Porin vuoden 2016 Kaupunkiteko on Yyterin rantaravintola Helmi.
Yyterin rannan uusin tulokas vakuutti kaupunkitekoraadin. Ravintola on raadin mielestä toimiva ja kaunis, se tuo Yyteriin vetovoimaa. Lisäksi se kertoo Yyterin kylpylähotellin yrittäjäpariskunnan Seppo ja Sinikka Mäki-Ullakon sitoutumisesta Yyterin kehittämiseen.
– Yyteri on Porin helmi. Kun yrittäjä panostaa ja ottaa taloudellisen riskin alueen kehittämiseksi, hän on palkinnon ansainnut, sanoi raadin jäsen Matti Ratsula.
Mäki-Ullakot ovat tehneet Yyterissä pitkäjänteistä työtä vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Yrittäjien panostus alueella on ollut tärkeää, sillä kaupungin osuus Yyterin kehittämisessä ja markkinoinnissa on ollut pieni.
Helmi sai kiitosta myös siitä, että se on tehty ihan tavallisille ihmisille.
Raadin jäsen Kristiina Nieminen kertoo ensikäynnistään Helmi-ravintolassa elokuun loppupuolella.
– Terassi on vau! Upea paikka, niin hieno kuin Barcelonassa olisi ollut, hän kuvaili.

Vuoden kaupunkiteon valitseminen on kaksivaiheinen. Satakunnan Viikon lukijat saivat ehdottaa tekoja, jotka ovat parantaneet kaupunkilaisten elämänlaatua, kaupungin viihtyisyyttä, vetovoimaisuutta ja tunnettuutta.
Voittajan valitsi raati, jossa olivat mukana Citycon Finland Oy:n kauppakeskus/kiinteistöpäällikkö Tero Kormano, Huittisten Säästöpankin toimitusjohtaja Toivo Alarautalahti, Muotitavaratalo Ratsulan toimitusjohtaja Matti Ratsula, MVR-Yhtymän toimitusjohtaja Rami Viitasaari, Satakunnan Osuuskaupan viestintä- ja markkinointipäällikkö Leena Mettälä, Veikko Lehti Oy:n tiedottaja Kristiina Nieminen ja Satakunnan Viikon päätoimittaja Kim Huovinlahti.

Hyviä ehdotuksia tuli lukijoilta tänäkin vuonna paljon. Raati päätti jakaa neljä kunniamainintaa. Ne saavat Kallon Loisto -kahvilan perustaja Kari Hakala, Vapaaehtoistoiminnan keskus Liisa, Reposaari-yhdistys ja Lavian Nuorisoseura.
Perustelut kunniamaininnoille:
Kallon Loisto -kahvilan vetäjä Kari Hakala perusti sinnikkäästi kahvilansa vastustuksesta huolimatta. Rohkealla teollaan Hakala toi samalla upean Kallon esiin ja keskusteluihin.
Vapaaehtoistoiminnan keskus Liisa täyttää 20 vuotta. Sen aktiivinen toiminta on ulospäin näkymätöntä, mutta käyttäjille tosi tärkeätä.
Reposaari-yhdistys on kaupunginosayhdistys, joka taitaa yhteisöllisyyden ja yhteen hiileen puhaltamisen. Lukuisat kekseliäät tapahtumat keräävät väkeä Reposaareen kauempaakin.
Lavian Nuorisoseura rakensi Huuhkajavuoren kesäteatteriin katon talkoilla. Mukana talkoissa oli myös paikallisia yrityksiä. Kesäteatterin kautta kaupunginosaan saadaan uudenlaista toimintaa, teatterin lisäksi muun muassa konsertteja.

Vuoden kaupunkiteko valittiin nyt seitsemättä kertaa. Aiemmin palkinnon ovat saaneet SuomiAreena, Air 100, Porin Ässät, Pori Jazz, Porispere ja Pensselisetä Markku Tanttinen.

Porin vuoden 2016 Kaupunkiteko-palkinto
luovutetaan voittajalle Porin Päivän
torijuhlassa lauantaina 24.9. noin kello 12.20.

Porin Ravit Oy:n toimitusjohtajana kaksi vuotta työskennellyt Jose Laaksonen vaikuttaa luottavaiselta loppuvuoden luvassa olevaan antiin, vaikka ensimmäinen puolivuotiskausi on sujunut taloudellisesti hieman plusmerkkistä viime vuotta nihkeämmin.
– Ihmisten saaminen paikan päälle on haaste tänään, Laaksonen sanoo.
Miinus viime kauteen nähden Laaksosen mukaan johtuu toto-pelituottojen laskusta.
– Mutta loppuvuosi näyttää suhteellisen valoisalta.
Kauden ajan ravipäivinä yleisömäärä on tasaisesti liikkunut 700–800 hengen välillä.
– Tietysti se on vähän, jos verrataan 1980-luvun kulta-aikaan, jolloin pelejä pelatakseen ihmisten piti olla radalla paikan päällä.

Porin Ravit aikoo järjestää ensi vuonnakin maaseutunäyttelyn, joka kuluneena kesänä osoittautui onnistuneeksi oheistapahtumaksi. Myös kansainvälinen koiranäyttely uusitaan, vaikka se ei olekaan raviyhteisön omaa tuotantoa.
– Koiranäyttely kesällä tontillamme oli kaksipäiväinen, joten siitä jäi meillekin, Laaksonen sanoo.
Miten raviväki saadaan paikalle, tuntuu olevan haaste. Vuoden 2014 Kuninkuusraveista Porissa hän sanoo, että jotain olisi silloin voinut tehdä toisinkin. Tuolloin viikonlopulla radan reunalla oli yli 32 000 henkeä.

Raviyhtiö on ladannut vuosiohjelmaan kovan kattauksen jääkiekon Liigaan liittyviä Ässien koti- ja vieraspelejä – ainakin alkavaksi pelikaudeksi. Kauden jälkeisestä ajasta Laaksonen ei puhu vielä sanaakaan.
– Jos joukkue pääsee pudotuspeleihin, se vaikuttaa kävijämääriin. Ässien menestys on iso tekijä suosioon.
Uutta katsottavaa jättitaululle Laaksosen mukaan on tietysti mahdollista ottaa, mutta hän epäilee porilaisen mentaliteetin heijastuvan siten, että vain kohokohdat kiinnostavat – jos jokin laji tarjoaa Suomeen MM-menestystä.
Toinen, mikä vaikuttaa ratamiljöön jättitaulun seuraamiseen, on Laaksosen mielestä kotivastaanottimien korkea taso tänään.
– Tämä on maailmanlaajuinen haaste.
Hänen mielestään raviradan puitteisiin on mahdollista tuoda lisää tapahtumia.
– Miljöö on omalla tavallaan eksoottinen. Ja onhan meillä ollut matkan varrella maaseutunäyttelyn lisäksi autonäyttelyjä, palokuntien SM-kisojakin. Ehdottomasti olemme kiinnostuneet lisäämään tapahtumatarjontaa radalla.
Radan kalenterissa olevat lounasravit ensi vuonna vähenevät parilla, mutta tilalle piirretään muita ravipäiviä. Ravaaminen pysyy radan tukijalkana.
Jose Laaksonen nostaa lokakuisen St Leger -ajon ravivuoden huipentumaksi.
– Kauden kohokohta. Maan parhaat ravurit tulevat paikalle. Laaksonen hehkuttaa.

Minna Güleyn, 52, askel on lyhyehkö ja kävellessä vartalo taipuu hieman vasemmalle. Pitkään jatkunut selkävaiva on syynä kävelyasennon muutokseen. Ilo-silmäinen ja nauravainen Minna ei valita vaan on tyytyväinen, kun pystyy liikkumaan. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja, mutta ollut vaivansa vuoksi jo pitkään pois työelämästä ja elää kuntoutustuella.
– Haluaisin kovasti palata töihin. Olen toiveikas ja uskon asioiden järjestyvän, Minna kiteyttää elämänfilosofiansa sanoiksi.

Voimaa hän on sairausvuosiensa varrella saanut uskosta ja energiaa vapaaehtoistyöstä. Minna toimii muun muassa vankilalähettinä. Käytännössä se tarkoittaa vierailuja kuukausittain Satakunnan vankilan Huittisten osastolla, jossa on rangaistustaan kärsimässä pelkästään miehiä.

Ensimmäisen kerran Minna vieraili vankilassa Ulvilan Vapaaseurakunnan kanssa, nykyisin Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen riveissä soittamassa kitaraa ja laulamassa. Hän käy musisoimassa seurakunnan muissakin tilaisuuksissa ja vanhainkodeissa.
Vankila teki häneen ensikäynnistä lähtien suuren vaikutuksen.
– Olen neljän lapsen äiti ja kokenut monenlaista surua. Itselläni on vain pieni tukiverkosto ja tiedän menettämisen tuskan. Vangit ovat menettäneet omien väärien valintojensa vuoksi myös vapautensa. Luin kotona Raamattua ja sain ajatuksen vankilalähetiksi ryhtymisestä. Siitä on nyt 13 vuotta, Minna kertaa mennyttä.

Lähetillä ei saa olla rikostaustaa. Hän saa toimiluvan vankilassa työskentelyyn seurakunnan lähettämänä. Vankilatyö on tässä tapauksessa evankeliumin sanan viemistä yhteistyössä vankilan viranomaisten kanssa.
– Ryhmässä voidaan keskustella vankien kanssa, mutta esimerkiksi kahdenkeskiset, miesten ja naisten väliset tuokiot ovat kiellettyjä, Minna kertaa sääntöjä.
Vankilarakennukset ovat kolkkoja ja viileitä. Minna huomasi vuosi sitten joulun kynnyksellä monien vankien kävelevän lipareissa kesät, talvet. Idea lämpimästä joululahjasta välähti liian myöhään. Nyt ollaan ajoissa liikkeellä. Tarkoitus on saada marraskuun loppuun mennessä valmiiksi sata paria villasukkia jaettavaksi Satakunnan vankilan Huittisten ja Köyliön osastoille.
– Olen innokas kutoja. Usein oma suku ja perhe hylkäävät vangit. Joululahja olisi lämmin tervehdys joltakin ihmiseltä ja osoitus siitä, että saaja on ihan arvokas ihminen historiastaan huolimatta. Meillä ihmisillähän ei ole tuomiovaltaa. Vangit ovat samaa verta ja lihaa kuin me. Heillä vaan on rikollisen leima otsassa. Ollaan me ihmisiä ihmisille, vankilalähetti Minna kannustaa ottamaan kutimet esiin.

Villasukat osoitteisiin:
• Satakunnan Kansan-
lähetyksen toimisto, Sirpa
Vallinen, Eteläpuisto 10 A, 5. krs, 28100 Pori
• Vankiladiakoni Niina
Kaijanniemi, Toivarintie 581, 32700 Huittinen

Villasukkaprojekti:
• Tarkoitus valmistaa vähintään 100 paria sukkia Satakunnan vankilaan.
• Lanka mielellään villaa, esim. Seitsemän veljestä.
• Koko 40–44.
• Sukat pitäisi olla valmiit 7.12. mennessä.
• Villasukat luovutetaan 8.12. vankiladiakonille, joka toimittaa ne perille.

Syöpä! Diagnoosin jälkeen ei välttämättä löydy sanoja tai edes monivivahteisia tunteita. Tulevaisuus hahmottuu ammottavana aukkona, täynnä tyhjyyttä.
Satakunnan Syöpäyhdistys ry:ssä Tommi Ojalan isännöimässä huoneessa tavarapaljouden joukossa pilkottaa pahvilaatikko. Se näyttää aarteiden mekalta. Tuossa on viikattuna tyynyliina, tuossa lakana, pöytäliina. Ryhmätaideterapeutti Tommi Ojala ottaa käteensä kangastilkun. Se tuoksuu mummulalta ja herättää lämpimiä muistoja lapsuudesta.

Näitä mukavia, voimaannuttavia tuntemuksia taideterapeutti käyttää hyödyksi syöpäkuntoutujille ja läheisille tarkoitetussa 10-korttipalvelussa. Se sisältää kymmenen maksutonta, yksilöllistä, Tommin ohjaamaa taideterapiakäyntiä.
– Asiakas voi tulla yksin tai omaisen kanssa. Kymmenen kerran jälkeen kartoitetaan tilanne ja mietitään, haluaisiko hän jatkossa osallistua taideterapiaryhmäämme, vai onko hän kenties löytänyt arjessa selviytymisen tueksi ja voimavarakseen jonkun muun taidelähtöisen menetelmän.

Tommi Ojala korostaa, ettei osallistujalta suinkaan vaadita taiteellista silmää. Huoneessa unohdetaan koulun oppitunnit ja perinteinen tekeminen. Asiakaslähtöisyys on avainasemassa. Myöskään tunteista tai ajatuksista ei tarvitse kertoa, jollei halua.
– Tämä on luovaa toimintaa, eikä kriisissä asioille välttämättä ole sanoja. Puhuminen on yleensäkin yliarvostettua. Meissä ihmisissä on paljon muutakin kuin sanat. Läsnäoloa, aisteja, tunteita ei voi kriisissä sanoittaa, Tommi muistuttaa.
Toiminta saattaa olla joka kerta erilaista. Vain mielikuvitus on rajana. Asiakas voi halutessaan vaikka valmistaa paperinuken, maalata, piirtää, tuoksutella kukkia tai pahvilaatikon kankaita. Tanssi, mikä tahansa liikehtiminen tai kirjoittaminen voivat olla keskustelun tukena.

Kriisissä aistit Tommi Ojalan mukaan muuttuvat. Terapiassa niitä herätellään uudelleen esimerkiksi haistelemalla kasveja, kuten puutarhaterapiassa on tapana, puutarhuriksi aikoinaan kouluttautunut Tommi hyödyntää näin aiempia oppejaan.

Hänellä ei myöskään ole asiakkaastaan etukäteistietoja tai valmista kysymyspatteria esitettäväksi. Tapaamisessa määritetään nykyhetken tuntemukset ja luodaan turvallinen yhteistyösuhde. Oli kyse syöpään sairastuneesta, parantuneesta tai omaisesta, päämääränä on sopeutua uuteen tilanteeseen.
Kymmenen käyntikertaa on todettu sopivaksi lyhytterapiamääräksi. Viimeisellä kerralla asiakas kiittää itseään ja juhlii saavutettua päämääräänsä.
– Kakkukahvit on usein juotu. Samalla ripustetaan asiakkaan tekemä, tunteitaan peilaava kuva seinälle. Yyteri olisi kyllä mahtava paikka kävellä paljain varpain piirtämään hiekkakuva, jonka meri huuhtoisi aikanaan pois, Tommi innostuu suunnittelemaan.
Jos syksy pysyy lämpimänä, vielä ehtii.
Rakastajat-teatterilaiset lukevat rintasyöpäpotilaiden tarinoita keskiviikkona 5.10. klo 10-16 Kauppakeskus Puuvillassa. Lähetä oma tarinasi osoitteeseen tommi.ojala@satakunnansyopayhd.... Tarinoiden henkilöt pysyvät nimettöminä.
Tommi Ojala on ammatiltaan ryhmätaideterapeutti ja puutarhuri. Hän aloittaa marraskuussa työnohjaajakoulutuksen opinnot työnsä ohessa. Uutuutena hänellä on tarjota syöpään sairastuneille kymmenen tuntia voimaannuttavaa, yksilöllistä taideterapiaa.
Taideterapiaryhmä myös
Huittistuvalla 6.10. alkaen
Tommi Ojalan ohjaaman ryhmän tavoitteena on tukea syöpää sairastavien kuntoutusta vahvistamalla mielen ja kehon yhteyttä. Syövän herättämiä tunteita käsitellään kuvallisen ilmaisun kautta. Ilmaisuun virittäydytään aisteja, tunteita ja ajatuksia herätettävillä harjoitteilla. Ajatuksena on, että kuntoutuksen voimavarat löytää jokainen omasta itsestään. Vertaistukiryhmässä jaetaan tietoja ja tuntemuksia.
Taideterapiassa löydetään luovan toiminnan avulla keinoja sopeutua uuteen normaaliin elämään ilman syöpää tai syövästä huolimatta.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: tommi.ojala@satakunnansyopayhd... puh. 0447347500.

Asvaltoitu tie kaartaa määränpäähän, ja aurinko heittää hennosti säteitään pilvien joukosta. Polku harjumaisemiin näyttää houkuttelevalta. Mäntymetsään askeltaa ulkoiluvaatteisiin sonnustautuneita retkeilijöitä. Reput selässä kielivät eväistä, joita kenties nautitaan nokipannukahvin kera nuotiopaikoilla. Mieli tekisi liittyä seurueen jatkoksi, sillä luonto suorastaan huutaa helmaansa. Sinne ehdin syksyllä ja talvella. Nyt on luvassa perhosia vatsaan: Elämän ensimmäinen kosketus purjelentoon.

Tampereen Ilmailuyhdistys ry joutui taannoin jättämään kotikenttänsä Teiskon, sillä sen nykyisellä ylläpitäjällä Vauhtipuisto ry:llä ei ole lentotoimintaan vaadittavaa ympäristölupaa, niinpä kenttä on suljettu.
– Uutta kenttää etsiessämme puntaroimme Jämin, Piikajärven ja Räyskälän kesken. Jämi voitti, sillä täällä on myös muita ilmailijoita. Jämi-säätiötä ja kunnanjohtajaa myöten kaikki toivottivat meidät tervetulleiksi, Tampereen Ilmailuyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Tuominen kertaa kevään 2015 tapahtumia.

Yhdistyksen toiminnan peruskivi on kouluttaa uusia harrastajia. Jämillä siihen on mahdollisuus, samoin oman hinauskoneen käyttöön ja polttoaineen ostoon.
Kuntalaiset käyvät mielellään seuraamassa lentokentän tapahtumia. Tuominen onkin kuullut monen suusta lausahduksen: ”Purjekoneita on Jämillä seurattu 1930-luvulta alkaen. Hienoa, kun pienen tauon jälkeen täällä niillä taas lennetään.”
Tamperelaisten mieleen on erityisesti myös Jämin tarjoamat palvelut, sillä moni lentoharrastaja saapuu tänne perheineen. Kaikenikäisille löytyy mielekästä puuhaa joko luonnonhelmassa tai hiihtoputkessa. Myös majoitukset ja ruokailut hoituvat.

Vierailulauantaina yhdistys vietti kesäkauden päättäjäisiä erilaisina purjelentoaktiviteetteina. Kun uusi kevät koittaa, Tampereen yhdistys täyttää 90 vuotta ja lupaa järjestää myös yleisölle ohjelmaa.

Ensi kesänä Jämi on suuren luokan kisajärjestelyjen ytimessä. Siellä pidetään 13.–19. elokuuta radio-ohjattavien suihkulennokkien MM-kisat. Osallistujia on tulossa noin 300. Kalleimmillaan huippulennokki maksaa muutaman omakotitalon verran.
– Jämi ajoi monipuolisena ilmailun ja muiden aktiviteettien keskuksena komeasti ohi muun muussa Kiinan, Jämijärven kunnanjohtaja Kirsi Virtanen kertoo iloissaan.
Viime viikolla hän teki innoissaan tunnetuksi kisajärjestäjien ja paikallisten ilmailijoiden kanssa Saksassa JET Power -messuilla Jämiä, Jämijärveä ja naapurikuntia.

Leijuin taivaalla
Pääsin kokeilemaan purjelentoa Tampereen Ilmailuyhdistys ry:n puheenjohtaja Pertti Tuomisen ohjauksessa. Onneksemme aurinko alkoi iltapäivän viimeisillä hetkillä paistaa ja pilvet avasivat oven siniselle taivaalle. Pilveen ei purjekoneella ole asiaa.
Pelkäsin huimausta, eikä ahtaaseen ”kapseliinkaan” sulloutuminen niin kovasti innostanut. Kun olin luvannut kokeilla, piti olla sanojensa mittainen nainen. Laskuvarjo selkään ja istumaan etupenkkiin, jotta näkökulma on paras mahdollinen. Pertti puikkoihin taakse ja kohti taivaita.
Kokemus oli sanoin kuvaamattoman uskomaton ja upea. Nousimme kilometrin korkeuteen, nopeutta oli runsas 100 km/h. Unohdin ajantajun, kaiken. Niin kaunista, mitä taivas tarjosi, en ole milloinkaan nähnyt.
Selkeää säätä odotellessa kentällä vierähtää usein koko päivä. Mutta onhan se sen arvoista.

Satakunta teki viime sunnuntaina varsinaisen mediaiskun. Maan laajalevikkisimmän sanomalehden, Helsingin Sanomien, sunnuntaisivuilla peräti kahdessa jutussa kosketeltiin Satakuntaa.

Molempien juttujen otsikoissa Satakunta näyttäytyi mollivoittoiselta paikalta, joka on kuin revitty irti elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen elokuvista.

Ensimmäisessä jutussa Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtaja Pekka Hakala kertoi, millaista kohtelua hän sai, kun kävi raportoimassa Venäjän parlamenttivaaleista Pihkovan kaupungissa lähellä Viron rajaa. Juuri kun Hakala oli saanut kengänpohjat Pihkovan maaperälle, niin lentokentän turvamiesten kädet lensivät saman tien Hakalan kameran eteen. EI saanut kuvata. Muutoinkin tunnelma kaupungissa oli varautunut. Hakala epäili, että se johtui tiukkaa kuria pitävästä kuvernööristä.

Jutun toimittaja oli otsikoinut “1113-vuotias Pihkova on epäilyttävän varautunut kaupunki, kuin Venäjän Satakunta”. Kun Hakala halusi hakea Suomesta vertailukohtaa Pihkovan tunnelmalle, hän keksi verrata paikkaa Satakuntaan.

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla oli myös toinen juttu, jossa käsiteltiin Satakuntaa. Laaja reportaasi oli otsikoitu “Ydinvoima toi ranskalaisperheen Rauman ankeuteen – koulu ja Lukko saivat jäämään”.

Ranskalaisen Claire Herpin perheestä kertovassa jutussa oli onnellinen loppu, vaikka alussa Rauma näyttäytyi kovin ankealta ja ruokaankin oli tottuminen. Perhe kotiutui Raumalle hyvin. Kiitos kuuluu koululle ja jääkiekolle, joista perheen kolme poikaa saivat uusia ystäviä.

Jos muualla Suomessa Satakuntaa pidetään lähtökohtaisesti varautuneena ja ankeanakin paikkana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain. Satakuntalaiset eivät ole hyviä tuomaan maakuntansa onnistumisia esiin, eikä tällä riittävästi kannusteta omia. Kun urheilu on lähellä monen satakuntalaisen sydäntä, voisi raadollisen esimerkin ottaa sieltä.

Satakuntalaisista jalkapallojoukkueista korkeimmalla sarjatasolla miesten sarjassa pelaa FC Jazz. Joukkue pelaa Ykkösessä. Joukkueen toimintaa pyörittää FC Jazz Oy.

Joukkueen kausi ei ole ollut helppo. Niin joukkue kuin yhtiön hallituskin ovat olleet kovilla. Kun peli ei kulkenut alkukaudesta toivotulla tasolla, on FC Jazz jäänyt yleisötavoitteestaan ja sitä kautta niin pääsylippu- kuin ottelumyyntitulotkin ovat jääneet alhaisiksi.

FC Jazz on kuitenkin tehnyt erilaisia varainhankintatoimia ja hallituksen jäsenet talkoilla etsineet tietä eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa pitäisi ympäröivän yhteisön tukea ja kannustaa, mutta joukkueen ympärille on laitettu pyörimään konkurssihuhu.

FC Jazzin hallituksen puheenjohtaja Kari Kaivo-Oja vihelsi viime viikolla pilliin ja katkaisi huhuilta siivet. Samalla hän ihmetteli perustellusti, miksi oman kaupungin joukkueesta kirjoitetaan lehdissä jopa ilkeämieliseen sävyyn.

Satakunnassa on iät ja ajat hymähdelty, miten Etelä-Pohjanmaalla kehutaan omia asioita ja kaikki on komiaa. Jalkapallostakin löytyy esimerkki. SJK eli Seinäjoen Jalkapalloklubi tuli ryminällä muutamassa vuodessa jalkapallon Veikkausliigaan. Viime kaudella joukkue voitti kultaa, viime viikonloppuna se voitti Suomen Cupin. Kesäkuussa Seinäjoella avattiin komia, uusi jalkapallostadion. Sen kustannusarvio oli yli kymmenen miljoonaa euroa. Stadionin omistus nojaa vahvasti alueen tukeen ja joukkue nähdään yhtenä maakunnan elinvoimaisuutta lisäävänä tekijänä. Myös media tukee sitä.

Ei ole ihme, jos Helsingin perspektiivistä Satakuntaa verrataan Pihkovaan, kun täällä itsekin lyödään omia.

En muista, että minua olisi koskaan pyydetty treffeille. Minä sen sijaan olen pyytänyt lukuisia miehiä ulos, niin rakentamaan legoja kuin ihastelemaan Cartier-Bressonin valokuviakin. Kaikki ovat suostuneet pyyntööni – paitsi yksi.

Näin hänet baarissa konsertin jälkeen. Hänellä oli pitkät hiukset, silmälasit ja hän vaikutti siltä, että hän tykkää pelata videopelejä metalliluolassaan. Hänellä oli kiltit silmät, luottamusta herättävä läsnäolo ja myhäilevä ilme, joka selvästi kätki taakseen jotakin. Halusin selvittää, mitä. Menin hänen luokseen ja kerroin, että hän vaikuttaa sympaattiselta ihmiseltä. ”Haluaisin mennä ensi viikolla Wäinö Aaltosen museoon. Kiinnostaisiko sinua tulla mukaani?”, kysyin.

Treffipyyntöäni seurannut vaivaantunut ja aitoa ihmetystä heijasteleva keskustelu (tai sen yritys) herätti minussa kaksi ajatusta. Ensinnäkään kohteeni ei vaikuttanut olevan minusta kiinnostunut. Viisari ei siis heilahtanut kohdallani. Selvä. Sitä seurannut toinen oivallus oli kuitenkin tärkeämpi: tämä oli kenties ensimmäinen kerta, kun häntä pyydettiin treffeille. Pitkittyneen ja aitoa hämmennystä huokuvan hiljaisuuden jälkeen päästin raasun pinteestä, toivotin hyvät illat ja suuntasin takaisin pöytääni. En nähnyt häntä enää uudelleen.

Soitin Poriin ja kysyin äidiltäni, josko hänen nuoruudessaan naiset pyysivät miehiä ulos. Jätin suosiolla keskustelun sukupuolen moninaisuudesta ja seksuaalisen suuntautumisen kirjosta toiseen kertaan. ”Ei sitä pruukattu”, oli hänen vastauksensa. Ei pruukata aina nykyäänkään. Paljon on muuttunut äitini sinkkuvuosista, mutta miehuuteen ja naiseuteen liittyvät normatiiviset odotukset ovat kuitenkin vielä sangen elinvoimaisia, ainakin omassa tuttavapiirissäni. Sanoisin kuitenkin, että kaikille sukupuolesta riippumatta tekisi hyvää altistua tilanteelle, jossa torjunnan pelko leijuu aitona ilmassa. On aikamoinen adrenaliiniryöppy seistä jännittyneenä ja emotionaalisesti paljaana toisen ihmisen edessä ja pyytää häntä ulos – ja pystyä siihen, oli lopputulos mikä tahansa. Sen voisi jopa sanoa vaativan munaa. Sitä onneksi löytyy kaikista, kun tarpeeksi kaivelee – ihan biologisesta tai sosiaalisesta sukupuolesta riippumatta.

Lily Allen laulaa kekseliäästi, että ”Forget your balls and grow a pair of tits”. Hyvä ajatus sekin.

MAARIA TIRRI

Kun nurkkiin kertyy kaikenlaista tavaraa ja vaatetta, rompetta ja roinaa alkaa ihmetellä, että mitäs tällä kaikella nyt tekee.
Raumalainen nuori perheenäiti ja opettaja Annina Klaus keksi idean, joka palvelee hänen vihreää aatettaan. Hän perusti Lystilainaamon, josta ihmiset voivat pienellä korvauksella vuokrata käyttöönsä mieleistään tavaraa.
– Esteettistä, ekologista ja edullista, kuvailee Annina ideaansa.

Hän on ollut aina kiinnostunut teatterista. Opiskeluaikoinaan Rauman opettajankoulutuslaitoksessa hän oli aktiivisesti mukana ylioppilasteatterissa monissa eri näytelmissä.
Vuosien saatossa on kerääntynyt omia rooliasuja varastoon. Kirpputoreilta on tarttunut matkaan monenmoista tavaraa, jota voi käyttää juhlapöytien somistukseen. Tarjolla on myös hauskoja hattuja ja monenlaisia rooliasuja Batmanista eläinhahmoihin saakka. Hyllyiltä löytyy myös monenlaisia kankaita, joita voi käyttää pöytäliinoina.

Annina Klaus viettää aikaa äitiysvapaalla tyttärensä Venlan ja miehensä kanssa ensi syksyyn saakka. Aikaa jää Lystilainaamon pyörittämiseenkin mukavasti.
– Ollaan nyt asuttu Naulaajankadulla vanhassa omakotitalossa puolitoista vuotta. Tämä on kyllä kiva huvikumpu ja varastotilaakin tavaroille on mukavasti, toteaa Annina Klaus.
Hän on käyttänyt varastoihin kertyneitä tavaroita paljon apuna myös opetuksessa. Yksi onnenosuma oli vanhan television löytyminen. Siinä ei ollut enää sisällä mitään, mutta vanhat ”kehykset” toimivat rekvisiittana lasten leikeille.
Lainaamon varasto on täydentynyt pikku hiljaa myös ystävien lahjoituksilla.
– Lapset voivat leikkiä tämän avulla vaikka nukketeatteria tai pelleillä uutisten lukijoina. Ideani on opettaa lapsia draaman keinoilla. Ei kannata heittää roskikseen mitään, mitä voi hyödyntää. Maailmassa on turhaa roinaa jo aivan liikaa.
Klausien kotikin on sisustettu vanhoilla tavaroilla. Olohuoneesta löytyy komea puinen lipasto ja nurkassa on vanha poljettava Singerin ompelukone, jota voi vieläkin käyttää.

Annina Klaus juhli kolmekymppisiään ystäväporukan ja perheen kesken kotonaan.
– Meillä oli oikein hauskat kauhujuhlat. Kaikilla oli jotain hulvatonta päällä. Haaveilen edelleen näyttelemisestä. Voi olla että jonain päivänä vielä aloitan jossain harrastajaporukassa, kaavailee Annina Klaus.

Marja-Riitta Ovaska

Rauman Kulttuuritalo Posellissa kajahtavat sunnuntaina Syysunelmien sävelet. Luvian Naiskuoron konsertissa on luvassa monipuolinen kattaus viihdemusiikkia niin suomeksi kuin englanniksi. Osa lauluista lauletaan säestyksellä, osa a cappellana.
Luvian Naiskuoron jäsenet Pirkko Fagerdahl ja Annukka Kivini lähtevät iloisin mielin Raumaa valloittamaan. Konsertti ja siihen valmistautuminen on kuorolaisille aina mukava haaste.
– Rauma on meille uusi esiintymispaikka ja Poselli kuulemma hyvä paikka pitää konsertti. Olemme aiemmin konsertoineet Luvian lisäksi Porissa, Tartossa ja Lontoossa, he kertovat.

Rauman konsertti on samalla kuoronjohtajan, musiikkipedagogi Sanna Kuusiston jäähyväiskonsertti Luvian Naiskuoron ohjaksissa. Otsolan kansalaisopiston alaisuudessa toimiva kuoro jatkaa normaalisti, vaikka johtaja vaihtuu.
Naiskuorolla on menossa 14. toimintakausi. Pirkko Fagerdahl ja Annukka Kivini aloittivat kuorossa ensimmäisen toimintakauden keväällä.
– Meillä on nyt noin 20 laulajaa mukana. Yhteishenki on hyvä. Olemme kehittyneet paljon vuosien mittaan.
Miksi laulaminen on kivaa?
– Laulaminen on niin hienoa! Kun huomaa, että mennään eteenpäin, että kuoro soi. Kuoron harjoitukset ovat arjen keskellä hetki itselle, silloin saa keskittyä vain laulamiseen, Kivini sanoo.
– Yhdessä tekemisen ilo on moninkertainen, täydentää Fagerdahl.
Ulkomaan konserttimatkat ovat kuorolaisille iso ponnistus, joka kuitenkin kannattaa.
– Matkoilla saa uusia elämyksiä. Pääsee paikkoihin, joihin ei yksin pääsisi. On tosi hienoa laulaa ja esiintyä uudessa paikassa yhdessä. Esimerkiksi Lontoossa esiinnyimme Merimieskirkossa.
Seuraavaa esiintymismatkaa kuorolaiset suunnittelevat Irlantiin. Maa valikoitui yksimielisesti kohteeksi. Rauman konsertin jälkeen voimat suunnataan matkaprojektiin. Matkakassan kerääminen voi alkaa.

Vuoden alussa Luvia liittyy Eurajokeen. Kuorolaiset toivottavat myös eurajokiset lämpimästi mukaan toimintaan.
– Kaikki uudet laulajat ovat tervetulleita. Meille on matala kynnys.
Uusilta laulajilta ei vaadita laulukoetta, vaan mukaan pääsee, jos on kiinnostunut laulamisesta. Kuorossa oppii uutta, esimerkiksi nuotteja ei tarvitse osata lukea tullessaan.
– Rauman konsertin jälkeen alamme harjoitella uutta ohjelmistoa. Laulaminen on rentoa ja hyväntuulista. Halukkaat mukaan vaan, otamme teidät avosylin vastaan, Fagerdahl ja Kivini sanovat.
Kuoro kokoontuu torstaisin Luvian koulun musiikkiluokassa. Lisätietoa toiminnasta saa Facebookista sivulta Luvian Naiskuoro.

INFO: Luvian Naiskuoron konsertti Syysunelmia Kulttuuritalo Posellissa Raumalla su 2.10. klo 18. Kuoroa johtaa Sanna Kuusisto. Säestys Noora Kylväjä.

Yleisömassa valloitti torin Satakieli-lavan ympäristön hyvissä ajoin ennen Porin päivän päätapahtuman alkua viime lauantaina. Ilmassa väreili suuren urheilujuhlan tuntua, sillä luvassa oli kaupungin jakamat perinteiset tunnustukset. Yllätyksenä ojennettiin myös kaupungin avain.
Fanfaarien saattelemana sen saapui vastaanottamaan paralympiakultaa kelannut Leo-Pekka Tähti. Urheilusankari kertoi sairastuneensa flunssaan ja olevansa kuumeessa.
– Pitäis varmaan mennä lääkäriin, hän totesi kiiteltyään ensin saamastaan kaupungin isännänviiristä ja arvokkaasta avaimesta.
Avain on kaupungin kiitos ratakelaajalle loistavasta urheilu-urasta.

Tubettaja Tuure Boelius palkittiin Vuoden 2016 Nuori porilainen -tittelillä, kulttuurin, elokuva- ja media-alan taitaja Ari Impolalle ojennettiin Pori-palkinto. Kunniamaininnalla palkittiin Reposaaren kaupunginosa.
Palkintosade lavalla jatkui, kun Porin Yrittäjät ry julkisti Porin Vuoden yritys -valintansa. Palkinnon sai Porin Leipä Oy. Porin vuoden 2016 Kaupunkiteko-kisan voittajaksi palkittiin Yyterin rantaravintola Helmi.
Iltapäivän jännitystä tarjosi Pärekorinheiton epävirallinen MM-kisa, jonka jo kuudetta kertaa järjestivät yhteistyössä MSL-Tampere ja Satakunnan Viikko. Porin ja Tampereen lisäksi joukkuekilpailuun osallistui myös Ulvila. Heittäjiä olikin ennätysmäärä eli 50, joista miehiä 26 ja naisia 24.
Joukkuekisassa Pori palasi mestariksi, tamperelaiset puolustivat viimevuotista voittoaan hyvin sijoittumalla varamiehisellä joukkueella hopealle. Ulvila palkittiin pronssilla.

Naisten mestariksi heitti keihäänheiton Suomen ennätyksen haltija, porilainen Paula Tarvainen tuloksella 12.53 metriä. Nelinkertainen pärekorinheiton mestari Tampereen ME-nainen Helmi Hoppu heitti hopeaa tuloksella 12.10. Pronssille ylsi porilainen Mari Timgren, 11.54.
Miehissä Pori otti kolmoisvoiton Markus Ruohosen johdolla tuloksella 16.23. Muut mitalistit olivat Hannes Santahuhta ja Kari Mäkelä.
Joukkuekisassa Pori oli tällä kertaa täysin ylivoimainen kolmen miehen ja kahden naisen yhteistuloksella 70.26 metriä. Tamperelaisten tulos oli 57.86 ja ulvilalaisten 46.22.

Tulokset:
Naiset:
1.Paula Tarvainen, Pori, 12.53
2.Helmi Hoppu, Tampere, 12.10
3.Mari Timgren, Pori, 11.54
4.Virva Jokiainen, Pori, 11.02
5.Päivi Huttula, Pori, 10.48
6.Janika Tommiska, Pori, 10.11
7.Jaana Virtanen, Pori, 10.05
8.Anu Pörsti, Pori, 9.91
9.Helvi Valli, Pori, 9.72
10.Jaana Viilo, Tampere, 9.45
11.Diana Bergroth-Lampinen, Pori, 9.29
12.Sari Vesala-Hoppu, Tampere, 9.29
13.Nina Huru, Pori, 9.20
14.Sanna Jääskeläinen, Pori, 9.13
15.Laura Säisänen, Pori, 8.97
16.Johanna Mattila, Ulvila, 8.80
17.Leena Jokinen-Anttila, Ulvila, 8.76
18.Hanna Hilden, Pori, 8.12
19.Leena Gröndahl, Ulvila, 8.00
20.Johanna Huhtala, Pori, 7.95
21.Jenna Leppäniemi, Pori, 7.44
22.Anne Liinamaa, Pori, 7.19
23.Kaarina Peltomäki, Tampere, 6.66
24.Riitta Marjamäki, Pori, 4.37

Miehet:
1.Markus Ruohonen, Pori, 16.23
2.Hannes Santahuhta, Pori, 15.26
3.Kari Mäkelä, Pori, 14.70
4.Juha Ahlgren, Pori, 14.56
5.Jesel Ortiz, Pori, 13.89
6.Matti Ovaska, Tampere, 13.23
7.Kimmo Vepsä, Ulvila, 12.36
8.Jouni Koskela, Tampere, 12.32
9.Harri Huoso, Pori, 12.14
10.Raimo Mäkelä, Pori, 11.83
11.Cassius AlShareff, Pori, 11.80
12.Ari Jalonen, Pori, 11.44
13.Esa Virtanen, Pori, 11.44
14.Antti Paala, Ulvila, 11.43
15.Mika Tuovinen, Pori, 10.84
16.Tuomas Hoppu, Tampere, 10.76
17.Raimo Ruohonen, Pori, 10.35
18.Tapio Marjamäki, Pori, 10.34
19.Ismo Rantala, Pori, 10.17
20.Paavo Närvänen, Tampere, 9.55
21.Ilkka Alajärvi, Pori, 9.09
22.Ismo Läntinen, Pori, 9.00
23.Veikka Vuorio, Pori, 7.25
24.Janne Eräpuro, Ulvila, 4.87
Juha Vasama, Pori, ja Jalmari Laakkonen, Pori, ei tulosta

– Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa eilisestä kaihileikkauksesta. Olen kova jännittämään, mutta ihmeellisesti hoitajien huolenpito rauhoitti. Lääkäri piti minut ajan tasalla koko operaation ajan. Se helpotti tällaisen uteliaan tiedonjanoa. Menen mielelläni sinne uudelleen. Ilmeisesti toinen silmä operoidaan vielä ennen joulua, kuvantekijä Terttu Ahti, 88, puhelee kerrostalokodissaan Ulvilassa.

Kotisairaanhoito huolehtii viikoittain lääkkeet dosettiin. Lisäksi käy hoitaja viikon ajan opettamassa Tertulle leikkauksen jälkihoidon, kuten tippojen laiton.
– Luojan kiitos, edes hetken myös juttelevat, Terttu huomauttaa.
Hän naurahtaa humoristisesti, ettei taiteilijan käsi vapise. Kyllä hän ne tipat sinne silmiin saa.
– Se jutustelu ja huomioiminen olisivat tärkeimmät asiat.
Terttu Ahti maalasi aktiivisesti yli 30 vuoden ajan kansalaisopistossa ja muilla kursseilla, kunnes vuosi sitten lopetti, toistaiseksi kuulemma. Unissaan hän maalaa yhä ja arvioi, vielä ehkä oikeastikin tarttuvansa siveltimeen.

Aktiivisena ja sanavalmiina seniorina Terttu kantaa huolta kanssakulkijoistaan. Hänen luonaan käy ystäviä ja silloin tällöin sukulaisetkin kauempaa vierailevat.
– En tunne olevani yksinäinen edes yksin ollessani. Paljon on oikeasti yksinäisiä vanhuksia, eikä tilanne tunnu ainakaan helpottavan. Kaikki tuntui pikkuhiljaa monimutkaistuvan, kun Ulvilasta tuli Porin perusturvakeskuksen lähipalvelualue. Syyskuun alusta alkoi oikein hullunmylly.
– Kotisairaanhoito oli Ulvilassa erinomaisesti hoidettu ja tutut hoitajat kävivät. Nyt tänne voi tulla kuka tahansa perusturva-alueen hoitajista. Aamuisin kai arvotaan, kuka menee mihinkin, Terttu kritisoi.
Hän arvioi hoitajienkin stressaantuvan minuuttiaikatauluista, älypuhelimiin raportoinneista ja vaihtuvista hoidettavista.

Terttu on kotisairaanhoitajan neuvosta ottanut kauppapalvelun. Ostoslistan hän antaa maanantaisin hoitajalle ja tavarat tuodaan perjantaisin. Ruokansa Terttu valmistaa itse, että saa oman mielen makuista.
Liikkuminen on hidastunut ja näkö heikentynyt, niinpä Terttu on taipunut siivoojaan, jonka kulut hän maksaa omasta pussista.
Ulvilan Sotaveteraanit ry puolestaan kustantaa ikkunoiden pesun kahdesti vuodessa.
Aktiivisena, aikaansa seuraavana ihmisenä Terttu Ahti on huolissaan myös hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Hänen mielestään jatkuva kiire ja inhimillisyyden puute, saa hoitajat vaihtamaan alaa.
– Ihmisten tilalle kehitetään robotteja. Ne esimerkiksi ohjaavat jumppaa ja otetaan kainaloon korvaamaan lemmikin. Ihmisiä me ihmiset lähellemme tarvitsemme, Terttu Ahti muistuttaa.
.

Maassa ei vielä ole isoa haloota päällä, mutta tahti tuntuu kiihtyvän. Olemme saaneet jo tehdä Suomi 100 -juhlavuoden mitalista tilauksen, olemme saaneet säveltää ja sanoittaa uutta satakuntalaista lauluakin.
Yksi suomalaisuuden ilmentymä on nostettu valtakunnallisesti jalustalle – juhlavuotta ajatellen Suomen Saunaseura on etsinyt yli 100-vuotiaita edelleen käytössä olevia saunoja. Etsintä ja ilmianto päättyy syyskuun lopussa. Tähän mennessä on mukaan ilmoitettu 200 löylyhuonetta, vaikka saunaseuran tavoitteena oli se sata. Tiettävästi yhtään ei ole Satakunnasta löytynyt tähän sarjaan. Hiljaista on ollut Pohjanmaallakin.
Mutta muuten suomalaiset ovat innostuneet saunanetsinnästä. Muutamista kohteista saunaseura laatii syvemmät esittelyt, osaan seura tutustuu vielä lähemmin löylyjen merkeissä.

Susanna Virkillä, juhlavuoden Satakunnan alueen aluekoordinaattorilla ja puuhanaisella, on tausta-ajatuksena vuoden tapahtumien koskettavuus. Maakunnan yhdistävä sana on ”yhdessä”.
– Haen tässä sellaista, että juhlavuosi jäisi suomalaisille ja meille satakuntalaisille mieleen jollain tavoin – tyyliin, hei me teimme sitä silloin, kun Suomi täytti 100 vuotta, Virkki juttelee.
Toisen ulottuvuuden hän löytää siitä, että jokainen hetken tai edes sekunnin miettisi syvemmin Suomen itsenäisyyttä tai sen merkitystä.

Satakunnassa juhlavuoden valmistelusta ja koordinoinnista vastaa Satakuntaliitto. Suomessa tehtävä on jaettu maakuntaliitoille ja suurimmille kaupungeille.
Suomen juhlavuoden lähtölaukaus ammutaan vuoden vaihtuessa. Oikeastaan ensimmäinen lähtölaskenta käynnistyi viime perjantaina Finlandia-talolla, jossa Virkki oli mukana Satakuntaliiton edustajana. Siitä aamusta oli 100 päivää juhlavuoteen.
– Toinen lähtölaskenta alkaa 26.8. ensi vuonna. Siitä on 100 päivää itsenäisyyspäivään, hän täsmentää.
Tuo elokuinen lauantai on suunniteltu päiväksi, jolloin pidetään muun muassa maailman suurimmat kyläjuhlat. Silloin olisi megatapahtuma Satakunnassakin. Suomen kansalaiset kautta maailman saisivat lähettää vaikka kuvaa yhteisestä ruokahetkestä missä ovatkin. Lauantaina syödään isolla porukalla myös Porin keskustassa. Kaupungin ytimeen aiotaan rakentaa megaluokan ruokajuhla. Ajatusta jalostetaan koko ajan.

Aluekoordinaattori kertoo, että tapahtumia maakuntaan syntyy runsaasti – huikeitakin kuulemma. Ja vielä voi ideoida lisää juhlavuoden kalenteriin annettujen raamien puitteissa, jolloin itsenäisyyden juhlavuoden tunnusmerkin saa liittää tapahtumarekvisiittaan. Kylät järjestävät paljon, myös muut yhdistykset ja yhteisöt.

On silti jokin, joka ei ole mennyt ihan putkeen, satakuntalainen sävellys- ja sanoituskilpailu. Kilpailun teemana ovat olleet menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus, yhdessä ja Satakunta. Luomistyö on synnyttänyt viime viikkoon mennessä kolme teosta.
– Tavoitteena oli hakea freesiä näkökulmaa satakuntalaiseen musiikkiin, Susanna Virkki sanoo ja jatkaa, että onhan kilpailuaikaa jäljellä vielä 30. syyskuuta asti.

Rahaa vuoden järjestelyihin on edelleen jaossa Satakunnassa. Jos ensimmäisen hakukierroksen 50 000 euron jako meni sivu suun, lokakuun 3. päivänä alkaa toinen ja viimeinen valtakunnallisen maakuntakohtaisen 20 000 euron haku.
– Ensimmäisen erästä haettu summa oli viisinkertainen jaettavaan nähden.
Virkki jatkaa, että myöntämiseen vaikuttaa se, kuinka laajasti suunniteltu hyödyttää Satakuntaa, jättääkö se jotain jälkeensä juhlavuodesta tai onko se jokin alku yhteistyölle.
Satakuntaliitto on vetämässä myös maakuntien yhteistä hanketta, jossa rakennetaan uutta itsenäisyysjulistusta, vain sen verran Virkki valaisee aiheesta.
Toinen maakunnan juhlavuoden ulottuvuus liittyy Kiinaan. Satakunta tulee saamaan kesän alkuun eräänlaiset Kiina-viikot.

Aluekoordinaattori on pohtinut, voisivatko esimerkiksi kauppaliikkeet somistaa viimeisellä viikolla ennen itsenäisyyspäivää näyteikkunansa sinivalkoisin värein.
– Se viimeinen viikko olisi hypetystä. Itsenäisyyspäivän jälkeen rauhoittuisimme jouluun.

Mietittävää on paljon – kuten se, miten mukaan otetaan maahanmuuttajat.
– Mihin suomalaisuus riittää, hän kysyy.
– Ketkä kaikki ovat suomalaisia omasta mielestään, ja keitä pidetään suomalaisina, sitä voisi miettiä.

Mitä sitten yksityiset ihmiset järjestävät tykönään juhlavuonna, on luku sinänsä. Varma veikkaus on, että jo ensi vuoden juhannuksena monella tontilla kohotetaan muki jos toinenkin itsenäisen Suomen kunniaksi.

Porilainen jalkapallovuosi 2016 on ollut synkkä. FC Jazz hakee kahden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen vauhtia sarjaporrasta alempaa. PPT putoaa puolestaan Kolmosdivariin.
– Kokonaisuudessaan kausi on ollut porilaisfutikselle iso pettymys. Viime vuosien lupaava noste on kääntynyt valitettavaan laskuun. Juuri nyt liigapaikka tuntuu miesten kohdalla harmittavan kaukaiselta, pohtii Musan Salamaa kaksi kautta luotsannut Matti Santahuhta.

Myös naisten puolella tilanne on vaikea. Pääsarjasta putoaminen uhkaa umpisurkeasti pelannutta Nice Futista. Paljon on pelissä, kun joukkue kohtaa lauantaina ratkaisevassa ottelussa TiPS:n. Porilaisten paikka Naisten Liigassa varmistuu kahden maalin kotivoitolla.

Tiukassa, mutta paljon miellyttävämmässä paikassa on myös porilaisen futiskesän ainoa valopilkku. Hienon kauden pelannut Musan Salama kävi lauantaina noutamassa kolmen pisteen voiton Oulusta ja varmisti Kakkosen C-lohkon kakkossijan. Se toi MuSalle karsintapaikan. Paikasta Ykköseen taistelee porilaisten kanssa A-lohkon kärkijoukkue IF Gnistan.
– Nyt katseet on jo suunnattu kaksiosaiseen karsintaan. Tommi Lingmanin valmentama helsinkiläisjoukkue on meille vielä vieras, mutta olemme pyrkineet viikon mittaan tutustumaan Gnistanin pelitapaan. Oma pelimme on hyvässä kuosissa ja terveystilanne on ok, joten lähdemme luottavaisin mielin lauantain kotimatsiin. Tavoitteena on voitto ja hyvät lähtökohdat toiseen osaotteluun, sanoo Santahuhta.

Nousu Ykköseen ratkeaa Gnistanin kotikentällä Oulunkylässä lauantaina 15. lokakuuta.
– Keskitymme nyt ainoastaan pelaamiseen ja nautimme tästä mahdollisuudesta. Muita asioista pohditaan vasta sitten, kun karsinta on paketissa. Selvää on, että Ykkönen on monella tapaa kovempi ja ammattimaisempi sarja. Mikäli nousu toteutuu, töitä on tiedossa roppakaupalla – niin kentällä kuin taustoissakin. Työ tulevaa varten on organisaation sisällä jo laitettu jalalle, pohtii Santahuhta.

MuSa-luotsi vakuuttaa, että pelaajilla on vahva halu sarjaporrasta ylemmäs.
– MuSalla on vahva identiteetti ja seuran ehdoton voimavara on upeasti joukkuetta tukeva yhteisö. Se seisoo MuSan takana – sarjatasosta riippumatta. Uskon kuitenkin, että tavoitteena on vakiinnuttaa paikka Ykkösessä.
Musan Wembleylle kiitettävästi katsojia keräävä Salama on ollut tällä kaudella porilaisfutiksen ainoa valopilkku.

MuSa-IF Gnistan lauantaina 8.10.

Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen esitteli viime viikolla Porin talousarvioehdotuksensa ensi vuodelle. Luukkosen ehdotus on linjassa Suomen nykyisen taloustilanteen kanssa. Kun maan talous pyörii nyt pitkälti kuluttajien ja rakentamisen varassa, niin Luukkosen ehdotuksessa ei siten nosteta kunnallisveroa, jotta kuluttajien ostovoima ei enää entisestään pienenisi. Lisäksi ehdotuksessa on investointikohteina miljoonia euroja peruskorjauksiin.

Talous ei kuitenkaan lähde kasvamaan ennen kuin teollisuus ja vienti alkavat kunnolla vetää. Ei Suomessa, muttei myöskään Satakunnassa. Teollisuuden näkymät ovat erityisen tärkeitä Satakunnalle, koska maakunta on Suomen teollisuusvaltaisimpia alueita.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi viime viikolla Alueelliset kehitysnäkymät -katsauksen. Sen ovat tehneet ELY –keskukset.

Katsauksesta saa näkemyksen eri seutukuntien ja maakuntien talouden ja työllisyyden nykytilasta sekä lähiajan näkymistä. Satakunnasta katsaus antaa kaksijakoisen kuvan. Rauman seudulla yritystoiminnan ja työllisyyden tilanne ovat kuuden kuukauden kuluttua parempia kuin nyt. Porin seudulla ja Pohjois-Satakunnassa tilanne on kuuden kuukauden kuluttua ennallaan.

Raumalaisten optimistista tulevaisuuden uskoa on helppo ymmärtää. Meriklusteri elää Raumalla uutta tulemista vahvasti. Telakka-alueella toimii kaupungin omistama Rauma Seaside Industry Park ja sillä on vuokrasopimuksia yli 30 yrityksen kanssa. Alueella toimii muun muassa Rolls Royce Oy, jolla on myös menossa oma investointiohjelma. Lisäksi Rauma Marine Constructions Oy (RMC) sai ison matkustaja-autolauttatilauksen. RMC:n toimii verkostomaisella liiketoimintamallilla.

Kun toisella menee meriteollisuudessa hyvin, niin toisella menee huonosti. Porin Mäntyluodossa toimiva ltaTechnip Offshorelta on tullut pitkin syksyä yt-neuvottelu- ja lomautusuutisia. Yksi syy Technipin ongelmiin on öljyn alhainen hinta. Se heikentää alan tuotteiden kysyntää.

Rauman meriklusterin lisäksi Satakunnassa on ainakin yksi toinen klusteri eli tiivistä yhteistyötä tekevä saman alan yritysten rypäs. Se on Poriin ja Ulvilaan keskittynyt automaatio- ja robotiikka-alan klusteri. Siihen lasketaan kuuluvan yli 30 yritystä ja sen työllistävän yli 600 työntekijää.

Meri- ja automaatioklustereiden menestykset ovat Satakunnalle tärkeätä. Klustereiden menestyminen luo uskoa siihen, että kaikkien globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten ei tarvitse olla ulkomaisessa omistuksessa olevia suuryrityksiä. Menestyjiä voivat olla myös paikalliset pk-yritykset, kunhan ne tekevät tiivistä yhteistyötä ja kaikilla on omaa, erityistä osaamista. Pienuus tuo usein myös ketteryyttä, joka saattaa isommilta toimijoilta puuttua.

Vaikka Rauman kaupunki on investoinut paljon sekä telakka-alueelle että Lakariin teollisuusalueelle ja Porin kaupunki omistuksiensa kautta vaikkapa ammattikorkeakoulun kampukseen, niin yksi asia pitää aina muistaa. Kaupungit investoivat esimerkiksi infraan ja koulutukseen. Loppupeleissä kasvun luovat aina yksityiset yritykset, jotka ottavat riskiä, investoivat, työllistävät, maksavat veroja ja toivottavasti myös menestyvät. Kasvu luo hyvinvointia, siksi se on toivottavaa.

Espanjan poliittinen umpisolmu on johtanut ensimmäiseen uhriin. Sosialistipuolue PSOE heitti viikonloppuna ulos puheenjohtajansa Pedro Sanchesin. Puolueen sisällä puhkesi valtataistelu, kun monet jäsenet kyllästyivät Sanchesin toimintaan ja erityisesti hänen veljeilyynsä vasemmistoradikaalin Podemos-puolueen kanssa. Sanchesin epäsuosiota lisäsi myös puolueen kannalta myttyyn menneet aluevaalit Galiciasssa ja Baskimaalla.
Olin jokin aika sitten paikallisen Rotaryklubin illallisilla espanjalaisen tuttavaperheen kutsusta. Kunniavieraat olivat Nepalista, sillä tämä klubi on kerännyt varoja maan vesihuollon parantamiseksi. Espanjalaiseen tapaan tunnelma illallisella oli hilpeä ja rento, mutta oli tilanteita, joissa hymy oli vähällä hyytyä. Rotareiden periaatteisiin kuuluu, että uskonnosta ja politiikasta ei keskustella, mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa ei voinut välttää kommentteja Espanjan poliittisesta umpikujasta. Täysin riippumatta keskustelijan poliittisista näkemyksistä kaikki olivat kyllästyneitä siihen, ettei poliitikoilla ole kykyä tehdä kompromisseja. Sitä, että maassa ei ole toimivaa hallitusta, pidettiin jopa häpeänä. Joulukuussa häämöttäviä kolmansia vaaleja kommentoitiin väkinäisesti naureskellen sanomalla, että ne ovat kuin suoraan Cervantesin Don Quijotesta. Kukaan ei sitä paitsi uskonut, että uudet vaalit muuttaisivat poliittista asetelmaa olennaisesti, ja kuka sitä paitsi enää vaivautuisi vaaliuurnille.
Nyt näyttää siltä, että sosialistipuolue PSOE:n puheenjohtajavaihdos saattaisi tuoda ratkaisun poliittiseen umpikujaan. Uusi vetäjä saattaisi suostua kompromissiin, jossa Espanjaan tulisi oikeistopuolue PP:n vähemmistöhallitus. PSOE:lla olisi tuolloin vahva oppositioasema. Monet puolueen kannattajat pelkäävät kuitenkin, että pienkin myönnytys PP:n suuntaan johtaa ainoastaan maltillisten sosialistien tappioon ja radikaalin Podemos-ryhmittymän voittoon.
Varsin moni haluaisi heittää historian romukoppaan myös PP:n johtajan Mariano Rajoyn ja Podemoksen Pablo Iglesiasin. Hekään eivät ole syyttömiä Espanjan nykyiseen tilaan. Mäyräkoira Francon isäntä totesi koirapuistossa, että vasta kun kaikki kolme ovat menneet, espanjalaiset voivat täydestä sydämestä juhlia Espanjan kansallispäivää 12. lokakuuta ja perustuslainpäivää 6. joulukuuta.

MARJA LENNES

Satakunnan Selkäyhdistyksen puheenjohtaja, nakkilalainen Kaija-Liisa Lohivuo kertoo, että tänä vuonna Selkäliitossa on erityisesti haluttu kiinnittää huomiota miehiin. Vuoden teema, Tosimiehen selkätreeni, on aiheena niin yhdistyksen toiminnassa kuin Selkäliiton kampanjamateriaaleissakin.
Selkäyhdistysten jäsenistä vain noin 20 prosenttia on miehiä, vaikka miehet kokevat selkäoireita lähes yhtä paljon kuin naiset. Naisten ja miesten terveyskäyttäytymisessä on myös tiettyjä eroja, jotka voivat vaikuttaa miesten selkäkivun esiintyvyyteen. Selkäkivun riskitekijöitä ovat muun muassa kuormittava työ, ylipaino, tupakointi ja liikkumattomuus.

Porilainen Kalevi Stenbacka tuli mukaan Satakunnan Selkäyhdistyksen toimintaan lähes 20 vuotta sitten. Välillä hän asui Oulussa ja toimi siellä paikallisen Selkäyhdistyksen puheenjohtajana. Kotiseutu kuitenkin kutsui takaisin. Nyt Stenbacka vetää Satakunnan Selkäyhdistyksen vertaistukiryhmää, joka koontuu noin kuusi kertaa vuodessa.
– Tulin yhdistyksen toimintaan alunperin jumppien takia. Myös selkävaivat ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan, Stenbacka kertoo.
– Vertaistukiryhmässä keskustellaan selkäkivuista ja annetaan toisille vinkkejä hoidosta tai jumppaamisesta. Kokemusten vaihtaminen kannattaa.

Satakunnan Selkäyhdistyksellä on tänä vuonna kolme uutta kumppania: Kankaanpään Kuntoutuskeskus, DiaFysio ja Fysioterapia Tuula Paasiaho. Näiden kanssa kehitetään uudenlaista toimintaa. Selkäviikon luento on osa kumppanuutta, sillä se järjestetään Kankaanpään Kuntoutuskeskuksessa keskiviikkona 12. lokakuuta kello 18. Luennoitsija on kuntoutuskeskuksen fysiatri.

Toinen tämän syksyn yhteistyö on yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa toteutettava tutkimushanke, joka käsittelee pitkittynyttä, kroonista selkäkipua ja sen yhteyttä aivojen toimintaan. SAMK:n fysioterapeuttiopiskelija Sara Salerto tekee opinnäytetyötä Graphesthesia-nimisestä harjoitusmenetelmästä, jota käytetään kivun lievittämiseen. Hän etsii vapaaehtoisia osallistujia mukaan tutkimukseen, joka koostuu testauksista ja kotiharjoitteista.
Tutkimus alkaa Satakunnan yhteisökeskuksessa pidettävässä selkäillassa 18. lokakuuta. Mukaan voivat tulla muutkin kuin yhdistyksen jäsenet. Lisätietoja saa Selkäyhdistyksen toimistosta puh. 050 533 6556 tai osoitteesta sara.salerto@student.samk.fi

Satakunnan Selkäyhdistys on lähes 20-vuotias yhdistys. Porilainen Marjatta Lahtinen oli mukana perustamassa yhdistystä. Hän kertoo olleensa selkäleikkauksessa 38-vuotiaana. Omista selkävaivoista syntyi kiinnostus yhdistykseen.
– Tuttu Selkäliitosta kyseli, emmekö perustaisi Poriin yhdistystä. Lähdimme mieheni kanssa sitä sitten puuhaamaan. Alusta asti on järjestetty voimistelua, joka ennaltaehkäisee selkäkipuja ja lievittää särkyjä, hän kertoo.
Porilainen Leila Tarna puolestaan kertoo kärsivänsä kroonisesta selkäkivusta. Hän on viime aikoina saanut apua kivun henkiseen hallintaan muun muassa keskussairaalan kipuklinikalta.
– Yhdistyksessä alkava tutkimushanke liittyy siihen samaan eli aivojen rooliin selkäkivuissa, hän sanoo.

Selkäyhdistyksessä on Satakunnassa yli 200 jäsentä. Puheenjohtaja Kaija-Liisa Lohivuo kutsuu vanhoja ja uusia jäseniä mukaan toimintaan.
Yhdistyksen syyskokous on 29.11. klo 17 Yhteisökeskuksessa. Lisätietoa toiminnasta ja muista kokoontumisista löytyy osoitteesta
www.sataselka.net

INFO:
Valtakunnallista Selkäviikkoa vietetään 10.–16. lokakuuta.
Satakunnan Selkäyhdistys järjestää Selkäviikon yleisöluennon ke 12.10. klo 18 Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä (Kelankaari 4, Kankaanpää). Fysiatri Anitta Uurasjärvi luennoi aiheesta Selkäsairaudet ja niiden hoito.
Seuraava yleisöluento pidetään Viikkarin Valkamassa (Juhana Herttuan katu 17, Pori) ke 2.11. klo 14. Fysioterapeutti Kari Löytökorpi puhuu aiheesta Tosimiehen selkätreeni, joka sopii myös naisille.

Raatihuoneen puisto on pelivillityksen keskus kaupungissa ja kaupungin ykköspuisto hoitoluokituksessa. Puistotyöntekijöiltä kuultuna viime kesä oli siivottomuudessaan aivan huippua. Roskaaminen talttui koulujen alettua.
– Ei tarvitse paljon tutkivaa journalismia harrastaa, kun katsoo karhupatsaan ympäristöä Raatihuoneen puistossa. Järkyttävästi silppua ja tupakantumppeja. Toki siihen varmaan syyllistyvät muutkin kuin Pokémon-pelaajat, viherhoitopäällikkö Veijo Marin Porin puistotoimesta huomauttaa.

Marin sanoo, että koskaan aiemmin karhupatsasta ympäröivää kivetystä ei ole tarvinnut ajaa harjakoneella. Aiemmin muurin tuntumasta ei ole tarvinnut edes tupakantumppeja keräillä.
Marin juttelee, että tupakantumppien määrä maassa on ollut väliin järkyttävä. Nuoret viihtyvät puistossa myöhään iltaan. Marin epäilee, että osa tulee paikalle kauempaakin eväiden kanssa, ja osa kääreistä jää maahan. Kuten eräs alueella siivonnut asian ilmaisi, lukuisiin roska-astioihin ne eivät ohjaudu.

Veijo Marin näkee, että roskaamisen tapa tulee suoraan kotoa eikä hän syyllistä sen enempää lapsia. Hän kertoo, että kun vanhemmatkin heittävät auton ikkunasta paperiset kertakäyttökääreet suoraan kaupungin viheralueille, takana istuvat lapset saavat siinä suoraa opetusta.
– Aika järkyttävää.

Jos Marin hakee muotipelistä myönteistä, se hänen mielestään liittyy ikäpolvien kohtaamiseen, sillä pelaamassa käyvät niin 7-vuotiaat kuin 70-vuotiaatkin. Hän uskoo, että monet intoutuvat jopa liikkumaan pelin mukaan paikasta toiseen.
– Ja saavathan puistot uusia käyttäjiä – sellaisia, jotka eivät ole koskaan niistä nauttineet.
Porin Raatihuoneen puistossa on jouduttu korjaamaan romahtaneita puiston penkkejä. Marinin mukaan normaalilla puistoistumisella ne olisivat kestäneet vielä eteenpäin.
Puistoja ei aiota varustaa kieltotauluilla. Sellainen ei kuulemma sopisi puistojen henkeen.
– Lisää töitä tämä roskaaminen meille aiheuttaa, hän harmittelee.

Ulvilasta kaupungin viheralueiden kunnosta vastaava suunnitteluinsinööri Eetu Elohaka sanoo, ettei hänen korviinsa ole kantautunut vastaavaa omasta kaupungista. Esimerkiksi kaupungintalon ympäristö on yksi suosituista pelialueista.
– Meillä on isompia murheita – ilkivaltaa leikkipuistoissa ja koulujen pihoilla, hän huomauttaa.
Porin puistotoimisto tietää, ettei kaikki maahan lentänyt roska ole lasten suusta ja käsistä.
Siitä kaupungin puistotoimi on tyytyväinen, että myös Raatihuoneen puisto on kesän aikana
saanut aivan uusia käyttäjiä. Kauneus paljastuu, jos malttaa nostaa katseen välillä pois näyttöruudusta.

Ville Sipponen Gasumilta myöntää, ettei biokaasulla ajaminen lisäänny, ellei kaasunjakeluverkosto tihene. Vaikea Porissakin on biokaasulla toimivia ajoneuvoja myydä, jos lähin tankkauspiste on Tampereella.
Paineita on asetettu nimenomaan valtio-omisteiselle Gasumille. Jos tulee asema kevääksi Poriin, sitten pitääkin ajaa jo Tampereelle, Forssaan tai Turkuun.
Yhdellä kaasutankkauksella ajaa keskimäärin 300–400 kilometriä. Autoissa on aina bensiinivaihtoehto rinnalla, joten kaasun varaan kukaan ei jää.

Lähes samaan hengenvetoon hän sanoo, että kaasukäyttöisiä autoja vaivaavat ennakkoasenteet – myytit. Niitä ovat muun muassa polttoaineen turvallisuus ja hinta, verotus sekä auton hankintahinta.
– Ne täytyy ampua alas.
Gasumin kyselyssä 51 vastanneista ei tiennyt, että kaasulla kulkevia autoja on jo ylipäätään olemassa.
Sipponen sanoo kaasuautoista kaikkein kiinnostuneimpia olevan hiilineutraaliin olotilaan tähtäävien kuntien organisaatiot.
Biokaasulla/bensiinillä käyvät autot maksavat lähes saman kuin bensiiniautotkin. Biokaasu polttoaineena on selvästi bensaa halvempaa – ensi kuun alusta kaasun litrahinnaksi muutettuna hinta on 69 senttiä. Muuten kaasua myydään kiloina.

Sipponen kertoo, että yhtiön tavoitteena on rakentaa 35 uutta jakelupistettä kymmenen seuraavan vuoden aikana – kuusi nousee ensi vuonna. Tällä hetkelle on 24 asemaa.
– Vaikea on tilata uutta autoa, jos ei ole dataa tankkausasemista edessä, hän heitti ja viittasi Porin ja Satakunnan tilanteeseen.

Eri maahantuojien uusia ja käytettyjä kaasuautoja oli esillä viime viikolla Huittisissa, Porissa ja Kankaanpäässä.
Kiertueen puuhamiehenä toiminut Manu Hollmén ProAgria Länsi-Suomesta tiivisti biokaasuautojen edut edulliseen ajamiseen ja ympäristöystävällisyyteen. Kolmas ulottuvuus liittyi maaseudun työpaikkoihin. Mädättämällä synnytettävä kaasu liikennepolttoaineena on tänään ainoa kaasun kannattava käyttökohde. Kaasu pitäisi pystyä myymään autoilijoille.
Hänen mielestään Gasumin jakeluverkkoa voisi täydentää yksityisten kaasuntoimittajien kaasulla. Tämä toisi Suomeen töitä.
Tapio Meri Porin Seudun Vihreistä käväisi paikalla aidosti kaasusta kiinnostuneena.
– Olen ihmetellyt, miksi tämäkin tulee Suomeen näin myöhään.
Meri valitsisi kaasutekniikan autoonsa ennen sähköä tai bensa/sähköhybridiä.
– Ensin silti valitsisin polkupyörän, hän heitti lopuksi.
Pääkaupunkiseudulla vaikuttava, kiertueen mukana kulkenut Arto Rautevaara on erikoistunut kaasujärjestelmien asentamiseen bensiinikäyttöisiin käytettyihin henkilöautoihin. Hän kertoi asennuksen verraten helpoksi ja hinnan laitteineen maksavan noin 2 500 euroa.
– Ajan 35 000 kilometriä vuodessa ja järjestelmä säästää rahaa 2 500 euroa vuodessa.

– Punaisen, liehuhihaisen puseron hankinta osui ajoituksellisesti nappiin. Se on Kreetan-matkan tuliainen itselleni, vastikään lomamatkalta palannut Sanni Lindén kertoo nauraen esitellessään sifonkista ostostaan.

Pusero ei todellakaan jää kaappia koristamaan, sillä energisellä Sannilla on tiedossa monet pikkujoulut. Esimerkiksi neljän naisen ystävärinki palasi juuri Kreetalta ja siellä jo sovittiin yhteisistä pikkujouluista, jälleen kerran. Kahteenkymmeneen ystävävuoteen niitä on mahtunut monia, toinen toistaan ikimuistoisimpia.
– Saman naisporukan kanssa tapaamme kuukausittain ravintolaillallisen merkeissä. Olemme olleet myös vuosittain laivareissulla. Näin juhlavuonna räväytimme kunnolla ja lähdimme viikoksi Kreetalle.

Naisnelikon pikkujoulun viettoon kuuluu ehdottomasti laittautuminen juhlakuntoon, ravintolaillallinen pitkän kaavan mukaan ja sen jälkeen Pori by Night, kuten Sanni viimeisen ohjelmanumeron ilmaisee. Korkokengissä mennään, oli keli mikä tahansa.
Kun tästä hulinasta on toivuttu, vuorossa on historian ensimmäinen serkkupikkujoulu. Kaikkiaan pikkujouluja on neljät ja lisäksi synttärit.
– Melko usein järjestän juhlia kotiin kaksiooni. Parinkymmenen hengen naisporukka on vuosittain kokoontunut pikkujouluihin. Tänä vuonna ajattelin jättää ne väliin, kun on niin paljon muuta hulinaa. Eihän sitä silti koskaan tiedä, kausi on vasta alkamassa. Runsas kaksi kuukautta on aikaa. Voin vielä päräyttää ja järjestää pidot. Elävä joulupukki on näissä partyissä oltava.
– Viime vuonna yritin saada strippaavan joulupukin, mutta en onnistunut. Perusjoulupukiksi lupautui likkakaverin mies, toimelias Sanni selvittää.
Sanni kertoo rakastavansa ruuanlaittoa. Pikkujoulupöytä on perinteisesti notkunut oman keittiön herkuista, kuten salaateista, savukalasta, lihapullista, luumurahkasta. Kaiken kruunaa itse valmistettu tyrni- ja puolukkalikööri.
Kunnon pikkujoulujuhlinnan reseptiksi hän listaa hyvän ruuan ja juoman, rennon, ilakoivan meiningin. Mitä isompi porukka, sen parempi. Teemana on ”lähdetään kaikki iloisella mielellä pitämään hauskaa.”

Joulun alla 70-vuotispäiviään viettävä Pepe Willberg on kotimaisen kevyen musiikin kiistattomia kulmakiviä. Keskiviikkona 12. lokakuuta pitkän linjan vokalistia kuullaan Porin Promenadikeskuksessa.
– Starttaamme Porista ja juhlakiertue huipentuu Rovaniemelle 6. marraskuuta. Kiertueen aikana konsertoimme ympäri Suomea. Kaikkiaan keikkoja kertyy 16. Edessä on tiukka vajaan kuukauden rypistys, mutta kyllähän siitä selvitään. Virtaa riittää, kunto on tätä nykyä mainio ja äänikin edelleen hyvässä kondiksessa. Juuri nyt tuntuu siltä, että laulan vielä satavuotiaanakin. Ja sen jälkeen jatketaan sitten yläkerran kuorossa. Siellä odottelee jo iso joukko tuttuja kavereita, sanoo Willberg.

Pepe on todellinen legenda, jonka pitkä ja monisäikeinen ura käynnistyi komppikitaristina 1960-luvun alussa Islanders-yhtyeessä. Islandersin jälkeen Willbergin ainutlaatuista ääntä kuultiin muun muassa kovatasoisissa Jormas- ja Pepe & Paradise -bändeissä. Pepe on tehnyt myös mittavan soolouran ja ollut mukana myös Finntastic-, ja Poptenorit -kokoonpanoissa. Kirkkaisiin parrasvaloihin Willberg palasi 1990-luvun lopulla supersuosioon nousseen Mestarit -ryhmän riveissä.

Hieman hiljaisempien vuosien jälkeen Willbergin ura sai uuden huippuhetkensä pari vuotta sitten. Vuonna 2014 julkaistu, Matti Mikkolan hienoihin biiseihin nojannut Pepe & Saimaa -albumi kohosi huikeaksi arvostelumenestykseksi ja sai myös ostajat liikkeelle myyden komeasti kultaa.
– Legenda -juhlakiertuetta on kaavailtu jo pidempään, mutta tottakai Saimaa -produktion suosio antoi omalta osaltaan rohkeutta toteuttaa kiertue näin laajana. Vielä on vaikea arvioida millainen kysyntä keikoilla on, mutta on upea lähteä taas tien päälle. Haluan huippusoittajista koostuvan orkesterini kanssa antaa kiitokseni uskolliselle kuulijakunnalleni, korostaa Willberg.

Juhlaan on oikeastaan kaksikin syytä. Monipuolinen artisti täyttää pyöreitä ja hänen uransa suurimpiin hitteihin kuuluvan, Les Reedin sävelkynästä syntyneen Saat miehen kyyneliin -klassikon julkaisemista tulee täyteen 50 vuotta.

Juhlakiertueella Willberg esittää biisejä kuudelta vuosikymmeneltä. Kahden tunnin konsertissa kuullaan 25–30 kappaletta. Säveltäjäkaarti on komea: Brookerista Pucchiniin, Donnerista Donizettiin, Takalosta Tšaikovskiin ja Westerholmista Wilsoniin.

Itseoikeutetusti on mukana myös ainakin yksi helmi Lennon–McCartney -aarteistosta.
– Konsertissa kuullaan musiikkia koko urani varrella. Missään kronologissa järjestyksessä biisejä emme kuitenkaan tarjoile. Eli Beatles-kaksikon Rööperiin-hitillä ei lähdetä liikkeelle, paljastaa Pepe.

Pepe Willbergin viimeisin singlejulkaisu ”Sua Aika Parantaa” on Tommi Kaleniuksen ja Johanna Vuoksenmaan käsialaa.

Pepe Willbergin Juhlakonsertti Porin Promenadikeskuksessa keskiviikkona 12.10.