kim.huovinlahti@satakunnanviik...

Viime viikolla julkaistiin näyttävästi vuoden 2016 verotiedot. Uutisissa kärjen saivat henkilöt, joiden tulot ja verot olivat suuria. Sen sijaan yritysten maksamat verot jäivät taustalle. Se on harmi.

Verotiedot julkaistaan vuosittain marraskuun alussa. Yritysten toimintaedellytyksiä valvova Keskuskauppakamari julkaisi oman veroselvityksensä lokakuun lopussa. Siinä keskityttiin yritysten maksamiin erilaisiin veroihin. Selvitys jäi uutispimentoon, vaikka sen viesti olisi kaikkien hyvä muistaa: yritykset maksavat valtaosan kaikista kuntien ja valtion keräämistä veroista. Ilman niitä ei hyvinvointipalveluita olisi.

Kauppakamarin selvityksessä tarkasteltiin vuoden 2015 veroja. Parisen vuotta sitten yritykset tilittivät veroja lähes 44 miljardia euroa.

Mistä yritysten maksamat verot sitten koostuvat? Suurin on luonnollisesti arvonlisävero, jota yritykset tilittivät yli 16 miljardia euroa, toisena tuli ennakonpidätykset palkoista (14 mrd.) ja kolmantena yhteisövero (4 mrd.). Mutta yritykset maksavat myös ympäristöveroja, sosiaaliturvamaksuja ja vaikkapa kiinteistöveroja.

Totuuden nimissä pitää muistaa, että kaikki verot eivät jää yritysten lopulliseksi kustannukseksi, mutta toisaalta. Ilman yrityksiä näitä verotuloja ei olisi lainkaan.

Keskuskauppakamarin selvityksen viesti oli päivän kirkas. Verotusjärjestelmää pitää katsoa kokonaisuutena ja siten, miten se luo edellytyksiä talouskasvulle ja kilpailukyvylle. Pelkät puheet yhteisöveroprosentista eivät ole koko totuus yritysverotuksesta.

Selvityksessä tarkasteltiin myös, miten yritykset maakunnittain maksavat palkkojen ennakonpidätyksiä, yhteisöveroja ja sosiaaliturvamaksuja. Mukana oli luonnollisesti Satakunta ja satakuntalaiset yritykset. Kun Satakuntaan on rekisteröity 8 900 yritystä, niin ne maksoivat ennakonpidätyksiä, yhteisöveroja ja sosiaaliturvamaksuja vuonna 2015 yhteensä 470 miljoonaa euroa.

Satakunta on teollisuusvaltainen maakunta ja se näkyi myös mainittujen verojen maksamisessa. Teollisuus maksoi yksinään näitä veroja liki 201 miljoonaa euroa. Seuraavina toimialoina tulivat tukku- ja vähittäiskauppa (52 milj.) ja rakentaminen (46 milj.).

Satakuntalaiset yritykset oli jaettu selvityksessä myös kokoluokittain. Suuret yritykset maksoivat 470 miljoonan veroista vajaat puolet (192 milj.), mutta pk-yritykset yhdessä mikroyritysten kanssa jopa enemmän eli 278 miljoonaa euroa. Analyysi on helppo. Monipuolinen yritysrakenne on Satakunnan etu.

Verokeskustelun sävyssä Suomi on ottanut harppauksia eteenpäin. Viime viikolla, verouutisten yhteydessä, kerrottiin myös, miten valtaosa suomalaisista maksaa veroja mielellään. Nyt annetaan myös arvostusta sellaisille menestyville yrittäjille, jotka maksavat veronsa Suomeen eivätkä harjoita aggressiivista verosuunnittelua tai vie verojaan muutoin verottajalta piiloon.

Verotiedot ovat toivottavasti myös kannustava esimerkki. Yrittäminen on Suomessa harvoja tapoja rikastua.

Ja kuten kauppakamarin selvityksestä käy ilmi. Yritystoiminta luo Suomeen ja Satakuntaan työtä, ansiotuloja ja veroja. Ilman niitä ei ole myöskään kaivattuja palveluita.

Vaalit ovat aina tulossa. Tammikuussa kansan piti päästä äänestämään sekä presidenttiä että maakunnallisia päättäjiä, edellistä mahdollisesti myös toisella kierroksella helmikuussa. Mutta maakuntavaalit taitavat ollakin lokakuussa 2018. Huhtikuussa 2019 vuorossa ovat eduskuntavaalit ja touko-kesäkuussa europarlamenttivaalit. Kukaan ei enää muista miten ne menevät.

Tietyt tahot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että ihmiset eivät enää gallupeissa kerro puoluekantaansa. Miksi pitäisi? Mitä se teille kuuluu? Juuri vaalit ovat tilaisuus muun ohella kertoa puoluekanta. Eivätkä suuret valtiotkaan tiedä edes sitä, mitkä ovat niiden omat, mitkä toisten vaalit.

Varsinaisia poliittisia aatteita ei ole kuin paperilla ja vaali-sloganeina. Jakolinja kansallismielisten ja globalistien välillä poisti oikeiston ja vasemmiston. Käytännössä yhteiskunnallinen aatteellisuus on nyt lähempänä Facebook-yhteisöllisyyttä kuin minkäänlaista poliittista ideologiaa.

Puolueet ovat verkon ennakoimattomuuden armoilla. Mikroryhmät ajattelevat, toimivat ja äänestävät kiusallisen omapäisesti. Äänestäjän kodittomuus taas kiinnostaa puolueita erityisesti silloin, kun ei puhuta asunnottomuudesta.

Aikaisemmin elokuva oli vallankumouksellisin väline, koska se tavoitti massat. Tämän ymmärsi muun muassa V.I. Lenin. Tätä nykyä mobiililaitteet ovat tietenkin parhaita; aina vallankumous taskussa.

Verkkotodellisuus on sama asia kuin ennen muinoin ”kansa”, eikä poliitikon ole syytä luottaa kumpaankaan. Paradoksista toki puhutaan: se, joka parhaiten hallitsee uuden verkostoituneen, kansalaislähtöisen politiikan ja uudenlaisen yhteiskunnallisen kansalaistoiminnan mallin, on vaaleissa vahvoilla. Ja juuri se on alue, jota kukaan ei voi hallita, siitä huolimatta että joukkoliikkeitä voidaan käynnistää nopeasti ja liikuttaa koneälyn avulla räätälöidyillä viesteillä. Kohderyhmät seulotaan pilvipalveluiden valtavista tietoaineistoista ja saatetaan samanmieliset omiin somekupliinsa.
Miksi puolueille on tärkeää, että mielikuvat politiikasta politiikkana, aatteellispohjaisena toimintana säilyisivät? Siksi, että äänestäjien keskuudessa säilyisi illuusio vaihtoehdoista ja jonkinlaisesta valinnan mahdollisuudesta, ennustettavuuden ja hallittavuuden lisäksi. Ainakin sadan vuoden ajan suurten massojen mielipiteiden manipulointia on pidetty välttämättömänä osana demokraattista hallintaa. Mutta politiikka on äänestäjille nyt tärkeää siksi, että demokratia on Euroopassa oikeasti uhattuna.

JUHA SEPPÄLÄ

Ammattitaidolla toteutetusta uudesta Tuntemattomasta löysi tällainen aseista kiinnostunut nostomies mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Elokuvan aseasiantuntijat olivat hienosti rytmittäneet Suomi-kp:n tankolippaitten käytön. Suora yksirivinen tankolipas (20 patr.) oli käytössä jo ennen sotaa ja näkyy elokuvassa jossakin aseessa etenemisvaiheen aikana. Paksumpi, kaksirivinen (50 patr.), kapenevan yläpäänsä vuoksi ’ruumisarkuksi’ kutsuttu tankolipas tuli käyttöön myöhemmin. Sellainen näkyy Rokan konepistoolissa useammassakin tilanteessa. Joittenkin tietojen mukaan Linnan rykmentin JR 8:n käytössä tosin olisi ollut pelkästään rumpulippaita (70 patr.). Yleensä ottaen tankolippaat eivät olleet erikoisemman suosittuja.
Useassa kohtauksessa konepistooliampuja tukee peukalollaan asetta sen lukonkehyksen peräkappaleesta painaen. Tarkoituksenahan oli vähentää ammunnan rekyylin aiheuttamaa aseen piipun ylöspäin suuntautumista. Tapa oli opittu sodan kestäessä kokemuksen kautta. Ohjesääntö ei moista peukalo-otetta tuntenut ja ohjekirjojen valokuvissa esitettiin normaali kahvan ympäri käsiote.

Hyvin toteutettu oli nopeasti vilahtava tilanne, jossa aseteknikko Aimo Lahden aikoinaan konstruoimalla panssaritorjuntakiväärillä L-39 eli norsupyssyllä ammutaan kohti vihollistankkia. Tornin kylkeen osuvan ammuksen kimpoaminen ja siitä johtuva kilahtava ääni oli onnistuttu saamaan häkellyttävän todentuntuiseksi. Siinä 147 g kovametallia kohtaa 850 m/s nopeudella niukkahiilisen venäläisen panssariteräksen ja jää toiseksi – valitettavasti.

Sotaelokuvien ainainen murhe on laukeavan aseen näkyvän rekyylipotkun puuttuminen. Pahin esimerkki asiasta oli muutama vuosi sitten jatkosodan loppuvaiheista kertova Tali-Ihantala 1944 -elokuva. Tussahtavan paukkupatruunan tykillään ampuva panssarivaunu on lähinnä huvittava näky. Oikean kovan kranaatin lähettäminen yli 700 metrin sekuntivauhdilla heilauttaa 30 tonnia painavaa vaunua näyttävästi. Siinä katsoja kouriintuntuvasti tajuaa laukauksessa sekunnin tuhannesosassa purkautuvan valtavan, tappavan energiamäärän. Uudessa Tuntemattomassa oli asia hoidettu niin, että tykillä tulittavaa vaunua kuvattiin edestäpäin, jolloin rekyylin puuttuminen ei juurikaan häiritse.

Elokuvan loppupuolella on erikoinen kohtaus. Öiseen hyökkäykseen lähtevien miesten suihin lääkintämies sujauttaa kiireesti jotain. Siinä ei suinkaan jaettu nallekarkkeja tai pikkusuolaista, vaan kuuluisaa Pervitiiniä, jonka tarkoituksena oli pitää loppuun asti väsyneet miehet taistelukuntoisina. Nykyäänhän samainen aine tunnetaan nimellä metamfetamiini ja se luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumeeksi.

MATTI PURSIHEIMO

Velkaantumiseen kannattaa hakea apua.
– Vaikka saatavat olisivat menneet jo ulosottoon, ei ole koskaan myöhäistä ottaa yhteyttä asioiden hoitamisen suhteen. Jos velallinen ei pysty heti maksamaan esimerkiksi koko maksukehotuksen suuruista summaa, voimme lopun osalta tehdä kirjallisen maksusuunnitelman. Toivomme velallisilta rohkeasti yhteydenottoja, sanoo johtava kihlakunnanvouti Kari Filpus Satakunnan ulosottovirastosta.
Omaisuuden realisointi on monelle ”tv:stä tuttu” ulosottomenetelmä. Filpus kertoo kuitenkin, että realisoinnit ovat tänä päivänä ihan viimeisiä keinoja asioiden hoitamisessa, eikä kaikkea velallisen omaisuutta voi edes ulosmitata.
– Jokaiseen tilanteeseen löytyy tänä päivänä ratkaisu. Mahdollisissa ylivelkaantumistilanteissa kannattaa hakea apua hyvissä ajoin ja ottaa esimerkiksi yhteyttä kaupungin talous- ja velkaneuvontaan, jossa voidaan tarkastella tilannetta yhdessä ja tehdä suunnitelma velkajärjestelyistä.

Ihminen voi velkaantua nykypäivän luottoyhteiskunnassa nopeammin kuin ennen.
– Rahoitusta tai luottoa saa helposti. Jos sitten elämäntilanne muuttuu esimerkiksi työttömyyden tai äkillisen sairauden takia, se voi suistaa talouden todella helposti ja nopeasti nurinpäin, Filpus pohtii.
– Ei ole tiettyä yhteiskuntaluokkaa, joka velkaantuisi enemmän kuin muut. Yksi kokemusperäinen tuntumani on velkaantuneiden eläkeläisten määrän kasvu. Tulojen pieneneminen eläkkeelle siirryttäessä on yllättänyt monet.
Oli syy velkaantumiseen sitten ylikulutus tai yllättävä sairaalalasku, ei asian kanssa kannata jäädä yksin.
– Ihmisten pitäisi ylivelkaantumistilanteissa ottaa paljon aikaisemmin yhteyttä velkaneuvontaan, jossa tehdään myös taloussuunnittelua. Jo silloin, kun huomaa että menot ovat suuremmat kuin tulot ja pyörä alkaa pyöriä väärään suuntaan. Myös ulosottoviranomaisilla on lakisääteinen neuvontavelvollisuus, Filpus sanoo.

Satakunnan ulosottovirasto järjesti viime viikolla porilaisessa kauppakeskus BePopissa Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi tapahtuman, jossa kerrottiin yleisölle muun muassa velkaongelmien ratkaisuista. Mukana tapahtumassa olivat myös Satakunnan Edunvalvontatoimisto, Satakunnan Oikeusaputoimisto sekä Porin kaupungin talous- ja velkaneuvonta, joilla jokaisella oli oma neuvontapisteensä.
Kari Filpus oli tyytyväinen kauppakäytävällä syntyneisiin keskusteluihin.
– Paljon on kysytty toiminnastamme ja siitä miten ulosotto toimii. Oli hyvä ajatus tulla tänne kertomaan näistä asioista. Toivon, että ihmiset jatkossakin olisivat rohkeasti meihin yhteydessä, ulosottoviranomaisia kun ei tänä päivänä tarvitse pelätä.
Satakunnan ulosottovirastolla on toimipaikat Porissa, Raumalla, Kankaanpäässä ja Huittisissa. Työntekijöitä on noin 50. Saapuneita ulosottoasioita on vuositasolla noin 130 000, joista iso osa on julkisoikeudellisia maksuja, kuten sairaala- tai päivähoitomaksuja.

Kotkaniemen veljekset Kasperi, 18, ja Jesperi, 17, nappaavat isän kultatuoliin valokuvausta varten. Kolmikko nauraa niin makeasti, ettei ”tuoli” meinaa pysyä ruodussa. Mikael-isä heiluu sinne tänne vauhdikkaasti. Lienee parempi jättää tämä idea, ja laskea isä tukevasti jaloilleen.
Kolmikko on Niitä Ässien Kotkaniemiä. Isä toimii liigaryhmän kakkosvalmentajana. Kasperi on seuran A-junnujen maalivahti. Jesperi pelaa nuoresta iästään huolimatta keskushyökkääjänä Ässien liigajoukkueessa. Hänet valittiin juuri Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen pelaamaan neljän maan turnauksessa Venäjän Balashikhassa.
Perheeseen kuuluu toki myös nainen: äiti Kati Kotkaniemi. Hän on kodin hengetär ja ammatiltaan fysioterapeutti. Kolmikko myöntää, että kaikki osallistuvat kotitöihin. Pojilta sujuu ruuanlaitto siinä kuin vanhemmiltakin.
– Pojat siivoavat huoneensa ja valmistavat ruokia. Muuten arki ei toimisi, sillä olemme Katin kanssa molemmat töissä. Tänään poikkeamme Jesperin kanssa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen vuorossa on pientä ulkoilua pihassamme lehtien haravoinnin merkeissä, Mikael kiteyttää vilkaisemalla Jesperiin, joka nyökkää tyynen rauhallisesti.

Pojat opiskelevat Porin suomalaisen yhteislyseon urheilulukiossa. Jesperillä on matkaa valkolakkiin puolestatoista kahteen vuoteen. Unelmana ja tavoitteena on sen jälkeen kiitää NHL-jäillä. Jesper kertoo olevansa hyvä kielissä, mutta matikka vähän takkuaa.
Kasperi kirjoitti syksyllä terveystiedon. Kevään ponnistuksiksi jäävät matematiikka, äidinkieli ja englanti. Kasperin vahvuudet ovat kielet ja matikka. Valkolakin jälkeen kutsuu armeija. Jesperin tavoin hänkin haluaisi pelata jääkiekkoa ulkomailla. Mikael-isä pelasi aikoinaan Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa.
Mitä äiti tuumii suunnitelmistanne?
– Hän katselee silmät pyöreinä, kolmikko heittää.

Mikael on opiskellut ammattivalmentajaksi. Huippuvalmentajatutkinnon hän suoritti vuonna 2012. Työvuosia on ollut urheilun ulkopuolella esimerkiksi Hartwallilla.
Isän ja äidin yhteinen toive on, että pojista kasvaisi rehtejä suomalaisia miehiä.
– Jääkiekkoilijan ura on unelma. Taustalla pitää olla joku muukin projekti, sillä urheilu-ura on lyhyt. Jotain muuta tekemistä on oltava sen jälkeen, muuten elämä menettää merkityksensä, Mikael kiteyttää teroittaneensa jälkikasvulle.

Tulevana sunnuntaina Mikael saa nukkua muita pidempään. Kati ja jälkikasvu valmistavat isänpäivän aamiaisen. Ilmeisesti tarjolle tulee ainakin lämmintä leipää, munakasta, pekonia ja croissanteja. Hän ei ole makeanystävä, mutta isänpäivänä sekin puoli jonkin verran maistuu. Varsinkin, jos tarjolla on mansikkatäytekakkua.
Iltapäivällä perhe suuntaa Ulvilan mummulaan. Siellä kokoonnutaan perhelounaalle, jonka kruunaa mummun leipoma mokkatorttu. Helsingissä asuvaa isäänsä Mikael huomioi puhelimitse.

Mikael on lukumiehiä. Lahjatoiveena on Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.
– Lukeminen on hyvä keino irtaantua urheilumaailmasta. Luen noin kolme varttia iltaisin. Sen avulla saan levollisen mielen käydä nukkumaan. Pojat eivät niinkään ole kirjojen ystäviä. Olen ottanut käytäntöön palkitsemisen. Kouraan pamahtaa viisi euroa per luettu kirja.

Uudenkoiviston koulun neljäsluokkalainen Lauri Meskanen oli yhtä hymyä viime perjantaina. Ensin häntä hieman jännitti lähestyä suurta idoliaan, keihäänheittäjä Antti Ruuskasta. Kun Lauri pääsi paiskaamaan kättä Pielaveden Sampoa edustavan Antin kanssa, ilme muuttui rennoksi ja hymyileväksi.
Antti Ruuskanen oli tähtivieraana Karhu Apteekin Liikunnallisessa teemapäivässä Porin Itäkeskuksessa. Lauri harrastaa keihäänheittoa Porin Yleisurheilu ry:n riveissä.

Kiireen keskellä Antti mielellään keskusteli hetken Laurin kanssa, ja osoittautui rennoksi esikuvaksi. Hän muistutti Anttia ensitöikseen katsomaan, että keihäs on heitettäessä oikein päin.
– Itse heitin aloittelijana keihästä niin, että se oli väärinpäin. Heitä myös mahdollisimman monipuolisesta eli muutakin kuin keihästä. Esimerkiksi lumipalloja, kiviä, niin saat heittotuntuman. Oikeakätisen on hyvä heittää myös vasemmalla kädellä, välivuoden olkapäänsä vuoksi pitänyt Ruuskanen opasti innoissaan.

Hän muistutti myös laaja-alaisesta liikkumisesta. Lapsen pitäisi saada kokeilla monia eri lajeja ja vasta 18-vuotiaana miettiä päälajiaan.
– Monipuolisuus on ykkösjuttu, hän korosti.
Kuluvan viikon maanantaina alkoi Ruuskasen harjoittelukausi. Päämääränä on kohottaa peruskuntoa kolmen kuukauden ajan. Tähtäimenä on elokuun EM-kisat Berliinissä. Siellä vastassa mitalitaistossa ovat Saksan heittäjämiehet.
Ensimmäiset kilpailut ajoittuvat näillä näkymin kesäkuulle. Paikka on vielä avoin. Ruuskasen katse suuntaa jo vuoden 2019 syksyn yleisurheilun MM-kisoihin Qatarin Dohaan. Kisapäivät ovat 28.9. –6.10.
Porista Antti Ruuskaselle on lämpimät muistot. Hän heitti Kalevan Kisoissa vuonna 2015 yhä voimassa olevan ennätyksensä 88,98.

Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 Ruuskanen sijoittui alun perin pronssille tuloksellaan 84,12 metriä. Myöhemmin mitali vaihtui astetta korkeammaksi dopingkäryn vuoksi. Hopeamitali ripustettiin hänen kaulaansa Lahden MM-kisoissa tämän vuoden helmikuussa.

Liikunnallisessa teemapäivässä oli apteekin kanssa yhteistyökumppaneina Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry ja Porin vapaa-aikatoimisto. Tapahtumassa pääsi esimerkiksi Ruuskasen tavoin mittaamaan käsien puristusvoimaa.
Huippu-urheilija kertoi hakeneensa apteekista viimeksi vitamiineja ja magnesiumia. Varsinkin D-vitamiinin tarve kasvaa tähän vuodenaikaan.

Karhu Apteekin henkilökunta huolehtii esimerkillisesti kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Parhaillaan heillä on meneillään kuukauden kyykkyhaaste. Jokainen tekee 50 kyykkyä päivässä. Haaste huipentuu finaaliin, joka pidetään työpaikalla. Tavoitteena on, että jokainen kyykkää 250 kertaa. Esimerkiksi apteekkari Veli-Matti Lehtola harrastaa vapaa-aikanaan spinningiä ja proviisori Johanna Kangas uintia.

Torremolinoksen Feriat syyskuun loppupuolella ovat olleet kuuluisat sateisesta ja koleasta säästään. Tilanne oli haastava, sillä juhlaperinteeseen kuuluu, että naiset pukeutuvat upeisiin flamencoasuihin. Säähän liittyviä pukeutumisongelmia ei viime vuosina ole nähty. Tänäkin vuonna Aurinkorannikon kesä jatkuu lämpimänä vielä marraskuulle tultaessa. Lopunajan merkkejä, olisi vanha kalastajatuttava Merikarvialla sanonut. Täällä koirapuiston kommentaattorit päivittelevät säätilan muutosta toteamalla, että tällainen meno ei ole missään nimessä normaalia ja katselevat huolestuneina taivaalle, jossa ei näy pilven hattaraakaan.

Kun Andalusialle välttämättömiä talvi-, kevät- ja syyssateita ei tule, ja kesän lämpötilat kohoavat sietämättömiin lukemiin, eläminen täällä voi jatkossa käydä hankalaksi. Ennusteet ovat huolestuttavia. Niiden mukaan lämpötilat tulevat lähitulevaisuudessa nousemaan Andalusiassa ehkä jopa 2–4 astetta ja yli 33 asteen kesälämpötiloja tullaan mittaamaan lähes sadan päivän ajan nykyisen vajaan parin kuukauden sijaan. Huonoimman ennusteen mukaan sateet vähenisivät 26 prosenttia 2100-luvun loppuun mennessä!

Kuumuuden lisäksi käyttöveden saatavuus tulee olemaan entistä isompi ongelma jatkossa niin maataloudelle kuin turismillekin. Huolestuttavia merkkejä on jo nyt. Kuumuuden ja kuivuuden takia oliivisadon tuotanto supistuu tällä kaudella keskimäärin lähes 16 prosenttia, paikoin peräti noin 30 prosenttia. Oliivit ovat myös tavallista pienempiä. Myös viinisato jää paikoin heikoksi. Turistit puolestaan kaikkoavat, jos hotellien uima-altaat pysyvät kuivina ja suihkussa käyntiä rajoitetaan.

Poikkeuksesta on tullut uusi normaali, huomautti labradorinnoutaja Tanyan isäntä minulle, kun seurasimme Edin ja Tanyan telmimistä koirapuistossa. Säätilan ääri-ilmiöiden lisäksi myös yhteiskuntien ääri-ilmiöt lisääntyvät, vastakohtia korostetaan sen sijaan että puhuttaisiin yhdistävistä tekijöistä.
Erilaisuudesta, jonka pitäisi olla rikkaus, on tullut pelon ja vihan kohde!

MARJA LENNES

Nidal Ibrahim, syntyperäinen porilainen yrittäjäperheen poika, perusti oman Autoleima-nimisen yrityksen reilu vuosi sitten israelilaisen ystävänsä Ammar Abunajin kanssa. Suomalainen merkonomi ja Ammanin yliopistosta valmistunut radiologi näkevät tulevaisuuden bisneksessä, jonka kautta jokainen käytetyn auton ostamista miettivä löytää helposti kaupan olevan auton tiedot yhdestä ainoasta osoitteesta.

Erinäiset valmistelut, erityisesti ohjelmistojen rakentaminen ja yhteistyö Trafin kanssa ovat vieneet aikansa, mutta tänä syksynä autoleima.fi-sivut on lopulta saatu auki. Tätä ennen Prizztechistä apua ja neuvoja saaneet nuoret start up -yrittäjät ovat kuitenkin ehtineet jo törmätä niin suomalaiseen byrokratiaan kuin verottajaankin.
– Byrokratiaa osasimme odottaa, mutta verottajaa emme ainakaan ennen toiminnan aloittamista, Ibrahim ihmettelee.
– Monen start up -yrityksen kulurakenne on ensimmäisen vuoden aikana negatiivinen ja niin se on ollut meilläkin. Uuden ohjelmiston kehittäminen on maksanut melkoisesti ja kaikki on katettu omasta kukkarosta. Kuluista odotellaan arvonlisäveron osuutta pois, mutta verottajan mukaan asia ei olekaan selvä. Sieltä tulleessa selvityspyynnössä sanotaan, että voimme jopa menettää alv-palautuksen. Se oli tarkoitus käyttää bisneksen markkinointiin, mutta nyt on pakko alkaa miettiä muitakin vaihtoehtoja, hän jatkaa.
– En haluaisi uskoa verottajan olevan liikkeellä pelkästään sen takia, että yhtiön toinen osakas eli Ammar on ulkomaalainen. Haluaisin sen sijaan ajatella, että Suomessa on tarkka verottaja ja se on pelkästään hyvä asia. Toinen puoli minussa kuitenkin ihmettelee, että näinkö Suomen valtio kannustaa nuoria yrittämään. Ei Suomen kilpailukykyä ainakaan tällä tavalla paranneta, tiivistää Ibrahim.

Ammar Abunaji komppaa ystäväänsä ja yhtiökumppaniaan vakuuttamalla, että autoleima.fi ei byrokratiaan kaadu.
– Me ollaan liikkeellä tosissamme ja paahdetaan täysillä eteenpäin. Suomi on täynnä hienoja ideoita, mikä kannustaa meitäkin eteenpäin, Abunaji sanoo.
– Suomella on Israelissa hyvä maine, mistä syystä halusin tulla aloittamaan yritystoimintaa tänne. Seuraavassa vaiheessa tarkoituksemme on laajentaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Päällimmäinen halumme on tehdä autokaupasta tavallisille ihmisille mahdollisimman helppoa, hän painottaa.

ASKO TANHUANPÄÄ

Laaksonen osa tehdä muutakin kuin kirjoittaa, hän maalaa akryylillä puulle ja parkkikiekolle.

Heli Laaksonen haluaa pukeutua taiteilijamekkoonsa. Värit saavat vallan. Laaksonen kuitenkin vannottaa toimittajaa, ettei ole suinkaan tekemässä uutta aluevaltausta. Laaksonen sanoo senkin, ettei ole murrerunoilija, eikä nurkkakirjailija. Mieluimmin hän on vaan kirjailija.

Tässä haastattelussa painopiste on Heli Laaksosen elämän ensimmäisellä taidenäyttelyllä – joskus se ensimmäinenkin täytyy pitää – Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa. Ei puhuta murrerunoilijasta, mutta äidinkielelleen Laaksonen ei voi mitään. Siksi näyttelyn nimi on ”Rakas kutsusin meil 100 viarast”.

Palataan hetkeksi kohti juuria, nykyisin Rauman Lapissa, Kodiksamin ja Mäentaan kylien rajalla asuvan Laaksosen entiseen asuinkuntaan Laitilaan. Paikkaan, mistä kaikki sai alkunsa. Missä Laaksonen oppi maalaamaan puulle ja parkkikiekolle.
– Vuosi oli varmaan 2009, kun menin Poukan taloon, missä oli alkamassa akryylivärikurssi. Yksi osanottaja puuttui ja ne rupesivat älläämään, että tule mukaan. Reppu jäi naulaan ja rupesin heti maalaamaan.
– Akryylimaali kuivuu viidessä minuutissa. Se sopii hyvin tällaiselle ihmiselle, jolle kaiken pitää käydä heti. Ja kun en halunnut huuhdella värejä viemäriin, keksin pyyhkiä ne parkkikiekkoon. Aika onnellisesta sattumasta lähdettiin liikkeelle.

Kun Heli Laaksonen sanoo nauttivansa väreistä, siihen on helppo uskoa. Koko Laaksosen olemus on yhtä väriä punaisia kenkiä ja sitä taiteilijamekkoa myöten. Mutta eteerinen runotyttö Laaksonen ei ole. Sitä termiä hän kieltää käyttämästä.

Nykysuomen sanakirja määrittää eteerisen ilmamaiseksi, hauraaksi, aineettomaksi, jopa taivaalliseksi. Sitä Laaksonen ei siis ole, eivätkä sitä ole hänen runonsakaan. Mutta värikäs ja iloinen Laaksonen on, sitä ovat hänen runonsa ja niin on myös taiteensa – niillä on ihailtavan kadehdittava kyky saada kuulijansa ja näkijänsä hyvälle tuulelle.
– En ole haaveillut taidenäyttelystä, enkä olisi ikinä maailmassa keksinyt, että rupean tuuppaamaan omia töitäni johonkin näyttelyyn, mutta kotisivuilleni lykkäsin maalaamiani pieniä taloja. Sieltä ne bongasi museonjohtaja Henry Flinkman ja tässä sitä nyt ollaan.
– Kiertäminen on jäänyt nyt vähemmälle, seitsemäntoista vuotta sitä on jo tehtykin, ja kirjoittamisen kanssakin on vähän hitaampaa. En ole koskaan hoputtanut, ne tulevat, kun tulevat.
– Ihmiset ovat hiukan jo ruvenneet pitämään kirjallisuutta vanhanaikaisena, mutta minä en suostu lannistumaan. Teen paljon sen eteen, ettei maailma olisi pelkkää digitalisaatiota. Kirjan nimi voisi olla yhtä aikaa rauha. Sen tarkoitus on liikuttaa ihmistä oman pään sisäpuolella.

Parhaillaan Heli Laaksonen työstää virolaisen Andrus Kivirähkin kirjan ”Kun Musti muni Mummon” kääntämistä suomeksi. Kivirähkiä hän kuvailee Jari Tervon ja Mauri Kunnaksen yhdistelmäksi ja tämän huumoria samalla sekä absurdiksi että tarinalliseksi. Viron satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi julkaistava kirja on kohdistettu mukulille, erityisesti poikamukulille.
Ensi syksynä Lapin Löylypäivillä julkaistaan sisarteos Laaksosen runolliselle Aapiselle. Ykköne-niminen uutukainen on kirja kirjailijan itsensä tyyppisille numerosokeille, jotka eivät erota kolmosta ja seiskaa toisistaan. Sen kuvittaa Anne Vasko.
– Ykkösessä numeroista tehdään runoja. Sieltä löytyy esimerkiksi tarina Kääpiöstä ja Seitsemästä Lumikista.

Ihan heti seuraavaksi Laaksonen alkaa kuitenkin työstää muiden Kodiksamin, Sukkalan, Kuolimaan, Mäentaan ja Kaukolan kyläläisten kanssa Kyläjoulukalenteria, jonka juuret työntyvät aina vuoteen 2012 asti. Laaksonen sanoo lukeneensa, että Satakunnan pimein paikka on Kuolimaan Kouklon kulmalla, mutta eipä ole enää.
– Kodiksamilaiset, jotka sanovat elävänsä sotien välistä aikaa, ovat ottaneet niin yöt kohkaavan ja päivät nukkuvan tulokkaan kuin vähän kummalliset ehdotuksetkin hyvin vastaan. Se on hyvä paikka elää ja luoda.

ASKO TANHUANPÄÄ

Merikarvian matkailu ry:n yrittäjät kävivät tutustumassa ja tutkailemassa mahdollisuuksia kansainvälistymiseen Saksan suunnalla, kun Willkommen & Welcome to Merikarvia -hankeväki teki visiitin entiseen Itä-Saksaan, Uckermarkin alueelle. Hanketta hallinnoi Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Retkeläiset tenttasivat alan asiantuntijoita Templinin matkailuyhdistyksessä, mikä on paikkakunnalla tehokas markkinointiapu sekä majoittajien että tapahtumien markkinoinnissa. Yllättävää oli, että matkailuesitteet ovat maksullisia. Yhdistyksellä on jopa oma auto, johon se myy mainoksia ja jota yritykset ja yhdistykset voivat vuokrata.
Matkalla kummasteltiin, ettei isäntäväki taida englantia paljonkaan, ei edes matkailutoimistossa. Sitä paremmin siinä onnistui opas Werner Foth, joka kierrätti elämänsä ensimmäistä suomalaisryhmää muurien ympäröimässä Templinissä, missä Angela Merkelkin eli nuoruudessaan.

Vehreä ja runsasvesistöinen seutu on ollut tunnettua loma-aluetta jo DDR:n aikoina. Saksalaisia sinne vetävät veden lisäksi monipuoliset ulkoilumaastot ja puhdas luonto – kuten meilläkin. Vierailukohteina kaupungit Templin ja Lychen ovat suhteellisen pieniä, joten niitä vasten oli antoisaa peilata omaa matkailuelinkeinoa. Naapuritaajamat sijaitsevat noin 90 kilometriä Berliinistä, mikä on mahdollistanut 13 000 asukkaan Templinin kaupungin ja sen lähiympäristön vilkkaan turismin.

Natur Therme -kylpylä ylpeilee mineraalipitoisella vedellään ja saunan ja kylvyn jälkeen matkalaisten olo friskaantuikin kovasti. Entinen Zehdenickin laaja tiilitehdasalue on saanut uuden elämän turistikohteena ja myös Eldorado Western Parkin lännenkaupunki ja teemapuisto on vetovoimainen vierailukohde.
Alueen matkailumagneeteissa käy vuosittain 50 000–70 000 vierasta. Koska lähellä on yli kolmen miljoonan asukkaan Berliini, ei turistimäärä tunnu enää niin valtavalle.

Meren ja joen yrittäjille mielenkiintoinen vierailukohde oli järvellä tehty retki tukkilautalla. Pienen ajelun jälkeen pysähdyttiin lautan kelluessa rannan tuntumassa. Hiljaisuus oli rikkumaton, vain sateen ropina loi tunnelmaa järviluonnon keskelle.
Samalla saatiin yllätys, kun kapteeni paljastui ammattimuusikoksi. Mies töräytti kookkaalla alppitorvellaan säveliä ilmoille ja kaiku vastasi vielä pitkään, kun samalla muusikko veti lisää happea keuhkoihinsa. Kippari loihti maisemaan vielä parilla kotilollakin uusia sävelterveisiä ennen paluuta satamaan.

Merikarvianjoelle on huomattavasti helpompaa tulla kalaan kuin Saksan vesille. Siellä ei nimittäin riitä virallisen kalastusluvan osto, vaan vaaditaan erillinen koe.
Merimetsoja saa ampua, sillä ne syövät ankeriaita. Ahvenia ei Templinin järvillä ole saatu koukkuun kahteen vuoteen.
Maataloudessa on erikoista se, että biokaasua saadaan maissista. Sitä kasvatetaan polttoaineeksi niin laajasti, että perunatkin hankitaan ulkomailta. Aurinkoenergia on myös suosittua, eivätkä paneelit pelloilla häiritse eläinkuntaa, sillä lampaat laidunsivat sopuisasti niiden lomassa.

SEIJA VÄRE

Palvelusetelin käyttömahdollisuus on vielä perin tuore juttu Porin perusturvan alueella Porissa, Merikarvialla ja Ulvilassa. Vain yksi yksityinen palveluntuottaja on ottanut hoitaakseen potilaita tätä kautta.
– Toivomme lisää yksityisiä palvelutuottajia mukaan. Haku on koko ajan päällä, palvelusetelityöryhmän jäsen, suuhygienisti Sari Tiainen kuvaa tilannetta.
Alun varovainen lähtö hänen mukaansa johtuu osin siitä, että palvelusetelipotilaiden vastaanotto vaatii hoitavilta yrityksiltä ylimääräistä työtä. Osa on ilmoittanut, että he haluavat katsoa, miten järjestelmä lähtee käyntiin.
– Ja osalla varmaan on jo riittävästi asiakkaita, Tiainen pohtii.

Porin perusturvan avauksen taustalla on halu purkaa kunnallisen hoidon jonoja, jotka tarkastukseen pääsyn yhteydessä voivat olla puolikin vuotta ja muissa hoidoissa useita kuukausia.
– Akuutit tapaukset tietysti hoidamme heti, Tiainen korostaa.
Palvelusetelin hoidon määrittelee perusturvan hammaslääkäri, joka voi sisällyttää näissä tapauksissa palvelupakettiin juurihoidon jatkohoidon, lohkeamien korjaukset ja hampaan poistot. Paketti on tarkasti rajattu.
Tiainen sanoo, että paketille määritellään hinta. Lääkärin määrittelemän palvelupaketin, ns. setelin, ja yksityisen hammashoidon perimän maksun eron maksaa potilas itse.
Sari Tiainen sanoo, että tätä potilaalle jäävää omavastuuta muutamat henkilöt eivät ole heti ymmärtäneet, mutta erotus pyritään saamaan lähelle sitä, minkä potilas joutuisi maksamaan julkisellekin puolelle. Palvelumuotoa ja maksua perustellaan hoitoon pääsyn nopeudella.

Deal Hammaslääkäreihin kuuluva Porin Hammaspiste otti palvelun käyttöön ensimmäisenä.
– Järjestelmän käyttöönotto tuli todella nopeasti, mutta olemme pysyneet aikataulussa, asiakkuuspäällikkö Pasi Karjalainen kuvaa ensimmäistä paria viikkoa.
Karjalainen sanoo, että Porin perusturva tekee asiakkaalle ns. palvelupaketin. Välttämättä hoidon toteutuminen ei aina aivan vastaa ennakkoarviota. Järjestelmä on silti toimiva, ja lopullisen hoidon jälkeen riittää ilmoittaminen muutoksesta. Katselmusero voi olla vaikkapa juurihoidon tai paikan laajuus.
– Voimme silti jatkaa hoitoa eikä asiakkaan tarvitse odotella.
Porin Hammaspiste hoitaa Porissa kahdessa toimipisteessä palvelusetelillä juurihoidot, lohkeamat ja hampaan poistot. Deal hammaslääkäreillä on vastaanotot myös Hämeenkyrössä ja Kauhajoella.

Ajoneuvojen katsastamisen voisi sanoa noudattavan paikassa kuin paikassa lähes kaavamaista työtä. Mutta missä, se on toinen juttu.
Yrittäjä Ilkka Marin tarttui vuoden 2015 uutispätkään, jossa Trafi suunnitteli määräysten väljennyksiä katsastustoimialaan. Mies ryhtyi tutkimaan mahdollisuuksia rakentaa siirrettävä katsastusasema. Hän oli törmännyt tähän aiemmin Tallinnassa.
Tänään Marinilla yhtiökumppaninsa kanssa on kolme katsastustoimipaikkaa ja seuraava franchising-periaatteella avattava tulee pian Kempeleeseen Zeppelin-kauppakeskukseen.

Katsastuskontti Oy:n tuorein syyskuussa avattu toimipaikka sijaitsee Porissa Kauppakeskus Puuvillan pysäköintialueella. Kauppakeskukset ovat sijoituspaikkoina myös Espoossa ja Helsingissä.
Marin kertoo, että hänen yhtiökumppanillaan on kokemusta kauppakeskusliiketoiminnasta, ja he halusivat katsastuspaikan sinne, missä ihmiset liikkuvat.
– Laitteistot ja tarkastusmenetelmät ovat samat kuin kivijalkakonttoreillakin. Teemme kevyen kaluston katsastuksia, maahantuonti- ja muutoskatsastuksia, mutta emme rekisteröintejä.
Marin kertoo, että he tekivät Puuvillan kanssa määräaikaisen viiden vuoden sopimuksen, joka kuulemma syntyi ensi-istumalla.
– Vaikka tämä toimipiste on aidosti siirrettävissä, ajatus on viipyä paikalla pitkälle tulevaisuuteen.
Marin kertoo, että katsastusrakennus on suunniteltu nimenomaan tähän tarkoitukseen – se on metallirunkoinen eristetty toimitila. Laivakonteista siis ei ole kysymys. Suunnittelusta on vastannut yrittäjä itse.
Yritys tarvitsi kaupungilta rakennusluvan, joka saatiin sujuvasti, kuten Marin asian ilmaisee.
– Sijainti on tässä tärkeä juttu. Palvelu täytyy tuoda asiakkaan käden ulottuville. Auton voi jättää katsastettavaksi silloin, kun itse hoitaa tärkeämpiä asioita.

Yritys on pohtinut laajentumista siten, että uudet toimipaikat voivat olla yrittäjävetoisia, franchising-periaatteella toimivia, joihin on valmis konsepti tarjolla.
– Tulemme merkittäväksi toimijaksi alalle, hän näkee.
Kilpailuvaltiksi Marin näkee sijoittumisen ihmisten keskelle.
– Myös hinnan täytyy olla linjassa. Hinnalla tällä alalla taistellaan, sen täytyy olla ainakin keskitasoa tai jopa hieman sen alle.

Porissa Katsastuskontti työllistää yhden henkilön, katsastaja Jukka Puukan.
– Asiakasmäärät pyritään saamaan sille tasolle, että voisimme työllistää toisen, ja venyttää aukioloaikoja iltaan pidemmälle sekä viikonloppuihin.
Marin kertoo, että osa asiakkaista todellakin tulee ja jättää auton katsastettavaksi ilman ajanvarausta ja lähtee itse asioimaan toisaalle.

Kova liikuntapersoona ja Porin kaupunginvaltuutettu Ismo Läntinen (ps.) nosti äläkän, kun urheilutalon remonttia ei saatu sisällytettyä kaupungin ensi vuoden budjettiesitykseen. Läntinen repi kuvainnollisesti pelipaitansa.
Mutta mikä talo tämä urheilutalo oikein on, jonka puolesta kannattaa korottaa ääntä?
– Talo on yksi parhaista urheilupaikkasijoituksista kaupungissa, ja lähes kaikki tilat ovat erittäin aktiivisessa käytössä, liikunta- ja nuorisoyksikön päällikkö Kimmo Rinne tiivistää talon merkityksen.

Urheilutalo toimii muun muassa viereisen Kuninkaanhaan koulun liikuntapaikkana, kuten monen muunkin koulun puhumattakaan urheiluseurojen, veteraanien ja erityisliikuntaryhmien käytöstä.
Talon alakerrasta löytyvät squash-, paini- ja judotilat sekä voimannosto- ja painonnostotilat. Kerrosta ylempänä ns. kioskitaso on jaettu puoliksi telinevoimistelun ja yleisurheilun harrastajille. Yläkerroksessa sijaitsevat nyrkkeily- ja kuntosali.
– Talo valmistui vuonna 1983 silloiseen sisäpalloilutarpeeseen, lentopalloilua ja koripalloilua ajatellen, Rinne taustoittaa alakerroksessa sijaitsevan ison palloilutilan merkitystä.
Sen jälkeen kuvioihin ovat tulleet uudet lajit futsal ja salibandy. Koripalloilijat ovat poistuneet muihin tiloihin.
– Yleisötarpeita ajatellen talo on vanhanaikainen. Pelitilan varoetäisyyksiäkin salibandykaukalon ulkopuolella pitäisi olla enemmän. Toiveissa on, että talon saneeraus tehtäisiin.
Tässä tulee se kuuma peruna.
– Vapaa-aikalautakunta on yksimielisesti asettanut talon saneerauksen liikuntapuolen ykköshankkeeksi, Rinne tarkentaa.
– Jatko tästä eteenpäin on sitten kaupungintalon asioita, hän jatkaa.

Porin liikuntapaikkarakentamisen kolmen kärkihankkeen nipussa ovat viime vuodet olleet keskustan uimahalli, Isomäen kiekkoareena ja kolmantena ison palloilutilan sisältävä ratkaisu. Kaksi ensimmäistä on toteutettu. Tuo viimeinen on muotoiltu aika avaraksi paaluttamatta paikkaa tai muotoa.
Rinne sanoo, että urheilutalon saneeraus ja laajennus on jäänyt elämään, kun monet muut hahmotelmat isosta nykyaikaisesta palloilutilasta ovat kuivuneet kokoon.
Urheilutalon saneeraus tulisi sisältämään vanhan talon talotekniset korjaukset ja uuden laajennuksen rakentamisen, johon saataisiin uusi nykyaikainen palloilutila.

INFO

Suunnittelu vihellettiin aikalisälle
Urheilutalon remontin ja laajennuksen suunnittelu on toistaiseksi jäissä. Tämä liittyy koko urheilutalon ympäristön uudelleenarviointiin. Herttuan koulu tullaan purkamaan ja sitä myötä alueen käyttötarpeet punnitaan uudelleen.
– Aluetta mietitään nyt isommin kaupungin palvelutason kannalta. Meillä ei ole tästä vielä yhtenäistä kuvaa, kaupunkisuunnittelupäällikkö Mikko Nurminen sanoo.
Nurmisen mukaan on luonnollista, ettei urheilutalon suunnitteluakaan nyt jatketa. Alue tarvitsee myös kaavamuutoksen. Urheilutalon ympäristön tulevaisuus on palautettu eri hallinnonaloille mietittäväksi.

Kännykkä pirisee WhatsApp -puhelua. Tytär soittaa Australiasta ja pyytelee anteeksi, jos keskeytti työntekoni. Oli niin tärkeää asiaa, että oli pakko päästä heti kertomaan.
Kotioveen oli ollut kiinnitettynä Tulisitko käymään -viestilappu läheisestä kukkakaupasta. Samalla sekunnilla tytär oli startannut autonsa ja kaasuttanut putiikkiin. Siellä odottikin todellinen yllätys: Upea kukkakimppu saatekortin kera.
Lähettäjinä olivat David, Andy, Phil ja Greg.

Kortin käsinkirjoitettu teksti kertoi nelikon kuuluvan johtoryhmään yrityksessä, jossa tyttäreni avopuoliso oli vastikään aloittanut työt. Tekstissä toivotettiin heidät molemmat tervetulleiksi ”laivaan” ja luvattiin järjestää tervetuliaisjuhlat mahdollisimman pian.
Markkinointi tuntuu tuossa firmassa olevan kohdillaan. Kyseinen huomaavaisuus ei maksanut maltaita, mutta nuoripari tulee muistamaan sen ikuisesti ja kertomaan siitä suku- ja ystäväpiirilleen lämpimään sävyyn.
Olkaa hyvät: Idea tai vastaava pieni huomionosoitus on vapaasti kloonattavissa myös meillä täällä koti-Suomessa.

Ilmaisista puheyhteysmahdollisuuksista tuli mieleeni edesmennyt Elvi-tätini. Hänellä oli tapana säännöllisin väliajoin soitella ja kysellä kuulumisia. Karjalan evakkona aikoinaan Äänekoskelle rantautunut täti ja hänen suutarimiehensä elivät tarkan markan mukaan.
Ilmaisista puheluista, puhumattakaan kännyköistä, ei osattu edes haaveilla. Täti oli keksinyt oman puhelinbudjetin. Aikarautana oli pieni tiimalasi. Kun hänen puheluunsa vastattiin, tiimalasi alkoi raksuttaa hiekkaa. Yleensä Elvillä oli paljon kyseltävää ja kerrottavaa. Pikavauhtia hän yritti kelata kuulumiset, sillä luuri pamahti paikoillaan samalla kun viimeinen hiekanjyvä putosi tiimalasin pohjalle.

Näitä tämänpäivän tiimalasi-ihmisiä näkee joka aamu Porin Vähälinnankadulla. Aika on ajanut puheenpulputuksen ohi, nyt painetaan kaasua. Kadusta on tullut rallirata. Mitä pimeämpää ja liukkaampaa, sitä jännittävämpää. Kaistoja vaihtuu päätäpahkaa. Kävelijöistä ja pyöräilijöistä viis veisataan. Katuosuus olisi oiva sakkorysä ihan jo hengenpelastustarkoituksessa. Olisikohan nopeusvalvonnan paikka? Samalla poliisi voisi huomauttaa koululaisille ja muillekin heijastimista ja pyörien valolähteistä. Kodeissa kukkaroissa palaa kait säästöliekki, ainakaan kumpiakaan ei syyspimeydessä liiaksi heilu.

Kuin tilauksesta kuusi helsinkiläisnaista perusti naisille tarkoitetun vertaiskoulutusverkosto Howtomon pääkaupunkiseudulle vuosi sitten. Idea levisi kulovalkean tavoin ympäri maatamme. Syyskuussa verkostossa aloitti kolmisenkymmentä vapaaehtoista koulutuskoordinaattoria, jotka vastaavat koulutusten järjestämisestä omilla paikkakunnillaan. Porin koulutuskoordinaattoreina toimivat Johanna Palmgren ja Noora Rajala.
– Verkoston tavoitteena on tuoda näkyvyyttä naisten asiantuntijuudelle ja antaa naisille mahdollisuus kehittää omaa asiaansa. Aiheet liittyvät vahvasti työelämään. Tiiviit, parin tunnin vertaiskoulutukset ovat täyttyneet hetkessä, Johanna ja Noora kiteyttävät.

Kouluttajaksi voi ilmoittautua kuka tahansa nainen, joka haluaa jakaa omaa osaamistaan muille naisille. Koulutuksiin ilmoittaudutaan Howtomon Facebook-sivujen kautta.
– Seuraava Porin koulutus on 7. kuluvaa kuuta ja nimeltään Yritysmuotona osuuskunta. Se täyttyi silmänräpäyksessä. Kannattaa silti ilmoittautua jonoon, peruutuksia saattaa tulla, kaksikko kehottaa.
Johanna ja Noora muistuttavat, että verkostoon ovat kaikki naiset tervetulleita laajentamaan omaa verkostoaan tutustumalla uusiin ihmisiin.
Täkäläisen Howtomon pääpaikka on Pori, silti koulutuksia voidaan järjestää ympäri Satakuntaa.

Johanna Palmgren ja Noora Rajala tutustuivat toisiinsa sekä yhteisten tuttujen välityksellä että päiväkodin pihassa lastensa kautta. Johanna on leipätyönään lehtori ja Noora opettaja.
– Howtomo-toiminnassa ei pyöri raha, niinpä koulutukset ovat ilmaisia. Lähtökohtina ovat yhteisöllisyys ja kaikkien arvostaminen.

Tavoitteena on, että paikkakunnan yritykset ja verkoston yhteistyökumppanit tarjoisivat tilojaan runsaan 20 hengen koulutuksiin. Palkaksi henkilökunnan edustaja saa ennen koulutuksen alkua kertoa viitisen minuuttia yrityksestään. Lisäksi illan kuvaan kuuluu ovien avaus ja sulkeminen. Tarjoilukaan ei ole pakollinen.

Porissa yhteisiä koulutuksia on tarkoitus järjestää yhdestä kahteen per kuukausi. Uskonto ja politiikka pidetään ulkopuolella. Ideoita, kouluttajia ja tiloja saa tarjota osoitteeseen howtomopori@gmail.com tai Facebookin kautta. Howtomon jäsen voi käydä missä tahansa koulutuksissa ympäri Suomen.
Howtomo-toiminta on naisten juttu. Kyse on positiivisesta syrjinnästä. Kouluttajaksi on toki mies jossakin kaupungissa päässyt. Näin vitsailevat Porin Howtomon koulutuskoordinaattorit Johanna Palmgren ja Noora Rajala.

kim.huovinlahti@satakunnanviik...
Viime viikolla julkaistiin näyttävästi vuoden 2016 verotiedot. Uutisissa kärjen saivat henkilöt, joiden tulot ja verot olivat suuria. Sen sijaan yritysten maksamat verot jäivät taustalle. Se on harmi.

Verotiedot julkaistaan vuosittain marraskuun alussa. Yritysten toimintaedellytyksiä valvova Keskuskauppakamari julkaisi oman veroselvityksensä lokakuun lopussa. Siinä keskityttiin yritysten maksamiin erilaisiin veroihin. Selvitys jäi uutispimentoon, vaikka sen viesti olisi kaikkien hyvä muistaa: yritykset maksavat valtaosan kaikista kuntien ja valtion keräämistä veroista. Ilman niitä ei hyvinvointipalveluita olisi.

Kauppakamarin selvityksessä tarkasteltiin vuoden 2015 veroja. Parisen vuotta sitten yritykset tilittivät veroja lähes 44 miljardia euroa.

Mistä yritysten maksamat verot sitten koostuvat? Suurin on luonnollisesti arvonlisävero, jota yritykset tilittivät yli 16 miljardia euroa, toisena tuli ennakonpidätykset palkoista (14 mrd.) ja kolmantena yhteisövero (4 mrd.). Mutta yritykset maksavat myös ympäristöveroja, sosiaaliturvamaksuja ja vaikkapa kiinteistöveroja.

Totuuden nimissä pitää muistaa, että kaikki verot eivät jää yritysten lopulliseksi kustannukseksi, mutta toisaalta. Ilman yrityksiä näitä verotuloja ei olisi lainkaan.

Keskuskauppakamarin selvityksen viesti oli päivän kirkas. Verotusjärjestelmää pitää katsoa kokonaisuutena ja siten, miten se luo edellytyksiä talouskasvulle ja kilpailukyvylle. Pelkät puheet yhteisöveroprosentista eivät ole koko totuus yritysverotuksesta.

Selvityksessä tarkasteltiin myös, miten yritykset maakunnittain maksavat palkkojen ennakonpidätyksiä, yhteisöveroja ja sosiaaliturvamaksuja. Mukana oli luonnollisesti Satakunta ja satakuntalaiset yritykset. Kun Satakuntaan on rekisteröity 8 900 yritystä, niin ne maksoivat ennakonpidätyksiä, yhteisöveroja ja sosiaaliturvamaksuja vuonna 2015 yhteensä 470 miljoonaa euroa.

Satakunta on teollisuusvaltainen maakunta ja se näkyi myös mainittujen verojen maksamisessa. Teollisuus maksoi yksinään näitä veroja liki 201 miljoonaa euroa. Seuraavina toimialoina tulivat tukku- ja vähittäiskauppa (52 milj.) ja rakentaminen (46 milj.).

Satakuntalaiset yritykset oli jaettu selvityksessä myös kokoluokittain. Suuret yritykset maksoivat 470 miljoonan veroista vajaat puolet (192 milj.), mutta pk-yritykset yhdessä mikroyritysten kanssa jopa enemmän eli 278 miljoonaa euroa. Analyysi on helppo. Monipuolinen yritysrakenne on Satakunnan etu.

Verokeskustelun sävyssä Suomi on ottanut harppauksia eteenpäin. Viime viikolla, verouutisten yhteydessä, kerrottiin myös, miten valtaosa suomalaisista maksaa veroja mielellään. Nyt annetaan myös arvostusta sellaisille menestyville yrittäjille, jotka maksavat veronsa Suomeen eivätkä harjoita aggressiivista verosuunnittelua tai vie verojaan muutoin verottajalta piiloon.

Verotiedot ovat toivottavasti myös kannustava esimerkki. Yrittäminen on Suomessa harvoja tapoja rikastua.

Ja kuten kauppakamarin selvityksestä käy ilmi. Yritystoiminta luo Suomeen ja Satakuntaan työtä, ansiotuloja ja veroja. Ilman niitä ei ole myöskään kaivattuja palveluita.

Torremolinoksen Feriat syyskuun loppupuolella ovat olleet kuuluisat sateisesta ja koleasta säästään. Tilanne oli haastava, sillä juhlaperinteeseen kuuluu, että naiset pukeutuvat upeisiin flamencoasuihin. Säähän liittyviä pukeutumisongelmia ei viime vuosina ole nähty. Tänäkin vuonna Aurinkorannikon kesä jatkuu lämpimänä vielä marraskuulle tultaessa. Lopunajan merkkejä, olisi vanha kalastajatuttava Merikarvialla sanonut. Täällä koirapuiston kommentaattorit päivittelevät säätilan muutosta toteamalla, että tällainen meno ei ole missään nimessä normaalia ja katselevat huolestuneina taivaalle, jossa ei näy pilven hattaraakaan.

Kun Andalusialle välttämättömiä talvi-, kevät- ja syyssateita ei tule, ja kesän lämpötilat kohoavat sietämättömiin lukemiin, eläminen täällä voi jatkossa käydä hankalaksi. Ennusteet ovat huolestuttavia. Niiden mukaan lämpötilat tulevat lähitulevaisuudessa nousemaan Andalusiassa ehkä jopa 2–4 astetta ja yli 33 asteen kesälämpötiloja tullaan mittaamaan lähes sadan päivän ajan nykyisen vajaan parin kuukauden sijaan. Huonoimman ennusteen mukaan sateet vähenisivät 26 prosenttia 2100-luvun loppuun mennessä!

Kuumuuden lisäksi käyttöveden saatavuus tulee olemaan entistä isompi ongelma jatkossa niin maataloudelle kuin turismillekin. Huolestuttavia merkkejä on jo nyt. Kuumuuden ja kuivuuden takia oliivisadon tuotanto supistuu tällä kaudella keskimäärin lähes 16 prosenttia, paikoin peräti noin 30 prosenttia. Oliivit ovat myös tavallista pienempiä. Myös viinisato jää paikoin heikoksi. Turistit puolestaan kaikkoavat, jos hotellien uima-altaat pysyvät kuivina ja suihkussa käyntiä rajoitetaan.

Poikkeuksesta on tullut uusi normaali, huomautti labradorinnoutaja Tanyan isäntä minulle, kun seurasimme Edin ja Tanyan telmimistä koirapuistossa. Säätilan ääri-ilmiöiden lisäksi myös yhteiskuntien ääri-ilmiöt lisääntyvät, vastakohtia korostetaan sen sijaan että puhuttaisiin yhdistävistä tekijöistä.
Erilaisuudesta, jonka pitäisi olla rikkaus, on tullut pelon ja vihan kohde!

MARJA LENNES

– Ei tämä ole ollut mikään feminismityö, Mari Kaunistola tähdentää heti alkuunsa.
Kun hän pohti taannoin aihetta kauppakorkeakoulun lopputyölle, kiinnostus johtamiseen kasvoi opintojen myötä. Innostus syntyi erittäin kiinnostavan opetuksen ja ohjauksen ansiosta, jota hän vieläkin kiittelee auliisti.
– Aiheena oli nimenomaan johtajuus. Yhtä hyvin olisin voinut tehdä tämän miesjohtajista.
Kaunistola nostaa nyt naiskulmaa pinnalle, vaikka lopputyöstä alkaa olla kohta vuosi.
– En ole muuttunut feministiksi, mutta toivoisin, että naisten johtajuudesta puhuttaisiin enemmän. Naiset eivät ehkä itse osaa kehua tai markkinoida tarpeeksi ja äänekkäästi.

Ekonomin tutkintoon liittyneeseen lopputyöhön hän valitsi maakunnan 20 suurimman yrityksen johtajistoa, ja sieltä nimenomaan naisia.
– Alle kymmenen naisjohtajaa löytyi paikoilta, joissa naiset toimivat johtoryhmän jäseninä. He olivat henkilöstö-, talous- tai turvallisuusjohtajia. Kyseessä oli satakuntalaisittain teollisuusvaltaisia yrityksiä, mutta...
– Minulle tämä määrä oli yllätys. Olisin odottanut, että naisedustus olisi ollut vahvempi.

Mari Kaunistola kertoo, etteivät haastateltavat missään tapauksessa halunneet vastakkainasettelua sukupuolen mukaan, eikä hän tekijänä halunnut itsekään.
– Kaikki haastateltavat halusivat, että työpaikka saadaan omien avujen kautta, ei minkään naiskiintiön. Naiskiintiön noudattamisella heidän mielestään ei voiteta mitään.
Yhteistä saadussa tiedossa oli myös se, että jokainen oli edennyt urallaan askel askeleelta.
– On sitouduttu, menty eteenpäin, ei raketin lailla, Kaunistola kuvailee naisten tietä.
Sekin paljastui, että monet haastatellut olivat urallaan kohdanneet tytöttelyä.
– Hyvä veli -verkoston olemassaolosta, mitä se sitten tarkoittaakin, siitä kaikilla oli ollut jonkinlaista kokemusta urallaan.
– Jotkut olivat myös saaneet viestin, että joudut tekemään asiat kaksin verroin paremmin kuin miehet edetäksesi, Kaunistola jatkaa.

Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella johtamisen lehtorina toimiva porilainen Kaunistola sai käsityksen, että naisjohtajat eivät ole työssään rahamotiivilla, vaan he ovat tunnollisia ja sitoutuneita työhönsä.
Yhteistä oli motivaatio tehdä innostavaa työtä. Kaunistola pohtii, että naisilla johtoon tässä ajassa on jonkinlainen tilaus, kun tiedetään naisten ominaisuuksista, menestystekijöistä tässä ajassa ja naisten ehkä miehistä poikkeavasta lähestymistavasta asioihin. Muuttuva työ edellyttää myös muutosta johtamiseen. Johtaminen organisaatiossa niin tuloksen kuin hyvinvoinnin kannalta on erityisen tärkeää. Organisaatiokulttuurin tulee olla tasapuolinen ja kokonaisuutta tukeva.
Mari Kaunistola huomauttaa, että naisverkostojen luominen Satakuntaan voisi olla hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen. Onhan miehilläkin omansa – ollut jo pitkään.

Poliisin työstä virkavapaalla oleva Kaunistola pitää nykyisestä työpaikastaan Tampereella, ja nimenomaan poliisiopiston roolista poliisialan tutkimus- ja kehitysympäristönä. Töitä on luvattu myös tulevaksi vuodeksi.

Mari Kaunistola
- lehtori, KTM, FM
- kotipaikka Pori
- virkavapaalla Lounais-Suomen poliisista
johtamisen lehtorina Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella, kouluttaa etenkin päällystöä ja alipäällystöä

Vaalit ovat aina tulossa. Tammikuussa kansan piti päästä äänestämään sekä presidenttiä että maakunnallisia päättäjiä, edellistä mahdollisesti myös toisella kierroksella helmikuussa. Mutta maakuntavaalit taitavat ollakin lokakuussa 2018. Huhtikuussa 2019 vuorossa ovat eduskuntavaalit ja touko-kesäkuussa europarlamenttivaalit. Kukaan ei enää muista miten ne menevät.

Tietyt tahot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että ihmiset eivät enää gallupeissa kerro puoluekantaansa. Miksi pitäisi? Mitä se teille kuuluu? Juuri vaalit ovat tilaisuus muun ohella kertoa puoluekanta. Eivätkä suuret valtiotkaan tiedä edes sitä, mitkä ovat niiden omat, mitkä toisten vaalit.

Varsinaisia poliittisia aatteita ei ole kuin paperilla ja vaali-sloganeina. Jakolinja kansallismielisten ja globalistien välillä poisti oikeiston ja vasemmiston. Käytännössä yhteiskunnallinen aatteellisuus on nyt lähempänä Facebook-yhteisöllisyyttä kuin minkäänlaista poliittista ideologiaa.

Puolueet ovat verkon ennakoimattomuuden armoilla. Mikroryhmät ajattelevat, toimivat ja äänestävät kiusallisen omapäisesti. Äänestäjän kodittomuus taas kiinnostaa puolueita erityisesti silloin, kun ei puhuta asunnottomuudesta.

Aikaisemmin elokuva oli vallankumouksellisin väline, koska se tavoitti massat. Tämän ymmärsi muun muassa V.I. Lenin. Tätä nykyä mobiililaitteet ovat tietenkin parhaita; aina vallankumous taskussa.

Verkkotodellisuus on sama asia kuin ennen muinoin ”kansa”, eikä poliitikon ole syytä luottaa kumpaankaan. Paradoksista toki puhutaan: se, joka parhaiten hallitsee uuden verkostoituneen, kansalaislähtöisen politiikan ja uudenlaisen yhteiskunnallisen kansalaistoiminnan mallin, on vaaleissa vahvoilla. Ja juuri se on alue, jota kukaan ei voi hallita, siitä huolimatta että joukkoliikkeitä voidaan käynnistää nopeasti ja liikuttaa koneälyn avulla räätälöidyillä viesteillä. Kohderyhmät seulotaan pilvipalveluiden valtavista tietoaineistoista ja saatetaan samanmieliset omiin somekupliinsa.
Miksi puolueille on tärkeää, että mielikuvat politiikasta politiikkana, aatteellispohjaisena toimintana säilyisivät? Siksi, että äänestäjien keskuudessa säilyisi illuusio vaihtoehdoista ja jonkinlaisesta valinnan mahdollisuudesta, ennustettavuuden ja hallittavuuden lisäksi. Ainakin sadan vuoden ajan suurten massojen mielipiteiden manipulointia on pidetty välttämättömänä osana demokraattista hallintaa. Mutta politiikka on äänestäjille nyt tärkeää siksi, että demokratia on Euroopassa oikeasti uhattuna.

JUHA SEPPÄLÄ

Kotkaniemen veljekset Kasperi, 18, ja Jesperi, 17, nappaavat isän kultatuoliin valokuvausta varten. Kolmikko nauraa niin makeasti, ettei ”tuoli” meinaa pysyä ruodussa. Mikael-isä heiluu sinne tänne vauhdikkaasti. Lienee parempi jättää tämä idea, ja laskea isä tukevasti jaloilleen.
Kolmikko on Niitä Ässien Kotkaniemiä. Isä toimii liigaryhmän kakkosvalmentajana. Kasperi on seuran A-junnujen maalivahti. Jesperi pelaa nuoresta iästään huolimatta keskushyökkääjänä Ässien liigajoukkueessa. Hänet valittiin juuri Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen pelaamaan neljän maan turnauksessa Venäjän Balashikhassa.
Perheeseen kuuluu toki myös nainen: äiti Kati Kotkaniemi. Hän on kodin hengetär ja ammatiltaan fysioterapeutti. Kolmikko myöntää, että kaikki osallistuvat kotitöihin. Pojilta sujuu ruuanlaitto siinä kuin vanhemmiltakin.
– Pojat siivoavat huoneensa ja valmistavat ruokia. Muuten arki ei toimisi, sillä olemme Katin kanssa molemmat töissä. Tänään poikkeamme Jesperin kanssa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen vuorossa on pientä ulkoilua pihassamme lehtien haravoinnin merkeissä, Mikael kiteyttää vilkaisemalla Jesperiin, joka nyökkää tyynen rauhallisesti.

Pojat opiskelevat Porin suomalaisen yhteislyseon urheilulukiossa. Jesperillä on matkaa valkolakkiin puolestatoista kahteen vuoteen. Unelmana ja tavoitteena on sen jälkeen kiitää NHL-jäillä. Jesper kertoo olevansa hyvä kielissä, mutta matikka vähän takkuaa.
Kasperi kirjoitti syksyllä terveystiedon. Kevään ponnistuksiksi jäävät matematiikka, äidinkieli ja englanti. Kasperin vahvuudet ovat kielet ja matikka. Valkolakin jälkeen kutsuu armeija. Jesperin tavoin hänkin haluaisi pelata jääkiekkoa ulkomailla. Mikael-isä pelasi aikoinaan Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa.
Mitä äiti tuumii suunnitelmistanne?
– Hän katselee silmät pyöreinä, kolmikko heittää.

Mikael on opiskellut ammattivalmentajaksi. Huippuvalmentajatutkinnon hän suoritti vuonna 2012. Työvuosia on ollut urheilun ulkopuolella esimerkiksi Hartwallilla.
Isän ja äidin yhteinen toive on, että pojista kasvaisi rehtejä suomalaisia miehiä.
– Jääkiekkoilijan ura on unelma. Taustalla pitää olla joku muukin projekti, sillä urheilu-ura on lyhyt. Jotain muuta tekemistä on oltava sen jälkeen, muuten elämä menettää merkityksensä, Mikael kiteyttää teroittaneensa jälkikasvulle.

Tulevana sunnuntaina Mikael saa nukkua muita pidempään. Kati ja jälkikasvu valmistavat isänpäivän aamiaisen. Ilmeisesti tarjolle tulee ainakin lämmintä leipää, munakasta, pekonia ja croissanteja. Hän ei ole makeanystävä, mutta isänpäivänä sekin puoli jonkin verran maistuu. Varsinkin, jos tarjolla on mansikkatäytekakkua.
Iltapäivällä perhe suuntaa Ulvilan mummulaan. Siellä kokoonnutaan perhelounaalle, jonka kruunaa mummun leipoma mokkatorttu. Helsingissä asuvaa isäänsä Mikael huomioi puhelimitse.

Mikael on lukumiehiä. Lahjatoiveena on Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.
– Lukeminen on hyvä keino irtaantua urheilumaailmasta. Luen noin kolme varttia iltaisin. Sen avulla saan levollisen mielen käydä nukkumaan. Pojat eivät niinkään ole kirjojen ystäviä. Olen ottanut käytäntöön palkitsemisen. Kouraan pamahtaa viisi euroa per luettu kirja.