Tutustuin sähköisessä verkossa robottiautoista kirjoitettuun ennen kuin siirryin itse ns. robottiauton rattiin. Robotti-ilmaisu tulee siksi, koska samainen Mercedes-Benzin malli esiintyi esimerkkiautona Robosteam, robotteja ja ihmisiä -tapahtumassa SuomiAreenassa. Tilaisuus oli robottia täynnä.
Suuren maailman keskusteluissa esimerkiksi General Motorsin toimitusjohtaja Mary Barras varoitteli robottiautoista ja turvallisuutta ajatellen vaati itseohjautuviinkin rattia, kaasupoljinta ja jarruja. GM oli jo aiemmin luvannut puskea kehittelyssä ensimmäisten joukossa.
Vastaus oli Googlelle, joka jo pitkään kehitellyt itseohjautuvaa sekin ja ajatellut, ettei itseohjautuva auto tarvitse ohjauspyörää lainkaan.

Uutisvirrasta ponnahti myös uutinen, jossa itseohjautuvan testeissä ollut Tesla törmäsi rekan perävaunuun Yhdysvalloissa ja ensimmäinen ihminen robottiautossa menetti henkensä. Puominostimella varustettu kuorma-auto vaihtoi kaistaa kaksikaistaisella moottoritiellä ja automaattiohjauksessa ollut Tesla törmäsi. Tämä tapahtui 7. toukokuuta.

Teslan lisäksi ainakin BMW, Mercedes-Benz, Volvo, Toyota, hakukoneyhtiö Google yhdessä Fordin ja Uberin kanssa kehittelevät autoja tällä rintamalla. BMW ilmoitti hiljan, että se kehittää täysin itseohjautuvan auton vuoteen 2021 mennessä.
Kun tietovirtaan lisätään autoalan analyysiyhtiö IHS Automotive, kartta täydentyy. Raportin mukaan vuoteen 2035 mennessä maapallolla on 21 miljoonaa robottiautoa.

Aloin mielessäni kuvitella jo koeajoon saamani Mersun itseohjautuvaksi – eli siitä vaan navigaattoriin näpyttelemään osoite tai sanelemaan se autolle, niin ajokki vie ilman rattikosketusta perille.
Auton koeajoon luovuttanut Veho Oy:n tuotepäällikkö Pauli Eskelinen palautti ajatukset arkeen. Ei sentään näin!
– Ei varmaan viiteen vuoteen, hän heitti villin veikkauksen kehityksestä, josta hän itsekin sanoi, ettei sitä taida tietää kukaan.
Tielainsäädäntö ei salli itseohjautuvia liikenteen sekaan Suomessa – muuta kuin mitä Trafi antaa lupia. Kolme yritystä sai sellaiset luvat kehitystyölleen viime torstaina. Tämä on selkeä päänavaus.

Siis robottiauto. Ei aivan, vaikka saman suunnan kehitys on nähtävissä. Kysyin Pauli Eskeliseltä heti kättelyssä, että tarvitseeko autollekin sanoa jo päivää, jotta se olisi suopeampi ajaa. Ei tarvinnut. Ritari Ässän maailma ei ole vielä meillä.
Tämä koeajo-Mersu GLC 350 e tulee valmistukseen Uudenkaupungin autotehtaalle ensi talvena. Koeajossa oli saksalaisvalmisteinen. UKI tulee kuvaan, kun kysyntää on enemmän kuin valmistuskykyä.
Automaatiota tuova ajoavustinpaketti maksaa 2 770 euroa, auto vajaa 90 000 euroa.
Autossa oli pysäytinjärjestelmä, joka pysäytti alle 50 km/h nopeuksissa yllättävän esteen ilmaantuessa väylälle. E-sarjaan kehitelty vastaava tekee alle 130 km/h nopeudessa myös paniikkijarrutuksen, jos vaikka yllättäen edessä on pysähtynyt autojono.

Ajoavusteisesta autoa kokeilin autoa Eskelisen opastaman, kuten ”käsittä ajoa” auton ohjatessa itse. Pienen hetken se kulki maantiellä ilman rattikosketusta kaistojen väliä seuraten, kun vakionopeuden säädin oli asetettuna – sitten näyttöön ilmaantui punaiset kämmenet – käsky tarttua rattiin tai automatiikka poistuu.
Pauli Eskelinen sanoi, että ratti tarvitsee käsistä sähkön johdattimen automaattiohjauksen ominaisuuksien vuoksi. Kosketus pitää yhteyden vireillä rattiin, eli ei autoa tarvinnut ohjata, kunhan käsi oli ratissa kiinni. Liikuimme itseohjautuvan auton rajapinnalla.
Kaistavahti ohjasi autoa, varoitteli kaistaviivoistakin. En uskaltanut kokonaan luovuttaa automaatille valtaa. Ajokki luki nopeustaulujakin. Auto osaa myös vakionopeussäätimen ollessa päällä hiljentää jonon mukaan.
Pauli Eskelinen huomautti, että E-sarjaan tulee liikennenopeustaulujen mukaan toimiva nopeusautomatiikka. Lisäksi Saksaan sallittiin ohitusautomatiikka.
Jäin pohtimaan, voisinko luottaa tietokoneeseen kokonaan, jos robottiauto on joskus arkea. Kehitystyö on kovaa, mutta muuttujiakin on paljon. Pauli Eskelinen huomautti Ahlaisten rantaväylällä kivenmurikan ollessa tiellä, että millainen sen kiven pitäisi olla, jotta auto tekisi ratkaisuja. Kaikki nämä muuttujat pitäisi olla sisäänajettuina ohjelmistoihin.
Ja kuten liiketoimintayksikön johtaja Tero Peltomäki Cimcorp Oy:stä SuomiAreena-keskustelussa Porissa huomautti, keksintöjen tulee olla myös taloudellisesti kannattavia, jotta ne jäävät tuotantoon.

En kokeillut auton pysäköintiavustinta, kun en muistanut koko laitetta matkalla, sen verran ratin ja namikoiden kanssa askartelin. Uskon sen toimivan. Jännittäisin silti pysäköinnin onnistumista, kuten automatiikkaa tielläkin – en sentään Mersun toimivia automaattivaihteita.

----------------------------------------------------------

Robottiautoille iso aluevaltaus Suomeen

Ensimmäiset automaattiautot pääsevät tieliikenteeseen Suomessa. Trafi myöntää kolmelle suomalaiselle tutkimusorganisaatiolle koenumerokilvet automaattiautojen testaamista varten tieliikenteessä. Tieto julkistettiin viime torstaina.

Suomen ensimmäiset koenumerokilvet automaattiautojen testaamiseen on myönnetty Metropolia AMK:lle ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle. Automaattiautojen testaaminen alkaa pääkaupunkiseudulla heinä-elokuun vaihteessa ja Tampereella syyskuussa. Tieto Oyj:lle koenumerokilvet tullaan myöntämään elokuussa.
Metropolia testaa automaattisia piensähköbusseja Helsingissä, Espoossa ja Tampereella osana Sohjoa-hanketta. Hankkeen tavoitteena on luoda suomalaisille yrityksille avoin innovaatioalusta uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiselle sekä lisätä kaupunkien ja niiden asukkaiden ymmärrystä liikkumisen murroksesta.
Tieto ja VTT testaavat henkilöautojen automaatiotoiminnallisuuksia kaupunkiliikenteessä osana Tampereen alueelle sijoittuvaa UrbanAutoTest-hanketta. Hankkeessa kehitetään automaattiajoneuvojen toiminnallisuuksien ja tilannetietoisuuden lisäksi myös testaamista helpottavia työkaluja ja menetelmiä, erityisesti kotimaisten pk-yritysten tarpeita ajatellen. Testattavia toiminnallisuuksia ovat esimerkiksi ajoneuvojen keskinäinen langaton tiedonvaihto sekä ympäristön havainnointi.
Trafi rohkaisee automaattiajamisen kokeiluihin ja tarjoaa tukea niiden suunnitteluun.
Esimerkiksi Trafin Liikennelabra-hankkeella tavoitellaan eräänlaista sateenvarjoa, isoa kattoa erilaisille tieliikennekokeiluille Suomessa.
– Ovi on avoin myös kansainvälisille toimijoille tulla Suomeen kokeilemaan ja innovoimaan tulevaisuuden liikennepalveluita, Trafista sanotaan.

KOMMENTTI
Itse ohjaten

SV Jukka Silvast

Tarvitseeko vajaa 90 000 euroa lisävarusteineen maksavan Mersun olla vielä enemmän robotti?
Varoittelee jo, opastaa ja vähän ohjaakin.
Malli GLC 350e, hybridi-ajokki sähkö- ja bensiinimoottorilla liikkuu toivepolkimen käskytyksessä notkeasti ja tehokkaasti. Kaasupoljin on toivepoljin sananmukaisesti. Ohjauksessa pitää olla tiehen mekaaninen yhteys, kaasussa ei.
Siis... sähkökone säästää, bensiinipuoli yksistään jo potkii 210 hevosvoiman teholla. On hiljaisuutta sisällä... Miksi maksaa, jos ei saa itse ajaa!
Kun auto käskee, on syytä liittää kädet rattiin.

Saimaan kanavaa risteillen Viipuriin pääsee viisumivapaasti. Viipurin linna museoineen sekä kaupunginkirjasto ovat näkemisen arvoisia paikkoja, kuten 43 kilometrin pituinen Saimaan kanava jo itsessään.

Saimaan ja Suomenlahden välinen korkeusero, noin 76 metriä, on porrastettu kahdeksalla sululla. Niistä kolme on Suomen puolella ja neljä Venäjällä. Leppoisa laivamatka kestää kuutisen tuntia. Viipurin komistus on sen vanha linna, minkä ympärillä kohosi takavuosina usein rakennustelineitä, mutta nyt kaupungin maamerkki on esillä koko komeudessaan. Venäjän valtiolipun komistamaan Pyhän Olavin torniin johtaa 239 rautaporrasta. Huipulla tuulee, mutta eteen aukeaa avara näkymä kaupunkiin ja Viipurinlahdelle.
Linnan museon mielenkiintoisin näyttely koskee Suomi-aikaa. Esillä oli muun muassa numero Wiipurin Sanomista ja Karjalan viikkoliitteestä sekä evakkoon lähteneen perheen kirjahylly kynttilänjalkoineen. Seinälle oli myös ripustettu historiallisia suomenkielisiä liike- ja katukylttejä.

Viipurin kaupunginkirjastoon astuessa olo tuntuu hyvin kotoisalta. Ei ihme, sillä komea rakennus on Alvar Aallon suunnittelema. Neuvostoaikana rapistuneen kirjaston korjaus alkoi vuonna 1994 ja remontti valmistui vuoden 2013 lopussa. Siellä käy paljon suomalaisia turisteja ja vielä moderninakin paikka on tutustumisen arvoinen. Aaltoileva-kattoisessa lukusalissa harjoitelleen Ciabatta-yhtyeen mielestä salin akustiikka on fantastinen.

“Muistatko Monrepos’n?” uteli Olavi Virta jo vuonna 1955, myöhemmin samaa kyseli Annikki Tähti. 160 hehtaarin kokoinen vehreä puisto on suosittu retkeilykohde viipurilaisten keskuudessa. Vielä illallakin siellä retkeili useita perheitä. Polut ja tiet ovat erinomaisessa kunnossa, mutta rakennuksia ei ole korjattu. Vaikka paikka on rapistunut melkoisesti ajasta, mistä laulu kertoo, alue on silti hyvin viehättävä. Puistossa nähtiin työnsä ääressä useita nuoria taidemaalareita Moskovasta. Kyselimme eräältä heistä, mikä on kauneinta Monrepossa. Empimättä tuli vastaus, että meri. “Kaunehimmat kaarisillat” sen sijaan olisi kuvitellut isommiksi. Lähi- ja sotahistoriasta kiinnostuneet voivat Viipurista suunnata vain muutaman kilometrin päähän, Talin ja Ihantalan maisemiin.

Lomalla poikettiin myös Talikkalan torilla. Muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan kaupunginosan hintataso on keskustaa huokeampi. Tuttu jenkka Talikkalan markkinoista ei kerro tästä kauppapaikasta, sillä alkuperäiset Talikkalan talvimarkkinat järjestettiin toisaalla Karjalankannaksella, nimittäin Antreassa.

Seija Väre

Paavo Palojärven pyörittämä legendaarinen grilli Porin Eetunaukiolla sulki ovensa viime syksynä. Sen jälkeen ohikulkijat ovat arvailleet, mitä kaupungin keskeisemmällä liikepaikalla tapahtuu jatkossa.

Hiljaiselo tontilla on nyt päättynyt. Rakennustyöt käynnistyivät toissaviikolla.
– Eetunaukiolle nousee uusi ravintolarakennus. Halusimme ajoittaa rakennustöiden aloittamisen vasta Porin vilkkaan tapahtumaviikonlopun jälkeiselle viikolle. Nyt työt ovat täydessä vauhdissa. Valmiina kolmeen tasoon rakentuva ravintola on maaliskuun lopulla 2017, kertoo rakennusprojektista vastuussa oleva Astora-Rakennus Oy:n toimitusjohtaja Juha Hakanpää.

Neliöitä uudessa ravintolarakennuksessa on reilut 420. Astora-Rakennus Oy:n teknisen johtajan Mika Rajamäen mukaan rakennuksen julkisivu tulee olemaan lasia ja tiiltä.
– Maan päälle rakennettavien tilojen lisäksi myös maan alle tehdään kerros. Sinne sijoittuvat muun muassa henkilökunnan sosiaalitilat ja varastotilat.

Lokakuussa Vanhankylän koulun mittavan remontoinnin Ulvilassa aloittavan Astora-Rakennus Oy:n rakennuskohteita on aiemminkin ollut Porin ydinkeskustassa.
– Jokaiseen rakennushankkeeseen liittyy aina omat haasteensa. Kun rakentaminen tapahtuu vilkkaiden asiakasvirtojen keskellä, siinä on omat kuvionsa. Olemme Eetunaukion projektissakin ihmisten katseiden alla. Pyrimme toimimaan tehokkaasti, mutta kuitenkin niin, että rakennustöistä olisi mahdollisimman vähän haittaa muulle alueen toiminnalle, painottavat Hakanpää ja Rajamäki.

Astora-Rakennus Oy kaivaa ravintolan kellarikerroksen 4,5 metrin syvyyteen. Töitä tehdään keskimäärin 25–30 hengen voimin.
– Syksy epävakaisine säineen on jo tulossa, joten pyrimme saamaan laatan ripeästi kuntoon ja montun mahdollisimman nopeasti täytettyä, korostavat Hakanpää ja Rajamäki.

Eetunaukion ravintolan on suunnitellut Sebastian Küttner Arkkitehtitoimisto Küttner Ky:stä. Rakennuttajana on Jyrki Palojärvi.
– Päätökset uuden ravintolan yrittäjistä tehdään lähiviikkojen kuluessa, kertoo Palojärvi.

Viiden renkaan kisat starttaavat Brasilian Riossa perjantaina. Maailman parhaat urheilijat kohtaavat olympialaisten merkeissä nyt ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan mantereella.
Satakuntalaisista reilun kuuden miljoonan asukkaan metropoliin matkustivat Nooralotta Neziri, Lotta Lepistö ja Matti Mattsson. Kolmikon vastaanotti helteinen Cidade Maravilhosa eli ’Suurenmoinen kaupunki’.
– Kotimaan lämpimät säät auttoivat Rion olosuhteisiin sopeutumista. Lämpötilat Brasiliassa ovat vain vähän kotimaan kelejä kuumemmat. Kaikki mahdollinen on nyt tehty. Tiedän, että olen elämäni kunnossa, kun hyppään lauantaina 100 metrin alkuerissä olympia-altaaseen, vakuuttaa Barcelonan MM-kisoissa kolme vuotta sitten läpimurtonsa maailman huipulle tehnyt Mattsson.

Todelliseen tulikokeeseen Tomi Pystysen valmennettava joutuu ensi tiistaina, kun Rion uimastadionilla päästään Mattssonin mielimatkalle. 200 metrin rintauinnin finaalit käydään keskiviikkona 10.8.
– Varsinkin rintauinnissa ratkaisee päivän kunto. Viimeinen tosiveto kotimaassa valoi vain lisää uskoa. Vauhti oli parempaa kuin Barcelonan pronssiuinnissa ja ruuvia on vielä mahdollista kiristää, kertoo Mattsson.

Luvian mökiltä rentoutta etsinyt porilaistähti ei ole pahemmin tuijotellut paraatimatkansa tilastoja.
– Sen tiedän, että Lontoon pitkän radan EM-kilpailuissa viidenneksi yltäneellä ajallani olen tilastojen 12. En usko, että Riossa hätyytellä aivan ME-lukemia 2.07,01. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nappipäivänä kaikki on mahdollista, vinkkaa Mattsson.

22-vuotias suomalaistoivo veikkaa, että mitaleille riittää 2.08:n pintaan tehty suoritus.
– Olen tavoitteeni ilmoittanut enkä siitä tingi. Jos niin kävisi, että kulta menisi muualle, himmeämpi mitalikin toki tyydyttäisi. Omaan ennätykseen pitää olla tyytyväinen, mutta finaalista karsiutuminen olisi kova pettymys, pohtii Mattsson.

Kävi miten kävi, läheisensä Rion kisakatsomoon saava Mattsson jää Sokeritoppavuoren tuntumaan oman olympiaurakkansa jälkeen lomailemaan.
– Paluu Suomeen tapahtuu 20. päivä elokuuta. Rio tulee nyt nähtyä toisen kerran. Kaupungissa on Copacabanat, Ipanemat ja paljon hohtoa, mutta myös ruuhkia ja rikollisuutta. Tämän jälkeen tänne ei enää ehkä tule lähdettyä, sanoo Mattsson.
Rioon lauantaina lentänyt Matti Mattsson otti rennosti kotimaisemissa vielä viime perjantaina.

• 200 metrin rintauinnin ME 2.07,01. Sen ui Japanin Akihiro Yamaguchi 15.9. 2012.
• Matti Mattsson ui SE:n 2.08,96 Barcelonan MM-kisoissa 2013. Aika toi Mattssonille pronssimitalin.

– Ihmiset odottavat, mitähän tänä vuonna tulee. Onhan se meille vähän sellainen paine, promoottori ja ravintoloitsija Harri Vilkuna myöntää Porisperen omaperäisistä mainoksista puhuttaessa.
Vieressä istuu markkinoinnin oikea käsi, ekonomi Jussi Leinonen ja nyökyttää päätään. Kaksikko on tehnyt vuosia yhteistyötä. Ensimmäisen kerran legendaarisen Beach-futiksen aikoihin.
– Se tapahtuma on toistaiseksi telakalla, mukana aktiivisesti häärinyt Vilkuna tyytyy toteamaan.
Niinpä keskitymme tulevan viikonlopun Porispereen, joka on järjestyksessään kuudes musiikin ilokattaus.

Porin kauppatorilla seisoessa silmiin osuu yksi Porisperen tuoreista tolppamainoksista. Kaija Koon kaunis kuva ja alla teksti ”Kaija, mitä muija? Mitä elokuus?” Muita bongattuja ovat muun muassa ”Dee, mitä äijä?” ”Eläks sääki viä?”, ”Antti, mitä päällikkö?”
– Tolppamainosten kiinnittäminen on Otsolan kansalaisopiston varainhankintaprojekti. Siellä päätetään, mihin tolppiin ne laitetaan. Porin ympäristössä sijaitsee 400 Porispere-mainosta.

Ensimmäiset ideariihen riemukkaat välähdykset vuonna 2011 olivat Vilkunan ja Leinosen mielestä jopa nykyistä repäisevämpiä esimerkkinä mainittakoon ”Pitäkää tunkkinne”. Anarkistisuus ja porilaisuus olivat ideoitsijoiden pääideologiat.
– Festarimainokset olivat perinteisesti tylsiä, vaikka kyseessä on elämystapahtuma. Vielä viisi vuotta sitten oli tapana hävetä porilaisuutta ja murretta. Me puolestamme nauroimme ja heitimme huumoriksi porilaisen omalaatuisuuden. Kaveriporukassa aloimme keksiä sloganeita löysästä brändikonseptista, Harri Vilkuna valottaa syntyjä syviä.

Porispere-festivaali täräytti vuonna 2012 pukemalla miehet kilttiin, joka sai nimekseen yllättäen Tuhma. Tämä Jenni Ahtiaisen suunnittelema miesten Porispere-asu täyttää ensi vuonna viisi vuotta.
– Tuhmaa kysytään vuosittain.Voitaisiin vaikka potkaista se uudelleen tuotantoon ensivuonna. Onhan se käyttöharvinaisuus, promoottori Wilkuna innostuu miettimään.
Onko siellä Tuhman alla mitään? Tätä kysymystä on totuttu kuulemaan. No, onko?
– Se jääköön arvoituksen verhoksi.

Festivaali tärähtää soimaan perjantaina 5.8. kello 16.30 ja hiljenee sunnuntaina 7.8. Cheekin 17.30 alkavan esityksen jälkeen. Sunnuntai on jo loppuunmyyty, väkeä luodolle saapuu peräti 8 000 henkeä. Perjantaina ja lauantaina lippuja saa ostaa portilta, jollei ole netin kautta niitä hommannut.
– Tulkaa jo keskiviikkona Kirvatsin Jytä -päivänä vaihtamaan kahden ja kolmen päivän lippunne rannekkeisiin, niin viikonloppuna vältytään suurilta jonoilta.
Kävijäennätystä odotetaan tänä vuonna. Promoottori arvelee yleisöä saapuvan Kirvatsin Jytä mukaan lukien 22 000 henkeä, Porispereen yksistään 18 000 festarilaista.

Alkoholittomia juomia voi tuoda mukana avaamattomissa pulloissa. Käteistä rahapussiin, jollet omista Yonoton-mobiilisovellusta. Porispere on eka festari, jossa sovellus on käytössä.
Katso ohjelma ja lisätiedot: www.porispere.fi

Porin SPR:n vastaanottokeskuksen johtaja Niina Mitikka kertoo, että vastanottokeskuksessa on panostettu ennalta ehkäisevään työhön kielteisten turvapaikkapäätösten alettua. Porin vastaanottokeskuksessa on tällä hetkellä käännytysprosessissa 34 turvapaikanhakijaa. Osa heistä palaa kotimaahansa vapaaehtoisesti ja osa valittaa hallinto-oikeuteen. Oleskeluluvan on tähän mennessä saanut yhdeksän turvapaikanhakijaa.

– Osa turvapaikanhakijoista on hyvin traumatisoituneita ja kovia kokeneita. Jos on vuoden odottanut turvapaikkapäätöstä ja päätös on kielteinen, se voi nostaa vanhoja traumoja pintaan. Moni tarvitsee siinä vaiheessa keskusteluapua, Mitikka kertoo.

Punainen Risti on kouluttanut vastaanottokeskuksen henkilökuntaa kohtaamaan ja kuuntelemaan asukkaita. Tarvittaessa on ostettu muutamia tapaamisia psykologilta, ja tilanteen mukaan erikoissairaanhoidon palveluja. Myös Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat käyneet henkisen tuen kursseja voidakseen toimia turvapaikanhakijoiden tukena.

– Se on koulutettua ystävätoimintaa. Pyrimme siihen, että ketju sosiaalityöntekijöiden, ohjaajien ja vapaaehtoisten välillä on sellainen, että löydämme väliinputoajat. Pyrimme turvallisuusnäkökulmasta ennaltaehkäisemään reagointia kielteisiin turvapaikkapäätöksiin.

Kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tullessa yhtä aikaa monia, henkilökunnan määrää on Porin vastaanottokeskuksessa väliaikaisesti lisätty. Porin vastaanottokeskuksessa on tapahtunut myös pieniä nujakointeja. Mitikka huomauttaa, ettei voi kuitenkaan tietää, onko käytöksen takana ollut juuri kielteinen turvapaikkapäätös vai jokin muu.
– Vaikea sanoa, mikä on syy ja seuraus. Kun yli 200 asukasta asuu suhteellisen ahtaissa oloissa, voisi ajatella, että tunteet kuumenisivat enemmänkin. Levottomuuksia on ollut jopa yllättävän vähän.

Lounais-Suomen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Kari Puolitaival ei pysty sanomaan, että Satakunnassa olisi ilmennyt levottomuuksia, jotka voisi varmaksi yhdistää kielteiseen turvapaikkapäätökseen. Saadessaan poliisilta tiedoksiannon kielteisestä turvapaikkapäätöksestä osa turvapaikanhakijoista ottaa asian rauhallisesti, mutta tunteenpurkauksiakin on nähty. Hälytystehtäviä Satakunnan vastaanottokeskuksiin tulee silloin tällöin.

Jos turvapaikanhakijalle ei valituksesta huolimatta myönnetä oleskelulupaa, vastaanottokeskuksen johtaja tekee päätöksen vastaanottopalvelun päättymisestä. Päätöksen jälkeen turvapaikanhakijan täytyy poistua vastaanottokeskuksesta 30 päivänä kuluessa. Porin vastaanottokeskuksessa ensimmäisiä palvelun päättymispäätöksiä alkaa tulla lähiaikoina.
Irakilainen Abed Al-Rahman Al-Obeid sekä vaimonsa Laahia Latif Al-Sharor ovat saapuneet Suomeen yli kymmenen kuukautta sitten 9-vuotiaan poikansa Hassanin kanssa. He odottavat edelleen pääsyä maahanmuuttoviraston kuulusteltaviksi. Abed Al-Rahman kiittelee vuolaasti vastaanottokeskuksen työntekijöitä sekä suomalaisia kaikesta saamastaan avusta. Kuvassa myös Porin vastaanottokeskuksen johtaja Niina Mitikka (kesk.) sekä tulkki Lena Diab-Roukala.

Oleskeluluvattomat kunnan palveluiden piiriin
Irakista tulleiden turvapaikanhakijoiden tilanne kielteisen päätöksen sattuessa on ristiriitainen. Irak on luokiteltu maaksi, johon turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa. Turvapaikanhakija-statuksen päättymisen jälkeen turvapaikanhakija on laittomasti maassa ja paperiton. Hän ei saa enää vastaanottorahaa eikä ilmaisia terveyspalveluita.
Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Olli Snellman uskoo, että maahan tulee ainakin tilapäisesti jäämään turvapaikkaa hakeneita henkilöitä, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa. Osa heistä todennäköisesti lähtee pois Suomesta. Snellman muistuttaa, että vastaanottopalvelun päättyessä tällaisille henkilöille annetaan mahdollisuus palata kotimaahansa vapaaehtoisesti. Mikäli joku ei tahdo palata, hänet ohjataan hakemaan mahdollisesti tarvitsemiaan palveluita kunnasta, kuten esimerkiksi väliaikaista toimeentulotukea ja välttämättömiä terveyspalveluita. Palveluiden lakkaaminen ei kuitenkaan koske ilman huoltajaa olevia lapsia. Kunta päättää siitä, mitä palveluita oleskeluluvattomille henkilöille tarjotaan.

Pauliina Vilpakka

”Pääpointtini on se, että ihmisen pitää oppia rakastamaan itseään keinolla millä hyvänsä. Koko kilpailun ajan olen toitottanut itsevarmuuden ja itsensä rakastamisen tärkeyttä. Tasapainoinen elämä luo onnen.
Minulle se tarkoittaa sitä, että voin syödä terveellisesti, mutta sallia herkkuja silloin tällöin. Voin lähteä oluelle, jos ystävät pyytävät. Voin käydä kuntosalilla ilman, että minulla on sen suurempaa tavoitetta kuin saavuttaa hyvä olo. Olen onnellinen juuri tällaisena kuin olen nyt; hieman hyllyvänä, kauniina ja tyytyväisenä.”

Näin kirjoitti Miss Sassy Fierce eli Kaisla Kivistö blogitekstissään Underground Model 2016 -kilpailun aikana hetki sitten. Kisassa etsittiin persoonallista naista, joka kantaa itsensä ja tyylinsä ylpeänä. Tämä näyttävä porilaissyntyinen, 22-vuotias kaunotar nappasi voiton.
– Minulla oli vielä pari vuotta sitten itsetunto-ongelmia. Lukion tokalla laihduttaminen lähti lapasesta, sillä näin itseni pulskana, vaikka en sitä ollut. Siitä ajasta viisastuneena kirjoitin yllä olevan tekstin kisablogissani, sillä nuorten parissa ongelma on hyvin yleinen. Treenasin itseäni esimerkiksi kuntosalilla kuusi kertaa viikossa. Se kertoo paljon, Miss Sassy Fierceksi sonnustautunut Kaisla Kivistö kertaa aikaa ennen burleskin löytymistä.

Kansantieteen opiskelupaikan avautuminen Turun yliopistossa syksyllä 2014 oli käänteentekevä virstanpylväs. Kaisla oli kyennyt hieman rajoittamaan kuntoiluvouhotustaan, mutta tutustuminen opiskelukaupungissa burleskimaailmaan sai tähdet syttymään hänen silmissään ja sydämessään.
– Burleskissa voi olla minkä tyyppinen tahansa, ei tarvitse olla laiha tai muodokas. Saa olla sellainen kuin on, salilla kuntoilumielessä nykyisin 1-3 kertaa viikossa treenaava Kaisla linjaa.

Burleskista on tullut parin viime vuoden aikana suuri intohimon kohde ja sopiva vastapaino opiskelijan arkeen. Kaisla kuuluu Machina Electrica -nimiseen burleskiryhmään, jonka seuraava keikka on Hämeenlinnassa lokakuussa. Duo Fierce Love on hänen toinen tanssiryhmänsä.
– Fierce Love on minun turkulaisen 31-vuotiaan, räväkän Jennin luomus. Hakusessa on keikka joulun nurkille. Olemme väsänneet yhdessä asuja ja treenailleet. Lavashow kestää noin kuusi minuuttia.

Kaisla Kivistö on hyvin perillä ihmisten hyvinkin ristiriitaisista mielipiteistä.
– Osa pitää pornografiana. Oikeasti burleski on esittävää taidetta. Pääpointtina on, ettei intiimialueita näytellä, pikkarit pysyvät jalassa.
Burleskissa on hänen mukaansa tarkoitus kiusoitella ja kertoa kenties tarina, ei suinkaan vietellä. Taustamusiikki, kauniit vaatteet ja kimallus ovat oleellinen osa showta.

Fierce Love -duo eli Miss Sassy Fierce (Kaisla) ja Cola ToughLove (Jenni) pukeutuu esitykseen kerroksellisesti. Asuna on viitta, päähine, liivi, housut ja näyttävät korkokengät. Tanssin viimeiset askeleet duo ottaa pikkuhoususillaan, tasselit nännien päällä ja tietenkin korkkarit jalassa.
Kaislan suuri haave on päästä kotikaupunki Poriin soolokeikalle näyttämään, mitä se burleski oikeasti on. Vanhemmat ja sisarukset asuvat täällä. Kaisla palaa Turkuun opintielle kuun lopussa, mutta käy kotikonnuillaan aina ehtiessään.

Rauman uimahallissa pääsee kuluvan elokuun puolivälissä eli 17.–20.8. aistimaan jotain Suomessa ennen kokematonta, kun Life Aquatic -taidetapahtuma valtaa altaat. Luvassa on teos-
kokonaisuus, joka pitää sisällään niin veden alla kuunneltavia live-konsertteja, vedenalaista äänimaisemaa, uima-altaaseen sijoitettua veistotaidetta kuin elävää vesiluontoakin.

– Maailmalla on ollut tämän suuntaisia kokeiluja, mutta hyvin vähän, eikä missään tässä mittakaavassa. Rauman tapahtuma on siksi uniikki ja uraa uurtava, että sitä tullaan ihmettelemään Englannista asti, tapahtuman tuotannosta vastaavan Maaseudun Sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketonen selvittää.

Ketoselle itselleen Raumalla on aivan erityinen merkitys, sillä hän työskenteli pitkään Lönnströmin taidemuseon johtajana.
– Yksi ihmeellisimmistä elementeistä Rauman uimahallissa on äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan toteuttama vedenalainen äänimaisema.
Hän on etsinyt Raumalle ääniä paitsi merestä kaupungin edustalta, myös Raumanjoesta ja kanaalista.

Uimahallin Life Aquatic on osa Rauma Biennale Balticum -ohjelmaa. Rauman taidemuseossa kuullaan esimerkiksi Kuljuntaustan äänittämää mateen laulua.
– Life Aquatic kutsuu avaamaan aisteja vedenalaisessa maailmassa. Veden alla äänet aistitaan poikkeuksellisesti kallon luiden kautta, Helka Ketonen paljastaa.

Kolmena iltana uimahallissa on myös live-konsertti, jonka musiikki johdetaan veden alle. Stagella esiintyvät muun Takku Ylinen, Ville Eriksson/Surina, Petri Kuljuntausta, Tuomas Toivonen ja Jarno Tikka.
– Uimahallin vesi on lämmitetty tapahtuman ajaksi. Musiikista pääsee nauttimaan perusvälineillä eli snorkkeli ja uimalasit riittävät. Sekin toimii, jos pitää nenästä kiinni ja korvat veden alla, kertoo Ketonen.

Altaissa on taidetapahtuman aikana myös kuvataiteilija Kristiina Ljokkoin toteuttamia vedenalaisia pienoisveistoksia. Ne ovat kuin terraarioita, joihin vesi ja muu sisältö on koottu niin Raumalta kuin muualtakin Suomesta.

Rauman uimahallissa pääsee kuluvan elokuun puolivälissä eli 17.–20.8. aistimaan jotain Suomessa ennen kokematonta, kun Life Aquatic -taidetapahtuma valtaa altaat. Luvassa on teos-
kokonaisuus, joka pitää sisällään niin veden alla kuunneltavia live-konsertteja, vedenalaista äänimaisemaa, uima-altaaseen sijoitettua veistotaidetta kuin elävää vesiluontoakin.

– Maailmalla on ollut tämän suuntaisia kokeiluja, mutta hyvin vähän, eikä missään tässä mittakaavassa. Rauman tapahtuma on siksi uniikki ja uraa uurtava, että sitä tullaan ihmettelemään Englannista asti, tapahtuman tuotannosta vastaavan Maaseudun Sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketonen selvittää.

Ketoselle itselleen Raumalla on aivan erityinen merkitys, sillä hän työskenteli pitkään Lönnströmin taidemuseon johtajana.
– Yksi ihmeellisimmistä elementeistä Rauman uimahallissa on äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan toteuttama vedenalainen äänimaisema.
Hän on etsinyt Raumalle ääniä paitsi merestä kaupungin edustalta, myös Raumanjoesta ja kanaalista.

Uimahallin Life Aquatic on osa Rauma Biennale Balticum -ohjelmaa. Rauman taidemuseossa kuullaan esimerkiksi Kuljuntaustan äänittämää mateen laulua.
– Life Aquatic kutsuu avaamaan aisteja vedenalaisessa maailmassa. Veden alla äänet aistitaan poikkeuksellisesti kallon luiden kautta, Helka Ketonen paljastaa.

Kolmena iltana uimahallissa on myös live-konsertti, jonka musiikki johdetaan veden alle. Stagella esiintyvät muun Takku Ylinen, Ville Eriksson/Surina, Petri Kuljuntausta, Tuomas Toivonen ja Jarno Tikka.
– Uimahallin vesi on lämmitetty tapahtuman ajaksi. Musiikista pääsee nauttimaan perusvälineillä eli snorkkeli ja uimalasit riittävät. Sekin toimii, jos pitää nenästä kiinni ja korvat veden alla, kertoo Ketonen.

Altaissa on taidetapahtuman aikana myös kuvataiteilija Kristiina Ljokkoin toteuttamia vedenalaisia pienoisveistoksia. Ne ovat kuin terraarioita, joihin vesi ja muu sisältö on koottu niin Raumalta kuin muualtakin Suomesta.

Asko Tanhuanpää

.Astun alkuillasta metroon Lontoossa. Määränpäänä on Farringdonin aseman läheisyydessä sijaitseva legendaarinen The Eagle -pubi. Bayswaterista lähdön jälkeen maailman vanhimman maanalaisen rautatieasemat vilisevät silmissä vauhdilla: Paddington, Edgware Road, Baker Street, Euston Square...

Matkanteko maanalaisella on suurkaupungeissa kätevin tapa siirtyä metropolien laidalta toiselle. Lontoon 400 kilometriä pitkää verkostoa käyttää päivittäin valtava joukko kaupunkilaisia ja turisteja. Vaikka vaunut ovat tälläkin kertaa tupaten täynnä Underground toimii kitkattomasti.

Ruuhka-aikoina väenpaljous saattaa jo rasittaa, mutta varsinkin King’s Crossin asemaa lähestyttäessä ahdistava tunne nousee jälleen pintaan. Juuri täällä terroristit tekivät heinäkuussa 2005 tuhoisan pommi-iskun. Se jätti King’s Crossin asemalle synkän leiman, jonka varjo ei ole väistynyt vuosikymmen myöhemminkään. Näinä levottomina aikoina jokaista metroon astuvaa tarkkailee toisella tapaa kuin takavuosina. Se ei kuitenkaan riitä, jos jollain on pahat mielessä.

Viimeaikaiset veriteot askarruttavat useimpien matkailijoiden mieltä. Sen tunnustaa myös Matkatoimisto Joutsenvirran toimitusjohtaja Pekka Joutsenvirta. Hän koki henkilökohtaisesti terrori-iskun lähietäisyydeltä jo joulukuussa 1983 Lontoossa.
– Ajoimme juuri ohi, kun Harrodsin tavaratalossa tapahtui IRA:n tekemä isku. Siinä menehtyi kuusi ja yli sata loukkaantui.

Joutsenvirta on huomannut, että terrori-iskut pyörivät asiakkaiden ajatuksissa.
– Ihmisen mieli on kuitenkin sellainen, että parissa kuukaudessa ikävätkin asiat unohtuvat. Vaikka iskut ovat kohdistuneet myös Euroopan suosittuihin kaupunkeihin, mitään merkittävää muutosta ei matkakohteiden kohdalla ole tapahtunut. Moni mieluummin ajattelee, etteivät terroristit iske toista kertaa samaan kohteeseen, sanoo Joutsenvirta.

Samanlaisen epämiellyttävän väristyksen kuin Lontoon metrolla matkustaminen aiheuttaa nykyisin Pariisissa liikkuminen. 10 vuotta Lontoota aiemmin terroristiryhmä teki pahojaan Seinen vasemmalla laidalla kulkeneessa metrojunassa. Sen muistaa Latinalaiskortteleiden tuntumassa liikkuessa vielä tänäänkin.

Todellisen mustan tahran Ranskan upean pääkaupungin maineeseen löivät viimeaikojen epäinhimilliset tragediat. Ihmiskunnan yhteisesti rakastama kaupunki ei ole enää entisensä. Valitettavasti näin ei ole myöskään New York, Madrid, Bali, Moskova, Oslo, Bryssel, Nizza, München...

Iltakävelyä Välimereen kaareutuvalla Promenade des Anglais -kadulla Nizzassa varjostaa tästä eteenpäin heinäkuun 14. päivän käsittämätön verilöyly. Järkytys Rivieralla ja muiden silmittömien terrori-iskujen tekopaikoilla on ollut globaalia. TV-lähetykset, kuvat ja videot tuovat täysin turhat tragediat jokaisen tietoisuuteen.
– Konkreettisimmin ne koskettavat juuri tekohetkellä paikalla olleita. Myös ne, jotka ovat joskus vierailleet terrori-iskujen tapahtumapaikoilla tai ovat matkalla niiden lähistölle tuntevat syvää surua ja järkytystä. Ja kiistatta myös pelkoa, sanoo Joutsenvirta.

Pitkään alalla olleen Joutsenvirran mukaan tietyt matkustussuunnat eivät juuri nyt ole asiakkaiden suosiossa.
– Istanbulin tilanne on epävakaa – mutta sitä se on ollut jo pitkään. Varsinkin Turkin etelärannikolle pääsee tällä hetkellä edullisesti. Samanlainen tilanne on Pohjois-Afrikan tuttujen turistikohteiden kuten Tunisian ja Egyptin kohdalla. Matkustajakato rasittaa melkoisesti niin muutamia matkajärjestäjiä kuin levottomien alueiden matkailuyrittäjiäkin, sanoo Joutsenvirta.

Idyllit särkyvät

Terrorismi on tullut ryminällä ja monet yllättäen myös Eurooppaan. Tilanne huolestuttaa ja pelottaa niin vanhalla mantereella asuvia kuin turistejakin. Terrorismin valinneiden tarkoitusperiä ja aivoituksia on vaikea käsittää. Heidän tavoitteensa on kuitenkin kristallinkirkas: pyrkimyksenä on aiheuttaa maailmanlaajuisesti mahdollisimman paljon pelkoa ja sekasortoa.
Tuntuukin silti, että turvallista ei ole enää missään päin tellusta. Toivottavasti synkkiä pisteitä ei piirrellä tulevaisuudessa kotimaan kartallekin. Pelkään, että toive on kuitenkin turhaa. Niin hulluksi maailma on mennyt. Viimeaikaiset iskut kun antavat luultavasti vain lisää voimaa ja inspiraatiota terrorismin “työkalukseen” valinneille. Valitettavasti.
Maailma ei ole enää entisellään, mutta pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa. Ollaan siis rohkeita ja lähdetään jatkossakin maailmalle. Matkailu kun avartaa edelleen.

Uskallatko enää matkustaa?

Susanna Heikkinen
– Aina vain lähemmäs tulevat terrori-iskut pelottavat. Matkailuintoani käsittämättömät veriteot eivät silti tukahduta, mutta matkakohteita tulee pohdittua aiempaa tarkemmin. Varsinkin monet tutut turistikohteet tuntuvat nyt turvattomilta. Mieluummin suuntaan pienempiin kohteisiin kuten Gdanskiin.

Olli Tuomi
– Terrorismi ei ehkä pelota, askarruttaa pikemminkin. Varsinkin nyt, kun iskut ovat yleistyneet Euroopassakin. Hirmuteot ohjailevat ilman muuta myös omia matkasuunnitelmiani. Turkkiin en lähde ja monet suurkaupungitkin ovat nyt harkinnassa. Mieluummin suuntaan vaikkapa Prahaan.

Katja Honkaluoma
– Maailma on mennyt aivan raiteiltaan. Tuntuu siltä, ettei turvallista ole enää missään. Tietyt kohteet ovat Euroopassakin erityisesti vaaravyöhykkeessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä terroristien päässä liikkuu. Pelolle ei saa silti antaa ylivaltaa. Matkailuintoani hirmuteot eivät silti lannista.

Porin Taitoluistelun kesäleiri järjestettiin Astora Areenalla ja sen ympäristössä. Leiri oli suunnattu kilpaileville yksinluistelijoille ja seuran omille muodostelmajoukkueille.

17 vuotta sitten perustetulla Porin Taitoluistelu ry:llä on vankka kokemus nuorisotyöstä.
– Seuran vahvuus on siinä, että kykenemme tarjoamaan jokaiselle jotakin. Kaikenikäisillä pojilla ja tytöillä, nuorilla ja varttuneemmilla, on mahdollisuus harrastaa monipuolista lajia, joka tarjoaa jääharjoittelun lisäksi myös paljon muuta, muun muassa ilmaisutaitoa ja tanssia, kertoo PoriTa:n toiminnanjohtaja ja valmentaja Sanna Salonen.

PoriTa:n harjoituksissa käy tällä hetkellä noin 240 luistelijaa. Nuorimmat heistä ovat viisivuotiaita.
– Toiminnassa on sekä luistelu- että taitokoulu. Yksinluistelussa on harrastajia sekä kilpailijoita SM-tasolle saakka. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, mukana on lahjakkaita nuoria, joilta on lupa odottaa menestystä tulevina vuosina. Mukana on myös yksi lupaava poika. 10-vuotias Arttu Juusola on syntynyt Malesiassa. Hän näki taitoluistelua tv:stä ja innostui lajista. Artun lahjakkuus paljastui nopeasti ja nyt hän on jo mukana talent-ryhmässä. Uskon, että Artun kehitys jatkuu ripeästi ja hänestä on vuosien varrella vielä paljon iloa, sanoo Salonen.

Noin sata PoriTa:n luistelijoista on mukana muodostelmaluistelussa.
– Muodostelmaluistelu on aivan oma maailmansa. Se on tuonut seuraamme aivan uuden ulottuvuuden. Joukkueita on useampi nuorille ja yksi aikuiselle. Aikuisten joukkue on SM-tasoa. Lajissa on säpinää, katsomossa liehuvat liput ja banderollit, rummut pärisevät ja kannustus on muutenkin äänekkäämpää kuin perinteisen taitoluistelun puolella.

Salonen on tyytyväinen taitoluistelijoiden jäätilanteeseen.
– Aiemmin jouduimme etsimään harjoitusaikoja Porin ulkopuolelta. Astora Areena on korjannut kiitettävästi tilannetta. Nyt lapsia ja nuoria ei tarvitse kyyditellä pitkin maakuntaa, iloitsee Salonen.

PoriTa:n harjoituksia kävi heinäkuussa vetämässä Berit Kaijomaa. Kaksinkertaista EM-mitalisti Susanna Pöykiötäkin valmentanut Kaijomaa on pitkäaikainen nuorten olympiavalmentaja ja hän on ollut merkittävässä roolissa suomalaisen huipputaitoluistelun kehittämisessä.

Sanna Salosen mukaan yhteistyö Kaijomaan kanssa on jatkunut jo pitkään.
– Tavoitteenamme on tarjota luistelijoille huipputason valmennusta ja samalla kehittää seuran omaa valmennustoimintaa ja -tietoutta. Ja sitä Beritillä on runsaasti. Hänen panoksensa niin luistelijoillemme kuin valmentajillemme on erittäin suuri, painottaa Salonen.

Kaijomaa on havainnut PoriTa:n ryhmissä lupaavia luistelijoita.
– Taitoluistelussa vaaditaan pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja kovaa työtä. Aina tarvitaan myös Pöykiön, Laura Lepistön ja Kiira Korven tapaisia kirkkaita johtotähtiä. He sytyttävät kipinän nuoriin. Tietysti tarvitaan myös luontaista lahjakkuutta. Sitä löytyy muun muassa Virpi Horttanan valmentamasta 17-vuotiaasta Viveca Lindforsista, sanoo Kaijomaa.

Ravitsemusterapeutti Roope Mäkelä pitää 16.8. Ulvilan Sataedussa luennon urheilijan ruokavaliosta luistelijoille ja heidän vanhemmilleen.

Porilaiset ravintolat valmistavat oman pintxon, joka on myynnissä tietyissä ravintoloissa maanantaista perjantaihin 15.–19. elokuuta. Pintxot ovat tarjolla ravintoloissa klo 16–21, lounasravintoloissa klo 11–16. Porissa kilpailu järjestetään ensimmäisen kerran ja mukana ovat seuraavat ravintolat: Petra’s Cafe, Amado, Cafe Elba, Mitte Street Food and Bar, Ravintola Bar Miami, Cafe Anton, Blind Burger, Raatihuoneen Kellari, Ravintola Ilo, Torero, Amarillo, Rosso, The Merry Monk Gastropub, Steak & Whisky House Galle ja Coffee House.

Yleisöllä on mahdollisuus käydä edellä mainituissa ravintoloissa nauttimassa kahden euron hintainen taidonnäyte ja äänestää omaa suosikkiaan. Äänestäneiden kesken arvotaan 200 euron arvoinen illallislahjakortti. Tapahtuman järjestelyistä vastaa koordinaattori Touko Setälä, joka kuuluu myös kilpailun kolmihenkiseen tuomaristoon. Muut tuomarit ovat Maître Rôtisseur Jukka Luojukoski ja Satakunnan Keittiömestareiden puheenjohtaja Hannu Ollila. Kilpailun tuomaristo valitsee gastronomisesti mielenkiintoisimman pintxon. Arvostelu muodostuu kolmesta osa-alueesta: maku 60, ulkonäkö 20 ja innovatiivisuus 20 pistettä. Lisäksi yleisö äänestää oman suosikkinsa.

– Tapahtuman juuret juontavat Espanjaan San Sebastianin kaupunkiin. Se on kopioitu sieltä Tampereelle, jossa Pintxo-viikko on järjestetty jo kolme kertaa. Pori on mukana ensimmäisenä Tampereen ulkopuolisena kaupunkina. Ensi vuonna olisi tarkoitus järjestää tapahtuma mahdollisimman monessa kaupungissa samanaikaisesti. Suomihan täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Tämä sopisi mainiosti juhlavuoden tapahtumiin, suunnittelee tapahtuman koordinaattori Touko Setälä.

Setälä odottaa tapahtuman saavan porilaiset liikkeelle nauttimaan huippukokkien aikaansaannoksista. Päätösjuhlaa vietetään Porin kauppahallissa 19. elokuuta kello 20–23. Maksullisessa päätöstapahtumassa on paikalla porilaiset huippukokit ja elävää musiikkia.
– Hienoa, että ollaan saatu peräti 15 porilaista ravintolaa mukaan Pintxo-viikolle. Uskon, että porilaiset ja naapuripaikkakuntalaiset käyttävät tapahtuman tuotteita runsaasti hyväkseen. Onhan kahden euron hintakin todella edullinen, muistuttaa Touko Setälä.

Jussi Aho

Risto Ojanen
– Planeetoilla ja eläimillä on aina ollut keskinäinen yhteys, eikä se ole vähäinen”, sanoo torinolainen taiteilija Enrico Mazzone, 34.
– Tällä yhteydellä on myös vaikutuksensa ihmisen käytöksen muokkaamiseen ja siihen, miten me kommunikoimme luonnon kanssa.
Näin valtaviin vaikutussuhteisiin on mahdollista tutustua Mazzonen näyttelyssä Planeettojen ja varjojen maailmassa -näyttelyssä Porin kaupunginkirjaston näyttelytilassa 9.–20. elokuuta.

Mazzonen ajattelun yhtenä taustahahmona on sata vuotta sitten kuollut norjalainen taidemaalari Theodor Kittelsen, joka on kunnostautunut maisemillaan ja groteskein peikoin kuvittamillaan saduilla. Mazzonen filosofia ulottuu kuitenkin huomattavasti kauemmas, aina luolamaalausten eläimiin asti. Hän haaveileekin yhteistyönä lokakuussa UPM:n kanssa tehtävästä 4 x 30 metrin jättiläistriptyykistä, johon hän aikoo ikuistaa planetaarisen unelmansa. Tila on vielä löytymättä, mutta etsinnät ovat kiivaasti käynnissä. Unelmaan pääsee kiinni nyt esillä olevista piirrostöistä.

Enrico Mazzone on valmistunut Torinosta Accademia delle belle artista lavastus- ja pukusuunnittelijaksi, opiskellut museologiaa ja arkkitehtuuria. Kutsumustaan ihmisen ja luonnon tarkkailijana hän toteuttaa luontevimmin kuitenkin kuvillaan, kuten nyt nähtävillä 11 piirustuksella, jotka ”vangitsevat käytöksen arkkityyppejä ja heijastelevat sitä, mitä ihmisen itse pitäisi pystyä ilmaisemaan omassa pienoismaailmassaan”.

Suomeen ja Raumalle Mazzone tuli viime vuonna Raumarsin residenssitaiteilijaksi. Hän ei ole varsinainen myyntitykki, sillä hänen on vaikea luopua tekemistään piirustuksista. Töihinsä hänellä on samankaltainen suhde kuin ihmisellä pitäisi hänen mielestään olla luontoon:
– Enemmänkin minua kiinnostaa, miten ihmiset reagoivat töihini. Myyminen riippuu siitä, mitä katsoja, henkilö, niissä näkee, sanoo Mazzone, joka ei käytä sanaa ostaja.
Tällä haavaa Mazzone tienaa leipänsä raumalaisessa rakennusmaalausyrityksessä.
– Mutta jopa leipää tärkeämpiä ovat paperi, liidut ja lyijykynät – ja oman astrologisen kartan työstäminen jättipaperille, huokaa Mazzone.
Näyttelyn ovat järjestäneet yhteistyössä Società Dante Alighieri di Pori ja Porin kaupunginkirjasto. Näyttely on esillä Porin kaupunginkirjastossa 20. elokuuta asti.
Torinolaisen Enrico Mazzonen piirustukset tutkivat eläinten käyttäytymistä planeettojen ikonografiassa. Eläimetkö ovatkin niitä luomakunnan tosiasukkaita, kysyy Mazzone. Piirustuksen taiteilija Giorgio Dè Chirico on yksi Mazzonen tärkeistä vaikuttajista.

Risto Ojanen

Porin kaupunki järjesti heinäkuun lopussa vakavailmeisen tiedotustilaisuuden. Vaikka kesä oli vielä kauneimmillaan, tiedotustilaisuuden anti on oli kylmä. Porin olisi löydettävä vielä tämän vuoden aikana 13 miljoonan euron säästöt. Kaupunkilaisten arkeen säästöpäätös tulisi näkymään isoina lomautuksina, yt-neuvotteluiden piirissä olisi 6 500 ihmistä.

Kun Pori lomauttaa henkilöstöään, se ei vaikuta ainoastaan porilaisten arkeen, vaan myös monen muun satakuntalaiseen elämään. Muidenkin kuin porilaisten asiaksi lomautukset tulevat erityisesti perusturvan ja pelastuslaitoksen kautta. Lomautukset kun näkyvät vääjäämättä palveluiden saatavuudessa.

Julkisuudessa on puhuttu paljon lomautuksista ja niiden seurauksista, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mistä Porin tai monen muunkin kunnan vaikea taloustilanne loppupeleissä johtuu. Viime vuonna Porin kaupunki teki kymmenen miljoonaa euroa alijäämää. Tältä vuodelta alijäämää tulee säästöpäätöksistä huolimatta miljoonia euroja lisää ja ensi vuosi näyttää sekin synkältä, kun esimerkiksi valtionosuudet yhä laskevat. Pori on elänyt yli varojensa.

Porin talousarvio käy aina läpi mittavan luottamuselinkierroksen ja lopulta se hyväksytään valtuustossa. Jos kesken tilivuoden näyttä siltä, että menopuoli ei pidä, tulee hallintokunnalta lupapyyntö ylittää menobudjettinsa. Jossakin hallintokunnissa on myös kroonisesti alibudjetoitu menot.

Kun veronmaksaja seuraa talouskeskustelua, hän on helposti ymmällään. Porin lomautuspäätöstä on julkisuudessa arvosteltu monen päättäjät suulla. Lomautuksia ei saa tehdä tuonne, eikä tuolta saa säästää. Vaikka Porin pitäisi saada tämän vuoden aikana tehtyä 13 miljoonan euron säästöt, päättäjät tietävät, että niihinkään ei päästä. Silti monen mielestä nyt säästetään liikaa.

Kuntalainen toivoisi saavansa vaihtoehtoja. Valtuustokausi on normaalisti neljä vuotta. Sen pitäisi olla sen verran pitkä aika, että talouspäätöksiä kyetään tehdä koko valtuustokauden perspektiivillä.

Lomautukset ovat nopea tapa saada säästöjä aikaan, mutta yhtään pidemmän tähtäimen päätös se ei ole. Lomautuksia voi julkisen puolen säästökohteena verrata pakkasessa housuihin pissimiseen. Se lämmittää hetken, mutta pian on kylmä uudestaan. Yksityisellä puolella lomautuksia voi perustella sillä, että niillä tasataan kysynnän vaihteluita. Julkiselle puolella näin ei ole.

Säästökohteita pitäisi hakea lyhytnäköisyyden sijaan niin, että niistä tulee rakenteellisia, pysyviä. Keinojakin on, jos on uskallusta. Yksi rakenteellinen kustannuspuolen ongelma ovat työehtosopimukset. Monet julkisen puolen TES:t ovat kalliimpia ja jäykempiä kuin vastaavan alan yksityisen puolen sopimukset. Tästäkin syystä monet palvelut voidaan tuottaa yksityisellä puolella julkista puolta kustannustehokkaammin. Eikä se tarkoita yksiselitteisesti sitä, että laatu kärsisi. Kun kaupungin palvelut tuotetaan pitkälti yhteisillä varoilla, niin lähtökohtaisesti yhteisiä varoja pitää käyttää tehokkaasti.

Lomautusten vaihtoehtona on tuotu julki myös veroprosentin nosto. Yhdeltä kannalta veroprosentin nostoa puoltaa se, että lomautuksista kärsii myös pienipalkkaiset kaupungin työntekijät ja heidän ostovoimakin heikkenee. Veroprosenttia taasen vastustetaan sillä, että se syö yleisesti kaikkien ostovoimaa ja sillä, että verokorotus ei saa aina olla automaatti, jolla alijäämää kitketään.

Kuntavaalit käydään jo ensi vuoden huhtikuussa. Vaalien läheisyys voi houkutella puolueita irtiottoihin, mutta nyt olisi myös aikaa alkaa tuoda esiin omia keinoja, miten Porin talous seuraavalla vaalikaudella oikaistaan, jotta palvelutkin voidaan turvata.

Tiistaina 9. elokuuta Kosovo, ja pääkaupunki Pristina, olivat sekaisin. Kaupungin vihreään keitaaseen, Germia-puistoon, vievät tiet olivat tukossa ja lopulta liikenne suljettiin täysin. Arvioiden mukaan yli 15 000 fania odotti Kosovon nousevan naispoptähden Dua Lipan ensimmäistä Kosovon konserttia.
Tähden kotiinpaluu oli tähden tyyliin sopiva. Toissaviikolla esiintyminen Yhdysvalloissa Jimmy Fallonin ”Late Night -ohjelmassa” miljoonien katselijoiden edessä, ja sitten Kosovoon kosovolaisen miljonääriliikemies ja poliitikko Behgjet Pacollin yksityisellä suihkukoneella.
* * *
Dua Lipa syntyi vuonna 1995 Pristinassa, mutta kasvoi ja aloitti uransa Lontoossa, josta hän neljä vuotta sitten muutti Yhdysvaltoihin. Julkaistuaan viime vuoden elokuussa ensimmäisen singlensä ”New Love” Dua Lipa on saanut faneja ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Helmikuussa Dua Lipa esiintyi Stella McCartneyn mainoksessa ja on myös jo noussut BBC:n vuoden 2016 hittilistalle. Puhumattakaan siitä, että Dua Lipan esiintymisiä on YouTubessa katseltu ja ladattu jo miljoonia kertoja.
Tähti ei myöskään tullut Kosovoaan rahan takia. Germia-puiston konsertin järjesti ”Sunny Hill -säätiö”, Dua Lipan perustama hyväntekeväisyysjärjestö, joka pyrkii edistämän nuorten asemaa Kosovossa. Kaikki konsertin tuotot menivät kyseiselle säätiölle. Ja mikä tärkeintä, konsertin aikana tai ennen ja jälkeen, ei raportoitu minkäänlaisia järjestyshäiriöitä.
Konsertin avasi kaksi kosovolaista rap-artistia MC Kresha sekä Lyrical Son. Tähti itse kuumensi yleisön muun muassa viimeisimmillä hiteillään ”Hotter than Hell” ja ”Last Dance” sekä ennen kuulemattomilla kappaleilla ensi vuoden helmikuussa julkaistavalta uudelta albumiltaan. Fanien riemu oli suunnaton, kun Dua Lipa kutsui lavalle isänsä, jonka kanssa lauloi duettona - albaniaksi - yhden isänsä säveltämän ja sanoittaman kappaleen.
* * *
Kosovolaiset poliitikot ymmärsivät ”hyödyntää tilanteen”. Pristinan pormestari Shpend Ahmeti kirjoitti ja kuvasi omalle Facebook-sivulleen ”konsertin käsittämättömästä tunnelmasta”. Varaulkoministeri Petrit Selimi puolestaan twiittasi konsertista: ”Kosovolaisnaiset rokkaavat ympäri maailmaa, Dua Lipa, Majlinda Kelmendi ja Äiti Teresa. Jopa miehiä enemmän.” Kosovon presidentti Hashim Thai luovutti tähdelle seuraavana päivän kunniamitalin (the Medal of Merit).
Dua Lipan omat sosiaalisen median kommentit - keskiviikolta - osoittivat tähden oman mielen- ja tunnetilan. Ensin Twitterissä heti konsertin jälkeen: ”Neljään vuoteen en ole ollut täällä. Nyt tulin kotiin, ja tällainen vastaanotto. Kiitos kaikille sydämeni pohjasta.” Ja vastaavasti Dua Lipan uusi twiitti heti aamulla: ”Viime yö oli järjetön! Viime yö oli niin sähköinen! Suurin keikkani! Epänormaalia. Kiitos.”
Kulttuurin merkitystä ei saa missään yhteydessä väheksyä. Musiikki, taide ja urheilu yhdistävät kansakuntia.

JOUNI LEHTIMÄKI

Rauman Lukon maalinsuulla on vuodesta toiseen nähty monta kovanluokan torjujaa. Tolppien välissä ovat seisseet muun muassa Peter Briza, Bruce Racine, Boris Rousson ja Tom Draper. Omista kasvateista varsinkin Petri Vehanen, Antti Raanta ja Atte Engren ovat luoneet komean uran myös ulkomailla.

Pari kautta Raumalla viipynyt 29-vuotias Ryan Zapolski oli kokenut maalivahti, mutta tulevalla kaudella torjuntavastuu on nuorten molareiden harteilla. Lukon paitaan pukeutuvat tiistaina 20 vuotta täyttänyt Kaapo Kähkönen ja ensi viikolla 21 vuotta täyttävä Antti Karjalainen.

Vaikka EJK:n junioreissa isompiin kaukaloihin kasvanut Kähkönen on vasta parikymppinen, hyvin peliä lukeva nuorukainen on ikäisekseen nähnyt monenlaisia kiekkokuvioita. Rauhallisesta pelityylistään tunnettu Kähkönen on myös ehtinyt jo nostella voittopyttyjä.
– Oli hienoa pukeutua Lukko-paitaan ja huomata, että Raumalla on kova tekemisen meininki. Seura on perinteikäs. Pitsiturnaus osoitti taas, että hallissa on loistava tunnelma. Sen on kyllä aistinut jo täällä vierasjoukkueen riveissä pelatessa, sanoo Kähkönen.

Perhostyylillä torjuva Kähkönen katseli Pitsin avauspelin Ässiä vastaan vielä kaukalon laidalta. Porilaiskatsojien roisin huutelun nuori molari otti vastaan hymyillen.
– Ei yleisön kommenteista pidä provosoitua. Se kuuluu pelin henkeen. Täytyyhän sitä lehtereilläkin tunnelmaa pitää ylhäällä. Se sytyttää myös kaukalossa, naureskelee Kähkönen.

Henkisesti vahva maalivahti teki liigadebyyttinsä viime syyskuussa Tapparaa vastaan. Lopullisesti Kähkönen löi itsensä läpi viime talvena, kun hän vei Veini Vehviläiseltä ykköstorjujan paikan alle 20-vuotiaiden MM-joukkueessa.

Erinomaisella mailapelillään ja hyvällä liikkumisellaan ihastuttaneella veräjänvartijalla on taskussaan kaksivuotinen sopimus Lukkoon.
– Tämä on loistava mahdollisuus. Lukon organisaatio on kaikin puolin toimiva ja puitteet kunnossa. Kahden vuoden sopimus tuo varmuutta. Viime vuosi talouskurimuksen keskellä rimpuilleessa Bluesissa oli täynnä epävarmuutta. Pelaajistossa kävi kova kato ja palkanmaksu tökki pahasti. Nyt sellaista ei tarvitse miettiä ja voin keskittyä pelkästään pelaamiseen, sanoo Kähkönen.

Naps, naps, naps. Sormet naputtavat tietokoneeseen tekstiä. Ei haittaa, vaikka vasemmassa kädessä on kipsi, sormet liikkuvat vikkelään. Arvostettu parturi-kampaaja Ritva Jakonen, 69, viimeistelee omakotitalossa kirjaa omasta vaiheikkaasta elämästään. Esteetikon kipsiä koristavat lastenlasten piirtämät sydämet ja kukat. Taiteellisuus kulkee suvussa, sillä pöydällä on pino taitavasti piirrettyjä kampauskuvia vuodelta 1966.
– Nämä ovat kouluajoiltani. Löysin ne ihan vahingossa ja aion käyttää niitä kirjassani, Ritva esittelee ammattikoulun aikaisia lyijy- ja värikynäteoksiaan.

Silmiin osuu myös Kähertäjä-lehti kesältä 1986. Etusivun täyttää Ritva Jakosen Karnevaalikampaus-kilpailutyö. Kuvan kauniina mallina on reposaarelainen Marjo-Riitta Lintula. Aikaan osuva ja puhutteleva kampaus meikkeineen ja pukuineen ylsi kakkossijalle Helsingissä järjestetyssä kisassa vain pisteen päähän kultapokaalista.
– Tällä työllä on symbolinen merkitys. Tšernobyl räjähti 26.4.1986, kilpailupäivä oli 3.5. Kilpailutyön suunnittelu ja harjoittelu alkoivat paljon ennen onnettomuutta. Työssä on kuvattuina ikään kuin vastakohdat: hyvä-paha, elämä-kuolema, häät-hautajaiset. Toinen puoli mallista kuvastaa onnea, toinen surua. Tšernobylin vuoksi työ saatettiin nähdä myös räjähdyksenä.
Saattaa olla, että Ritvan kirjan kansikuvaksi tulee juuri tämä Kähertäjä-lehden etusivu.

Ennen sukupolvenvaihdosta Ritva ehti työskennellä ammatissaan lähes puoli vuosisataa. Hänen perustamansa liikkeen vetovastuun otti tytär Katri Keidas. Yrityksessä työskentelee omistajan lisäksi monta itsenäistä yrittäjää.
– Asumme tässä samassa pihapiirissä Karjarannantiellä Porissa. Joskus kampaan ja leikkaan läheisiä ystäviäni. Pitkät hiukset ja morsiuskampaukset ovat aina olleet suosikkejani, Ritva kertoo hymyillen.

Palkitulla parturi-kampaajalla on karjalaisjuuret. Perhe lähti evakkoon Jaakkimasta. Kotitalo seisoo siellä yhä paikallaan.
– Synnyin evakkomatkalla perheen kuudenneksi lapseksi, kuopukseksi. Ensimmäiset 20 vuotta yritin olla pohjalainen, sillä siihen aikaan karjalaisuus ei ollut hyvän itsetunnon luomiselle paras jalusta. Pohjanmaa oli kova koulu asua. Koin alemmuutta, mutta muuten minulla oli onnellinen lapsuus. Osasyy kirjan syntymiseen liittyy näihin muistoihin.

Paikkakunnalla ihmetystä aiheutti myös Ritvan uravalinta. Keskikoulun jälkeen ei missään nimessä olisi saanut siirtyä ammattikouluun. Sitä pidettiin arvonalennuksena. Nykyään onneksi ammatti on arvostettu.
– Valitsin ammattikoulun, koska inhosin kieliä. Päästötodistuksessa englanti ja ruotsi koreilivat muuten hyvässä rivistössä vitosina. Aviomieheni Matin myötä ja kanssa olen opetellut aikuisena englannin. Ruotsiakin ymmärrän, vaikka en sitä juuri puhu, Ritva kannustaa aikuisia oppimisen polulle.

Kirjaa editoidaan parhaillaan. Materiaali on jo kasassa, näyttäviä kuvia tulee paljon. Punaisena lankana kerrotaan kampaamoalan ja koulutuksen muutoksesta puolivuosisadan aikana. Mielenkiintoisia tarinoita, terveysasioita, muistoja kilpailuista, messuilta, opetustyöstä, muodin ja tekniikan kehityksestä.
– Aloitin urani morsiuskampauksilla vuonna 1966. Kaksi viikkoa sitten tein kipsi kädessä ystävättärelleni hääkampauksen. Aviopari juhli 50-vuotishääpäiväänsä. Meitä oli koolla kiva porukka päivittämässä heidän hääkuvaansa ja juhlistamassa heidän pitkää yhteistä taivaltaan.

Pyhäjärven rannalla sijaitseva Kiperin uimaranta alueineen keräsi muutama vuosikymmen sitten väkeä matkojen takaa. Lauantaitanssit olivat varsinkin nuorison keskuudessa kovasti suosittuja. Kulttuurikuppila Brummi Raumalta on ottanut haasteekseen saada kaikenikäisiä suuntaamaan kulkunsa Euran Kiperille viikonloppuna 21.-22. elokuuta.
– Luvassa on Kiperi-festival, joka tarjoaa musiikkia ja lähiruokaa, Anu Taipale järjestävältä taholta vinkkaa.

Kattaus on kaiken kansa makuun. Lauantain ohjelmisto on laadittu aikuisia ajatellen. Sunnuntai on suunnattu lähinnä lapsille ja nuorille. Tarjolla on muun muassa lasten tivoli ja poniratsastusta.
– Lauantailta nostan ”pakko kuulla ja nähdä” -jonoon Ressun ja Jussin. Silloin lupaan itse hiippailla priimapaikalla eli backstagella, Anu naurahtaa.

Jälkikasvunsa innostamana hän liputtaa sunnuntain villitsijöiksi Benjaminin ja Diandran. Toki jokainen esiintyjä on tarkkaan harkittu ja hyväksi havaittu. Lasten puuha-alueella kuullaan Sähköankerias-duoa sunnuntaina, joten perheen pienimmätkin on hyvin huomioitu.

Koska teemana on myös lähiruoka, Anu huhuilee kotikokkien suuntaan ja kehottaa osallistumaan paikalla järjestettävään Pallogrillauksen Satakunnan mestaruuskisaan. Oma pallogrilli ja työvälineet ovat toivomuksissa, mutteivät pakolliset. Muutamia löytyy järjestäjien taholta.
– Grillattavat tuotteet saamme sponsorilta. Kotoa voi tuoda myös esimerkiksi spesiaalimausteita, jos niitä haluaa käyttää. Grillata voi yksin, yhdessä tai jopa tiiminä.
Yleisölle on tarjolla herkkuja, suolaisia ja makeita, joka makuun. Anu Taipale mainitsee muun muassa suolaisen nälkään grillibuffetin.

Jännitystä tarjoaa aarteenmetsästys. Siihen saavat osallistua kaikki. Alueelle on piilotettu aarteita, jotka löytäjät saavat omikseen.
– Ilmatieteenlaitos lupaa ainakin tällä hetkellä aurinkoista säätä. Mikäli tapahtuma onnistuu, ajatuksissa on tehdä tästä perinne, Anu lupaa ja haastaa väkeä liikkeelle.
Yleisötavoitteena on 2 000 kävijää.
Lisätiedot ja ennakkoliput: www.kiperifestival.fi

Satakuntaliittoon ollaan parasta aikaa valitsemassa uutta maakuntajohtajaa, kun nykyinen viranhaltija Pertti Rajala (sd.) jää ensi vuonna eläkkeelle. Rajalan seuraaja valitaan joulukuun puolivälissä maakuntavaltuustossa ja viran uusi maakuntajohtaja ottaa vastaan ensi vuoden puolella. Eläkkeelle Rajala jää kesäkuun 2017 alusta.

Uusi maakuntajohtaja astuu virkaansa mielenkiintoiseen aikaan. Hänet valitaan nykyisenlaisen maakuntaliiton johtajaksi, mutta edessä on suuri sote- ja maakuntauudistus. Ne astuvat voimaan vuoden 2019 alusta. Tämän vuoden joulukuussa valittavasta uudesta maakuntajohtajasta ei kuitenkaan tule supervirkamiestä uudenlaiseen, vuonna 2019 aloittavaan maakuntaan. Sen johtaja valitaan myöhemmin.

Uudella maakuntahallinnolla on iso tehtäväkenttä ja paljon vastuuta. Sen toiminta tulee näkymään jokaisen satakuntalaisen arjessa, kun maakuntien tehtäviin kuuluvat jatkossa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, maakuntien liittojen nykyiset tehtävät, ympäristöterveydenhuolto ja paljon muuta.

Uusien itsehallintoalueiden eli maakuntien ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto. Ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään tammikuun lopussa 2018, samaan aikaan presidentinvaalien kanssa. Suoralla vaalilla valitun maakuntavaltuuston toimikausi alkaa maaliskuun alussa 2018. Sen ensimmäisiä tehtäviä on uuden maakuntajohtajan valitseminen. Tästä maakuntajohtajasta tulee varsinainen supervirkamies, jonka alaisiksi voi kuvitella nykyisestä kuntayhtymämaailmasta niin sairaanhoitopiirin johtajan kuin maakuntajohtajankin. Millaisen prosessin ja neuvottelujen myötä uusi maakuntajohtaja valitaan, on vielä hämärän peitossa.

Nykyisellään maakuntajohtajien virkaan on vuosikymmenet valittu henkilö niin, että keskeinen kriteeri on ollut puoluekirja. Paikka on erilaisten neuvottelujen myötä mandatoitu tietylle puolueelle, jolla on ollut vastuu katsoa, että hakijoiden joukossa on pätevä ja sopiva ehdokas. Tapa ei ole ollut vain maakuntaliittojen, vaan se on ollut arkea monissa muissakin kuntayhtymissä ja jäsenkirja on näytellyt keskeistä roolia myös isojen kaupunkien kaupunginjohtajien valinnoissa. Mutta aikaansa kutakin.

Nykyaikaa olisi, että uuden, vuonna 2019 aloittavan Satakunnan itsehallintoalueen maakuntajohtaja valitaan joko avoimesti poliittisten luottamushenkilöiden joukosta maakuntavaltuutetuista tai sitten haetaan puhtaasti parasta virkamiestä. Tämä linjaus pitää tehdä selväksi heti prosessin alussa, jotta oikeasti tärkeään virkaan saadaan parhaat hakijat.

Poliittista maakuntajohtajaa voisi verrata kuntatason pormestariin, johon kuntalaki antaa jo nyt mahdollisuuden. Pormestari valitaan valtuutettujen joukosta ja silloin erillistä kaupunginjohtajaa ei ole. Saman mahdollisuuden toivoisi olevan mahdollista myös maakuntatasolla. Jos laki aikanaan antaa maakunnille mahdollisuuden valita “maakunnan pormestarin”, olisi selkeätä, että puolueet nimeävät omat pormestariehdokkaansa jo ennen vaaleja. Silloin äänestäjätkin tietävät, että pormestariksi valitaan poliitikko määräajaksi.

Toinen mahdollisuus on sitten se, että puolueet sopivat yhdessä, että maakuntajohtajaksi valitaan puhtaasti virkamies, eikä puoluekirjalla ole merkitystä. Tämäkin pitää ennakolta ääneen lausua.

Ajat muuttuvat ja läpinäkyvyyden vaatimus voimistuu koko ajan. Myös puolueiden toimintatapojen on vastattava aikaa ja äänestäjien näkemyksiä. Uusilla maakunnilla on niin paljon valtaa ja vastuuta palveluiden ja elinvoimaisuuden turvaamisessa, että maakunnan ykkösvirkamiehen paikasta pitää saada kiinnostuneeksi parhaat voimat. Poliittisten virkanimitysten aika on ohi.

Yläasteikäisenä porilaisena osallistuin huumeiden vastaiseen päivään, jota varten keksittiin iskulauseita. Yksi mieleenpainuvimmista oli ”Miksi lentää LSD:lla, kun voi ajaa BMW:llä?”. Vastakkainasettelu voi tuntua turhalta, mutta iskevä se oli, ja on vieläkin.

Noin viisitoista vuotta tuon päivän jälkeen olin hippifestivaaleilla ulkomailla. En tiedä teistä, mutta jos festivaaliohjelmassa lukee, että ”Löydä voimaeläimesi shamaanin johdolla”, on sinne pakko mennä. Joten menin. Sekä meditaatiotyöpajoihin ja luennoille läsnäolon tärkeydestä. Moni oli kuitenkin päättänyt laajentaa tajuntaansa muilla keinoilla.

Olin juomassa ensimmäistä kulausta minttuteestäni, kun viereeni istahti saksalainen nuorimies. Hän alkoi kertoa rönsyilevää tarinaa siitä, miten hän oli edellisenä iltana ottanut aistiharhoja aiheuttavaa psykedeelistä huumausainetta LSD:ta. Hän oli aidosti kuvitellut kuolevansa sillä hetkellä, kun hän sulkee silmänsä. Otin toisen kulauksen teetä, ja kuuntelin.

Vaikka rakastankin uusia elämyksiä ja kokemuksia, en tunne vetoa huumausaineisiin. Koen huumeiden maailman lähtökohtaisesti vieraana, riskialttiina – ja entisenä oikeustieteilijänä, laittomana. Tiedän siitä myös häpeällisen vähän. Tästä syystä päätinkin keskittyä kuuntelemaan.

Sain kuulla kertomuksia siitä, miten erilaiset psykoaktiiviset aineet vaikuttivat ärsykkeiden aistimiseen. Kuulin itsensä hyväksymisestä ja kipeiden kokemusten käsittelystä. Kuuntelin kertomuksia psykoottisista tiloista ja siitä, kuinka lähelle kuoleman pelko voi tulla, kun kaikesta kontrollista päästää irti. Keskustelin unkarilaisen lääkärin kanssa siitä, miten tiettyjä psykedeelisiä aineita voisi mahdollisesti hyödyntää mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Kuunteleminen itsessään voikin osoittautua aikamoiseksi tripiksi, vaikka yksiselitteisiä vastauksia ei saisikaan.

Selvää on, että vaikka en ole itse lentänyt LSD:lla (enkä myöskään ajanut BMW:llä), pelkääjän paikaltakin voi nähdä mielenkiintoisia omasta kokemus- ja arvomaailmasta poikkeavia maisemia. Ja samassa veneessä me kaikki lopulta olemme. Mieleeni onkin palannut erään laskuhumalaisen turkulaisen miehen toteamus nakkikioskin jonossa: ”Tässä me olemme, sinä ja minä, ihmisinä.” Loppujen lopuksi ei kanssaihmisen kohtaamiseen muuta ohjenuoraa tarvitakaan. Lensi sitten tai ei.

MAARIA TIRRI