Uudenkoiviston koulun neljäsluokkalainen Lauri Meskanen oli yhtä hymyä viime perjantaina. Ensin häntä hieman jännitti lähestyä suurta idoliaan, keihäänheittäjä Antti Ruuskasta. Kun Lauri pääsi paiskaamaan kättä Pielaveden Sampoa edustavan Antin kanssa, ilme muuttui rennoksi ja hymyileväksi.
Antti Ruuskanen oli tähtivieraana Karhu Apteekin Liikunnallisessa teemapäivässä Porin Itäkeskuksessa. Lauri harrastaa keihäänheittoa Porin Yleisurheilu ry:n riveissä.

Kiireen keskellä Antti mielellään keskusteli hetken Laurin kanssa, ja osoittautui rennoksi esikuvaksi. Hän muistutti Anttia ensitöikseen katsomaan, että keihäs on heitettäessä oikein päin.
– Itse heitin aloittelijana keihästä niin, että se oli väärinpäin. Heitä myös mahdollisimman monipuolisesta eli muutakin kuin keihästä. Esimerkiksi lumipalloja, kiviä, niin saat heittotuntuman. Oikeakätisen on hyvä heittää myös vasemmalla kädellä, välivuoden olkapäänsä vuoksi pitänyt Ruuskanen opasti innoissaan.

Hän muistutti myös laaja-alaisesta liikkumisesta. Lapsen pitäisi saada kokeilla monia eri lajeja ja vasta 18-vuotiaana miettiä päälajiaan.
– Monipuolisuus on ykkösjuttu, hän korosti.
Kuluvan viikon maanantaina alkoi Ruuskasen harjoittelukausi. Päämääränä on kohottaa peruskuntoa kolmen kuukauden ajan. Tähtäimenä on elokuun EM-kisat Berliinissä. Siellä vastassa mitalitaistossa ovat Saksan heittäjämiehet.
Ensimmäiset kilpailut ajoittuvat näillä näkymin kesäkuulle. Paikka on vielä avoin. Ruuskasen katse suuntaa jo vuoden 2019 syksyn yleisurheilun MM-kisoihin Qatarin Dohaan. Kisapäivät ovat 28.9. –6.10.
Porista Antti Ruuskaselle on lämpimät muistot. Hän heitti Kalevan Kisoissa vuonna 2015 yhä voimassa olevan ennätyksensä 88,98.

Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 Ruuskanen sijoittui alun perin pronssille tuloksellaan 84,12 metriä. Myöhemmin mitali vaihtui astetta korkeammaksi dopingkäryn vuoksi. Hopeamitali ripustettiin hänen kaulaansa Lahden MM-kisoissa tämän vuoden helmikuussa.

Liikunnallisessa teemapäivässä oli apteekin kanssa yhteistyökumppaneina Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry ja Porin vapaa-aikatoimisto. Tapahtumassa pääsi esimerkiksi Ruuskasen tavoin mittaamaan käsien puristusvoimaa.
Huippu-urheilija kertoi hakeneensa apteekista viimeksi vitamiineja ja magnesiumia. Varsinkin D-vitamiinin tarve kasvaa tähän vuodenaikaan.

Karhu Apteekin henkilökunta huolehtii esimerkillisesti kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Parhaillaan heillä on meneillään kuukauden kyykkyhaaste. Jokainen tekee 50 kyykkyä päivässä. Haaste huipentuu finaaliin, joka pidetään työpaikalla. Tavoitteena on, että jokainen kyykkää 250 kertaa. Esimerkiksi apteekkari Veli-Matti Lehtola harrastaa vapaa-aikanaan spinningiä ja proviisori Johanna Kangas uintia.
Perjantai oli keihäänheittoa harrastavan Lauri Meskasen onnenpäivä. Hän tapasi suuren idolinsa Antti Ruuskasen ja sai tältä varteenotettavia vinkkejä tulevaisuuden varalle.
Antti Ruuskanen vieraili Porin Karhu Apteekin Liikunnallisessa teemapäivässä. Hän näytti muun muassa, miten käden puristusvoimaa mitataan. Jokainen halukas sai osallistua leikkimieliseen kisaan hänen kanssaan tai sitten muuten vaan mittauttaa voimansa. Mukana kuvassa LiikUn testaaja Susanna Karvinen sekä apteekin henkilökunnasta apteekkari Veli-Matti Lehtola, proviisori Johanna Kangas, lääketeknikot
Roosa Koski ja Kirsi Katila-Hannukainen.

Porin valtuusto kokoontui maanantaina päättämään ensi vuoden veroprosenteista ja talousarviosta. Valtuuston tekemillä linjauksilla karhukaupunki menee kohti ensi vuotta.

Vaalien jälkeen Porissa saatiin aikaiseksi kaksi valtuustosopimusta. Ensimmäisen tekivät SDP:n, Vasemmistoliiton, vihreiden, keskustan, Kristillisdemokraattien ja Sinisen tulevaisuuden valtuustoryhmät. Toisen allekirjoittivat kokoomus ja Perussuomalaiset. Satakunnan suurinta kaupunkia johdetaan siis kahden erilaisen valtuustosopimuksen nuoteilla. Tilanne mahdollistaa paikallispolitiikan kaikilla mausteilla.

Kun valtuuston enemmistöstä koostuvien ryhmien edustajat allekirjoittivat valtuustosopimuksen, kertoi valtuuston puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) tiedotustilaisuudessa, että tulevat tilinpäätökset käsitellään Porissa sillä tavoin, että niissä tarkastellaan, miten valtuustosopimuksen tavoitteet ja mittaristo on täyttynyt. Tämä on hyvä.

Sen sijaan se on jäänyt epäselväksi, mikä valtuustosopimuksen rooli Porin kaupungin asiakirjojen joukossa on, kun toistaiseksi sitä ei ole kaupungin viralliseksi dokumentiksi päätetty tai merkitty. Esimerkiksi viime vaalikaudella valtuustosopimus tuotiin valtuustoon tiedoksi. Silloin siitä jäi jälki pöytäkirjaan.

Valtuustosopimus on hyvä ja kannatettava asiakirja. Parhaimmillaan se on runkoasiakirja, joka antaa valtuustokauden mittaiset eväät kaupungin kehittämiseen. Mutta asiakirjasta toivoisi käsittelyä valtuustossa. Se olisi sitä avoimuutta, josta paljon puhutaan. Nyt sopimus on valtuustoryhmien keskenään neuvottelema, mutta julkista käsittelyä siitä ei ole tehty, eikä siitä ole valtuustossa keskusteltu. Kun esimerkiksi maassa vaihtuu hallitus ja hallitusohjelma, se käsitellään eduskunnassa ja siitä keskustellaan. Lopuksi äänestetään.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea edes valtakunnan politiikasta asti. Samaan aikaan maanantaina, kun kokoontui Porin valtuusto, Tampereella kokousti Tampereen valtuusto. Kokouksen asialistalla oli veroprosenttien ja talousarvioiden lisäksi Tampereen strategia 2030. Siihen oli sisällytetty myös tuore Tampereen pormestarin Lauri Lylyn (sd.) pormestariohjelma.

Itse Lylyn pormestariohjelma hyväksyttiin Tampereen valtuustossa liki yksimielisesti jo kesäkuussa, ennen juhannusta. Käsittely oli julkinen. Siitä tuli valtuustokäsittelyn myötä ja valtuuston päätöksellä kaupungin virallinen asiakirja. Pormestariohjelma on siten ollut ohjenuorana strategian ja talousarvion laadinnassa. Prosessi tekee päätöksenteosta linjakkaan ja tavoitehakuisen.

Porissakin on aika ajoin puhuttu pormestarimallista. Ainakin SDP:ssä on ollut asialle kannatusta ja Poriin on tuotu vierailulle muun muassa Pirkkalan pormestari. Pormestareita on lisäksi nyt muun muassa Helsingissä ja Tampereella. Mallissa on puolensa. Mutta ainakin se antaa päätöksenteolle kasvot, vahvistaa johtajuutta ja tekee päätöksenteosta strategista. Toki puolueiden pormestarikantaan vaikuttavat myös paikallinen valtapolitiikka. Hyötyykö se mallista vai ei.

Menestyvät kaupungit tarvitsevat näkemystä ja johtajuutta. Se on myös maakunnan etu. Siinä Porin isomman kannatuksen valtuustosopimuksessa sanotaan, että vuonna 2019 arvioidaan Porin organisaatiota. Pitäisikö silloin arvioida myös pormestarimallia?

Rauman Yrittäjien puheenjohtaja Kimmo Vainio tekee työtä käskettyä, kun kaupunginjohtaja Kari Koski pyytää häntä kohottamaan kilometritolppaa mukailevan painavan palkintopystin ilmaan. Kaukaa viisaasti Koski sanoo, että saattaisi itse pudottaa kivestä veistetyn palkinnon varpailleen.
Yhteistyö toimii, painava palkinto nousee komeasti ilmaan, ja Kosken varpaat säästyvät.

Satakunnan Yrittäjät on myöntänyt kilometritolppaa mukailevan palkinnon vuodesta 2011 lähtien Satakunnan yrittäjäaktiivisimmalle kunnalle. Tällä kertaa voisi jääkiekkojargonia mukaillen sanoa, että ”Poika on palannut kotiin”. Rauma oli nimittäin palkinnon ensimmäinen voittaja mainittuna vuonna eli 2011.
– Meillä on lähdetty liikkeelle siitä, että yrittäjäyhteyksiä hoidetaan koko organisaation leveydeltä. Raumalla toimitaan yhdessä leveällä rintamalla sen sijaan, että yrityksiin marssittaisiin peräkkäin ja yksitellen, Kari Koski tiivistää.
– Nyt saatu palkinto on konkreettinen osoitus siitä, että asiat on tehty hyvin ja ne on tehty oikein. Toimintatapoja ei ole syytä lähteä muuttamaan, ellei sitten lähdetä tekemään asioita vieläkin paremmin, kaupunginjohtaja sanoo.
– Itseäni lämmittää erityisesti palkinnon perusteluissa ollut maininta pitkäjänteisestä toiminnasta ja kokonaisvaltaisesta ajattelusta, Koski jatkaa.

Yrittäjäaktiivisimman kunnan palkinto jaetaan nykyisin myös kahdessa muussa Suomen maakunnassa eli Pirkanmaalla ja Savossa. Ensimmäisenä tapa otettiin käyttöön juuri Satakunnassa.
– Palkitsemiseen käytettävät kriteerit toimivat kuin laadun kehittäminen. Tässä kilpailussa ei menesty, jos laatu ei ole monipuolisesti kunnossa, Satakunnan Yrittäjien toimitusjohtaja Markku Kivinen näkee.
– Kunnille kilpailu yrittäjäaktiivisimman kunnan tittelistä on tärkeä asia, tänäkin vuonna Satakunnan seitsemästätoista kunnasta oli mukana 15. Poissa olivat ainoastaan Eurajoki ja Jämijärvi, paljastaa Kivinen.

Yrittäjäaktiivisimmalle kunnalle kuuluvan palkinnon lisäksi Satakunnan Yrittäjät jakoi myös kaksi erikoismainintaa. Honkajoki sai Vuoden nousija -maininnan ja Säkylä puolestaan Vuoden yhteistyöteko -maininnan.

Yrittäjäaktiivin kunta -palkinnon perusteissa kiinnitettiin huomiota muun muassa kunnan ja yrittäjien yhteisen elinkeinotiimin toimintaan, yritysvaikutusten arvioinnin toteuttamiseen, kunnan panostukseen alueen infraan, yrittäjäkasvatuksen toteuttamiseen sekä kunnan viranhaltija- ja luottamusjohdon yrittäjämyönteiseen toimintatapaan.
Kaupunginjohtaja Kari Koski vakuuttaa, että kaikki edellä luetellut asiat on otettu Raumalla huomioon.
– Raumalle rakennettiin vuosikymmenen alussa yrityspalvelutyöryhmä, missä asioita johdetaan yhdessä. Mukana ovat kaikki viranomaistahot, ympäristötoimi, rakennusvalvonta, toimialajohtajat ja jopa pelastuskeskus. Kun joku uusi yrityshanke on vireillään, kaikki kuulevat siitä samalla kerralla. Kaikki asiat käsitellään tietysti luottamuksellisesti, se on oleellinen osa sitoutumista yhteisen asian taakse, painottaa Koski.
– Yksi tärkeimmistä asioista on avoimuus. Tiedon kulkemisen kaupungin ja yrittäjien välillä täytyy toimia ja meillä se oikeasti myös toimii. Näin vältetään väärinkäsityksiä, hän muistuttaa.

Rauman kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi haluaa muistuttaa, että asenneilmasto Raumalla on suopea yrittämistä kohtaan.
– Yrittämisen edellytykset ovat kunnossa. Siitä kuuluu kiitos niin asiansa osaaville virkamiehille kuin monia hyviä asioita mahdollistavalle poliittiselle konsensuksellekin, Leppikorpi tietää.

Porilaislähtöinen toimittaja, nykyinen ResQ Clubin markkinointipäällikkö Jaakko Levola poikkesi taannoin synnyinkaupungissaan ruoka-asioissa. ResQ Clubin sovellus on erikoistunut hävikkiruuan minimoimiseen.
Ideana on, että mukaan sovellukseen lähtevien ravintoloiden ja kahviloiden ylijäämäruuat ja leivonnaiset myydään alehintaan ostajille.

Pioneeri ei Karhukaupunki tässä asiassa tule olemaan, sillä sovellus toimii maassamme jo 17 kaupungissa. Sovelluksella on rekisteröityneitä käyttäjiä yli 100 000. Porilaisia ravintoloita ja kahviloita on lähtenyt mukaan hävikkiruuan selätykseen jo kolmetoista.
– Ehdin vierailullani käydä ainoastaan ydinkeskustan ravintoloissa. Muut voivat ilmoittautua palveluun osoitteessa www.resqclub.com/restaurants. Tarkoitus on avata ResQ Club nyt keskiviikkona, markkinointipäällikkö lupaa.

Ravintolat koulutetaan käyttämään palvelua alkuviikosta. Jaakko Levola kertoo käyttämisen olevan yksinkertaista. Ravintolat lataavat sovellukseen tiedot lounaalta jääneistä ruuista. Asiakas valitsee ja maksaa annoksen sovelluksen kautta ja käy noutamassa ruuat tai leivonnaiset ravintolasta.

Hän sanoo olevansa positiivisesti yllättynyt porilaisten yrittäjien vastaanotosta.
– Ravintoloitsijat osoittivat ennakkoluulotonta asennetta. Odotamme saavamme yhteensä noin parikymmentä kahvilaa ja ravintolaa mukaan marraskuun aikana.

Levola oli vastikään lukenut ranskalaisten lakialoitteen, jolla aiotaan kitkeä kauppoja heittämästä ruokaa roskiin. Suurempien kuin 400 neliömetrin kauppojen pitää Ranskassa sitoutua antamaan myymättä jääneet tuotteet ruoka-apuun tai muuten ne joutuvat maksamaan 3 750 euron sakon.

Petras Cafe ilmoittautui ensimmäisten joukossa sovelluksen käyttäjäksi. Hävikkiruokaa kahvila-konditoria-ravintolassa ei juurikaan synny, sillä pitkän linjan toimijoilla on vankka näppituntuma menekistä. Ravintoloitsija Petra Onnelan mielestä hyvän ruuan heittäminen roskiin on kuin euron kolikkoja kippaisi jäteastiaan.
– Jos ylimääräistä ruokaa on jäänyt, olemme myyneet annoksia jo vuosia edulliseen hintaan. Olemme myös lahjoittaneet esimerkiksi leivonnaisia. Vakaa tarkoitus on, että kaikki myytäisiin.

Mukaan uuteen sovellukseen yritys lähti bisnesmielessä. Varsinkin tilausleivonnaisia leivotaan samalla myös ylimääräisiä ja sovelluksen avulla niitä myydään eteenpäin. Idean toivotaan tuovan uusia asiakkaita poikkeamaan ja tutustumaan muuhunkin tarjontaan.
– Valmistamme aina ylimääräistä, sillä kaikista huonointa bisnestä on myydä ”eioota” Voisilmäpullamme ovat suosittuja. Leivomme niitä paljon, joten pullia varmasti riittää myös sovelluksen käyttäjille.

Mukana olevat ravintolat:
Cafe Solo Itäpuisto, Cafe Solo Puuvilla ja Puiston Kaffetupa, Ravintola HellaHuone, Ravintola Long Gong, Ravintola Sofia, Elba Cafe&Wine, Tovi Deli&Takeway -vegaanikahvila, Sakura Sushi&China Wok, Kiinalainen Ravintola Pioni, Petras Cafe, Ravintola Royal Mustang, Cafe&Catering Promenadi, Ravintola Martina.

Pori Energia Oy esitteli tasan vuosi sitten suunnitelmansa Aittaluodon voimalaitoksen uusimisesta. Sen jälkeen yhtiö on valmistellut biopolttoainekattilan rakentamista hankkimalla muun muassa aluehallintovirastolta ympäristöluvan, jonka yhtiö sai lokakuun lopussa. Päätös on nähtävissä vielä 23. marraskuuta saakka osoittessa avi.fi/lupa-tietopalvelu.
Kuluneelle vuodelle ovat sisältyneet neuvottelut suurteollisuuden kanssa, joilla on pohjustettu hankkeen taloudellista kannattavuutta. Pitkäaikaiset sopimukset syntyivät samassa kaupunginosassa sijaitsevien Corenso United Oy Ltd:n ja UPM:n kanssa.

Toimitusjohtaja Matti Rintasen mukaan investointipäätöstä on valmisteltu monella tapaa, mutta ympäristölupa oli se kriittinen kynnys toteutuksessa. Varsinaiselle rakentamispäätökselle on valmiudet jo joulukuussa.
Toimitusjohtaja sanoo, ettei kustannusarvio ole vielä selvillä. Vuosi sitten hankkeen kokonaisarvioksi kerrottiin noin 50 miljoonaa euroa. Muun muassa osa päälaitteistosta on yhä kilpailutuksessa.

Laitetekniikan kannalta merkittävä linjaus tehtiin aiemmin tänä vuonna – sähköntuotanto tullaan sisällyttämään voimalaitoksen toimintaan. Pääasiassa voimala tuottaa prosessihöyryä ja kaukolämpöä.
– Se ei ole täyden mittakaavan CHP-laitos, ja sähköä tullaan tuottamaan vain markkinaehtoisesti, Rintanen sanoo.
Yhteistuotantojärjestelmät eli CHP-järjestelmät tuottavat samanaikaisesti lämpöä ja sähköä. CHP-järjestelmien avulla pystytään hyödyntämään kaikki laitoksen tuottama energia tehokkaasti, myös hukkalämpö.
Vielä vuosi sitten oli avoinna, sisällytetäänkö sähköntuotantoa lainkaan uuteen investointiin.

Aittaluodon uuden biopolttoainekattilan ominaisuus on puuperäisen polttoaineen käytön lisäyksen mahdollisuus.
– Nykyiseen nähden puun osuus poltossa tulee kasvamaan. Uudessa kattilassa sen osuus voi olla 100 prosenttia.
Voimalan savukaasupäästöt pienenevät modernien puhdistuslaitteiden ansiosta. Laitos voi käyttää metsäperäistä biopolttoainetta ja turvetta. Iso osa polttoaineesta tulee UPM:n sahalta sahausjätteenä, kuten puruina ja kuorena.

Matti Rintanen arvioi, että rakentaminen voisi päätöksen jälkeen alkaa ensi vuonna, ja yksityiskohtaisempi suunnittelulla vuoden alussa. Voimalan on kaavailtu valmistuvan vuonna 2020.
– Rakentamisen taustalla on tulevien päästövaatimusten tiukkeneminen. Nykyiset kattilat on rakennettu vuonna 1968 ja toinen 1980-luvulla, eivätkä lisäinvestoinnit niihin ole kannattavia.
Suomen energiantuotannossa vastaavia laitoksia on olemassa, mutta Rintasen mielestä tätäkin uutuutta voi hyvin esitellä maailman energia-asiantuntijoille.

Syksyn pimeillä lumettomilla ja kosteilla ajoteillä valo katoaa ehjistäkin ajovaloista johonkin. Entä kun itse polttimo vielä lisäksi pimenee...
No, vaihdetaan palanut uuteen.
Helpommin sanottu kuin tehty. Motonetin Porin myymälässä Motomaatti-pisteessä auton valopolttimoita vaihdetaan jatkuvasti. Aina se ei käy niin kuin Strömsössä.
Palveluvastaava Niko Saarela sanoo, että valonvaihtokohteet vaihtelevat helpoista vaikeisiin, mutta usein konetilat ovat täynnä muuta tavaraa ja estävät jouhevan työskentelyn. Uusissa autoissa on paljon muovisia moottoritilan suojia.
– Arvioimme vaihtoon kuluvaa aikaa. Ja jos esimerkiksi puskuri pitää irrottaa valojen korjaamiseksi, ohjaamme asiakkaan varsinaiselle huoltokorjaamolle, Saarela sanoo.

Niko Saarela kertoo, että pikahuoltopisteen henkeen kuuluu, että työ pitäisi saada tehdyksi 10–15 minuutissa. Huollossa valojen lisäksi tehdään muun muassa vikadiagnooseja sekä vaihdetaan pyyhkimensulkia ja renkaita.
Motonet on koonnut itselleen kattavan tiedoston automerkeistä ja malleista, joita on arvioitu työn vaikeuden mukaan.
– Citroen on polttimonvaihtojen kannalta vaikea merkki, etenkin C5.
Saarela ja Ville Myyryläinen muistavat heti, että Volvon tietyt V70-sarjan autot vuosimallilta 2000–2007 ja Volkswagen Golf Plus 2008 -mallin lähivalo kuuluvat samaan vaikeiden kastiin.
Autot yrityksen työkirjassa on numeroitu työn vaikeuden mukaan asteikolla 1–5.
– Honda Accordin vuoden 2008 -malleissa täytyy sisälokasuoja irrottaa polttimonvaihtoa varten. Yleensä sisälokasuojassa sentään on huoltoluukku, Myyryläinen huomauttaa.

Ajovalopolttimoiden tehoihin on tuotu paljon lisää viime vuosina. Normaaliin halogeenipolttimoon verrattuna ”plussaa” valotehossa saattaa olla 160 prosenttia.
– Aika hyvin suurilla prosenteilla varustetut polttimot menevät kaupaksi. Se on suomalainen myyntivaltti, Porin yksikön päällikkö Sauli Jaakonsaari sanoo.
Valotehon lisäystä normaaliin polttimoon verrattuna Jaakonsaari kuvaa huomattavaksi.
Ville Myyryläinen vastaavasti sanoo, että prosenttien kasvaessa ehkä polttimon kesto lyhenee. Joihinkin polttimopaketteihin on annettu selkeinä tunteina aika, jonka se vähintään kestää. Joillakin peruspolttimoilla voi olla pitkiäkin takuita.

Palveluvastaava Saarela huomauttaa, että eräisiin autoihin vakiona kuuluvat Xenon-valot ovat vaativia polttimonvaihtoa ajatellen. Xenon on kehityksen välivaihe halogeenin ja led-lamppujen keskellä.
– Xenon-polttimon vaihto vaatii myös oman koulutuksensa, jotta sen saa ylipäätään tehdä, hän korostaa.

------------------------------------------
INFO

Muutamia automalleja, joihin
vaikea/mahdoton vaihtaa polttimoa Motomaatissa.

Vaikeat:
Audi A6 3.0TDI 2005 Ajovalo
Audi A6 3.0TDI 2006 Parkkivalo
Audi A6 V6 TDI 1998 Ajovalo
Chrysler Neon II 2000 Lähi/Ajovalo
Citroen C5 2007 Etuparkki
Citroen Xsara 2001 Parkkivalo
Dodge Caliber 2007 Lähivalo
Fiat Stilo 2005 Etuparkki
Fiat Stilo 2005 Lähivalo
Ford Fiesta 2014 Parkki
Ford Focus 2010 Etuparkki
Honda Civic Type R 2004 Etuvilkku
Honda S2000 2002 Kaukovalo
Mazda 6 2011 Lähivalo
Mercedes-Benz E W212 2010
Lähivalo
Mercedes-Benz Vaneo 2002
Lähivalo
Opel Astra 2013 Parkkivalo
Renault Megane 2002 Lähivalo
Renault Megane 2002 Parkki-
valo
Renault Megane 2004 parkki-
valo
Renault Megane 2004 Lähivalo
Renault Modus 2005 Parkkivalo
Toyota Avensis STW 2005 Käytännössä kaikki takapolttimot vaikeasti vaihdettavissa.
Toyota Yaris 2004 Etuvilkku
Toyota Yaris 2011 Lähi/Kaukovalo
Volkswagen Golf Plus 2008
Lähivalo
Volkswagen Polo 2002 Lähivalo
Volkswagen Transporter 2009 Kaukovalo

Ulvilan kirjaston nuoriso-osastolla vietetään Ravanikodin järjestämän 100-vuotias Suomi – Lasten silmin -valokuvanäyttelyn avajaisia Lapsen oikeuksien päivänä, maanantaina 20.11. klo 15 alkaen. Näyttely on esillä kirjastossa 20.–30.11.2017.

Heinäkuun puolivälissä startannut valokuvausprojekti on innostanut Ravanikodin kaikissa yksiköissä. Tavoitteena oli saada sata lasten kuvaamaan valokuvia satavuotiaasta Suomesta. Tärkeintä kuvassa on, että kuvaajan mielestä se tuo esiin Suomea ja suomalaisuutta. Lasten valokuvateosten lisäksi jokainen asuinyksikkö on tehnyt kulttuuriohjaajien johdolla yhteisen teoksen projektiin.

Näyttelyn avajaispäivänä Satakunnan alueen vaikuttajista koostuva raati äänestää näyttelyn parhaan kuvan. Raadin valitsema voittaja julkistetaan Ravanikodin itsenäisyyspäiväjuhlassa ja palkitaan sadan euron palkinnolla.

Avajaiset ma 20.11. klo 15-18 Ulvilan kirjastossa. Kahvitarjoilu.

Kauppatieteiden maisteri Tea Siivola on johtanut Puuvillan kauppakeskusta runsaan vuoden. Menestys on ollut huima. Siitä kertovat esimerkiksi ulko-oviin kiinnitetyt, kullanväriset, suuret mitalitarrat. Niissä lukee ”Suomen paras kauppakeskus”. Voittaja julkistettiin lokakuussa.
Tittelinsä ansiosta Puuvilla edustaa Suomea pohjoismaisessa kauppakeskuskilpailussa, jonka voittaja julkistetaan Oslossa keväällä 2018. Kauppakeskus sai erityiskehuja, sillä se on omien asiakkaidensa ylistämä.

Kauppakeskusjohtaja odottaa vuotuisen kävijämäärän nousevan viime vuoden 5,3 miljoonasta kävijästä lähes kuuteen miljoonaan. Myynninkin kasvuvauhti on ollut 12 prosenttia.
Onko tuollaisen vauhdin jälkeen kasvuvaraa?
– On, liikemix. Eli asiakkaat saisivat kaiken tarvitsemansa meiltä. Viime vuoden toiveet on saatu toteutetuiksi. Nyt toivelistalla on lastentarvikeliike, lemmikkieläinliike ja kosmetiikkapuoti. Niitä yritämme seuraavaksi toteuttaa. Monta uutta saman alan liikettä ei Poriin mahdu, niinpä haluamme tänne uutta. Esimerkiksi, jos Poriin tulisi uusi kansainvälinen ketju, haluamme sen Puuvillaan, kauppakeskusjohtaja määrittelee.
Usko tulevaisuuteen on vahva, sillä suunnitteilla on 6 000 neliön laajennus.
– Kaava-asiat ovat jo jalalla. Reilun vuoden päästä tiedämme enemmän. Olemme vastuullinen toimija taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja hyvinvoinnillisesti. Autamme ja tuemme esimerkiksi yrittäjiä järjestämällä kymmeniä ilmaisia tapahtumia.

Yleiseen keskusteluun nousi taannoin nuorison käyttäytyminen kauppakeskuksen parkkihallissa. Kokoontumisajoja järjestetään hyvin äänekkäissä merkeissä esimerkiksi poistamalla mopoista äänenvaimentimet.
Nuorille on Puuvillassa myös oma tilansa, jossa on mukana kaksi nuorisotyöntekijää. Paikka on aktiviteetteineen avoinna kello 14 – 20.
– Haluamme olla mukana nuorison elämässä. Toivottavasti he kunnioittavat tätä yhteistyötä ja noudattavat sovittuja pelisääntöjä. Nuoretkin ovat asiakkaita, eikä koko joukkoa voi leimata muutaman huonosti käyttäytyvän vuoksi. Jos metelöinti jatkuu, parkkihallissa lisätään vartiointia, Tea Siivola huomauttaa hyvin lojaaliin äänensävyyn.

Tea Siivolan perheeseen kuuluu insinöörinä työskentelevä aviopuoliso Jarkko, psykologiaa opiskeleva Tuuli, 20, ja merkonomiopiskelija Joona, 18. Joona asuu kotona ja yllätys, yllätys, on Ässien kannattaja, ilmeisesti porilaisen luokkakaverinsa innoittamana. Tea on Ilves-fani ja aviopuoliso kannattaa Tapparaa. Riitaa ei perheessä fanituksesta tule. Jokainen saa olla, mitä on.

Tea kertoo olleensa aina uranainen. Perhe hyväksyi yhteisellä päätöksellä hänen Porin pestinsä. Tea on myös kaksinkertainen triathlonin Ironman. Ensimmäisen teräsmiestittelinsä hän sai Kööpenhaminassa noin vuosi sitten.
Toinen napsahti kuukausi sitten Barcelonan mittelöistä. Ihan helpolla sitä ei saavuteta, sillä kisaan kuuluu 3,8 kilometrin uinti avovedessä, 180 tunnin pyöräily ja 42,2 kilometrin juoksu.
– Haasteita pitää olla. Aika riittää myös urheiluun, sillä olen tarkka päivärytmistä ja kuntoilusta. Minulla on asunto täällä Porissa, mutta ajelen usein kotiin Tampereelle. Lähden sieltä töihin aamukuudelta. Pysähdyn matkalla treenaamaan joko uintia tai kuntosalia. Työpaikalla olen viimeistään yhdeksältä. Kotiin lähden kello 17 nurkilla.
– Nuorempana tein pitkää päivää. Myönnän, että en ollut silloin mukava ihminen. Tehtäviä pitää osata delegoida ja pitää muistaa huolehtia myös työntekijöiden jaksamisesta, kauppakeskusjohtaja muistuttaa.

Huomio miehet, tämä juttu on teille. Tanssilavat kaipaavat teitä, sillä naiset tarvitsevat miehiä kumppaneikseen tanssimaan paritansseja. Parketeilla yhä vielä kunnioitetaan perinteitä niin, että mies on viejän roolissa ja nainen seuraa hänen askelissaan.
Tällä hetkellä tilanne on hankala, sillä tansseissa on paljon naisia, mutta viejät makoilevat ilmeisesti kotisohvilla television ääressä. Apua tähän kohtaamattomuuteen haetaan valtakunnallisella Miesten tanssihaasteella. Tarkoitus on innostaa mahdollisimman moni mies löytämään paritanssien hauskuuden.

Yhtenä monista tanssikouluista mukaan haasteeseen on tarttunut porilainen Happy Dance. Käytännössä haaste tarkoittaa sitä, että miehet täyttävät netissä olevan hakemuksen. Arpa ratkaisee ketkä heistä saavat ilmaista paritanssiopetusta haluamansa paikkakunnan tanssikoulun viikkotunneilla.
– Koko Suomesta valitaan mukaan viitisenkymmentä miestä. Porin hakijoista mukaan pääsee kaksi – neljä miestä. Valinnan teen minä, tanssikoulun omistaja, Vuoden Tanssinopettajaksi taannoin valittu Kati Koivisto kertoo hymyillen.
Hakuaikaa on tämän kuun loppuun. Tanssiaskeleiden saloihin perehdyttäminen alkaa tammikuussa. Yksi hankkeen päätukijoista on Suomen Tanssiopettajain liitto ry. Hakukaavake löytyy osoitteesta: https://miestentanssihaaste.co...
tanssihaasteeseen/

Näppituntuman tanssin suomista eduista saa alla olevista kommenteista. Ne ovat peräisin Katin kursseilla käyviltä miehiltä.
• Tanssikursseilta saa paljon uusia kavereita, olen tutustunut huipputyyppeihin.
• Edustustilanteista selviää kunnialla. Itse asiassa olen saanut jopa kehuja.
• Tanssikursseille meno oli elämäni paras juttu.
• Tanssi on hyvää kuntoilua ja piristää mieltä.
• Ravintolassa ei tarvitse seisoskella ja vain katsella naisia. Voi hakea heitä tanssimaan.
• Työkiireet unohtuvat tanssilattialla. Se on hyvin terapeuttista.
• Pääsee mutkattomasti tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen.
• Kannattaa tulla rohkeasti mukaan. Täällä on tosi kivaa ja hyvä porukka.
• En ollut nelikymppisenä ottanut yhtään tanssiaskelta. Nyt vuoden harjoittelun jälkeen osaan jo montaa tanssia.
• Kun kroppa ei kestä enää kontaktilajeja, tanssi tarjoaa hyvän vaihtoehdon.

Länsi-Pohjan keskussairaalaan Kemiin on matkaa Porista 8-tietä pitkin reilut 600 kilometriä. Autolla sinne ajaa työpäivän verran eli seitsemän ja puoli tuntia. Matka tuntuu pitkältä, mutta Länsi-Pohjan henki saattaa alkaa pian levitä pohjoisesta muuhun Suomeen laajemminkin, aina Satakuntaan asti.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on kipuiltu tunnetusti eniten liittyen tulevaan sote-uudistukseen. Alueen kunnat päättivät viime viikolla, että ne ulkoistavat 15 vuoden sopimuksella sosiaali- ja terveystoimensa yksityiselle yritykselle, Mehiläiselle. Ulkoistaminen koskettaa myös keskussairaalaa. Sopimuksen arvon on vuositasolla yli 70 miljoonaa euroa.

Maan hallitukselle Länsi-Pohjan päätös tuli ikävään saumaan, kun sote-lainsäädännön valmistelu on ollut muutoinkin hankalaa. Nyt vastatuulta tuli myös kuntatasolta.

Suomessa on laaja kunnallinen itsehallinto. Vaikka kunnat tekevät paljon yhteistyötä keskenään ja katsovat päätöksiä toisinaan koko maakunnan vinkkelistä, niin viime kädessä sekä kuntien viranhaltijat että luottamushenkilöt ovat vastuussa omille kuntalaisilleen. Tällaiseen ajattelumalliin pohjautui myös Länsi-Pohjan kuntien päättäjien ajattelu.

Kemi-Tornio -seutukunnan kuntien päätöksellä saattaa olla isoja poliittisia vaikutuksia. Moni päättäjä muuallakin Suomessa on turtunut valmiiksi sote-uudistukseen, varsinkin sen valinnanvapauteen. Länsi-Pohjan kuntien päätös saattaa nyt avata laajemmankin kapinaliikkeen. Kunnat alkavat katsoa, olisiko olemassa muitakin tapoja toimia kuin maakunnallinen malli.

Satakunnassa on käynnissä Satasote ja se on edennyt kuin juna. Sen valmistelu on ollut laajapohjaista ja kunnat ovat sitoutuneet siihen laajasti. Vain Säkylä on ilmoittanut, ettei se lähde mukaan vapaaehtoiseen Satakunnan sosiaali- ja terveysalueeseen.

Kukaan ei kiistä, etteikö suomalainen sote-kokonaisuus ole muutoksen tarpeessa. Ihan vain sen takia, että kustannusten kasvua on leikattava.

Vaikka Länsi-Pohjasta tuli valtakunnallinen uutinen, eivät kapina-ajatukset ole poikkeuksia Satakunnassakaan. Useammassa maakunnan kunnassa pohditaan epävirallisesti, onko maakunnalliselle sote-uudistukselle vaihtoehtoa. Kipupiste on siinä, että uudistuksen pelätään vähentävän palveluita monesta kunnasta. Se ei ole aina kuntalaisten, päättäjien eikä virkamiesten mieleen. Siksi kunnissa pohditaan vaihtoehtoja.

Satasotekin nähdään monessa kunnassa palveluita keskittäväksi. Kun viime kevättalvella julkisuuteen tuotiin malli neljästä asiointialueesta, havainnollisesti se, miltä Satakunnan sote-palveluiden kartta tulevaisuudessa näyttäisi. Monessa kunnassa uudistus nähdään sellaisena, jossa kaupungit hyötyvät ja maaseutukunnat häviävät. Sellaisella uudistuksella on huono lähteä maakunnasta tuleviin vaaleihin.

Kun Länsi-Pohjassa tehtiin ulkoistamispäätös Mehiläiselle, voi arvella, että pian myös isot kaupungit alkavat kysyä entistä isommalla äänellä, mikseivät ne voi olla palveluiden tuottajia, jos yksityinen Mehiläinenkin voi.

Länsi-Pohja antoi siten tuulta purjeisiin sote-uudistuksen vastustukselle niin isoissa kaupungeissa kuin pienissä maaseutukunnissa.

Kauden ensimmäiset pikkujoulut ovat takana ja toipuminen arkeen on alkanut. Pääsin rouvan seuralaisena mukaan juhliin, jossa tarjolla oli Porin Teatterin päänäyttämöllä Hockey night -lätkäkomedia. Ilman kotiinpäin vetämistä voin todeta nauttineeni täysin siemauksin hauskasta esityksestä, jossa näyttelijöiden roolit vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja spontaani tekemisen ilo välittyi aitona meille katselijoille.

Erilaiset roolit kuuluvat kiinteänä osana myös jokapäiväiseen elämään, ainakin omalla kohdallani. Ihmisenä olen kuitenkin aina sama, vaikka tyyli toimia eri tilanteissa vaihteleekin tapauskohtaisesti. Oma roolini alkoi muotoutua, kun jossakin vaiheessa aikuisikää huomasin, että tietyssä seurassa juttuni upposivat ja sain aikaan naurua ja iloa heittämällä itseni täysillä mukaan.

Siitä se sitten alkoi ja pyrkimys saada ihmiset nauramaan on ollut tavoitteeni siitä lähtien. Niin työssä, kuin vapaalla kunnon naurutuokio saa aikaan rennon fiiliksen ja mielialat paranevat. Aina ei kuitenkaan osu ja floppeja tulee lähes yhtä usein kuin onnistumisia. Sitten on tietenkin ne odotukset. Joskus kun olen onnistunut piristämään illanistujaisia, niin siitä saattaa tulla myöhemmin paineita. Muistan hyvin, kun joitakin vuosia sitten menimme kesäiseen tapaamiseen ystäväpariskuntamme luo. Porukka istui pihalla puutarhassa ja tunnelma oli juhlien alulle tyypillinen, varovainen ja hillitty. Tullessamme paikalle talon rouva ilmoitti, että nyt alkaa hauska, kun Össy saapui. Sanomattakin on selvää, että silloin ei jutut oikein irronnut.

Teini-iän vaihtuessa täysi-ikäisyyteen oli tärkeä pysyä kartalla ajankohtaisista jutuista. Asemia otettiin ja tietyt roolit tulivat osaksi jokapäiväistä elämää. Itse en ole koskaan ollut ”cool”, mutta pyrkimystä siihen on kuitenkin löytynyt, huonolla menestyksellä tosin. Viimeisetkin rippeet taisivat mennä siinä vaiheessa, kun kaverini sanoi menevänsä illalla luokan kanssa raflaan. Tiesin kyllä Sarkan ja Montun, mutta jouduin sitten kysymään, että missä se rafla oikein on, kun en ole koskaan sitä Porissa nähnyt?

KIMMO ÖSTERLUND

Innostunut puheensorina valtaa huoneen, kun ajatukset Kotikatu-valotaideteoksesta sinkoilevat naisjoukon ympärillä. Vuoronperään naiset kehuvat ja kiittävät toisiaan taideprojektiin osallistumisesta.
– Tässä mittakaavassa teos ei olisi ollut mahdollinen ilman kaikkien panosta sekä yhteistyökumppaneita. Kuvataiteilija Anna Turunen on voinut taiteilija-apurahojen avulla tehdä paljon tärkeää jalkautumistyötä asukkaiden pariin ja kaupalliset yhteistyökumppanit ovat taanneet teknisten ratkaisujen toimivuuden, aloittaa kiittelykierroksen Käviksen toiminnanjohtaja Kirsi Sainio-Lehtimäki.
Yhteisöllisestä taideteoksesta innostuttiinkin heti Pori Energialla.
– Pori Energia on syntynyt valosta ja sen tarpeesta. Lähes 120 vuotta sitten perustetun yrityksen päätehtävä oli katuvalaistuksesta huolehtiminen, kertoo markkinointisuunnittelija Riikka Kaukosalmi.
– Yhteistyö Kotikatu-teoksessa oli siis enemmän kuin luontevaa. Tämä koskettaa monia ihmisiä, aivan kuten valon ja sähkön tarvekin, hymyilee Riikka.

Teos ei ole ensimmäinen laatuaan Porissa. Samankaltainen yhteisöllinen teos on toteutettu ensimmäisen kerran vuonna 2012 kuvataiteilijakaksikko Anna Turusen ja Anna Salmelan toteuttamana Heikinlinnan taloyhtiössä Valolinna-nimellä. Sen jälkeen teoksia on ollut Porissa ja muuallakin Suomessa useampia. Niitä taiteilijakaksikko on toteuttanut yhdessä ja erikseen, nyt Turusen johdolla Käviksellä.
– Projektit ovat lähteneet halusta tehdä kerrostaloihin taidetta yhdessä asukkaiden kanssa. Halusimme tuoda taiteen monimuotoisuuden lähiympäristöön: kotiin ja arkeen, kuvailee Anna Turunen.
Vastaanotto on aina ollut positiivinen. Talon asukkaat voivat oman kotinsa rauhassa olla osana isompaa taidekokonaisuutta.
– Tärkeintä teoksessa ovat vuorovaikutus ja kohtaamiset kodeissa. Tekijöinä ovat aivan tavalliset ihmiset, ja teoksen yhteisöllisyys näyttäytyy katsojalle, summaa Anna.

Mukana olevien taloyhtiöiden asukkaista noin puolet ovat mukana teoksessa. Eteläkauppatorilla asuva sosionomiopiskelija Anna Soikkeli innostui jo ensimmäisestä ilmoituksesta, ennen kun kuvataiteilija ehti pirauttaa ovikelloakaan.
– Lähdin ennakkoluulottomasti mukaan. Olen ajatellut, että ”taitelijat taiteilee”. Mielessäni on aina ollut, miten voisin itse toteuttaa luovuuttani. Rohkeus on puuttunut. Kotikatu-teoksessa saan olla osana teosta ja toteuttaa itseäni, iloitsee Anna, jonka innostus tarttuu muihinkin.
– Teos on yhteinen kokemus sekä siihen osallistuville kodeille että sitä ihaileville ohikulkijoille, summaa Anna Turunen.

Teokseen on voinut osallistua sellaisella vaivannäöllä, kun itselle on sopinut. Helpoimmillaan se on ollut värivalon valinta ikkunaan, mutta monet ovat panostaneet esimerkiksi ikkunaan projisoitavin kuvin ja videoin.
– Värin valinta on hyvin tunnepitoinen päätös, ja osallistujat miettivät omaa sävyään pitkään, kuvataiteilija kertoo.
– Ajattelin ensin sinistä, sillä se on lempivärini. Sitten mieleeni juolahti auringonlasku, ja ajatus lähti lentoon. Teokseni on tanssillinen ja olen myös itse osana sitä, Anna Soikkeli kuvailee tulevaa ikkunaansa, pitäen kuitenkin yllä salaperäisyyttä.

Kävis on kaupankäynnin keskus, mutta se on myös satojen kotikatu. Tämä näkökulma nousi esiin kaupungin hallintokunnat yhdistävässä Kävelykatu-työryhmässä keväällä. Sieltä ensimmäinen ajatus valotaideteoksen toteuttamiseenkin lähti.
– Kaupunkikuvaa rakentavat paitsi kaupunki ja yritykset myös asukkaat. Koti-näkökulma on inhimillinen ja tärkeä. Se tuo Käviksen lähemmäs, muistuttaa Kirsi Sainio-Lehtimäki.

INFO:
Kotikadun valotaideteos
Black Friday -perjantaina 24.11. klo 18–21
Yrjönkatu 10 ja 19 sekä Eteläkauppatori 2
Teosta voi seurata tapahtumailtana myös Käviksen ja Pori Energian Facebook-sivuilla.
Teos on osa valtakunnallisen Elävä Kaupunkikeskusta -hankkeen joulunavausta.
Teosta mahdollistamassa: Pori Energia, Porin kaupunki, Äänirasia, Videotuki, Porin taidemuseo,
Taiteen edistämiskeskus ja Svenska Kulturfonden i Björneborg

LAURA PULLINEN

Rauman Voiluodolla asuva Pentti Lehtinen, 92, sai hiuksensa ja samalla myös rehottamaan päässeet kulmakarvansa hyvään kuntoon sopivasti ennen itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaa. Lehtisellä on iso osuus siihen, että itsenäisyyttä päästään ylipäätään juhlimaan.
– Ehdin jatkosodassa Laguksen joukoissa mukaan taisteluihin Kannaksella sekä Laatokan koillispuolella. Sodan lopussa oltiin vielä Lapissa ajamassa saksalaisia pois, kertaa Lehtinen sotareissuaan.

Rauman Seudun Sotaveteraanien kerhopäivään seurakuntatalolla osallistunut Pentti Lehtinen lupautui ”valokuvamannekiiniksi”, kun raumalainen parturi-kampaamoyrittäjä Minna Leppänen kävi kertomassa veteraaneille Hiuksilla Hyvää ry:n käynnistämästä #Juhlatukka100-kampanjasta.
– Kampanja, jossa on mukana toistasataa hiusalan ammattilaista ympäri Suomen tarjoaa kaikille sotiamme veteraaneille, lotille ja veteraanien leskille mahdollisuuden ilmaiseen hiustenleikkuuseen itsenäisyyspäivään mennessä, Leppänen lupasi.
– Raumalla kampanjaan osallistuu kaksi yritystä: Hiukset Minna Leppänen ja Sari Päiväkön omistama Sarin Tukkapaja. Porista mukana on useampi hiusalan ammattilainen, ja varmuudella sotiemme veteraanit pääsevät nauttimaan ilmaisesta hiustenleikkuusta myös Eurassa, jatkoi Leppänen.

Minna Leppänen kertoi veteraanisukupolven asian olevan läheinen myös hänelle itselleen oman vaarin, Eurassa asuvan Tuomo Leinon kautta.
– Minun vaarillani asiat ovat vielä sikäli hyvin, että hän pääsee kulkemaan yksin ja käymään myös parturissa. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ikävä kyllä enää ole.
– Monella sotiemme veteraanilla on luonnollisesti oma parturi, mutta nyt olisi hyvä mahdollisuus käydä vähän vieraissakin. Me kampaajat emme ole mustasukkaisia toisillemme, Minna Leppänen kertoi
pilke silmäkulmassa.

Talvi-, jatko- ja Lapin sotiin osallistui yhteensä noin 650 000 miestä ja 100 000 naista, joista keskuudessamme on enää noin 15 000. Rauman alueella eli Raumalla, Pyhärannassa, Kodisjoella ja Lapissa heitä on noin sata.
– Ongelma on se, että kaikki rintamatunnuksen saaneet eivät kuuluu sotiemme veteraanien yhdistyksiin, eivätkä ole näin ollen tavoitettavissa. Nimiä ei saa myöskään mistään virastosta, Rauman Seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Ville Pertola harmittelee.

ASKO TANHUANPÄÄ

Suun terveydenhoidon uusi hoitomalli Kehrä Pohjois-Porin sote-keskuksessa sijaitsevassa Keskushammashoitolassa on jo näyttänyt tehokkuutensa. Leikkaantuvatko hoitojonot myös tulevaisuudessa, riippuu siitä, ruuhkauttaako suosio uuden hoitomallin.

Kehrässä toteutetaan modernia Kerralla kuntoon -mallia.
– Kuulin kaksi vuotta sitten Jyväskylän kaupungin suunnitelmista, en ollut nähnyt sellaista mallia missään. Se kuulosti käänteentekevältä idealta, johtava ylihammaslääkäri Pauliina Hietasalo Porin perusturvasta kuvaa aloitusta.
Pori aloitti nopeasti toimintamallin valmistelun ja tilat avautuivat syksyllä. Ensimmäiset 800 potilasta on jo hoidettu ja hoitojonoja on leikattu tuntuvasti.

Olli Ruotsalaiselle tarjottiin syksyn alussa Kehrä-vaihtoehtoa, kun hän tilasi itselleen Keskushammashoitolasta aikaa tarkastukseen.
– Tottahan tartuin siihen. Ymmärsin, ettei tarvitse enää rampata edestakaisin tarkistuttamassa ja taas odottamassa hoitoa. Kuulosti hyvältä, hän muistelee ajanvarausta.
Odotusaika jäi kahteen kuukauteen. Hän istuutui viime perjantaina hoitotuoliin – sai samalla istumalla tarkastuksen ja hammaskiven poiston.
– Jos olisi ollut korjattavaa, ymmärsin, että sekin olisi tullut samalle käynnille.
Ruotsalainen vaikutti tyytyväiselle kokemaansa, ja aikoo tulla toistekin tarvittaessa.

Idea on siinä, että potilas pyritään hoitamaan yhdellä käynnillä kuntoon. Hoidettavan ei tarvitse siirtyä lainkaan istuttuaan hoitotuoliin, henkilöstö vaihtuu potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan.
Hoitoon hakeutuva saa ajanvarauksesta tunnin aikaikkunan, johon hänen vastaanottonsa sijoittuu. Hän hakeutuu hammashoitolan läheisyyteen ja saa tuolloin täsmennetyn vastaanottoajan puoli tuntia ennen hoidon aloittamista.
– Jos Kehrä-hoitoon hakeutuminen noudattelee nykyvauhtia, hammashoidon jonoa saadaan edelleen leikattua. Mutta jos hoitokeskukseen syntyy suosion myötä ruuhkaa, näin ei tapahdu, Pauliina Hietasalo ennakoi.
Vaikka malli on osoittanut tehokkuutensa perinteiseen hoitoon verrattuna, Porin perusturva testaa käytäntöjä yhden Kehrä-paikan avulla ennen päätöksiä uusista avauksista.
– Minimissään, jotta malli toimii, tarvitaan vähintään kahdeksan hoitohuonetta samaan paikkaan. Kehrässä on kymmenen.

Porin Kehrään otetaan potilaat joustavasti ilman perusturvan sisäisiä rajoja – vaikka Merikarvialta ja Ulvilasta.
– Jos kiireetöntä hoitoa tarvitseva tilaisi ajan nyt Kehrästä, hän saisi sen helmikuussa. Muualla hammashoitoloissa se on 5–6 kuukautta. Tavoitteemme on, että kiireettömän hoidon saa 1–2 kuukauden aikana, Pauliina Hietasalo sanoo.
Hänen mukaansa aika näyttää, avataanko Poriin jossakin vaiheessa useampia vastaavia. Kaupunkiin on suunniteltu kolme täyden palvelun sote-keskusta, joissa sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelut saa yhden oven takaa.

Mikä ihmeen Salmio? Porilaiset hämmästelivät JYP-kasvatin Ässä-pestin perusteita, kun uutinen ennen kautta julkistettiin. Edelliskaudella JYP-organisaatiossa nollatehoilla...?
– Jykä (Jyrki Aho) oli yksi iso osa siirrossa, hän avaa hieman aihetta.

Nyt Salmio siis Porissa. On jo nähty, että pitkänhuiskea hyökkääjä on tehnyt muutaman maalin ja saanut pohjustettua muiden maaliahneiden töitä. Mutta kumu kuuluu, että Salmio on erikoinen veijari pukukopissa ja siviilissä.
– Pitää se paikkansa. Yritän luoda ympärille positiivista fiilistä, iloisuutta. Se on sellaista, joka tarttuu helposti. Tämmöisessä porukassa sitä tarvitaan. Ja tykkään olla hauska ja iloinen persoona.
Suoraan asiansa ilmaiseva Ässä-hyökkääjä sanoo puhuvansa myös asiaa, etenkin peleissä.
–Välillä kyllä pitää keventää tunnelmaa. Mutta..., pystyn olemaan vakavakin.

Mitä pukukopissa tapahtuu, kun kiekkoilijat keventävät tunnelmaa keskenään ja tilaan saa sen iloisen fiiliksen?
– Se on jääkiekkoporukassa kiusoittelua toisille, ilkeilyä toisten kustannuksella, sitä se on parhaimmillaan. Mutta kun tässä roolissa tulee sanottua toisille, täytyy olla valmis ottamaan takaisin, eikä ota itseensä.
Salmio jatkaa, että tämä on välittämistä toisesta ja toisista.
– Se on tärkeä asia.
– Ja aina meillä on tarinoita ja kertomuksia kunkin pelaajan omasta historiasta, joita kerrotaan ja pohditaan. Väritetyt tarinat kuuluvat pukukoppielämään. Ja on isoa asia jos niitä pystyy sellaisen jakamaan.
Parhaimmillaan ryhmädynamiikka Salmion mukaan on sitä, kun tukeudutaan toisiin vaikeina hetkinä. Sitä joukkueurheilukin on parhaimmillaan – kukaan ei ole ikinä yksin, jos on vaikeaa. Asioita voi jakaa jonkun kanssa. Ja kun menee hyvin, on kavereita, joiden kanssa voi nauttia hyvistä hetkistä ja tilanteesta.
Joukkueessa kaikki ovat erilaisia, eikä sanaheittoa voi edes vaatia kaikilta. Osa mielellään kuuntelee, ovat silti hengessä mukana.
– Moninaisuus on upea rikkaus tässä lajissa. Pelaajat, toimihenkilöt, huolto – se on iso kokonaisuus.

Siitä JYP-siirrosta vielä pieni pala. Hän on analysoinut omat tekemisensä. Mies teki tietyn päätöksen vuosi sitten.
– Kaikkeni annan, kaikkeni teen ja harjoittelen.
– Olen tosi hyvässä kunnossa. Olen ahkera harjoittelija, se on minun keinoni päästä eteenpäin ja siksi olen täällä – teen töitä. Tiedän, että on kuntoa ja pystyn suorittamaan. Se on kivijalka urallani, ei tartte jossitella. Näin tein myös viime vuonna.
Jämsässä syntynyt, Jyväskylässä koko JYP-organisaation läpikäynyt kertoo, että viime vuoden marraskuussa tehty päätös systemaattisesta harjoittelusta ja periaatteista ei vain loppukaudella tuottanut peliaikaa edustuksessa ja siirto JYP-Akatemiaan realisoitui.
– Pystyn katsomaan peiliin – ei minulla ole mitään katkeruutta ja eikä jäänyt peikkoa selkään. Ei vain loksahtanut kohdalleen. Olen nyt henkisesti paljon vahvempi, kun olen kokenut vastoinkäymiset.

Jos oli Aho isossa roolissa siirrossa Poriin, vaikuttaako uutinen päävalmentajan vaihdoksesta jotenkin?
– Kuuluu tähän ammattiin – pelaajat ja valmentajat vaihtuvat.
Porista hän haki työrauhaa pariksi vuodeksi. Ahon koulussa hän sanoo oppineensa ymmärtämään isoa kokonaisuutta – isoa kuvaa.
– Jykä painottaa ajattelutapaa, että yksi hyvä peli ei tee NHL- tai KHL-pelaajaa ja yhden huonon pelin takia ei kannata menettää itseluottamustaan.

Salmio pelasi liigauransa ensimmäisen vuoden silloin kun Aho johdatti JYP:n SM-pronssille. Jyväskyläläisjoukkue jauhaa menestystä silti koko ajan, vuodesta toiseen. Mitä siellä tehdään sellaista, millä menestytään?
– Oli A-juniorit, JYP-Akatemia, liigajoukkue ja monta ikäluokkaa näissä. Jos et ollut ihan valmis pelaamaan Mestistä, pystyit pelaamaan A-junnuissa – jos et ollut aivan valmis Liigaan, pelasit Mestistä. Siellä oli aika helppo edetä.
– Siellä on paljon samaan muottiin rakennettuja kavereita. Ja ominaisuus on työnteko. Kaikki ovat äärimmäisen kovia tekemään töitä. Sitä korostettiin jatkuvasti.
Nyt hän pelaa Ässissä.
– Aion nauttia siitä, että saan pelata hienossa organisaatiossa. On mahtavat fanit ja kotiyleisö. Olen nauttinut olostani tosi
paljon.

Pompejin kadut ovat muhkuraiset, kärrynpyörät ovat kuluttaneet syvät uurteet kivetykseen. Auringon porottaessa vesipullo ja hellehattu ovat tarpeen. Turisteja on paikalla sankoin joukoin tutustumassa maailman parhaiten säilyneeseen, aikoinaan kukkulalle rakennetun roomalaisen kaupungin raunioihin. Tutustutaan entisten roomalaisten arkielämään, kauppoihin, julkisiin tiloihin ja yksityisiin asuntoihin, mainoksiin ja freskoihin.

Pompejin kaupunki sijaitsi meren rannalla, hyvien kauppayhteyksien lähellä. Vesuviuksen purkautuminen elokuussa vuonna 79 jätti alleen vauraan kaupungin. Arviolta noin 10 000–20 000 kaupunkilaisesta 2000–3000 menehtyi. Suurin osa pakenevista ihmisistä tukehtui myrkkykaasuihin jähmettyen paikoilleen. Tapauksen silminnäkijä, Plinius vanhemman veljenpoika, kirjasi myöhemmin tiedot purkauksesta kirjeeseen historioitsija Tacitukselle.

Kaupunki oli vaurastunut viljelyksistä tulivuoren hedelmällisillä rinteillä, kaupankäynnillä sekä pienteollisuudella. Villakankaat ja viini olivat tärkeät tulonlähteet. Asuntojen seinillä komeili maalauksia ja lattioissa mosaiikkia. Kaupunkiin oli rakennettu kylpylöitä höyryhuoneineen, teattereita ja temppeleitä, leipomoita, ruokapaikkoja ja kapakoita. Pesuloiden ja värjäämöiden lähettyvillä oli erillisiä virtsankeruupyttyjä, johon ohikulkijat lorottelivat virtsansa pesuaineena käytettäväksi. Vesijohto toi vettä kaupungin eri osiin. Asukkaista suuri osa oli orjia menestyvien isäntäperheiden lisäksi. Alueen suosittuun ilotaloon ohjasi katuun taottu falloksen kuva. Fallos oli myös hedelmällisyyden ja onnen symboli. Ilotaloja oli alueella monta, ja seinillä edelleen hyvin nähtävissä olevista eroottisista seinämaalauksista asiakas saattoi katsoa, miten palvelunsa halusi. Uljaita pylväikköjä, kärryjä ja muuta tavaraa. Mysteerien huvila, Vettiusten talo, Faunin talo ja ja kaupungin lävistävä pääkatu Via dell’Abbondanza, oikeustalo ja basilica löytyvät helposti kartasta. Basilica toimi oikeustalona ja pörssinä, ei hartauden harjoittamisen paikkana, johon nimi tänä päivänä viittaa.

Näimme lopulta vain pienen osan alueesta, vaikka paljon olikin nähtävää ja ihmeteltävää. Uhanalainen rauniokaupunki ei ole kokonaan avoinna yleisölle samaan aikaan. Veistoksia ja taideaarteita on alueelta viety Napolin arkeologiseen museoon. Pompeji on yksi pakollisista nähtävyyksistä Napolin alueella Italiassa.

Vesuviuksen purkauduttua kaupungin päälle laskeutui yli seitsemän metriä korkea massakerros jättäen sen unohduksiin noin 1700 vuodeksi. Kaupunki löytyi sattumalta työmiesten törmätessä laattoihin ja seiniin vuonna 1594. Siinä vaiheessa ei tiedetty vielä löydöstä paljastuvan kokonaista kaupunkia, jonka kaivaukset edelleenkin jatkuvat.

BIRGITTA MÄKITALO

Abiturientti Suvi Talasterän lukio-opinnot ovat loppusuoralla. Muutama syventävä kurssi on kesken ja sitten häämöttää jo viimeinen koodiviikko eli koeviikko.
– Minulla ei ole enää kolmannella jaksolla kursseja. Luvassa on reissuja ja leirejä. Pystyn keskittymään täysin urheiluun, Suvi puhelee toisen ”kotinsa” eli Porin Urheilutalon punttisalilla.

Puntti-Karhujen edustajalle jäi hampaankoloon paljonkin lokakuun Albanian Durrësin EM-lavalta. Ensimmäistä kertaa 20-vuotiaiden, 58-kiloisten sarjassa EM-kisoihin osallistunut Suvi nosti 71 kiloa ja jäi harmikseen työnnössä ilman tulosta. Sijoitus lajikohtaisessa kisassa oli seitsemäs. Pettymys oli suuri.
– Aloitin syksyllä ylioppilaskirjoitusurakan. Kirjoitin biologian, kemian ja pitkän matematiikan. Valkolakkia tavoittelen kevääksi. Ilmeisesti paukkuni eivät enää riittäneet suuriin kisoihin. Raskas ajanjakso vaikutti henkisiin ja fyysisiin voimavaroihini, hän on päätellyt.

Lohtua toivat lokakuun lopussa Porissa järjestetyt nuorten PM-kisat, jossa hän nosti 58-kilon sarjassa kultaa. Suvi kertoo mitalin olleen lähinnä henkinen voitto.
Ennen PM-kisoja hän oli porilaisen Ilkka Santahuhdan mentaalivalmennuksessa. Hän sai hyvät avut siihen, miten vastaisuudessa toimii niin, etteivät elämän muutosalueet tunge urheiluun.
– Osaava ulkopuolinen tuki on tosi tärkeä, painonnostaja havahtui huomaamaan.
Tästä oppineena Suvi kehottaakin abiturienttien vanhempia ja läheisiä ymmärtämään yo-kirjoitusten paineet. Hänelle ei henkinen uupumus tullut heti kirjoitusten jälkeen vaan kisoissa.
– Raskas kirjoitusajanjakso vaikutti henkisiin ja fyysisiin voimavaroihini. Suunnitelmissa on, että pian haetaan opiskelupaikkaa pelkkien arvosanojen perusteella. Se lisää entisestään yo-kirjoitusten paineita, Suvi valottaa.
Keväällä hän kirjoittaa äidinkielen, fysiikan ja ruotsin, joka hänen mukaansa vaatii eniten panostusta. Suvi myöntää, ettei tunne olevansa kielellisesti erityisen lahjakas.
Kirjoituksiin hän pystyy keskittymään täyspainoisesti. Elokuussa on kahdet suomenmestaruuskisat, niihin Suvi aikoo osallistua. EM-kisoista jäi sen verran hampaankoloon, että niissä hän on mukana ilman muuta.
– Minulla on mahdollisuus tosi hyviin sijoituksiin. Olen tykännyt ikäryhmän muutoksista ja saan treenata. Viime kesän kisat menivät hyvin lukuunottamatta EM-kisoja. Pääsin itsesäälissä kierimisestä onneksi loppujen lopuksi yli, sillä tsemppareita riitti.
Suvi ylsi Suomi cupin kaikkien painonnostajanaisten joukossa tänä vuonna kuudenneksi. Sijoitus on hyvä, sillä taso on noussut huimasti.

INFO:
Suvin salitreenit
per viikkoa:
• ma 1 kerta
• ti 2 kertaa
• ke 2 kertaa
• to lepopäivä
• pe 2 kertaa
• la 1 kerta
• su avantouinti
Porin Puntti-Karhujen Suvi Talasterä kehuu painonnostoa hienoksi lajiksi ja suosittelee nuoria kokeilemaan punttikoulua. Myös Porin Urheilutalolla voi Puntti-Karhujen salille poiketa arki-iltaisin tutustumaan lajiin. Siellä on Suvin mukaan aina joku paikalla treenaamassa.

Ässien joukkue puhaltaa yhteen hiileen, niin myös kotijoukot. Andreas Bernardin avopuoliso Pauliina Pesu, 28, Niko Peltolan aviovaimo Jaana Peltola, 25, ja Matti Kuparisen aviovaimo Lotta Kuparinen, 32, ovat hyvät ystävät ja tapaavat toisiaan ja muita joukkuelaisten puolisoja muutenkin kuin vain matseissa. ”Patarouvilla” on myös yhteinen WhatsApp-ryhmä, johon kuuluvat kaikki ässäläisten puolisot. Ryhmän ylläpitäjänä on Lotta.
Yleensä pelaajat ovat parrasvaloissa, mutta pyynnöstämme tämä porilainen naistrio suostui avaamaan omaa rooliaan lätkämaailmassa.

Ensimmäisenä ääneen päästetään Pauliina. Puoliso Andreas on Ässien maalivahti ja syntyisin Italiasta. Miehen äidinkieli on saksa, myös suomi ja italia luistavat hyvin. Kihlaparilla on 2-vuotias Mila-tyttö.
– Kuukausi sitten palattuamme jääkiekko-ottelusta Mila sanoi ensimmäisen lauseensa. Se kuului näin: Isi pelaa ääkiekkoa, Pauliina kertoo hymyillen.

Perhe asuu tilavassa rivitaloasunnossa Porin Leppäkorvessa. Makuuhuoneita on kolme, joten neliöitä riittää myös sukulaisten majoittamiseen. Pauliina on kotoisin Lappeenrannasta. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja koulunkäynnin ohjaaja, tällä hetkellä hoitovapaalla.
Pariskunnalla on takana yhteiseloa viitisen vuotta ja suunnitelmissa on viettää häitä vuonna 2019 Italiassa.

Jaana ja Niko Peltola asuvat kerrostalokolmiossa Porin Karjarannan jokimaisemissa. Niko on Ässien puolustaja. Eemeli-poika vietti vastikään 3-vuotissynttäreitään suuren vierasjoukon ympäröimänä.
Peltolat saapuivat Karhukaupunkiin Vaasasta noin vuosi sitten. Jaana opiskelee päätoimisesti Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteiden maisteriksi. Lopputyö on tekeillä ja valmistunee ensi vuonna.
– Pääsin viime keväänä Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan sosiaalityöntekijäksi. Sitä työtä haluaisin tehdä valmistuttuani sieltä, ahkera Jaana määrittelee.

Syntyperäisillä porilaisilla Lotta ja Matti Kuparisella on jälkikasvuna 6-vuotias Kasper ja 3-vuotias Kiira. Perhe asuu paritalossa Porin Kuukkarissa. Lotta työskentelee Ratsulassa tuotepäällikkönä. Matti pelaa hyökkääjänä, ja on myös Ässien kapteeni.

Kotitöistä puhuttaessa Jaana Peltola tokaisee humoristisesti, ettei missään nimessä antaisi Nikon siivota. Hänen napakkuutensa tähän seikkaan liittyy toteamukseen: ”Kun itse siivoaa, jälki on mieluista.” Ruuanvalmistuksen taitavat sen sijaan molemmat.
Pauliina Pesu puolestaan kertoo Andyn aiemmin tarttuneen myös siivouspuuhiin, mutta nykyisin koti-äitinä hän huolehtii kotitöistä. Pauliina myös kokkaa lounaan, mutta illalla molemmat puolisot häärivät yhdessä hellan ääressä.
Lotta Kuparinen toteaa Matin olevan häntä ahkerampi siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Syynä on kotiinsaapumisaika. Lotta on kotona vasta iltasella. Myös heillä kokkauksista huolehtivat molemmat.

Naistrio on tavannut ensimmäisen kerran jäähallilla. Pauliina ja Lotta tutustuivat kaksi vuotta sitten, Jaana liittyi heidän porukkaansa vuosi sitten.
Tapana on tutustua uusien pelaajien puolisoihin ja tyttöystäviin kauden avajaisissa. Heitä pyydetään heti mukaan porukoihin ja tänä syksynä esimerkiksi rapujuhliin.

Kotipeleissä on istuskellaan samalla alueella, vaikkei lätkänaisille olekaan varattuja paikkoja.
– Kun pojilla on vieraspeli, saatamme kokoontua isommallakin porukalla television ääreen. Pyrimme aina katsomaan nekin matsit yhdessä. Se on kivaa ajanvietettä. Myös jälkikasvu on mukana ihan pienestä vauvasta asti. Esimerkiksi Mila oli kaksiviikkoisena ensimmäisen kerran katsomossa. Joskus lapset saattavat nukahtaa kesken pelin, naiset ovat huomanneet.
Jälkikasvun huippuhetki on pelin päätösvihellys, sillä sen jälkeen he pääsevät moikkaamaan pelaajia pukukoppiin.
– Siis lapset vaan pääsevät, me naiset odotamme ulkopuolella, trio selventää.

Lätkävaimot-sana kalskahtaa kolmikon korvaan negatiiviselta. Syynä lienee amerikkalainen tv-sarja, joka antaa naisten elämästä täysin väärän kuvan.
– Arkemme ei todellakaan ole sarjantapainen. Elämme ihan tavallista elämää ja olemme ihan tavallisia naisia. Jokainen meistä on rakastunut mieheen, ja jääkiekko on tullut siinä päälliskauppana.
Pauliina Pesu, Jaana Peltola ja Lotta Kuparinen ovat ystävystyneen keskenään. He ovat paljon tekemisissä myös muiden ässäläisten puolisoiden kanssa niin pelien kannustusjoukoissa kuin muutenkin vapaa-aikana. ”Patarouvilla” on myös yhteinen WhatsApp-ryhmä.

1. Missä ja milloin tutustuit puolisoosi?
Pauliina Pesu: – Lappeenrannassa vuonna 2012 yhteisen kaverin kautta. Treffit sovittiin uudenvuoden aatoksi klo 24 ilotulitukseen Lappeenrannan satamaan.
Jaana Peltola: – Niko ja minä olemme molemmat Huittisista kotoisin. Tapasimme alkutalvesta 2006 Huittisten nuorisoklubilla. Niko oli yhdeksännellä luokalla, ja minä seitsemännellä. Siitä alkoi vuosia kestävä ystävyys.
Lotta Kuparinen: – Ensimmäisen kerran päiväkodissa vuonna 1987. Istuimme ryhmäkuvassa vierekkäin kahtena peräkkäisenä vuonna. Olimme ala- ja yläasteen musiikkiluokilla samaan aikaan, Matti vuoden ylempänä. Varsinainen kiinnostus alkoi kotibileissä kevättalvella 2002. Seuraavana päivänä lähetin tekstiviestin ”Onnea peliin :)”.

2. Ensituntemukset?
P: – Rauhallinen ja kohtelias. Ihanat, ruskeat nappisilmät veivät sydämen.
J: – Sellaiset kuin vieläkin. Niko on äärettömän hauska.
L: – Samat kuin alusta asti eli kevättalvesta 2002. Matin kanssa oli helppo ja luonteva jutella. Hän osasi hauskalla tavalla piikitellä minun heikosta kortinpeluutaidoista.

3. Kuinka nopeasti suhde eteni?
P: – Asuin Lappeenrannassa ja Andy pelasi Mikkelin Jukureissa. Vuoroviikoin ajeltiin kyläilemään. Parin kuukauden tapailun jälkeen seurusteltiin. Sattui hyvä tuuri, sillä seuraavana syksynä Andy muutti Lappeenrantaan pelaamaan Saipaan.
J: – Ensin olimme hyviä ystäviä ja vietimme aikaa samassa kaveripiirissä. Kun Niko muutti pois Huittisista, näimme harvakseltaan. Kauden päätyttyä keväällä 2011 Niko soitti tulevansa Huittisiin ja kysyi, keitänkö kahvit. Viikonlopun vietimme yhteisten kaverien kanssa ja tapailimme Nikon lomalla. Pikkuhiljaa ystävyys syveni rakkaudeksi.
L: –Tapailtiin alkuun, mutta lähdin vaihto-oppilaaksi ja aloimme seurustella vasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen syyskuussa 2003.

4. Parasta puolisossasi?
P: – Lehmän hermot ja rauhallisuus. Andy on seikkailunhaluinen ja utelias. Itsekin olen oppinut hänen myötänsä relaamaan enemmän. Hän on ihana, leikkisä ja hassutteleva isä. Hän käy usein tyttäremme Milan kanssa muskarissa tai taaperosirkuksessa, niin saan rauhassa vaikka siivota tai jumpata kotona.
J: – Nikon kanssa on aina hauskaa. Hän myös pienillä arjen teoilla huomioi minua niin, että arki tuntuu hyvältä. Hän on loistava isä.
L: – Hän on paras ystäväni. Hän saa minut nauramaan. Meillä on hauskaa yhdessä.

5. Hiomisen vara?
P: – Ehkä vähän keskustelutaidoissa. Haluan hölösuuna aina keskustella asiat halki, poikki ja pinoon välittömästi. Andy on enemmän hiljainen mietiskelijätyyppi.
J: – Huolettomuudessa. Nikoa ei kiinnosta hoitaa arjen tylsiä asioita. Se on aiheuttanut joskus hiusten halkomista. Toisaalta vastakohtina täydennämme toisiamme tässä asiassa.
L: – Kun Matti on uppoutunut johonkin, on turha yrittää keskustella. Hän kysyy: ”Mitä?”, eikä kuitenkaan kuuntele vastausta kysymykseensä. Siinä olisi hiomisen paikka.

6. Minkä merkkisellä autolla ajelet?
P: – Meillä on Nissan Qashqai.
J: – Meillä on Volkswagen New Beetle.
L: – Meillä on Volvo.

7. Joulusuunnitelmanne?
P: – Menemme Lappeenrantaan perheeni luo maalle. Saunomme pienessä, vanhassa rantasaunassa, paljuilemme, syömme hyvin ja tapaamme ystäviä. Saa nähdä, tuleeko Milalle ensimmäistä kertaa Joulupukki tuomaan lahjat.
J: – Lähdemme Huittisiin, jossa molempien perheet asuvat. Yritämme ehtiä nähdä heidät ja ystävät lyhyen lomamme aikana.
L: – Porissa molempien perheiden kanssa isolla porukalla. Nauttien Mummuni lihaliemestä, lihapasteijoista ja lipeäkalasta.

Tommi Rantalan autoon kertyy kilometrejä, kun mies sukkuloi työnsä ja harrastuksensa takia Varsinais-Suomen ja Satakunnan väliä. Porin prikaatissa Säkylässä liikunta-alalla työskentelevä Rantala asuu Raumalla, pelaa ja treenaa maahockeyta turkulaisessa HC Kilpparissa ja valmentaa vielä samassa lajissa Porin Narukerän juniorijoukkuetta.

- Vein aikanaan lajin Narukerään, missä suurimmalla osalla pelaajista on luonnollisesti jääpallotausta. Tulevaisuus näyttää, onko minunkin tuleva joukkueeni joskus vielä Porissa. On täysin mahdollista, että Poristakin voisi tulla maahockeykaupunki, 33-vuotias Rantala miettii.

Porissa on aikanaan ollut maajoukkuetason maahockeymiehiä niin pelaaja- kuin tuomarointipuolellakin. Jääkiekkoilija Christian Ruutun isä Kalevi sekä hänen veljensä ovat kaikki pelanneet maajoukkueessa. Satakunnan Kansan urheilutoimittajana tunnettu Veijo-Lassi Holopainen oli puolestaan mukana Helsingin olympialaisissa pelanneessa maajoukkueessa.

Raumalaisista maajoukkueessa ovat vastaavasti pelanneet ainakin Teppo Rastio, Keijo Lehtonen ja Seppo Haukkala.

Juniorina jääkiekkoa ja jalkapalloa pelanneen Tommi Rantalan innostus maahockeyn pelaamiseen virisi urheilulukiossa Helsingissä. SM-sarjaa hän on pelannut 17-vuotiaasta lähtien ja ensimmäinen maajoukkueottelu miehen tilille kirjattiin 2007. Kaikkiaan pelejä Suomen edustuspaidassa on takana kolmisenkymmentä.

- Suomen maajoukkue pelaa tällä hetkellä eurooppalaisella Challenge-tasolla eli käytännössä maanosan D-sarjassa. Suunta on kuitenkin nousujohteinen. Uskon vakaasti siihen, että Suomi on joskus vielä mukana olympialaisissakin, kotimaassa SM-sarjaa niin sisällä kuin ulkonakin pelaava Rantala miettii.

Rekisteröityjä pelaajia Suomessa on vajaa tuhat ja seuroja parisenkymmentä. SM-sarjassa joukkueita on viisi ja ykkösdivisioonassa seitsemän. Sisähockeyn SM-sarjassa pelaa samaten viisi joukkuetta. Rantalan mukaan sisähockey on lajina kuin salibandy jääkiekkoon verrattuna tai futsal jalkapalloa ajatellen.

Brittien kehittämää ja Suomeen viime vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä tullutta maahockeyta Tommi Rantala kuvaa mailapeliksi, jossa on paljon samoja elementtejä kuin jalkapallossa. Takavuosina moni suomalainen maajoukkuepelaaja tuli joko jalkapallosta tai jääkiekosta, nykyisin pelaajia huipputasolle on saatu myös jääpallosta ja salibandystä.

- Jääkiekkoon, jääpalloon, salibandyyn ja myös futikseen verrattuna yhteistä on se, että myös maahockey perustuu silmän ja käden koordinaatioon. Jalkapallosta tuttuja varusteita ovat sääri- ja hammassuojat, mutta maila poikkeaa yhdessä mielessä täydellisesti kaikista muista mailapeleistä. Maahockeymailassa ei ole nimittäin lainkaan leftiä ja rightiä, valistaa Rantala.

ASKO TANHUANPÄÄ

Lottaperinne Pori ry:n puheenjohtaja kiittää ihanista villasukista.

Kunnallisneuvos Helvi Walli järjestelee villasukkia kuvausta varten kotonaan Noormarkussa.
– Katso tätäkin ihanaa ruusuneuletta! Tai tätä kaunista kantapäätä, hän ihastelee.
Wallilla on 97 uniikkia sukkaparia odottamassa eteenpäin toimittamista. Sukat on selvästi luovuudella tehty: yksityiskohtia on paljon. Vain väritys on kaikissa sama: Suomen värit, sininen ja valkoinen.

Satakunnan Viikko kertoi jo aiemmin porilaisesta hyväntekeväisyysprojektissa, jonka tarkoitus on antaa itsenäisyyspäivän tienoille sinivalkoiset villasukat kaikille veteraaneille ja lotille Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi.
Keräyksen pääpromoottori Jonna Nordström soitti kesällä Lottaperinne Pori ry:n puheenjohtaja Helvi Wallille ja kertoi, että sukkia haluttaisiin tehdä myös lotille ja pikkulotille.
Walli ihastelee vapaaehtoisten innostusta.
– Aivan valtavan työn he ovat tehneet. Todella suuri kiitos siitä!

Villasukat toimitetaan lotille Lottaperinne Pori ry:n vuosijuhlassa 30. marraskuuta. Osa sukista viedään tai postitetaan lotille koteihin tai hoitolaitoksiin.
– Kaikki menevät perille, Walli lupaa.
Lottaperinne Pori on Suomen suurin lottaperinneyhdistys. Jäseniä on yli 500. Torstain juhla on yhdistyksen 25-vuotisjuhla. Tervehdyssanat lausuu yhdistyksen perustajajäsen, kotitalousneuvos Ritva Tuulos, joka valittiin tänä vuonna valtakunnallisesti Vuoden Lotaksi. Yhdistyksellä on oma kuoro, Lottaperinteen laulajat, joka on levyttänytkin. Nyt itsenäisyyspäivän aikaan kuoro käy laulamassa 5. joulukuuta Ruskalinnassa.

Helvi Walli iloitsee siitä, miten itsenäisyyden juhlavuosi on kirvoittanut paljon hyvää ja syventänyt yhteisöllisyyttä.
– Erilaisista hyvän mielen projekteista huomaa, miten jokainen voi auttaa toisia, mutta omalla tavallaan. Joku voi viedä ulos tai käydä kahvittelemassa, toinen neuloo sukkia tai virkkaa vauvoille nuttuja. Toivon, että Suomi 100 -henki jää eloon ja jatkuu erilaisina yhteisinä tempauksina. Yhdessä rakennamme paljon.

Lottien kunnioittaminen on Wallille tärkeä asia. Hän kertoo, kuinka sodan vuosina naiset paiskivat töitä isänmaan hyväksi sodan vuosina.
– Suurin kiitos itsenäisyydestä kuuluu heille, lotille ja sodan veteraaneille.

INFO:
Lottamuseon Lotta Svärd -verkkonäyttely esittelee lakkautetun Lottajärjestön jäseniä. Jos tunnet lottana toimineen, voitte kertoa hänen tietonsa galleriaa varten. Lisätietoa löytyy os. www.lottasvard.fi/kerro-oman-l...