, vaikkei matka ole pitkä, Rontu kertoo.
Hän on vastikään muuttanut uuteen kerrostaloasuntoon ja on oloonsa erittäin tyytyväinen. Autosta hän luopui taannoin, ja tilalle tuli sähkömopo.

Mies on Karjalan poikia, synnyinmaata palvellut veteraani. Hän on yksi niistä, jotka on kutsuttu historian ensimmäiseen Satakunnan maakunnalliseen veteraanipäivän juhlaan Poriin. Se on yksi Suomi 100 -tapahtumista.
Rontu ei mielellään palaa sotavuosiin. Hän tyytyy kertomaan olleensa rintamalla kolme vuotta. Lapin sodan päättymisestä ja saksalaisten lähdöstä hän kuuli Muoniossa radiosta, kun hän oli joukkueen mukana marssimassa kohti Kilpisjärveä.
– Saimme sitten käskyn, ettei tarvitsekaan enää mennä, Rontu muistelee.

Hänet kotiutettiin Pomarkun Honkakoskelle, johon äiti oli jo saapunut. Isä menehtyi aiemmin Viipurissa. Monilapsisesta perheestä yksi pojista kaatui sodassa.
– Olen ainut elossa oleva lapsuudenperheestäni. Korpraaliksi minut ylennettiin oltuani siviilissä kaksikymmentä vuotta. Eläkkeelle jäin Porin Hankkijalta, työskentelin siellä putkiasentajana. Olen sellainen maailman kiertokoulua käynyt, huumorintajuinen mies juttelee.

Pauli Rontu on ollut ehtiväinen. Aviossa hän kertoo olleensa kolme kertaa. Tytär asuu Lahdessa ja kasvattityttö Turussa. Leskeksi Rontu jäi pari vuotta sitten. Kavereita on elossa ja tekemistä riittää.
– Katson maailmaa hyvillä mielin, sillä tahdistajan ansiosta olen päässyt nitroista eroon.

Valtion tuella veteraanit saavat aiempaa enemmän niin kutsuttuja kotiin vietäviä palveluja. Esimerkiksi Pauli Rontu aterioi päivittäin ”valtion piikkiin” porilaisessa lounaspaikassa. Viikonlopun ateriat hän saa perjantaisin mukaansa.
– Osaan toki itsekin valmistaa ruokaa ja leipoa jopa karjalanpiirakoita. Lääkärikirjan vieressä minulla on hyllyssä neljä keittokirjaa, niistä katselen ohjeita, Pauli Rontu viittoo hyllykkönsä suuntaan.

Siivooja käy kerran kuukaudessa.
– Viime viikolla pestiin ikkunatkin, Rontu iloitsee samalla kun vaihtaa arkiasuaan pyhäpukuun valokuvausta varten.
Rintamaveteraaniliiton kultainen ansiomerkki, presidentin myöntämä jatkosodan muistomitali ja Tammenlehvätunnus kiiltävät rintapielessä. Samaan pukuun hän pukeutuu veteraanipäivän kutsuvierasjuhlaan.

Kansallinen veteraanipäivä
Kansallista veteraanipäivää vietetään toisen maailmansodan sotatoimien päättymispäivänä 27.4. Porissa tehdään historiaa järjestämällä ensimmäistä kertaa maakunnallinen kutsuvierasjuhla. Ilmoittautuneita on 350 henkilöä. Tilaisuuden suojelijana on rouva Jenni Haukio. Juhla sisältää ruokailun, puheita ja musiikkiesityksiä. Juhlapuhujana on maaherra emeritus Heikki Koski. Tilaisuuden juontaa Rauman kulttuuripäällikkö Risto Kupari. Juhlasta lähetetään 17 seppelpartiota satakuntalaisten kuntien sankarihautausmaille. Niissä on silloin myös vartiot.

Päivi Valtanen on rutinoitunut pakkaaja. Hän kertoo muuttaneensa peräti 21 kertaa. Enimmäkseen muuttoauto on hyrrännyt Porissa ja lähikunnissa, toki Turussa vierähti kymmenisen vuotta ja Sastamalassa pieni tovi. Nyt Päivi on jälleen uuden elämänvaiheen edessä, sillä hän ei ole koskaan ennen asunut yksin. Toki kaikki neljä lasta asuvat lähistöllä.

Päivin elämään on mahtunut niin iloa kuin vastoinkäymisiäkin. Molempia tuntoja hän on purkanut runoina pöytälaatikkoon. Niitä on siellä satoja. Runosuoni alkoi kukoistaa vastoinkäymisten kautta. Kolme vuotta sitten ilmestyneessä Runo päivässä –kirjassa oli 365 runon joukossa kaksi hänen runoaan.
Hän liittyi taannoin myös Facebookissa olevaan Runoilijat-ryhmään. Facessa Päivillä on myös omat runosivut nimeltään Päivi Mirjam runoja.
– YouTubeen kirjoitin aiemmin pari runoa ja myös Runoratsut fb-ryhmään. Niihin voi liittyä kuka tahansa, Päivin innostaa.

Hän yllättyi silti melkoisesti, kun hänen runonsa ylsivät Suomi 100 runokirjaa -sarjaan. Päivin kirja Rakkauden piiskaa julkaistiin vajaa kuukausi sitten.
– Runoryhmästä joku vinkkasi, että kustantaja Mediapinta Oy julkaisee runokirjoja ja kaipaa materiaalia. Kokosin pöytälaatikkorunoistani tarinan. Prosessi oli nopea, koska runot olivat jo olemassa, Päivi juttelee Porissa sijaitsevan huoneen ja keittiön kokoisessa puutaloasunnossaan.

Runokirjaansa Päivi Valtanen on paljastanut sielunsa sopukat. Runojen perustana ovat omakohtaiset kokemukset.
– Teksteissä voi käyttää symboliikkaa, näin intimiteettisuoja säilyy, Päivi korostaa.
Jokainen lukija löytää niistä varmaan myös samaistumispintaa.

Kirjan julkaisun hän kertoo olevan suuri harppaus. Se auttoi häntä selviytymään elämänmuutoksen tuomasta sokista ja tyhjästä olosta.
Kirjoita kirja -haave jopa vahvistui uunituoreen julkaisun myötä. Päivi luokittelee aivoissa raksuttavan materiaalin elämäntietokirjaksi. Lähtökohtana olisivat jälleen omakohtaiset kokemukset.
– Nyt on sellainen onnellinen olo, että olen saanut jotakin aikaan, Päivi huokaa tyytyväisenä ja pyöräyttää kuvausrekvisiittana olevaa sateenvarjoa, jonka värilliset pallot vilis-tävät iloisina naisen pään ympärillä.
Runokirja on toistaiseksi tilattavissa vain netistä. Toiveissa on saada kirja myyntiin paikallisiin kirjakauppoihin ja tavarataloon.

Jäljet minussa
sinusta
haalistuvat pois
jonain päivänä.
Kipu sydämessä
tyrmistyksestä
sulaa vahaksi
jonain päivänä.
Sormin, joilla joskus
koskin ihoasi
muovailen vahasta
vapisevan kynttilän.
Jonain päivänä
sytytän vahakynttilän
meren rannalla
kylven varpaita.
Tunnen sielujemme
tehneen tehtävänsä
tähän uskallukseen asti
tässä elämässä.
Olen kiitollinen
pienestäkin rohkeudesta,
joka kantoi edes tähän asti
hetkeen viimeiseen.
Kaadan sulaa vahaa mereen
ja katson miten se liukuu pois.

Päivi Valtanen

Porin lentoasemalle juhlamaanantaita todistamaan saapunut elinkeinoelämän isoihin nimiin lukeutuva Seppo Collander Cimcorp Oy:stä tuntui olevan semityytyväinen näkemäänsä. Aamulla uuden sopimuksen mukainen ensimmäinen kone lähti Helsinkiin ja aamun tunteina ensimmäinen Tukholmaan.
Collander on lausunut pessimistisiä tulevaisuudennäkymiä seutukunnasta ilman lentoyhteyksiä, mutta nyt lehti on käännetty. Cimcorp Oy:n hallituksen puheenjohtaja on yhä kannalla, jotta lentoyhteydet ovat elinkeinoelämälle elinehto Porin ja Satakunnan alueella.
– Tästä on hyvä aloittaa, hän kommentoi avattuja reittejä.
Kaupungin 3,5 miljoonan euron tuki viiden vuoden sopimuskaudeksi ei kuulemma ole riittävä tulevaisuutta ajatellen. Viimeksi kaksi viikkoa sitten hän jätti valtioneuvostolle maakunnan suuryritysten allekirjoittaman adressin, jossa valtion halutaan turvaavan Porin kentän toiminnan ja lentoyhteydet. Sama tilanne on muillakin maan pienkaupunkien kentillä.
– Kävin itse luovuttamassa adressin pääministerille, hän tarkensi.
Collander huomauttaa, että maakunnan vientiin suuntautuva tuotanto ja iso osuus bruttokansantuotteesta täytyy huomioida.
– Meitä oli adressissa yli kymmenen isoa yritystä muun muassa Raumalta ja Porista. Olisimme saaneet mukaan muitakin, mutta tämä on jo merkittävä viesti.
Collander toivoo, että Helsinkiin saadaan Porista vielä kaksi vuoroa lisää.
– Lentoliikenne on vain aikatauluongelma. Meiltäkin Cimcorpista on jatkuvasti lähes 100 ihmistä ulkomailla töissä. Meiltä on ollut säännöllinen taksiliikenne Helsinki-Vantaan lentokentälle aamuyöllä.

Reitin Tukholmaan juhlallisesti avannut Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen kommentoi, että lennot tulevat vaikuttamaan yritysten sijoittumiseen alueelle.
Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tapio Huhtanen tiesi kertoa, että lisää pöhinää lentoliikenteen ympärillä on luvassa lähiaikoina. Satakuntaliitto on ollut tukemassa osaltaan uusia avauksia, joista hän varoo sanomasta sen enempää. Bisnesmaailma toteuttaa aikanaan.
– Jotain on luvassa jo ennen kesää, hän vihjaa.
Helsinkiin 33-paikkaiseen kaksimoottoriseen koneeseen kello 6:n lennolle lähti 20 matkustajaa. Tukholman koneeseen nousi 25 matkustajaa.

INFO
Arkipäivisin Nextjet lentää Porista Helsinkiin kolme edestakaista vuoroa ja Tukholmaan kaksi edestakaista vuoroa. Lisäksi sunnuntaisin lennetään Porista molempiin kohteisiin yksi edestakainen vuoro.

Yyteri on eittämättä Pohjoismaiden, jopa Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen ranta sekä luonto- että matkailukohde. Se arvon ymmärtävät alueella asuvat, työskentelevät, lomailevat ja muutoinkin aktiivisesti siellä käyvät.

Suurella osalla ihmisistä on alueesta myönteinen mielikuva. Valtakunnallisesti se on kiistatta yksi Satakunnan tunnetuimmista paikoista. Sisä-Suomessa asuville, kuten pirkanmaalaisille, Satakunta on heidän rannikkonsa ja Yyteri heidän hiekkarantansa.

Vaikka moni alueesta pitää, on Yyteri ollut pitkään oman onnensa nojassa ja alueen yrittäjien toimeliaisuuden varassa. Sen brändiarvoa ei Pori ole hyödyntänyt, eikä alueeseen liiemmin investoinut.

Alueella on monipuolinen palveluyrityskanta ja yritykset ovat suurelta osin pieniä yrityksiä. Ne ovat panostaneet alueeseen sen, minkä ovat pystyneet. Yyterin kylpylähotelli on alueen lippulaiva. Viime kesänä kylpylähotelli investoi uuteen rantaravintola Helmeen satojatuhansia euroja.

Tänä kesänä alueelle valmistui seikkailupuisto Huikee. Sen avajaisia pidettiin viime viikolla. Huikee laajentaa osaltaan Yyterin palveluvalikoimaa uusille kohderyhmille. Yyterissä ja laajemmin koko Meri-Porissa yrittäjät tarvitsevat toisiaan ja täydentävät toinen toisensa palveluvalikoimaa.

Yyterin alueen uusin uutinen julkaistiin tämän viikon tiistaina, kun Yyterin Kylpylähotelli Oy sai uudet yrittäjät. Visiot ovat suuret. Hotelliin tehdään lisäkerros, jonne valmistuvat huoneistot myydään. Osiin huoneita rakennetaan parvekkeet ja rantaan kaavaillaan kunnollista laituria.

Yyterin hotelli on nähnyt reilussa neljässäkymmenessä vuodessa monenlaista. On ollut kukoistuksen päiviä, on ollut vaikeita aikoja. Alueen teollisuus ja sen työväki käyttivät alussa hotellia ja sen palveluita laajasti. Nyt hotelli ja kylpylä palvelevat pitkälti lapsiperheitä ja kokousvieraita. Jatkossa hotellin sesonkia ja asiakaskuntaa pyritään laajentamaan.

Kun alue on saanut nyt yksityisiä investointeja ja lisää on tulossa, niin jatkossa päät kääntyvät myös kaupungin suuntaan. Alue tarvitsee muutakin kuin kiitoksia juhlapuheissa. Se on alue, joka parhaimmillaan hyödyntää laajasti koko aluetta ja on Porille selkeä vetovoimatekijä.

Kun Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski luettelee vierailleen Rauman alueelle tulleet tai näköpiirissä olevat kymmenet hankkeet, joiden investointien yhteisarvo on satoja miljoonia euroja, niin Yyterin kehittämisen soisi olevan päänavaus Porin tapahtumainvestoinneissa. Sellaista Porissa nyt tarvitaan.

Raumalla kaupunki on luonut puitteet teollisuuden investoinneille, Porissa kaupungin pitää olla mukana luomassa tapahtumien puitteita. Se olisi myös kaupungin strategian mukaista, kun Pori on linjannut olevansa tapahtumakaupunki.

Lentoliikenteen turvaaminen oli koko Satakunnan kannalta kevään myönteinen avaus. Lentoliikenne palvelee niin teollisuutta ja tapahtumia kuin matkailuakin.

Mollivoitosta pitää päästä eroon ja tulevaisuuteen pitää uskoa. Niin yrittäjätkin tekevät, kun investoivat.

Nyt tarvitaan lehmän hermoja, isälläni oli tapana sanoa, jos tilanne vaati malttia. Lehmän hermot ovat tarpeen myös Espanjassa. Esimerkin tästä voi ottaa vaikka ravintolasta. Jos tarjoilija on keskittynyt rupattelemaan tutun asiakkaan tai työtoverin kanssa siitä huolimatta, että tilauksesi on ottamatta tai pyytämäsi lasku viipyy ikuisuuden, huonoin tapa on osoittaa mieltään heiluttamalla tarjoilijalle tai korottamalla ääntään. Silloin vain varmistat, että sinua palvellaan vihonviimeisenä. Eikä kannata hermostua, vaikka kaupan kassalla on pitkä jono, mutta kassaneiti ei hötkyile. Hän ehtii katsoa vaikka nipun valokuvia, jos asiakas sellaisia hänelle näyttää. Kun pankkiin on asiaa, parasta varata käyntiin vähintään tunti, sillä asiakkaita palvelee yleensä vain yksi, kiireetön virkailija.
Liikenteessä on myös omat erikoisuutensa kuten se, että suosituin tapa pysäköidä auto on jättää se liikenneympyrään! Kun päivittelin asiaa Clarelle, hänestä asiassa ei ollut mitään kummallista. Liikenneympyrässä ajetaan hiljaa, joten juuri sen reunaan on turvallista jättää auto. Seurasin kerran ikkunasta, miten aamuruuhkassa lähikadulle muodostui hetkessä pitkä autojono. Liikenneympyrässä ajokaistan tukki pysäköity auto, jonka kuljettaja oli noussut ulos autosta tervehtimään koiraansa ulkoiluttavaa tuttavaa. Siinä vaihdettiin pitkät kuulumiset ennen kuin mies nousi autoonsa. Jonossa olevien autojen tööttäilyllä ei ollut mitään vaikutusta. Ei pidä myöskään hämmästyä, jos et pääse ulos parkkiruudustasi. ”Kaksoisparkkeeraus” on ihan yleistä hupia, joten ei auta muu kuin huudattaa tööttiä niin kauan, että eteesi parkkeeratun auton kuljettaja juoksee jostain siirtämään autonsa.
Kaikki ei ole myöskään halpaa Espanjassa. Sähkö on manner-Euroopan kalleinta ja vain Kroatiassa laajakaistayhteys maksaa enemmän kuin täällä. Kallis hinta ei välttämättä takaa toimivaa yhteyttä. Joukko suomalaisia talviasukkaita jäi ilman nettiyhteyttä, vaikka olivat maksaneet siitä satoja euroja. Huijarifirma oli suomalainen!

MARJA LENNES

Yyterin kylpylähotelli Oy vaihtoi tiistaina omistajaa, kun Mäki-Ullakoiden perhe myi hotellin, rantaravintolan ja kiinteistöön kuuluvan ranta-alueen uudelle satakuntalaiselle yrittäjäryhmälle. Mäki-Ullakoiden omistukseen jäivät Yyterissä olevat loma-asunnot, Yyterin villat ja he jatkavat niiden vuokraamista.

Yyterin kylpylähotelli Oy:n uusi hallituksen puheenjohtaja on porilainen asianajaja Sampsa Kataja ja uutena toimitusjohtajana aloitti Minna Laine. Molemmat ovat myös yhtiön osakkaita. Laineella on vankka kokemus Yyterin kylpylähotellista, jossa hän on työskennellyt liki kaksikymmentä vuotta, viimeksi hotelli- ja ravintolapäällikkönä.

Uusien omistajien tavoitteena on kehittää Yyterin kylpylähotellia voimakkaasti.
– Tarkoituksena on muun muassa rakentaa hotelliin lisäkerros, jonka kaava jo nykyisellään sallii, kertoo Sampsa Kataja.
Lisäkerrokseen tulisi korkeatasoisia huoneistoja, jotka on tarkoitus myydä osakkeiksi. Myyntituloilla rahoitetaan kiinteistön muuta saneerausta. Suunnitelmissa on lisäksi rakentaa ainakin osiin nykyisiä huoneita parveke merelle päin. Suunnitelmat lähtevät käyntiin välittömästi.
Katajan mukaan Porin kaupungin edustajien kanssa on keskusteltu jo siitäkin mahdollisuudesta, että osa uusista lisäkerroksen huoneistoista saataisiin vuoden 2018 asuntomessujen etäkohteiksi.

Minna Laineen mukaan hotellissa jatkuvat myös huoneremontit, lisäksi hotellin yleisten tilojen saneeraus alkaa syksyllä.
– Rantaan on tarkoitus saada lisää viihdykkeitä ja rantaravintola Helmen aukioloaikoja laajennetaan, kertoo Laine.
Laine ja Kataja kaipaavat Yyterin rantaan myös laituria. Sellaisestakin on ollut jo kaupungin kanssa keskusteluja. Luonnonsuojelusopimus sallii laiturin rakentamisen.
– Laituri mahdollistaisi uutta palvelutarjontaa ja vaikkapa vesibussiliikenteen, sanoo Laine.

Kataja uskoo, että kylpylähotelliin tehtävät investoinnit rohkaisevat myös muita yrittäjiä ja kaupunkia investoimaan alueeseen.
– Yyteri on matkailullisesti Pohjolan helmi. Se on listattu Euroopan parhaiden rantojen joukkoon. Potentiaalia siis on, sanoo Kataja.

Yyterin hotelli on valmistunut vuonna 1974, kylpylä vuonna 1990. Hotellissa on tällä hetkellä 113 huonetta.

Ensimmäiseksi illan opettaja, karjalanpiirakkamestari Vilma Vepsä tarkastaa kaikkien kädet.
– Oppiiko ne äkkiä tekemään rypytyksen... Kaikki saa kympin, hän lupaa veikeään tapaansa.
Vilma pitää alkuun pienen luennon piirakoiden historiasta, entisaikojen raaka-aineista ja siitä, kuinka täytteeksi alettiin käyttää kotimaisten viljojen ja juuresten sijasta riisiä.
– Riisiä, hämmästelee Masatoshi Wakabayashi.
Cimcorpin japanilainen toimitusjohtaja on yksi illan oppilaista. Muut ovat Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen, irakilainen lakimies Cassius Alshareef ja rehtori Johanna Siitari. Maailmankansalaiset ovat kokoontuneet piirakkaoppiin Vilman pojan, rehtori Kimmo Vepsän kotiin.
– Ja nyt saatte opetella piirakan tekoa, Vilma juttelee.
Hän on jo keittänyt valmiiksi tuhdin riisipuuron. Oppilaat tekevät ruisjauhoista ja vedestä taikinan.
– Nyt tehdään kuoret ja sitten rypytetään!
Vilma komentaa kaikki laittamaan kännykät ja muut maailmanlopun vehkeet kauas, kun piirakantekoon ryhdytään.
Keittiössä on pian niin intensiivinen tunnelma, ettei kännykkää kukaan muistakaan.
Taikina alustetaan ja leikataan pieniksi paloiksi, joista muotoillaan palloja. Ne taputellaan litteiksi. Sitten otetaan pulikat kouraan ja kaulitaan.
– Niin ohuiksi, että läpi näkyy, Kimmo opastaa.
Työn touhussa ja Vilman opastamana alkavat ensimmäiset piirakat saada muotonsa. Kuoret täytetään puurolla ja rypytetään. Kädenjälki näkyy, piirakat ovat erilaisia.

Cassius Alshareef kertoo nähneensä karjalanpiirakoita kaupassa.
– Ikinä en voinut kuvitella, että jonain päivänä leipoisin niitä itse.
Masatoshi Wakabayashi kertoo syöneensä karjalanpiirakoita hotellin aamiaisella Helsingissä.
– On ollut mukava opetella itse niiden tekemistä. Tuntuu, että alkaa oppia, vaikka harjoitusta vielä tarvitaankin.

Uunista otetut piirakat voidellaan voisulalla. Sitten päästään maistelemaan.
– Tykkäsin tästä, taikina pyöri kivasti pulikan alla. Teen toisenkin kerran, lupaa Johanna Siitari.
Aino-Maija Luukkonen kertoo päässeensä aiemminkin piirakoiden tekoon – viimeksi Karjalan Liiton liittojuhlissa.
– Lukiossa ollessani harrastin leipomista, tein silloin myös karjalanpiirakoita, hän kertoo.
Piirakat ovat mukavan rapeita. Vilma Vepsä kertoo sen johtuvan rypyttämisen tyylistä. Kun rypyttää piirakkaan kunnon harjanteet, ne paistuvat rapeammiksi.

Vilma ja Kimmo Vepsän karjalanpiirakkakouluun pääsee myös YouTubessa kanavalla #Kimmon keittiössä, osassa 5.

Haastattelupäivänä taivaalta vihmoo räntää. Siitä huolimatta Ravintola Borg Kitchen & Barin terassille asetellaan kivetystä. Porin paraatipaikalle, Eetunaukiolle, kohonnut rakennus on kerännyt silmäpareja läpi valmistumisvaiheen. Jokaisella ohikulkijalla tuntuu olevan uudisrakennuksesta omanlaisensa mielipide. Ihan kohta pytinkiä päästään ihailemaan sisältä. Ravintoloitsija Mika Peltolan varovaisen arvion mukaan avajaisia vietetään viikon tai kahden sisällä.

Arkkitehtitoimisto Küttner Ky:n suunnitteleman kiinteistö Eetunaukio Oy:n omistavat porilaiset Jyrki Palojärvi ja Sanna Lahdensalo-Mäki sekä kankaanpääläinen Mikko Vaajasaari. Jyrki on Paavo Palojärven poika. Paavo puolestaan tunnetaan samalla tontilla olleesta grillikioskistaan, josta sai maan parhaita porilaisia.

Valmistuvan ravintolan tilat on vuokrattu Fouresta Oy:lle, jonka omistavat edellämainittu kolmikko sekä Mika Peltola, joka myös vastaa työntekijänä ravintolan toiminnasta.
– Lisäkseni ravintola työllistää kymmenkunta ravintola-alan ammattilaista, Mika kertoo ja viittoo kahvikoulutuksessa samassa tilassa olevan ryhmän suuntaan.
Tuttuja kasvoja on havaittavissa.

Rakennuskustannukset ovat toista miljoonaa euroa. Luksusta on luvassa sekä silmille että suulle. Sisustuksesta on vastannut porilainen sisustussuunnittelija Liisa Säämäki SandArkista. Katutaso jakautuu kahteen osaan. Eetunaukion lavan puolella salissa on noin 50 asiakaspaikkaa. Siellä nautitaan myös illalliset.
Yrjönkadun eli Käviksen puoli on nk. baari, jossa asiakaspaikkoja on noin 40. Lounaalla sekä sali että baari ovat käytössä ja tarvittaessa myös alakerrassa voi ruokailla. Siellä sijaitsevat kabinetti, saniteettitilat ja henkilökunnan sosiaalitilat.
– Lounastarjoiluna on alkuruokapöytä, lämmin ateria sekä erikseen bisneslounas. Iltaisin nautitaan à la carte -listan herkuista. Sunnuntaisin on brunssi. Raaka-aineina käytämme paikallisia tuotteita niin paljon kuin mahdollista. Pääpainomme on ruuassa. Toki myös kahvia ja pientä purtavaa on tarjolla, Mika Peltola lupaa.

Pihaa laatoitetaan parhaillaan. 100-paikkainen terassi valmistunee touko-kesäkuun vaihteessa. Kalusteet Peltola luokittelee hienoiksi. Eetunaukion lavan puolelle on suunnitteilla ruuhkaviikoiksi juomia varten ulkomyyntipiste.
– Rakennustyömaalla on ehditty käydä meitä jo evästämässä sanomalla, että teillä pitää olla tarjolla makkaraperunoita, kun tältä paikalta niitä ennenkin sai. Niitä kylläkään ei ole luvassa. Kunnioitamme tässä sijainnutta Paavolan grilliä ja myymme borgilaisia, ravintoloitsija paljastaa hymyillen.

Luvassa borgilainen
porilaisen sijasta
• Borgilainen sisältää briossisämpylän (vaalea voisämpylä), lammaspossumakkaran, lipstikkakreemin, pikkelöidyn sipulin, mummun kurkun, omenasinapin.
• Aineet valmistetaan itse ravintolan keittiössä.
• Borgilainen on Borgin keittiömestari Emilia Mannilan kehittämä.

Tavallinen äänestäjä on varmasti ollut hämillään viime viikkojen aikana Satakunnassa. Eikö luottamuspaikkoja jaettukaan kuntavaalien tuloksen perusteella? Onko kuntapolitiikassa jollakin puolueella oikeus asettua jo ennakolta oppositioon vastustamaan kaikkea?

Jos kuntavaalien varsinaisen kamppailun aika huhtikuussa vielä tuntui siltä, ettei kampanjoissa ole Satakunnassa riittävästi tunnetta, niin vaalien jälkeen pidetyissä paikkaneuvotteluissa tunnetta on ollut riittävästi. Ja se on myös julkisuuteen viestitetty.

Erityisesti Porissa ja Raumalla tehdyt tekniset vaaliliitot ovat herättäneet keskustelua.

Raumalla porvaripuolueet löysivät toisensa ja niiden muodostamalla vaaliliitolla on valtuustossa paikka enemmän kuin vasemmistopuolueilla yhteensä. Näin siitäkin huolimatta, että Sdp sai Raumalla muhkean vaalivoiton. Porissa taasen vaalitappion kärsinyt kokoomus ei löytänyt kumppaneita vaaliliittoon. Muut puolueet löysivät ja Porissa on nyt kaksi teknistä vaaliliittoa.

Vaaliliittojen tarkoitus on maksimoida oman puolueen luottamushenkilöpaikat sekä tärkeät puheenjohtajien paikat. Raumalla porvaripuolueiden vaaliliitosta on viestitetty, että Sdp saa paikkoja ja puheenjohtajuuksia painoarvonsa mukaisesti. Porissa vaaliliittojen viesti on ollut, että paikat jaetaan suuruusjärjestyksessä. Kokoomukselle tämä tarkoittaa murusia pöydästä.

Paikkaneuvottelujen tuloksena ilma on nyt sakeana syyttelyä, ristiinpuhumista ja loukkaantumisia. Jotta juoksuhaudoista päästään pois, pitäisi pohtia, miksi kävi niin kuin kävi, ja mitä syntyneestä tilanteesta seuraa?

Rauman tilanne on erityisen mielenkiintoinen. Miksi keskusta, kokoomus, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja vihreät löysivät toisensa? Viesti on ollut, että ryhmien pelkona oli, että muussa tapauksessa Sdp olisi käyttänyt valtaansa paikkojen jaossa täysimääräisesti. Oma osuutensa porvaripuolueiden vaaliliiton syntymiselle on kuuleman mukaan ollut silläkin, että Sdp:n neuvottelijana oli Rainer Lehti. Hän ehti nyt päättyvällä valtuustokaudella katkaista suhteet moniin suuntiin. Luottamuspääomaa ei ollut.

Porissa vaaliliittoja syntyi kaksi. Sdp:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden vaaliliitto oli looginen. Sen tausta on vaalituloksessa. Voittajat löysivät toisensa. Keskiryhmät taasen luottivat enemmän toisiinsa ja kokivat keskinäisen liiton tasa-arvoisemmaksi.

Politiikassa toimitaan luottamuspääoman varassa. Kansa antaa ensinnä luottamuksen vaaleissa. Toinen osa puolueiden ja poliitikkojen luottamuspääomasta syntyy vuosien saatossa. Se muodostuu siitä, miten puolueet ja poliitikot ovat toimineet toistensa kanssa. Nyt nähtyjen vaaliliittojen taustalla saattaa olla siis pidempiaikaistakin kuormaa. Vaalitulos ja luottamuspaikkojen jako ovat puolueissa myös sisäisen pohdinnan paikka.

Kunnissa tapahtuu kesäkuussa paljon. Uudet valtuustot järjestäytyvät ja monet muutkin luottamuspaikat täytetään. Kunnissa on myös uudistettu sekä luottamushenkilö- että virkahenkilöorganisaatioita. Edessä ovat myös kuntien tehtäväkentän muutokset.

Kuntalaiset valitsivat huhtikuun vaaleissa valtuutetut. Lähtökohta on, että uudet päättäjät pystyvät tekemään yhteistyötä ja kehittämään kuntaa. Yhdellekään puolueelle tai päättäjälle ei ole annettu valtakirjaa jättäytyä tästä työstä syrjään.

Nii siin kävei, ett sitä joudus jo toisen kerram peräjälkken kirjottamaha alapää eritteist. Ny olis vuaross valkoposkihanhitte jätökse. Ne ova viimeviikkoin kovastenki aiheuttannu väänttö raumalaisten keskuudess. Allekirjottanell asia on tullu vastaham Parpasalim puistoss, ko siit mene päivittäine lenkkipolku. Parhammillas siin nurmikoll o ollu heinä nyhtämäs yli sata komiast kaakottaja ja sontta o ollut se mukka. Enne vappu osunu kunno vesi- ja räntäsade sulatt suure osam pökäleist ja pelast vapumpäivä pikniktapahtuma. Kyll siin muuto olis filti jäänny levittämät sonna sekka ja ruua juhlaväelt syämätt.

Täyty näi iha julkisest myänttä, ett on tullu siäll Parpasaliss muutaman kerra rikottu lakki. Raumalaise puhuva kaanestamisest taik kakuttamisest, ko hätistetän taik ajetan takka jottai. Semmost tiättäväst ei sais valkoposkihanheill tehd. Joku kyll kerros kuulles, ett jossai muuall kaupungis ol iha julkisest kehotettu koiraomistaji kuljettama elukoitas niiss puistoiss misä hanhei haitaks ast o. Koiri ne väistävä nöyräste. Ko mää kakuti niit siit kedolt kanalihi, tul välill iha nauru. Hanhe ovak ko pahassi pojankoltiaissi. Ain niist joku rupes mukamas härnämähä ja ei meinannu millä hypät reunakivelt alas vettehe. Ja sitt ko kääns selkäs, nii se samane lintu hyppäs jo takasi siihen reunuksell. Puutus vaa, ett se olis näyttänny keskisormias.

Opisin täsä yhteydess taas uude fiini sivistyssananki. Kop-rofagia tarkotta ulosteitte syämist. Yks mun luakkakaverin, ko on koko elämäs aja ottannu valokuvi luannost kerroi, ett he oliva yhden kaveris kans jossai rantaniityll seurannu sorsitten touhui. Ne pahukse oliva pistelly niit hanhitten pötkylöi makossi suihis. Parast ol ollu se, ett jos se sontapökäle ol kuivannu liian kovaks, nii sorsa vei se suusas ranttaha ja liott sitä meress, ennen ko rupes maiskuttelema. Luakkakaverin nauroiki, ett mist sorsa paremppa ruakka löydäiskän ko hanhempaskast, ko o melkkem puhdast marinoittu ruahosilppu.

Keskeine asia täsä hanhesonta-asiass kuitenki o se, ett meihi ihmissi o evoluutio aikan kehittynny selvä vastemiälisyys kaikesorttissi ulosteit kohta. Vaikk kui meill sanota, ett joku sonta ei ol vaarallist, niin kyll me vaam pakata sitä inhoma. Pahint o kumminki semmone niinko syyllistämine, ett joses tykkä siit hanhempaskast, nii oles luannosuajeluvastane.

MATTI PURSIHEIMO

Minna ja Janne Koivuselle legendaarisen PK:n yrittäjien ketjuun liittyminen on kunnia-asia ja toteutunut haave.

Tuttu porilainen maamerkki tanssiravintola Punainen Kukko eli PK koki viime viikolla sukupolvenvaihdoksen, kun 40 vuotta yrittäjinä toimineet Pertti ja Liisa Kauppila luopuivat yrityksestään. Uudet tyytyväiset omistajat ovat Jari Murola sekä aviopari Janne ja Minna Koivunen.
– PK:n yrittäjäksi ryhtyminen on ollut pitkään haave. Olemme ensimmäisen kerran jo parikymmentä vuotta sitten Jarin kanssa jutelleet, että vielä eräänä päivänä ostamme PK:n, kun se tulee myyntiin. Olemme Pertin kanssa tunteneet toisemme pitkään ja monesti tavatessamme keskustelleet asiasta. Siinä meni sitten kuitenkin vähän pitempään, kuin silloin aluksi kaavailtiin, Janne naurahtaa.

Vuosien varrella, erityisesti ennen lasten syntymää sekä Minnan että Jannen on tullut tahoillaan käytyä PK:ssa tämän tästä viihteellä porilaiseen tyyliin.
PK on myös paikka, josta pariskunnan yhteinen taival alkoi.
– Se taisi olla vuonna 2000. Tunsimme toisemme jo entuudestaan. Olimme molemmat tulleet omien kavereidemme kanssa ja jossain vaiheessa iltaa eksyimme samaan seuraan. Eli se perinteinen PK-kaava, Minna muistelee.

Mitään radikaaleja muutoksia PK:n uusilla omistajilla ei ole tässä vaiheessa suunnitteilla.
– Kun on selkeä ja hyvä konsepti olemassa, niin sitä ei ole syytä lähteä muuttamaan. Totta kai siitä tulee sitten ajan mittaan enemmän oman näköinen. Meillä on tässä nyt puolentoista kuukauden ajan aikaa ”harjoitella” ennen heinäkuun ja Pori Jazzien tuomaa sesonkia, jolloin kävijöitä on paljon ja PK:n ovet auki useammin, he kertovat.

Työntäyteinen arki ei tule Minnalle ja Jannelle yllätyksenä. He ovat myös Hotelli & Ravintola Amadon yrittäjiä. Janne kuvailee liiketoiminnan piristyneen kahden vuoden aikana sekä hotellin että ravintolan puolella. Amadossa ovat majoittuneet myös monet PK:n esiintyvät artistit, joten heistäkin on jo saatu vähän kokemusta.

Jannella on varsin kirjava yrittäjätausta, joka alkaa vuodesta -92. Tuolloin hän perusti Teljäntorille Janssons Pub -nimisen baarin. Kolmen vuoden päästä baari myytiin ja Janne siirtyi Satapesu-vaatepesulan yrittäjäksi. Vuosien varrella tuli myös pyöritettyä grilliä, pelihallia ja autovuokraamoa sekä oltua lentoyhtiö Air100:n osakkaana. Minnalle autovuokraamo oli ensimmäinen oma kokemus yrittäjyydestä.
Janne kuvailee, että värikkään taustansa ansiosta hänelle on syntynyt laajat verkostot, joista on varmasti hyötyä myös PK:n yrittäjänä. Kolmas yrittäjä Jari Murola puolestaan omistaa myös Porin Mestaripizzat -pitserian.

PK:n uudet omistajat pitävät kunnia-asianaan saada liittyä legendaarisen porilaisen yökerhon omistajien ketjuun. He arvelevat, että jo puoletkin Pertti ja Liisa Kauppilan työuran pituudesta olisi hyvä saavutus.
– Pepe on luvannut olla kesän ajan vahvasti toiminnassa mukana ja sen jälkeenkin vastata puhelimeen, jos tarvitsemme apua jossain asiassa. Myös yli 30-jäseninen henkilökunta jatkaa tehtävissään normaalisti. Heidän työkokemuksellaan on tietenkin myös iso arvo. He ovat ne ensimmäiset ihmiset, jotka asiakas tapaa tullessaan sisään ovesta, Minna ja Janne toteavat.

PAULIINA VILPAKKA

Odotetusti Lukon päävalmentajana aloittava Pekka Virta lähtee liikkeelle positiivisuuden ja yhteisöllisyyden kautta.

Rauman Lukon järjestämä tiedotustilaisuus on tuskin koskaan kerännyt yhtä paljon median edustajia, mitä nähtiin viime torstaiaamuna puoli yhdeksältä Cafe Salissa. Eikä osanotto jäänyt pelkästään pariinkymmeneen toimittajaan, sillä paikalla oli vielä useampi kymmenen Lukon tärkeimpien yhteistyökumppanien edustajaa.

Syy yleisömenestykseen oli Lukon liigajoukkueen uuden päävalmentajan ja samalla koko valmennustiimin julkistaminen. Mitään isoja yllätyksiä ei tilaisuus kuitenkaan tarjonnut, sillä yleisesti oli tiedossa, että vastuun ottaa KalPan vastikään SM-hopealle piiskannut Pekka Virta.
Tiimiinsä Virta oli valinnut uutena miehenä Lukon seuraikoni Erik Hämäläisen. Ryhmän täydentävät Jesse Welling kuuden ja Mikael Vuorio viiden vuoden Lukko-kokemuksella.

Virran puheessa toistuivat usein sanat positiivisuus ja yhteisöllisyys. Hän puhui yhteistyöstä, yhteishengestä ja toisten kunnioittamisesta yli rajojen.
– Minä en ole missään nimessä tullut Raumalle messiaaksi, siihen ei yksi ihminen pysty. Täällä on paljon osaamista, nyt tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen. Hyvässä yhteisössä ihmiset tekevät toisistaan parempia, painotti Virta.
– Jos ei ajattele positiivisesti, on pian tilanteessa, jossa tulee takkiin kaikilta. Vuodet ovat opettaneet, että on parempi olla innoissaan kuin huolissaan, hän tiivisti.

Siitä ajatuksesta Virta kieltäytyi, että Lukon pelityyliä pitäisi alkaa kehittää päättyneen liigakauden KalPan tai Tapparan suuntaan.
– Me teemme yhdessä lukkolaisen pelityylin ja lukkolaisen joukkueen. Olen nuorempana menettänyt yöuneni vertailemalla omaa joukkuettani kaikkiin muihin ja muiden rostereihin. Nyt uskon omaani ja lähden parantamaan sitä edelleenkin.

48-vuotias Pekka Virta pelasi kaudella 1991-92 Lukon liigajoukkueessa 12 ottelua tehden niissä yhteensä viisi (3+2) pistettä. Turusta kotoisin oleva hyökkääjä olisi tuolloin halunnut jatkaa Raumalla ja mielenkiintoa jatkoon oli Lukollakin, mutta jatko kaatui voimassa olevaan sopimukseen TPS:n kanssa.
– Jursi (valmentaja Vladimir Jursinov) halusi, että jatkan Tepsissä ja minä tartuin siihen kiinni. Ringissä oli kuitenkin viitisenkymmentä pelaajaa ja seuraavalla kaudella liigapelit jäivät seitsemään, Virta huokasi.
– Sittemmin Lukon kanssa on keskusteltu myös valmentamisesta, mutta tätä ennen eivät aikataulut ole kohdanneet. Nyt asiat loksahtivat kohdalleen ja uskon taas pystyväni ottamaan urallani yhden askeleen eteenpäin. Tämän työn suola on, että se on jatkuvaa oppimista.

Lukon tulevan kauden tavoitteista puhuessaan uusi päävalmentaja oli viisaan varovainen.
– Tässä vaiheessa voin luvata vain sen, että pistämme kaiken peliin ja lähdemme voittamaan jokaista ottelua. Suomen mestaruus on tietysti se iso tavoite, mutta siitä puhuminen on ehkä vielä alkavalla kaudella liikaa. Ei sitäkään ole tosin kielletty, Virta virnisti.
Erik Hämäläisen kutsumiselle liigajoukkueen valmennustiimiin Virralla oli tyhjentävä selitys.
– Lukon A-juniorit SM-pronssille vieneellä Eepillä on paras mahdollinen tieto siitä, mitä omista nuorista on tulossa. Yksi tavoitteistamme on kasvattaa enemmän raumalaisia pelaajia isompiin liigoihin ja sen työn Eepi osaa, Virta tiivisti.
– Jos joukkue häviää koko ajan, eivät nuoret pelaajatkaan kasva. Meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, ettei näin käy. Lumipallot eivät saa lähteä pyörimään väärään suuntaan, hän painotti.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Lutherin teesien julkaisemisesta tulee kuluneeksi syksyllä 500 vuotta. Helatorstaina 25. toukokuuta jokaisessa seurakunnassa juhlitaan tavalla tai toisella reformaation merkkivuotta. Meri-Porin seurakunnan Pihlavan kirkolla järjestetään juhlan kunniaksi messu ja keskiaikaiset markkinat.
– Noin vuosi sitten kirkkohallitus evästi seurakuntia järjestämään helatorstaiksi jotakin. Halusimme olla persoonallisia, niinpä päädyimme siirtymään keskiaikaiseen tunnelmaan juhlamessun ja markkinoiden avulla. Niihin liittyvät muun muassa yhdessä olo ja syöminen. Mahdollisimman monen toivotaan pukeutuvan keskiaikaiseen tyyliin, seurakuntapastori Helena Kuusiranta valottaa suunnitelmia.

Juhlamessu alkaa Pihlavan kirkossa kello 10. Messun jälkeen avautuvat markkinat. Martti Lutherin puoliso Katharina von Bora, Ahlaisten kesäteatterista tuttu Tellervo Leppiniemi, paljastaa näin etukäteen, että tohtori Luther on yökaudet valmistellut saarnaansa. Messu kestää puolitoista tuntia.
Kun sielu on kirkossa ravittu, on ruumiin vuoro. Sanojensa vakuudeksi Katharina lupaa keittää hernekeittoa. Sitä riittää kirkon menojen jälkeen ilmaiseksi 200 ensimmäiselle. Kattauksia on kaksi, kello 11.30 ja 12.30. Ateriointi sijoittuu keskiaikaiseksi sisustettuun monitoimisaliin, jossa on myös ohjelmaa tunnelmaa kohottamassa. Kirkon kellot soivat juhlavuoden kunniaksi poikkeuksellisesti kello 12 –12.05.
Kattavassa ohjelmassa on muun muassa keskiaikaisesta pyhimyksestä nimensä saaneen Hildegard Bingeniläinen -kuoron esiintymiset sisätiloissa kello 11.45 ja 14. Luvassa on kaunista soitinsäestyksetöntä, A cappella, laulumusiikkia.

Pihapiirin markkinoilla jokainen halukas voi esimerkiksi kokeilla, miltä tuntuu istua jalkapuussa.
– Tällaisessa poikkeustapauksessa siinä saa olla sen hetken kuin haluaa, seurakuntapastori Helena Kuusiranta naurahtaa viitaten keskiaikaiseen sanktiotapaan. Silloin jalkapuussa istuttiin niin kauan kuin muut määräsivät. Ettei aika käy pitkäksi, kanttori, trubaduuri Pekka Tyni on lupautunut viihdyttämään istujia.
Seurakuntapastori on tuonut Kokemäeltä omistamastaan torpasta päreitä, joihin on kirjoitettu kauniilla käsialalla Lutherin viisauksia. Niitä on markkinoilla myynnissä. Kojuja on kaikkiaan kahdeksan, joista voi ostaa muun muassa käsitöitä, leivonnaisia ja palanpainiketta.

Varsinkin jälkikasvua ilahduttaa kanien näkeminen, myös lempeitä koiria Karva-Kaverit ry:stä saa rapsuttaa. Anniina Kokkosen ja Super-ponin huikea taitoesitys nähdään kello 12.15 ja 13.15. Poni saapuu ihailtavaksi kello 11.30. Jälkikasvulle on luvassa myös leikkejä.
Markkinoiden tuotto ja kolehti käytetään Meri-Porin nuorten hyväksi.
Kokemäeltä peräisin olevat päreet ovat myynnissä markkinoilla. Niihin on tekstattu Lutherin viisauksia.

INFO:
Reformaationa tunnettu ajanjakso alkoi Martti Lutherin julkaistessa 95 teesiä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan 500 vuotta sitten.
Helatorstaina 25. toukokuuta jokaisessa seurakunnassa juhlitaan tavalla tai toisella reformaation merkkivuotta.

Ulvilalaisen Annika Hiisikeron, 18, silmät sädehtivät. Hän on juuri palannut Turusta oikeustieteellisen valmennuskurssilta ja sai hyvät eväät tuleviin pääsykokeisiin. Toki luettavaa vielä riittää, mutta pohja on erinomainen.
Lukuaherruksen lomassa omakotitalossa on menossa juhlien valmistelut. Kutsuvieraita on tulossa lähes sata, ja kaikki järjestelyt tehdään oman väen kesken.

Ylioppilaskirjoituksiin Annika osallistui syksyllä ja keväällä. Hän kirjoitti kaikkiaan seitsemän ainetta.
– Olen kirjoituksiin tyytyväinen. Ainakin alustavasti ne menivät hyvin, ja lakki on varma. Tulokset saapuvat viimeistään 25. päivä. Lakkiaispäivä on lauantai 3. kesäkuuta. Epävarmoille tulee kova kiire juhlien järjestelyissä. Helpotti, kun saimme aloittaa jo nyt. Kutsutkin ovat melkein valmiit, iloinen Annika juttelee.

Työterveyshoitajana työskentelevä äiti Anu kantaa juhlista päävastuun. Juristi-isä Sami sekä sisarukset Samuli, 16, ja Anniina, 13, häärivät mukana jokainen aikataulujensa sallimissa rajoissa.
Hiisikeroilla on paljon sukulaisia, ja he asuvat Ulvilan lähituntumassa.
– Väkeä tulee vauvasta vaariin. Oikeastaan nuorin on 3-vuotias ja iäkkäin on äidinisänäiti eli isomummu Porista. Vieraat kutsutaan kahdessa erässä, joten kaikki mahtuvat hyvin oleskelemaan. Tilaa on sekä sisällä että pihapiirissä. Luvassa on perinteiset kemut, Annika arvelee.
Harava ruohokasan vieressä puutarhassa kertoo aherruksen alkaneen. Pihaan mahtuu hyvin sateen varalta teltta sekä mukavasti pöytäryhmiä istuttaviksi.

Tarjoilu koostuu alkumaljasta, kylmästä buffetpöydästä, kahvista ja britakakusta. Pöydän antimet valmistuvat omassa keittiössä.
Ensimmäinen vierasryhmä saapuu kello 13 ja seuraava kello 15. Ilta on varattu Annikan kavereille. Äiti on luvannut tehdä heille boolia juhlistamaan tuoretta valkoista lakkia. Nuorison ilta jatkuu Porissa muiden ylioppilaiden mukana.

Nilkkapituista juhlamekkoa Annika kertoo etsineensä jo jonkin tovin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta hän on luottavaisin mielin. Hän haluaisi mekossa olevan näyttävä yläosa, jolloin korut voisivat olla vaatimattomat.
Valmistautuminen käy nopsaan, sillä Annika meikkaa itse, ja äiti on luvannut kihartaa hiukset.
Päivän ja illan tärkein asu ovat kengät. Väärä valinta tietää tuskaisia hetkiä. Annika on ollut kaukoviisas. Hän osti poikaystävänsä ylioppilasjuhliin vuosi sitten kauniit, beesit korkokengät. Ne osoittautuivat heti jalkaan sopiviksi ja ovat olleet käytössä jo useamman reissun.

Satakuntaliiton uusi maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä on saanut ainakin julkisuuden kautta lentävän lähdön työhönsä. Maakuntaliitosta ei ole aikoihin puhuttu yhtä paljon.

Ensinnä julkista vääntöä oli joulukuussa hänen valinnastaan ja siitä, toimiko maakuntahallitus valintaprosessissa kaikin puolin oikein. Aro-Heinilän valinnalla ei ole vielä lainvoimaisuutta, koska Turun hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen käsittely on yhä kesken.

Viime viikolla julkisuudessa keskusteltiin uuden maakuntajohtajan palkankorotuksesta, jonka maakuntahallitus päätti yksimielisesti. Aro-Heinilä hoitaa parasta aikaa maakuntajohtajan virkaa väliaikaisena viranhaltijana. Kun Pertti Rajala jää eläkkeelle kesäkuun alussa, nousee samalla myös Aro-Heinilän maakuntajohtajapalkka reilulla tuhannella eurolla ollen jatkossa 9 400 euroa kuukaudessa.

Maakuntajohtajan valintaprosessi tai palkankorotus eivät kuitenkaan ole Satakunnan maakunnan kannalta kaikista merkityksellisimpiä, tulevaisuutta rakentavia asioita, vaikka ne ovat mielenkiintoisia asioita ja niillä on yleisempää yhteiskunnallista merkitystäkin.

Mutta Satakunnassa pitäisi käyttää energiaa myös maakunnan kehittämiseen. Yksi merkittävä aihe on muun muassa Satakunnan houkuttelevuus eli se, kuinka moni haluaisi muualta Suomesta muuttaa tänne asumaan.

Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) julkaisi viime sunnuntaina, äitienpäivänä, tutkimuksen, jossa kerrottiin, mitkä maakunnat ovat Suomessa houkuttelevimpia asumisen kannalta. Tutkimuksen toteutti TNS Gallup Oy.

Jos eivät väestöennusteet ole viime aikoina erityisesti Satakuntaa mairitelleet, niin valitettavasti ei liiemmin mairittele myöskään tuore vetovoimatutkimus. Tutkimuksesta kävi ilmi esimerkiksi se, mikä olisi suosituin asuinmaakunta, jos omaa kotimaakuntaa ei voinut valita. Tällä tavalla mitattuna houkuttelevimmat maakunnat olivat Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi. Kaikissa on selkeä ja kehittyvä maakuntakeskus, niissä on yliopistokaupunkeja ja ne sijaitsevat pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Uusimaa sijoittui tutkimuksessa vasta seitsemänneksi.

Seitsemäntoista maakunnan seassa Satakunnan houkuttelevuus on sijalla neljätoista. Edellä olivat kaikki eteläisemmät maakunnat, mutta sieltä löytyivät myös sellaiset maakunnat kuin Kainuu, Lappi ja Pohjois-Karjala. Kainuun kiilaaminen Satakunnan edelle ei liiemmin mairittele, vaikka se hieno maakunta onkin.

Houkuttelevuus saattaa tuntua vähäpätöiseltä asialta, mutta viime kädessä se vaikuttaa keskeisesti liki kaikkeen maakunnan hyvinvointiin. Kun Satakunnassa väki vähenee ja vanhenee, uutta voimaa pitää saada muuttoliikkeestä. Silloin pitäisi olla houkutteleva.

Houkuttelevuus liittyy siihen, miten satakuntalaiset opinahjot kiinnostavat opiskelijoita, miten satakuntalaiset yritykset ja julkiset työnantajat löytävät tarvitsemaansa työvoimaa tai kuinka paljon täällä on kuluttajia ja ostovoimaa. Houkuttelevuus vaikuttaa välillisesti myös siihen, mihin yritykset sijoittuvat tai minne ne investoivat. Loppupeleissä kyse on myös verotuloista ja sitä kautta palvelutarjonnasta.

Koko Satakunta on parasta aikaa kovassa muutostilassa. Sote- ja maakuntauudistuksen lisäksi kuntien tehtäväkenttä muuttuu. Lisäksi työtä on esimerkiksi maakunnan houkuttelevuuden parantamisessa. Isot maakunnalliset haasteet ovat Satakunnassa kaikille kunnille yhteiset. Siksikin uuteen maakuntajohtajaan kohdistuu nyt kovat odotukset.

Raumalaisen Esa Koskisen ruoppaajat pelastavat uhanalaisia vuollejokisimpukoita Kirjurinluodon edustalta Kokemäenjoesta.

Rauman Lapista kotoisin oleva Esa Koskinen on tehnyt ammatikseen ruoppaustöitä jo reilun neljännesvuosisadan ajan, mutta pitkän uransa erikoisinta työrupeamaa hän sai odottaa viime viikkoon. Kysymyksessä oli Kokemäenjoen uhanalaisten vuollejokisimpukoiden pelastamisoperaatio Kirjurinluodon edustalla.
– Me nostamme Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimeksiannosta simpukat pohjamudan mukana ylös ja siirrämme tavaran simpukoineen edelleen yläjuoksulle, Koskinen selvittää.
– Samassa paikassa alkaa ensi syksynä Kokemäenjoen imuruoppaus, mikä tietäisi simpukoille armotonta lähtöä. Nyt tehtävä työ oli itse asiassa edellytys sille, että syksyn ruoppaus voidaan aloittaa, tietää Koskinen.

Halvaksi lystiksi ei vuollejokisimpukoiden pelastus- ja muutto-operaatiota voi luonnehtia, sillä Satakunnan Viikon saamien tietojen mukaan kysymys olisi jopa 100 000 euron urakasta. Varsinaiseen imuruoppaukseen rahaa on vastaavasti varattu noin 500 000 euroa.
– Siitäkin on tietysti jätetty tarjous sisälle, Koskinen paljastaa.

Esa Koskinen aloitti kaivinkoneyrittäjänä jo vuonna 1974, mutta kuivan maan työt saivat jäädä ruoppausten tieltä kokonaan jo 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä Ruoppaus Koskisella on kalustona viisi kaivinkonetta ja kaksi dumpperia.
– Neljässä kaivurissa on ruoppauskäyttöön tarkoitettu 15-17-metrinen puomi, eikä normaaleita maa-koneita ole kuin yksi. Sekin kuitenkin liittyy oleellisesti ruoppaushommiin, sillä maissakin tarvitaan läjittäjää, valistaa Koskinen.

Ruoppausalan ammattilaisen kiireisintä sesonkiaikaa ovat keväät ja syksyt, kauneimmilla suvikeleillä koneet yleensä seisovat.
– Ruoppaukset mökkirannoissa joudutaan yleensä lopettamaan toukokuun puolivälissä ja niitä päästään jatkamaan vasta elokuussa. Kesällä ei töitä saa tehdä, sillä kukaan ei halua mökkinsä edustalle saven samentamaa vettä. Poikkeuksen tekevät tietysti aivan syvemmän meren rannalla sijaitsevat mökkirannat, missä vesi vaihtuu paremmin.
– Suurin osa meidän töistämme liittyy juuri mökkirantojen ruoppaukseen tai sitten veneväylien syventämiseen, käytännössä kaikki veden ääreen liittyvä, kuten esimerkiksi paalutukset ja laiturityöt käy. Teemme myös vedenalaisia louhintoja matalammissa vesissä, missä ei vielä tarvita sukeltajaa. Poraus onnistuu hyvin vielä kolmeen metriin asti ja panostukset tehdään sitten putkea pitkin, luettelee Koskinen.
– Tällä hetkellä työtilanne on selvästi parempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Kaikesta näkee, että suomalaisilla menee vaihteeksi taas paremmin, hän vertaa.

Esa Koskinen paljastaa, että kesä 2016 oli käytännössä ensimmäinen kesä, jolloin hän pisti koko työporukkansa samaan aikaan kesälomalle. Sitä ei ole kuulemma vielä päätetty, tehdäänkö tänä kesänä sama toimenpide. Työntekijöitä Ruoppaus Koskinen Oy:llä on isännän itsensä lisäksi parhaaseen sesonkiaikaan puolenkymmentä.
– Keskikesällä kosteikot muodostavat ruoppausalan ammattilaisille yhden merkittävän työmaan. Umpeenkasvaneita järviä kaivetaan auki, joko silmänilon takia tai sitten niihin halutaan ohjata ravinteita Itämeren suojelua ajatellen. Myös linnut kaipaavat avovesialueita, selvittää Koskinen.

Esa Koskisen aloittaessa ruoppaustöihin erikoistumisen oli miehen työmaana käytännössä koko Suomi, nykyisin operoidaan pääsääntöisesti Pyhämaan ja Merikarvian välillä.
– Kauemmaksi lähtemisen esteeksi muodostuu käytännössä logistiikka. Ei tällaisia isoja vehkeitä kuljetella enää kovinkaan helposti lähimaakuntien ulkopuolelle, se tulisi asiakkaille ihan liian kalliiksikin, Koskinen perustelee.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Iloinen puheensorina ja vasaroiden pauke kuuluvat Ulvilan Tuulenpesän päiväkodin portille saakka. Suuri joukko Friitalan alueen ekaluokkalaisia ja esikoululaisia on kokoontunut päiväkodin pihaan linnunpönttötalkoisiin. Eletään viime viikon torstaita. Vierailevia aikuisia on mukana muun muassa Ulvilan Työpajasta. Sieltä saatiin lahjoituksena puutavarat linnunpönttöihin, joita on tarkoitus rakentaa sata Suomen teemavuotta mukaillen. Työpajalaiset myös ahersivat pönttöaihiot niin valmiiksi, että lasten työmaaksi jää niiden kokoaminen naulojen ja vasaroiden avulla.

Lintuasiantuntijoina paikalla ovat Ilpo Koppinen Ulvilan Ympäristöseura ry:stä ja porilainen lintuharrastaja Ari Rantamäki. Ulvilan Sataedun opiskelijat ovat pukeutuneet haalareihin. He ja päiväkodin henkilökunta toimivat rakennuspuuhan avustajina ja neuvonantajina.

Kun nimenhuuto on ohi, virittäydytään vasarointiin yhteislaulun viemänä. Linnunlaulupuu kajahtaa ilmoille viileähkössä kevätsäässä. Ensimmäisenä pönttönsä saa valmiiksi Niilo Kaasalainen.
– Olen naulannut ennenkin. Isä on opettanut. Teimme vastikään kotona autokatoksen ja siihen tarvittiin nauloja. Tämä on elämäni ensimmäinen itse tekemäni linnunpönttö. Saamme viedä nämä kotiin. Lintuja en vielä tunne, mutta lupaan opetella, syksyllä koulun aloittava Niilo innostuu sanoissaan.
Hän täytti lauantaina 7 vuotta ja vietti sählysynttäreitä kaveriporukan kesken.

Kerttu Mäki, 7, kertoo harjoitelleensa naulaamista mökillä. Sinne rakentui kaveriporukalla maja. Linnunpöntön paikan kanssa tulee hieman ongelmia, sillä kotipihaan ei enää mahdu yhtään pönttöä. Hän arvelee lahjoittavansa sen jollekin.
– Meillä on kotona lintukirja. Olen opetellut sen avulla tunnistamaan lintuja. Punatulkku, mustarastas, talitintti, lehtopöllö ja niin edelleen, hän luettelee sujuvasti.

Tunti alkaa loppua ja työt valmistua. Iloisin mielin tyttökolmikko Tessa Hannukainen, 6, Erin Koivisto, 7, ja Essi Ylänen, 7, ottaa aherrukset syliin ja lähtee kuljettamaan niitä sisälle. Essi kertoo viettävänsä syntymäpäivää. Myös hän on opetellut lintujen tunnistamista kirjoista.
Talitintti, mustarastas, töyhtöhyyppä, ja monta muuta lintua tulevat mainituiksi.

Viime viikolla Friitalan alueen ekaluokkalaiset ja esikoululaiset viettivät ulkona oppimisen teemaviikkoa nimeltään Ihan pihalla.

Te, jotka ette ole kuulleet Mikko Harjusta, etsikää hänet Spotifysta. Nuorukainen laulaa niin mieleenjäävästi esimerkiksi Mä olen tässä -kappaleensa, että kuulija vaatii lisää. Omakustanne teki hänestä hetkessä tähden.
Levy-yhtiöt innostuivat Siikaisista kotoisin olevasta 25-vuotiaasta sähkömiehestä siihen malliin, että nousevalle tähdelle tuli valinnanvaikeus. Nimensä Mikko allekirjoitti taannoin Warnerin sopimukseen. Hänen kaksoisveljensä Frans on myös musiikkimiehiä. Hän soittaa pianoa ja on beatboxaaja (hip hop -musiikin alalaji). Mä olen tässä -kappaleen aloittaa Fransin beatboxaus.

Musiikki on ollut Mikon verissä polvenkorkuisesta. Jo 15-kesäisenä syntyi pöytälaatikkoon ensimmäinen sävellys. Osansa inspiraatioon lienee musiikkiopistolla, jossa hän opiskeli pienestä pitäen. Kunnianhimoisena nuorukaisena hän päätyi yo-lakin jälkeen hankkimaan ”kunnon” ammatin ja opiskeli sähköasentajaksi Kankaanpäässä.
– Sähköasentajan hommia tein kuukauden. Tykkäsin työstäni, mutta tunsin sydämessäni haluavani jotain muuta. Siirryin hyvinvoinnin pariin ja perustin oman yrityksen. Musiikki vei lopulta mukanaan alkuvuodesta 2015, jolloin tapasin erään tuottajan. Aloin tehdä omakustanteita. Niitä löytyy Spotifysta ja YouTubesta viiden biisin verran.

Mikko on esiintymässä muun muassa Himoksen Iskelmäfestivaaleilla kesä-heinäkuun vaihteessa. Se on ensimmäinen suuri keikka. Netissä alkutalvella olleessa Tulokas-kisan äänestyksessä hän ylsi neljän parhaan joukkoon. Voiton vei Ellinoora. Eräs mieleenjäävistä kohokohdista oli Ylen Ykkösaamun haastattelu alkutalvesta.
– Ehjä-niminen biisini oli julkaistu. Sain sen vuoksi kutsun telkkariin. Ensin lauloin biisin, sen jälkeen oli haastattelu.

Kotikonnuilla Siikaisissa vanhempiensa luona Mikko kertoo vierailevansa usein. Samalla reissulla hän käy kuntosalilla ja muuallakin moikkaamassa kavereita. Kalenterissa on yksi viikonloppu varattu metsänistutushommille, työkaverina on isä.

Siikaisissa Suomi 100 -juhlavuoden kesän päätapahtuma ajoittuu Kohtaamisia-viikonlopuksi 9.–10. kesäkuuta. Perjantain päätähtenä loistaa Lauri Tähkä. Hänen lämppäreinään ovat Mikko Harju, kaksoisveli Frans ja kitaristi.
– Vedämme kolmen vartin setin. Siihen omat biisimme riittävät hyvin, Mikko lupaa iloisena.
Oman kylän poika, muusikko Mikko Harju taustajoukkoineen aloittaa Kohtaamisia-viikonlopun lämmittämällä yleisön vastaanottamaan illan tähden Lauri Tähkän.

Kohtaamisia-tapahtuma:
• Suomi 100 -juhlavuoden Siikaisten päätapahtuma 9.–10. kesäkuuta.
• Perjantain tähtenä Lauri Tähkä. Lämppärinä Mikko Harju joukkoineen.
• Lauantaina toritapahtuma. Mukana muun muassa kirjailija Pekka Aho. Hänen Viinankeittäjän kylä -kirjastaan on valmisteilla elokuva. Keppihevosten esteratsastuskisa, karkkitykki ampuu karkkeja. Näytteillä uusi kaasuauto ja kunnan ensimmäinen meijeriauto. Myynnissä muun muassa kädentaidon tuotteita.
• Ohjelma kokonaisuudessaan ja lisätietoja www.siikainen.fi