Essi Elomäki, 19, näyttää huojentuneelta. Takana on pääsykoe Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja nukuttu yö. Hän kommentoi eilistä puristusta sanomalla, että aika hankalat olivat ja pyrkijöitä paljon.
Juristin ammatti on haluttu nuorten keskuudessa. Oikeustieteellinen oli myös Essin ykkösvaihtoehto. Kakkosena lääkis, sillä nykyisin vaaditaan kaksi hakuvaihtoehtoa.
– Menin oikeustieteelliseen kokeilemaan onneani ilman valmennuskurssia. Luin itsekseni vaadittavat kolme pääsykoekirjaa kannesta kanteen, eloisa ja puhelias Essi kertaa aherrustaan.

Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkimisen hän jätti suosiolla väliin. Jos yliopiston ovi ei näillä pääsykokeilla aukene, Essi käy ensi keväänä valmennuskurssit ja pyrkii oikeustieteelliseen uudelleen. Kevät tuntui näin jälkikäteen tuoreesta ylioppilaasta raskaalta. Hän aloitti urakkansa syksyllä kirjoittamalla ruotsin, yhteiskuntaopin ja historian. Kevääksi jäivät äidinkeli, englanti, saksa, ranska ja pitkä matematiikka. Kaikkiaan kahdeksan ainetta.
– Äidinkielestä, ruotsista ja yhteiskuntaopista tuli eximia. Loput olivat M:n ja B:n väliltä.

Lukuisista harrastuksistaan huolimatta Essi on aina ollut hyvä oppilas. Lukioon hän asteli yli yhdeksän keskiarvolla, tähtäimenä yliopisto-opinnot.
Mikäli oikeustieteellisen ovi ei ensimmäisellä yrittämällä aukea, b-vaihtoehtona on etsiä työpaikka ja pyrkiä ensi keväänä uudelleen. Pääsykoekirjat julkistetaan valitettavasti vasta kaksi kuukautta ennen h-hetkeä.

Lukiosta Essillä on pelkkää hyvää sanottavana.
– Oli kiva, kun sai itse valita opiskelemiaan aineita. Yhteiskunnalliset aineet ja kielet ovat kiinnostaneet minua aina. Motivaationi oli kaikki lukiovuodet hyvä. Fysiikka löi hanttiin. Onneksi sitä oli vain yksi pakollinen kurssi, Essi huokaisee kahvipöydän ääressä lapsuudenkodin keittiössä.
Kotitalous näyttää olevan hallussa, kahvi maistuu erinomaiselta. Äiti on opettanut lapsille siivouksen ja kodinhoidon salat, joten yksinasuminen sujuu ongelmitta.
– Koulusta tulen varmasti kaipaamaan kavereita ja opiskelurytmin säännöllisyyttä.

Essi on niittänyt valtakunnallista mainetta muun muassa yltämällä Kultainen Harmonikka -kisassa jaetulle hopealle kaksi vuotta sitten. Pikkusisko Ella kilpailee heinäkuussa samassa finaalissa. Isosisko lupaa olla kotikommentaattori ja tsemppari.
– Keikkoja olen tehnyt ja teen jatkossakin, mutta kilpatreeniä ei yo-vuoteen mahtunut. Opiskelupaikasta riippuu, ehkä joskus vielä tähtään Kultaisen Harmonikan ykkössijalle, Essi hymyilee.

Lakkiaiskutsuja on lähetetty lähes 60 henkilölle. Juhlapaikkana on lauantaina itseoikeutetusti Palmgren-konservatorion kahvio. Tarjolla on ruokaa niin kutsutusta kylmästä pöydästä. Aterioinnin kruunaavat täytekakkukahvit. Alkumaljana on kuohujuomaa.
– Osa kutsutuista tulee sunnuntaina kotiimme juhlimaan. Lauantai-iltana kouluporukka on ehkä viimeistä kertaa kasassa. Ajatus on viettää yhteistä aikaa yo-gaalassa Kinossa.

Keskellä Poria sijaitsevaa entistä Juhana Herttuan hotellitaloa, tämän päivän Omena-hotellista tunnettua kerrostaloa on katettu viikonvaihteen tulipalon jäljiltä. Keskustelu talon kohtalosta käy kaupungilla monessa sävyssä.
– Uuden rakentaminen houkuttelee. Ei järjestely olisi monimutkainen toimenpide, jos uuden rakentamiseen päädytään, Ilkka Holmlund sanoo.

Neuvottelut talon kohtalosta käydään taloyhtiön hallituksen ja vakuutusyhtiön kanssa. Sitä ennen tehdään talossa perusteelliset rakennetutkimukset ja korjauksen kustannusarviot. Taloyhtiön 20 jäsenen tulisi löytää yhteinen sävel ja vielä sen jälkeen yhteisymmärrys vakuutusyhtiön kanssa.

Porilainen Ilkka Holmlund ja lapset omistavat kiinteistöstä kerrokset 3–6. Tulipalo ja sammutusvesi tuhosivat seitsenkerroksisen talon kaksi ylintä kerrosta ja kattorakenteet. Tulipalon on arvioitu lähteneen liikkeelle ylimmän kerroksen vapaamuurareiden 350-neliöisen huoneiston keittiöstä.
Vesivahinkoja on arvioitu massiiviseksi muutoinkin, ja jopa katutason liiketilat kastuivat pahasti.
Holmlundin poika Jan-Erik pyörittää erikseen franchising-yrittäjänä Omena-hotellia. Hän on julkisuudessa arvioinut, että hotellikerrokset korjataan ja toiminta jatkuu.
Ilkka Holmlund katsoo, että tiedon lisääntyessä näkemykset ovat laajentuneet. Edessä ovat rakenteelliset tutkimukset, jotka Ilkka Holmlundin mukaan voivat näyttää aivan muuta. Etenkään veden vaikutuksia ei vielä osata arvioida. Holmlund ainakin pitää kastuneita rakenteita riskinä.
Jos Omena-hotellia korjataan, isännöitsijän mukaan se tulisi olemaan tilapäinen ratkaisu jazz-viikkoa ajatellen.
– Talon korjauksesta on arvioitu, että se veisi aikaa puolesta vuodesta vuoteen. Uuden rakentaminen houkuttelee. Talon on vuodelta 1955, eikä se ole suojelukohde. Uutta tehtäessä unelmana olisi, että saisimme tehdä kaksi kerrosta lisää.

Isännöitsijä huomauttaa, että molemmat vaihtoehdot käyvät. Talon saneerauksen yhteydessä vakuutukset päivitettiin.
Jos uutta kerrostaloa ryhdytään valmistelemaan, Holmlund laskee, että ensin täytyy löytää rakennusfirma, joka on valmis lunastamaan kerrostalon osakekannan itselleen ja saamaan sitä kautta vakuutuskorvauksen. Sen jälkeen jäljellä olevalle rakennusoikeudelle pitäisi saada sovittua hinta sillekin.
– Ei tämä ole vaikea kuvio, hän kommentoi viikonlopun jälkeen.

Porin kaupunkisuunnittelupäällikkö Olavi Mäkelä ennakoi, että viikonvaihteen tapahtumien jälkeen varmaan halliyhtiön käyttämätön rakennusoikeus nousee esiin.
– Kaavamuutoksen se vaatisi.
Kahdella kerroksella talon korottaminen ei olisi suuri kaupunkinäkymään heijastava muutos.
– Rakennusoikeutta on yritetty hyödyntää aiemmin, mutta sitä ei ole pystytty toteuttamaan.
Hän arvioi, että käyttämätöntä rakennusoikeutta olisi enemmänkin jäljellä kuin Holmlundin haaveilema kaksi kerrosta.
– Varmaan tässä tilanteessa rakennusoikeusyhtälöä yritetään ratkaista.

- Miss Suomi. Näin kirjoitin ala-asteella haaveammatikseni kavereideni Ystäväkirjaan, ulvilalaislähtöinen Jenna Ruohola muistelee ja nauraa lämpimän makeasti päälle.
Polvenkorkuisesta hän käveli maton kuvioita pitkin korkokengät jalassa ja korurypäs kaulassa. Prinsessatyttö, sellaisena Jenna varttui nelilapsisessa perheessä.
Missit ja kisat tulivat pikkuneidille tutuksi televisiosta. Äidin suku on Raumalta, niinpä Pitsimissien valintoja käytiin katsomassa koko perheen voimin oikein paikanpäällä. Voi vain kuvitella, miten eräs prinsessatyttö oli haltioissaan.

Takana ovat Miss Suomi -kisat, joissa 169-senttinen Jenna ylsi hienosti finaaliin. Kruunua ei rapsahtanut. Se onkin hänen kisakategoriassaan toinen kilpailu, missä hän ei hymyillyt voittajatriossa. Se ensimmäinen oli Miss Bikini -kilpailu Malesiassa nelisen vuotta sitten.
Kotkan Meripäivien missikisat vuonna 2010 olivat ulvilaiskaunottaren ensimmäinen askel kohti tulevaa. Hän osallistui mittelöön kylmiltään ja palasi voittajana kotiin. Seuraava etappi oli Pitsimissi-kisat vuonna 2011. Hänestä kruunattiin yleisön suosikki ja ensimmäinen perintöprinsessa. Se puolestaan poiki kutsun Turkuun Miss DBTL-kisaan, jonka ulvilalaiskaunotar voitti.

– Olen kilpaillut pitkään, ja osallistunut kymmenkuntaan eri kisaan. En ole koskaan käynyt malli- tai muita kursseja. Tekemällä oppii, on ollut mottoni.
Jennan tähtäimenä oli Miss Suomi -kilpailu. Ajatuksissa se oli portti uusiin työkuvioihin. Vaaleaa kaunotarta kiehtovat esimerkiksi mainoskuvaukset televisioon ja lehtiin. Verkostoa hänellä on siihen suuntaan mukavasti.

Missikiertue antoi varmuutta, sillä sanavalmius lisääntyi. Oli pakko nopeasti lohkaista vastaukset juontajien kysymyksiin. Yleisö osasi käyttäytyä Jennan mukaan moitteettomasti jopa yökerhossa, sillä asut oli valittu harkiten. Bikinit olivat yllä vain lehtikuvauksissa, kiertueella ei ollut alusvaate- tai bikininäytöksiä.

Ammattimallina ulvilalaislähtöinen kaunotar ei ole työskennellyt, sillä pituutta vaaditaan huomattavasti enemmän.
– Nuoret naiset alkavat olla 180-senttisiä. Tuoreena ylioppilaana sain työpaikan kenkäkaupasta Porista ja samalla alalla olen yhä. Kenkämyyjänä olen havainnut, miten naisten jalat ovat kasvaneet. Aiemmin ostettiin eniten 38-39 -numeroisia kenkiä. Nyt koko on 40:stä ylöspäin. Jopa 42 on ihan tyypillinen suomalaisen naisen kenkänumero.

Peruskoulun Jenna kävi synnyinkaupungissaan Ulvilassa. Hän ja paras ystävätär siirtyivät lukioon Poriin, koska halusivat laajentaa kaveripiiriään. Valkolakkia juhlittiin Porin suomalaisen yhteislyseon ylioppilaina.
– Apua! Siitä on jo viisi vuotta. Samoin siitä, kun aloitin työt kenkäkaupassa, kaunotar huokaa hymyillen.
Jenna on seurustellut vuosia helsinkiläisen valokuvaaja Lars Johnsonin kanssa. Mies oli painavin syy, mikä sai neidon muuttamaan Porista pääkaupunkiin vuosi sitten. Sopivasti samoihin aikoihin ajoittui Porin asunnon putkiremontti ja työpaikan kauppiasvaihdos.
– Kolmisen vuotta ramppasin Ulvilan ja Helsingin väliä, se kävi ajan oloon raskaaksi. Nyt asumme saman katon alla kaksiossa Arabianrannassa, parvekkeelta näkyy meri.
Lenkkipolut ovat nurkalla, se on luksusta kuntoilevalle naiselle.

Kun Jennan muuttokuorma oli purettu, pariskunta suuntasi kaveriporukan mukana reppureissulle Aasiaan. Kotiin palatessa Jenna joutui pakon eteen, työpaikka oli taiottava ja pian. Onnenkantamoinen oli mukana, sillä Jenna vastasi kenkämyymälän avoimeen työpaikkahakemukseen ja tuli valituksi.
– Tykkään työstäni tosi paljon. Asiakkaat ja työkaverit ovat erittäin mukavia ja myymälä sijaitsee kaupungin sydämessä Kampissa.

Lähitulevaisuuden haaveekseen Jenna nostaa kenkämerkin maahantuonnin yksinoikeuden.
– Voisin olla agenttina jollekin kenkämerkille. Kävisin alan messuilla ja jälleenmyyjien luona.
Vuoden muotimarkkinointiopiskelu Helsinki Design Schoolissa päättyy kesäkuussa. Opinnot keskittyivät lähinnä sisäänostoihin, markkinointiin ja pr-työhön.
– Tykkään järjestellä kaikkea. Olemme jopa miettineet, jos keksisin kenkäkaupallemme omia, tuoreita mainoksia.

Missikisoihin Jenna Ruohola osallistui tullakseen kasvotutuksi ja saadakseen sitä myötä töitä ja uusia mahdollisuuksia.
– Sain tavallaan elää lapsuuteni prinsessaunelmaa kuukauden verran, Jenna nauraa vanhoille muistoille ja kiirehtii valokuvattavaksi alkukesän laskevan auringon lumoavaan valoon.
Jenna Ruoholan kesä vierähtää töiden ja keikkojen parissa. Elokuun lomilla hän aikoo reissailla avopuolisonsa kanssa.

INFO:
Jenna Ruohola
• Syntyjään ulvilalainen.
• 23-vuotias myyjä.
• Avoliitossa. Asuu Helsingissä.
• Vanhemmat aviopari Jaana Jasu
ja Jouni Ruohola.
• Sisarukset Joel, Jesse ja Jasmine.
• Ylioppilas PSYL:stä. Koulumenestys
ollut hyvä.
• Valmistuu kesäkuussa muoti-
markkinoijaksi.
• Harrastukset liittyvät kuntoiluun,
valokuvaukseen ja matkusteluun.
• Kokkaus vielä hakusessa. Ei ole ollut
aikaa keskittyä keittiöhommiin.
• Äidin lisäksi esikuvana Jutta Gustafsberg
positiivisen asenteen vuoksi. ” Ei ole
jäänyt murehtimaan menneitä.”

Tämän viikon lopulla Satakunnasta starttaa monen monta autoa kohti Seinäjokea, Lappeenrantaa ja Oulua. Matkaa tekevät satakuntalaiset puolueaktiivit, jotka osallistuvat viikonloppuna keskustan, kokoomuksen tai Vasemmistoliiton puoluekokoukseen. Jokaisessa kokouksessa tehdään mielenkiintoisia henkilövalintoja.

Aloitetaan Seinäjoelta, jossa järjestetään keskustan puoluekokous. Puheenjohtajavalinta on keskustassa läpihuutojuttu. Nykyinen puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä valitaan kahden vuoden jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita ja soraääniä. Vaikka Sipilän johdolla maan hallitus on tehnyt kovaa politiikkaa, löytyy aikaansaannoksista myös keskustakenttää hiveleviä päätöksiä. Yksi sellainen on maakuntahallinto, jota keskusta on yrittänyt ajaa maahan vuosikymmeniä. Kilpailukykysopimuskin on saatu maahan juuri sorvattua ellei sitten Metalliliiton liittovaltuusto sitä lauantaina kaada. Keskustan puoluekokouksessa päättyy myös Timo Laanisen vuonna 2010 alkanut puoluesihteeriura. Jatkaja valitaan puhtaalta pöydältä.

Keskustan puoluekokouksessa valitaan jo nyt myös presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaliin. Kovin suurta jännitysnäytelmää asiasta ei saada aikaiseksi, kun ehdokkaita ehti ilmoittautua määräaikaan mennessä vain yksi eli eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen. Puhetta sen sijaan saattaa kokouksessa syntyä siitä, miksi valinta piti tehdä näin nopealla aikataululla.

Lappeenrannassa kokoontuu kokoomus valitsemaan puheenjohtajaa ja samalla välillisesti myös hallitukseen valtiovarainministeriä. Vaikka Alexander Stubb istuu vasta ensimmäistä kauttaan puheenjohtajana, niin hän saa heti kaksi vastaehdokasta, kun sekä Elina Lepomäki että Petteri Orpo ovat haastaneet Stubbin. Orpoa pidetään ennakkosuosikkina, mutta Stubbin etu on puoluekokousesiintyminen. Sillä hän käänsi puoluekokousedustajien päät viimeksi.

Kaikilla kolmella ehdokkaalla on myös satakuntalaisia tukijoita. Stubbin tukijaksi on ilmoittanut kokoomuspiirin puheenjohtaja Emilia Syväsalmi. Orpon tukijoiden listalta löytyvät muun muassa kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola ja ex-kansanedustaja Sampsa Kataja. Lepomäen tukilistalla ovat muun muassa suorista kommenteista tutuksi tullut majuri evp Antti Pekola ja Satakunnan Puhelimen toimitusjohtajana työskennellyt Veikko Naire.

Oulussa pidetään Vasemmistoliiton puoluekokous. Sielläkin valitaan puolueelle puheenjohtaja. Merkillistä valinnassa on kuitenkin se, että puheenjohtajuudesta pidettiin jäsenäänestys, jossa mukana olivat kolme ehdokasta eli kansanedustajat Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen ja Jari Myllykoski. Kun Andersson voitti jäsenäänestyksen, muut ehdokkaat luopuivat ehdokkuudestaan. Nakkilan Myllykoski jäi jäsenäänestyksessä kolmanneksi, 12 prosentin kannatuksella.

Kaikissa kolmessa puoluekokouksessa katsotaan eteenpäin, mutta hieman eri tavalla. Kokoomus hakee puheenjohtajavaalilla uutta asentoa hallitustyöskentelyyn ja puheenjohtajan yleiseen uskottavuuteen. Sitä kautta toivotaan myös puolueen kannatuksen nousevan. Keskustan presidenttiehdokasvalinnalla halutaan taasen antaa pääministeri Sipilälle työrauhaa pääministerinä toimimiseen, kun presidenttiehdokasspekulaatiolle ei ole enää sijaa. Vasemmistoliitto hakee tuleviin vaaleihin uutta profiilia uuden puheenjohtajan myötä.

Kahden viikon päästä torstaina Isossa-Britanniassa tehdään isoja Euroopan unionia koskevia päätöksiä. Isobritannialaiset päättävät kansanäänestyksessä, jääkö vai lähteekö maa unionista. Tämän kansanäänestyksen merkitys näkyy jo siinä, kuinka laajasti ulkomaiset tv-kanavat BBC:n lisäksi käsittelevät asiaa. Jäsenyyden kannattajat ja vastustajat ovat yhtä mieltä käytännössä vain yhdestä asiasta: lähtö aiheuttaisi valtavia haasteita sekä Isolle-Britannialle että koko Euroopalle.
Kenelläkään ei liene syytä epäillä luottoluokituslaitos Moody’sin parin viikon takaista arviota siitä, että ”lähdön (brexit) taloudelliset haittavaikutukset olisivat Isolle-Britannialle hyötyjä suuremmat, mutta että maa kykenisi hallitsemaan tämänkin tilanteen”. Mutta kukaan ei tiedä tarkalleen sitä, kuinka vakavia vaurioita Ison-Britannian lähtö tekisi kansainväliselle kaupalle rikkomalla jo vakiintuneita kauppasuhteita. Pelkkä kansanäänestyskin on luonut epävarmuutta sijoittajien keskuudessa, mikä on näkynyt punnan arvon kovana laskuna.
Ison-Britannian lähtö johtaisi pitkiin neuvotteluihin ja sitä kautta pitkään eurooppalaiseen epävarmuuden tilaan, joka rasittaisi keskinäistä luottamusta, vähentäisi varmasti keskinäistä kaupankäyntiä ja investointeja sekä kasvattaisi rahoitusmarkkinoiden epävakautta.
Ison-Britannian valtionvarainministeri George Osborne totesi eräässä haastattelussa: ”Pyörremyrsky on näköpiirissä. Sen äänen voi kuulla, jos haluaa kuulla. Mutta vielä on omissa käsissämme, miten suojaudumme!” Osbornelle punnan arvon laskulla on iso merkitys. Hän pohdiskeli ääneen:”Jos pelkkä lähdön riski vaikuttaa puntaan näin, mitä tapahtuu kansalaisten työpaikoille ja tuloille, jos lähdöstä tulee konkretiaa?”
Euroopan unionin kannalta on valitettavaa, että se ei ole ollut institutionaalisesti riittävän vahva eikä ole siksi kyennyt vastaamaan viime aikojen suuriin kriiseihin, kuten muuttoliikkeeseen ja ilmastonsuojeluun. Ihmisten luottamus Euroopan unioniin vaatii sitä, että unioni pystyy ratkaisemaan isoja ongelmia. Kurkkujen tai banaanin oikean käyryyden määrittelyllä ei ole isoa merkitystä yksilön jokapäiväiselle elämälle. Jos Euroopan unionin päätös- ja valvontavaltaa vieläkin kasvatetaan, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että unionin toimivalta ja keinot riittävät vaikeisiinkin päätöksiin, mutta että jäsenvaltioiden demokraattinen valvonta säilyy.
Uusin kansanäänestystä koskeva mielipidemittaus toteutettiin Isossa-Britanniassa 20.5.-3.6.2016 välisenä aikana, ja sen mukaan mielipiteet jakaantuvat täysin tasan: 50%-50%. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

JOUNI LEHTIMÄKI

Yyterin tuorein komistus, laivaravintola, kastettiin juhlavin menoin Helmiksi. Nimikilpailu oli jättimenestys. Ehdotuksia saapui ympäri maatamme kaikkiaan 1 133 kappaletta. Osa tuli netin kautta sähköisesti ja osa perinteisesti kirjeitse.

Raati päätyi yksimielisesti valitsemaan kaunottaren nimeksi Helmi, jota ehdotettiinkin monessa muodossa, esimerkiksi Yyterin Helminä. Kriteerinä oli, että laiva saa naisen nimen.
Valintaraadissa istuivat Yyterin Kylpylähotellin yrittäjät Sinikka ja Seppo Mäki-Ullakko, hotelli- ja ravintolapäällikkö Minna Laine, Satakunnan myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset ry:n puheenjohtaja Keijo Kankaanpää sekä Satakunnan Viikon edustaja.

Onni suosi Porin Noormarkussa asuvaa Riitta Kähärää, 74. Riitta sai kunnian kastaa laivaravintolan perinteisin seremonioin. Nimi pysyi salaisuutena h-hetkeen saakka. Partnerina hänellä oli aviopuoliso Jussi Kähäri. Pariskunta oli vastikään vieraillut Yyterissä seuraamassa karaokekilpailuja.
– Rakennus näkyi ravintolan ikkunasta, ihastelin sitä ja kerroin seurueellemme osallistuneeni nimikilpailuun, Riitta Kähärä muisteli kastajaisissa.

Voittoja ei ole ennen napsahtanut, vaikka Riitta innokkaasti postittelee jopa miehensä täyttämiä ristisanatehtäviä palkinto mielessään.
– Nyt en voi enää sanoa, etten ikinä voita, palkintolahjakortista ja juhlavasta seremoniasta innoissaan ollut Riitta iloitsi.
Lahjakortti Kylpylähotelliin oikeuttaa täyden palvelun viikonloppuun kahdelle.

Kastajaisissa Seppo Mäki-Ullakko kertasi reilun 10 vuoden taipaletta kylpylähotellin ruorissa. Kauppoja hieroessaan pariskunta sai kuulla sopimukseen sisältyvän 100 neliötä rakennusoikeutta merenrannassa.
– Tässä sijaitsi silloin sellainen lautamökki, jossa aloimme kesällä myydä jotain pientä purtavaa. Purkamisen jälkeen tilalle tuli jäätelökioski. Reposaaren loma-asuntomessuja suunniteltaessa mietimme tähän hääsviittejä, mutta hylkäsimme sen idean aika nopeasti.

Talvella 2012 ajatus hiekalle rakennettavasta laivaravintolasta sai siivet Sepon mielikuvissa. Idean pohjalta ulvilalainen rakennusarkkitehti Kaj-Erik Nieminen suunnitteli rakennuksen. Piirustukset kiersivät kaupungin instansseissa jonkin aikaa, rantahan on luonnonsuojelualuetta.
Kesäkuun 1. päivä 700 000 euroa maksanut laivaravintola Helmi toivotti asiakkaat tervetulleiksi.

Kylmä pohjoisvirtaus ja paikoittaiset yöpakkaset kouraisivat marjankeruusta innostuneiden mieltä viikonvaihteessa. Metsänhoitaja ja luontoasiantuntija Tapani Hänninen sanoo, että jos elettäisiin ns. normaalia vuosirytmiä, mustikan kukinta olisi pahasti kärsinyt. Mutta kun ollaan pari viikkoa etuajassa, mustikka ehti kukkia.
– Raakilevaiheessa halla ei vaikuta satoon, Hänninen sanoo.

Hän tietää, että puolukka on aloittanut kukintansa ja sen satoon pakkasöillä on vaikutuksensa. Puolukkasadosta kerätään keskimäärin talteen noin 260 miljoonaa kiloa. Puolukkaa kerätään metsämarjoista eniten.
– Puolukka kukkii parhaillaan ja 2–3 viikkoa etuajassa.
– Olen nyt metsässä Siikaisissa ja mustikka on täällä raakileella. Aika mukava sato näyttää tulevan, hän kommentoi marjakesää maanantaina.
Yhden jos-lauseen porilainen sanoo: Mikäli pitkä sateeton ja kuuma ajanjakso tulee mustikan kehitysvaiheessa, sato väistämättä kärsii ja marja kuivuu.

Kesä tuli parisen viikkoa normaaliin nähden etuajassa. Hänninen ei lähde ennakoimaan tarkemmin, milloin mustikka olisi keruukunnossa.
– Ennustaminen on vaikeaa. Normaalisti mustikka on kerättävissä elokuun puolivälissä, puolukka noin kolme viikkoa sitä myöhemmin.
Viime vuonna mustikkaa Suomessa kerättiin huippusato. Keskimäärin Suomessa mustikan sato on 180 miljoonaa kiloa.
– Ei luonnossa ole säännöllisyyksiä. Vaikka viime vuonna oli huippuvuosi, hyvä vuosi voi tulla nytkin.
– Ainoa miten voi ennustaa, on talvi. Jos keskitalvella on lumetonta ja ankarat pakkaset, mustikan marja-aihiot voivat ilman lumen tuomaa suojaa vaurioitua.

Marjanviljelijöiden pelloilla hallat voivat tehdä pahaa edelleen.
– Osa sadosta on kypsymässä, osa aloittaa kukintaansa ja osa kukkii, Leena Kiramo-Haavisto Kiramon tilalta Kauvatsalta kertoo.
Hän sanoo tilalla varaudutun viikonvaihteen kylmyyteen. Osa viljelyalasta peitettiin harsoin kaiken varalle.
– Ei halla toistaiseksi ole vaikuttanut. Meillä lämpötila pysyi juuri ja juuri plussan puolella.
Hänen mukaansa mansikkasato kärsii raakilevaiheessakin, mikäli lämpötila pelloilla laskeutuu pariin pakkasasteeseen.
– Jatkuvasti ja tarkasti seuraamme säätietoja ja käymme katsomassa päivittäin tilannetta pelloillakin.
Tilalla on reilut kolme hehtaaria mansikalla, lisäksi osa vadelmalla. Kiramo-Haavisto sanoo, että avomaan mansikoita päästään keräämään kuluvan kuukauden puolenvälin vaiheilla.
Vadelmasatoa saadaan odottaa pitkälle heinäkuulle, likemmäs elokuuta.

Musan Salama teki viikonloppuna pitkän pelimatkan pohjoiseen. Matti Santahuhdan valmentama MuSa kohtasi Oleg Eprintsevin komennossa Kakkosen C-lohkon kärkeen kiilanneen Tornion TP-47:n. Tuliaisina oli maaliton tasapeli.

Porilaiset ovat pelanneet viime vuoden tapaan pirteän alkukauden. Ainoastaan 5–0-rökäletappio vieraissa GBK:ta vastaan oli mustavalkoisilta heikko esitys. Vain kokkolalaiset ovat kyenneet iskemään nahkakuulan tiiviisti puolustaneen Salaman verkkoon.

Kuudesta pelistä voittoja on tullut neljä. Täydet pistepotit ovat irronneet vain kuudella tehdyllä maalilla.
– Kokkolan selkäsaunaa lukuunottamatta kohtuullisen hyvä avaus. Seuran virallisena tavoitteena on pitää joukkue Kakkosessa. Alkukauden esityksillä se on realismia, mutta haluan uskoa, että peli paranee kesän edetessä, sanoo Santahuhta.

Santahuhdan mukaan lohkojen supistaminen neljästä kolmeen pistää seurat tiukoille.
– Tornio on Porista katsottuna kaukana. Kaiken kaikkiaan pitkät vieraspelimatkat ovat joukkueelle kova haaste. Jos Tornion reissu olisi osunut viikolle, kokoonpanossa olisi ollut nipin napin tarpeeksi pelaajia eikä loukkaantuneille olisi ollut korvaajia. Toisaalta siinä on myös positiivinen puolensa. Valmennuksen ei tarvitse paljon miettiä, ketkä kentälle juoksevat, naurahtaa Santahuhta.

Perjantaina Santahuhta sai miehistöönsä kaivatun vahvistuksen. MuSa solmi kahden vuoden sopimuksen Nigerin maajoukkuepuolustajan Kourouma Fatoghoman kanssa.
– Nyt odotellaan vain Fatogho-malle pelilupaa. Toivotaan, että kaveri saadaan pian kentälle. Mieluimmin jo sunnuntaiseen OPS -otteluun, toivoo MuSa -luotsi.

31-vuotias Fatoghoma on tulossa Salaman riveihin Nigerin pääsarjassa pelaavasta Sahel Sporting Clubista. Hän on edustanut maataan muun muassa Afrikan cupissa ja MM-kisojen karsinnoissa yli 20 kertaa. Pelikokemusta seurajoukkueesta löytyy muun muassa Marokon pääsarjasta CR Al Hoceimasta.

– Monipuolisen pelimiehen voi heittää useammallekin pelipaikalle. Hän tuo meille samalla kertaa peliälyä, kokemusta ja laajuutta. Siirto helpottaa tilannetta, sillä olemme joutuneet peleihin ohuella ringillä. Useampikin kaveri on kärsinyt viime aikoina erilaisista kolhuista, kertoo Santahuhta.

Santahuhta toivookin tilanteeseen pikaista parannusta.
– Ennen kesäkuun lopulla alkavaa 10 päivän pelitaukoa kohtaamme OPS:n lisäksi vielä viime kaudella Ykkösestä pudonneen VIFK:n. Viime kaudella vaasalaiset olivat aivan väärässä sarjassa, mutta nyt he antavat varmasti tiukan vastuksen, pohtii Santahuhta.

EM-kisat kiinnostaa

Jalkapallon EM-kisat käynnistyvät perjantaina Pariisissa ottelulla Ranska–Romania. Miljoonien muiden futisfanien tapaan myös Matti Santahuhta odottaa vesi kielellä turnausta.
– Paikan päällä pääsisi tietysti parhaiten tunnelmaan, mutta tv tarjoaa ottelut parhaaseen mahdolliseen katseluaikaan. Odotan kiihkeää ja korkeatasoista turnausta. Toivottavasti näemme pelillisesti jotain aivan uutta, sanoo Santahuhta.
EM-turnaus pelataan nyt 24 joukkueen kesken. Suosikeiksi Santahuhta nostaa tutut menestyjät.
– Saksa, Ranska ja Espanja ovat varmasti nytkin vahvoilla. Myös Italialle, Belgialle ja Kroatialle voisi povata hyvää turnausta. Hienoa tietysti olisi, jos jostain tulisi Tanskan tapainen yllättäjä – jospa kärkiryhmään yltäisi vaikka vahvat karsinnat pelannut Islanti.
Matti Santahuhdalla on tutut suosikit.

MuSa on pelannut Matti Santahuhdan komennossa lupaavan alkukauden. Kasassa on neljä voittoa, tasapeli ja yksi tappio.

MuSa–OPS sunnuntaina 12.6. kello 13.30

Valtionyhtiöiden toiminnan arvostelu kuuluu veronmaksajien erityisoikeuksiin. Eikä syyttä. Yhtiöt on perustettu valtion varoin. Jos niitä pitää pääomittaa, sekin tehdään valtion varoin. Osa valtionyhtiöistä on tiukemmin ja osa höllemmin valtio-omistajan ohjauksessa.

Tiukemmin valtio valvoo sellaisia yhtiöitä, jotka on perustettu tiettyä erityistehtävää varten tai sellaisia yhtiöitä, joissa valtion omistus on strateginen. Ensimmäiseen ryhmään yhtiöitä kuuluvat esimerkiksi Yle ja Alko. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat muun maussa Finnair, Fortum, Posti ja VR. Aika ajoin nämä yhtiöt löytyvät otsikoista.

Viime aikoina esillä on ollut Posti. Sen valtio omistaa sataprosenttisesti. Valtiota Posti kiinnostaa erityisesti siitä syystä, että Postin pitää jakaa yleispalveluvelvoitteen mukaisesti posti päivittäin kaikkialle Suomeen. Posti on jopa niin tiukasti omistajansa pihdeissä, että sillä on vieläkin hallintoneuvosto. Sen 12 jäsentä ovat pääsääntöisesti kansanedustajia. Tällä on haluttu turvata se, että myös kansalaisten ääni kuuluu edustajien välityksellä Postin johtoon asti. Monen satakuntalaisen mielestä ääni on kuulunut viime aikoina varsin heikosti.

Posti on ollut viime vuosina monien myllerrysten kohteena. Ensimmäisessä aallossa muutoksista saivat kärsiä lehtikustantajat, nyt toisessa vaiheessa suoraan kuluttajat.

Kun Postin ensimmäiset suuret muutokset parisen vuotta sitten astuivat voimaan, näkyivät muutokset siinä, että lehtikustantajien jakeluhinnat nousivat useita kymmeniä prosentteja vuodessa. Niillä alueilla, joissa Posti jakoi myös sanomalehtiä aamun varhaiskannossa, Posti sanoi jakelun useassa maakunnassa irti. Esimerkiksi Turun Sanomat joutui rakentamaan itselleen oman jakeluorganisaation. Kustantajat ovat joutuneet myös ajoittamaan kaupunkilehtien ilmestymis- ja paikallislehtien ylijakelupäiviä niille päiville, joina Posti on osoitteettomia tuotteita enää jakanut. Postin oma Postinen on määrittänyt nämä päivät.

Tänä vuonna Postin muutokset ovat näkyneet suoraan kuluttajilla. Postin jakeluaikaa on myöhennetty. Postia saatetaan jakaa aina kello 18:aan asti. Jos Posti jakaa maaseudulla vaikkapa tilattavaa sanomalehteä, on iltajakelu aivan liian myöhäistä. Eilisiä uutisia ei ole ilo lukea vasta tänään illalla.

Monet kuluttajat ovatkin kertoneet, kuinka postia ei tosiasiallisesta jaeta edes kaikkina päivinä. Kun jakajan tunnit tulevat täyteen, jakelu loppuu. Silloin jokin alue jää jakamatta. Samoin kuluttajat ovat kärsineet, jos jakelijoita on ollut sairaana. Silloinkin alueita jää jakamatta. Postin palvelussa on käynyt sellainen ihme toteen, että hinta on noussut, mutta samalla laatu on heikentynyt. On vaikea kuvitella, että yksityisellä puolella jokin tuote tai palvelu jää tekemättä työntekijöiden sairastumisen johdosta.

Postin johto itse selittää tapahtunutta sillä, että jakelumäärät ovat vähentyneet ja siksi kustannusrakennetta on karsittava. Tämä pitää paikkansa, mutta Posti on myös omalla toiminnallaan syventänyt jakelutuotteiden vähentymistä. Vai miksi pitää sanoa sitä, jos jakelusopimuksia sanotaan irti tai jos hintoja nostetaan vuosi vuoden perään useita kymmeniä prosentteja?

Posti lanseerasi keväällä myös uusia palveluita kuten ruohonleikkuun. Voi kuvitella, miten ruusuisesti ihmiset tästä uudesta palvelukonseptista ajattelevat, kun edes yhtiön ydinliiketoiminta eli postin jakaminen ei onnistu.

Hetki sitten luin Helsingin Sanomista artikkelin roihuvuorelaisesta kerrostalosta, josta kukaan ei halua muuttaa pois. Syy on yksinkertainen. ”Tässä talossa asukkaat pitävät huolta siitä, että asuminen on hauskaa ja naapureilla hyvät välit keskenään”, jutussa luki. Kuulostaapa tutulta, pohdin.

Asuessani Porissa perheemme kesäkausi alkoi aina siitä, kun pihakalusteet kannettiin pihamaalle. Samalla poksautettiin pullo kuohuvaa, huhuiltiin aidan yli ja kutsuttiin naapuripariskunta viettämään iltaa. Eräs toinen naapuripariskunta järjesti jokakesäiset silakkakekkerit, jonne mekin monesti suuntasimme. Usein talonedustamme lumetkin katosivat mystisesti: naapuriavulla voi olla tekemistä asian kanssa.

Turussa sama tarina jatkuu. Naapurustoni yhteisellä pihamaalla saa aina juttuseuraa ja ylimääräisiä kahvipaketteja ja leivonnaisia on jatkuvasti jaossa. Ennen joulua järjestämme aina legendaarisen glögikierroksen pihapiirissämme. Kierroksen perusidea on, että asukkaat valmistavat haluamaansa joulujuomaa. Kierrämme sitten porukalla asuntoja, maistelemme herkullisia juomia ja ennen kaikkea tutustumme toisiimme. Illan päätteeksi joku saa glögimestarin tittelin. Mikä olisikaan sen ihanampi tapa aloittaa joulunodotus?

Pienen aikaa sitten juttelin erään naapuripariskunnan kanssa. He kertoivat, että kahden pienen lapsen kanssa voi välillä olla rankkaa ilman tukiverkostoa. ”Kun välillä olisi mukavaa mennä kahvilaan ihan kahdestaan, ilman lapsia”, he sanoivat. Ilmoitin myöhemmin, että voisin tulla vahtimaan lapsia vaikka kerran viikossa. Lapsikuiskaajan verta minussa ei ole, mutta nyt olen sitten pelannut videopelejä ja lukenut kirjoja naapureiden lapsukaisten kanssa useaan otteeseen. Vanhemmat ovat silloin saaneet vähän omaa – ja yhteistä – aikaa. Eilen tulin kotiin kakalla kuorrutettuna (en omallani), mutta sellaista se on.

Muistelin juuri, että asuessani ulkomailla ostin välillä pullon viiniä ja kysyin spontaanisti naapureiltani, että ”Kelpaisiko viiniseura?”. Usein vastaus oli kyllä. Ei sen tarvitse loppujen lopuksi olla sen monimutkaisempaa.

MAARIA TIRRI

SuomiAreena-viikko on poistanut rönsyjä ja keskittää keskustelut sekä tapahtumat kuudelle päälavalle. Vastaava tuottaja Mari Haavisto MTV:ltä muistuttaa, ettei lähikuntien osallistumista ole silti kadotettu, sillä esimerkiksi Ulvila saa automaatiokeskustelun ja Merikarvia metrimetsoteeman aivan tapahtumien ytimeen.
Viikon tuottava organisaatio MTV itse muuttaa Eetun-aukion vakiopaikaltaan ja rantautuu viikoksi torille Satakieli-lavalle ohjelmineen. Jo areenaviikon maanantaina pääministeri Juha Sipilä on aamuhaastattelussa.
– Keskiviikkona saapuva ulkoministeri Timo Soinikin tulee viikolle pitkästä aikaa, Haavisto huomauttaa.

tapahtumaan 11.7.–15.7. on luvassa kovan luokan poliittinen kattaus lähes kaikkine ministereineen ja puoluejohtajineen sekä vahvoine talousnimineen. Kevään pinnalla olleet Vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Li Andersson, valtakunnansovittelija Minna Helle sekä paljon julkisuutta saanut ja ottanut kehonrakentaja Jari Mentula ovat äänessä. Mukaan saapuu myös presidentti Tarja Halonen.
– Teemme tapahtumasta selkeän maanantaista perjantaihin kestävän. Kansalaistori avataan maanantaina, ja maanantai on vahvin päivä, Mari Haavisto perustelee viikon tukevaa avausta.

Viikon teemana on tänä vuonna suomalainen työ ja kansalaistoiminta. Työn tulevaisuutta ruoditaan kymmenissä tilaisuuksissa kolmena päivänä eri näkökulmista. Työn tulevaisuudesta halusi puhua niin moni järjestö ja organisaatio, että työn teemat koostetaan pienryhmissä, jolloin mahdollisimman moni pääsee mukaan työtä luomaan Suomeen.
Yksi aiheen erikoisuuksista on Diili-ohjelman muunnelma, jossa diilin tapaan arvioidaan työpaikkojen sopivuutta lapsiperheiden elämään. Mukana on myös kansanedustaja Hjallis Harkimo.

Yksi viikon uudistuksista on Gallen-Kallelan kadulle rakentuva Laiv@lava. Siellä tarjotaan kansalle osallistuvaa ohjelmaa.
Maanantaina lavalla nähdään koodausfestarit, jonka järjestää Rails Girls ja Mehackit.
– Tiistaina Laiv@lavalla on tubettajien päivä, keskiviikkona on Start Up -tapahtuma, torstaina on Robotics Finlandin toimitusjohtaja Cristina Anderssonin järjestämä robotiikkapäivä ja perjantaina sosiaalisen median päivä. Torstaina muun muassa robotti vetää jumppatuokion, Haavisto tarkentaa.
Gallen-Kallelankatu pitää sisällään paitsi uuden esiintymislavan, myös mittavan kahdeksan metriä leveän ja 80 metriä pitkän Raumalta tuotavan tilataideteoksen. Brykä-teos on Jaakko Niemelän käsialaa.

Haavisto astui vastaavan tuottajan tehtävään viime elokuussa. Poriin keskitetty yhteiskunnallinen tapahtuma on suosittu paitsi yleisön ja keskustelijoiden suosiossa, myös työkenttänä.
– Olen ollut SuomiAreena-työssä mukana jo vuodesta 2008 lähtien. Viime vuonna tiimi uudistui. MTV:ssä oli talvella haku kesän tehtäviin. Enemmän oli halukkaita kuin voitiin ottaa mukaan. Tämä on Suomen paras työpaikka, hän hehkuttaa.
SuomiAreena-viikon infrastruktuurin rakentaa Porin kaupunki. MTV vastaa ohjelmatarjonnasta.
– Meillä on 170 tilaisuutta, 270 järjestäjää ja 850 puhujaa, vastaava tuottaja sanoo.

Ari Ahonkiven ajama huoltoauto odotti Tikkulan ABC:n vastaisella pysäköintialueella motoristien rinnalla lähtöä tiistaina aamulla.
– Ei auto ole moottoripyöriä varten vaan kuljettajia, vitsailee Kankaanpäästä kotoisin oleva BMW-kuski Reijo Karvinen.
Veteraanimoottoripyörillä matkaan Saaristomeren rengastielle suunnanneet Lännen Lokarit -aluekerhon miehet todellakin olivat pääosin veteraaneja.
Mukaan matkaan lähti myös porilainen konetekniikan taitaja, ikänestori Reijo Kukkanen, 80. Hän käskytti CZ-ajokkia, 1950-luvulla rakennettua menopeliä. Ajokki on hänen omistamistaan kuulemma varmatoimisin.
– Se on kevyt, mies perusteli valintaansa.
Lähtöpaikalle kaarsi ajokki toisensa perää. Merkkien kirjossa vilahtelivat CZ, Jawa, Royal Enfield, BSA, BMW, Norton, ja Suzuki ainakin. Ja mukaan lähti huoltoauto, kuten aina.

Matka vei viime viikon tiistaina Turun saaristoon.
– Monena vuonna tätä olen pohtinut. Se on jäänyt ja jäänyt ja nyt sitten lähdemme, porukan yhteysmies Harri Ruusunen jutteli.
Saaristotielle Turusta alkaen veturiksi oli lupautunut Ilpo Sinkko. Ruusunen tiesi ennakkoon, että luvassa oli hieno ajoreitti, pitkiä lauttayhteyksiä niitäkin. Eräs ryhmästä totesi tyytyväisenä, että täytyyhän sitä välillä levätäkin.
– Tämä on aivan meidän oman ryhmän matka, Harri Ruusunen tarkensi matkan henkeä.

Veteraanimoottoripyöräklubi on valtakunnallinen vanhojen moottoripyörien harrastajien kattojärjestö. Lännen Lokarit on alueellinen kerho, johon kuuluu noin 350 jäsentä.
Kerhon väen viime viikon reissu on vain yksi kesän matkoista. Erilaiset merkkikerhot nekin järjestävät kokoontumisia viikonloppu toisensa perään.
Viime perjantaista sunnuntaihin osa samoista saariston kiertäneistä satakuntalaisista suuntasi Jawojen kesäiseen kokoontumispaikkaan Espooseen Jawasakkiajot 2016 -kokoontumiseen.
Reijo Karvisella on Jawa hänelläkin kotitallissa. Hän ehti myös Espooseen. Kun kuunteli P-alueella Karvisen ja DKW-kuskin Ari Ahonkiven kesäsuunnitelmia, miesten aika ei tule pitkäksi.

Reijo Karvinen aloitti motoristiharrastuksen ikämiehenä.
– Kun täyttyi 40 vuotta, haaveilin 350-kuutioisesta Jawasta. Kun täytin 50 vuotta, työkaverit toivat muovikassilla rahaa ja sanoivat, ettei sitä saa käyttää muuhun kuin Jawaan.
Karvinen lähti Saaristomeren rengastielle silti BMW R65 LS -mallilla. Se on vuodelta 1981.
– Se on ainoa Suomessa, hän tarkensi.

Arto Ahonkivi ryhtyi vetämään letkaa Porista kerholippu pystyssä.
– Matkavauhti on 60-70 km/h, porilainen huomautti.
Yhdysmies Ruusunen tarkensi, että liian kovaa ajaen tulee turhia konerikkoja, sillä kalusto on iäkästä.
– Usein näin on käynyt, jos ajetaan hanat auki. On ikävää jättää pyörä matkalle, käydä kotona hakemassa kuljetusauto ja palata hakemaan matkojen päästä.
Reijo Karvinen jutteli vielä, etteivät veteraaniajokkeja harrastavat käy juurikaan nykypyöriä vilisevissä suurtapahtumissa.
– Kerran veimme kokoontumisajoon neljä pyörää nähtäväksi.

INFO
Kansallista museoajoneuvopäivää vietettiin koko viime viikonlopun 11.–12.6. Päätapahtuma oli lauantaina Mobiliassa Kangasalla.
Mobilian päivää siivitti 70´s Arjen Klassikot, joka keräsi etenkin 70-luvun yleisiä autoja. Myös kaksipyöräiset ja kuorma-autot olivat mukana.

Harri Tuomella on kokemusta kahden liki satavuotiaan päivittämisestä tämän ajan vaatimuksiin. Satakunnan Osuuskauppa täyttää ensi vuonna sata vuotta ja yritys elää yhä kovenevan kilpailun keskellä. Jotta markkinoilla pärjää, vaatii se jatkuvaa yrityksen uudistumista perinteitä ja arvoja kunnioittaen. Sama pätee rakentamiseenkin. Tuomi peruskorjasi tämän vuosituhannen alun perheen vuonna 1929 rakennettua kotitaloa itse. Remontti tehtiin talon alkuperäistä henkeä kunnioittaen, mutta tämän päivän vaatimustasoa vastaavaksi.

Tuomi on johtamansa yrityksen näköinen mies. Ensi maanantaina 50 vuotta täyttävä toimitusjohtaja, on työskennellyt yli puolet elämästään osuuskauppojen palveluksessa. 1980-luvulla työnantajana oli Turun Osuuskauppa. Muutaman muualla vietetyn työvuoden jälkeen Tuomi aloitti työt Raumalla Osuuskauppa Keulassa vuonna 1994. Siellä hän työskenteli muun muassa markkinointipäällikkönä ja toimialajohtajana.
– Keulankin vuodet olivat hyviä, sielläkin oli hyvä työyhteisö. Keulan aika oli opettavaa, kun kaikki tekivät kaikkea, muistelee Tuomi.
Satakunnan Osuuskaupassa Tuomi aloitti työt vuonna 2005 S-marketin linjajohtajana sekä toimialajohtajana vuodesta 2008, vuonna 2011 hänet valittiin toimitusjohtajaksi.

Osuuskaupassa ja S-ryhmässä Tuomea on kiehtonut aina muutama seikka. Yksi on ollut ison työnantajan tarjoamat kehittymis- ja uramahdollisuudet, toinen osuustoiminta arvoineen.
– Minulle osuuskauppa on mahdollistanut urakehityksen, jossa olen kulkenut palvelutiskiltä toimitusjohtajaksi. Se on nykymaailmassa jo melko harvinaista.
Tuomi myöntääkin olevansa onnellisessa asemassa, kun saa tehdä työtä, josta pitää ja josta yhä innostuu.
– Ihmisten johtaminen ja organisaatioiden toimivuus on aina kiinnostanut minua.

Vaikka maailma muuttuu kovalla vauhdilla, pitää Tuomi henkilöstön merkitystä yhä kaiken menestymisen ytimessä.
– Meidän palvelumme tuottaa aina ihminen, korostaa Tuomi.
Satakunnan Osuuskauppa on tätä nykyä maakunnan ainoa yksityinen työnantaja, jonka palkkalistoilla on yli tuhat työntekijää. Osuuskauppa myös panostaa henkilöstöönsä. Yrityksen reilun 350 miljoonan euron liikevaihdosta henkilöstön koulutukseen panostetaan vuosittain noin prosentti.
– Se on enemmän kuin yrityksen tulos parina viime vuonna.
Jos osuuskauppa on investoinut henkilöstöön, toivoo Tuomi, että Satakunnassa muutoinkin panostetaan koulutukseen.
– Satakunnan tulevaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että maakunnan koulutustarjonta on jatkossakin monipuolista.

Osuuskauppa on menestynyt hyvin myös työtyytyväisyysmittauksissa. Jotain työpaikan hengestä kertoo sekin, että ihmiset puhuttelevat toisiaan etunimillä.
– Haluamme olla jatkossa vieläkin parempi työnantaja ja haluamme, että asiakaskokemuksemme on vieläkin parempi.
Tuomi sanoo, että johtajan on hyvä myös tiedostaa oma rajallisuutensa.
– Hyvä johtaja osaa antaa vastuuta muille ja ymmärtää sen, että itse ei tarvitse osata kaikkea.

Tuomi ei väsy kehumasta osuustoimintaa yritysmuotona. Osuustoiminta elääkin renessanssia. Osuuskunnilla kuten osuuskaupoilla, keskinäisillä vakuutusyhtiöillä ja osuuspankeilla menee nyt vahvasti. Historiansa aikana ne ovat nähneet vaikeampiakin aikoja.
– Osuustoiminta sopii tähän aikaan. Isojen osuustoiminnallisten yritysten lisäksi osuustoiminta sopii niin startup-yrityksiin kuin työosuuskuntiinkin, sanoo Tuomi.
Osuustoiminnalla on Tuomen mukaan monia kilpailuetuja.
– Niiden perusideologia on selvä. Ne on perustettu jäseniä varten ja tuottamaan heille palveluita ja etuja.
Satakunnan Osuuskauppa on hyvin satakuntalainen osuuskunta. Jäseninä sillä on yli 64 000 kotitaloutta. Se tarkoittaa 70 prosenttia toimialueen kotitalouksista.
Osuustoiminnallisuus tarkoittaa Tuomen mukaan myös sitä, että osuuskaupan ylijäämän tasoksi riittää se, että yritys selviää suunnitelluista investoinneista ja kannattavuuden tasolla varmistetaan suhdannevaihteluista selviäminen. Silloin yritys toteuttaa perustehtäväänsä.
– Meidän kvartaalimme on 25 vuotta, se antaa perspektiiviä.

Yksi keskeinen osuuskaupan arvo on paikallisuus, joka näkyy muun muassa paikallisen kulttuurin, urheilun ja yhdistysten tukemisena.
– Meille maakunnan elinvoimaisuus ja sen tukeminen on tärkeätä. Kun maakunta menestyy, myös osuuskaupalla on mahdollisuus menestyä.
Paikallisuus näkyy osuuskaupan hyllyilläkin, joissa on esimerkiksi lähiruokaa tarjolla.
– Lähiruoassa olemme olleet edelläkävijä. Meillä on hyvät yhteydet alueen tuottajiin ja teollisuuteen. Omistajat ovat halunneet, että lähiruoka kuuluu kiinteästi valikoimaamme ja niin olemme toimineet.

Kaupan kisa on viime vuosina koventunut. Se näkyy myös katteissa. Osuuskauppa teki viime vuoden alussa oman strategisen päätöksensä ja päätti halpuuttaa hintojaan pysyvästi. Se vaati myös talon sisällä sekä työn tehostamista että kulujen leikkaamista.
– Kun olemme riittävän kilpailukykyinen, niin pystymme vähentämään ulkomaisen kaupan painetta tulla tänne. Ulkomaiset kaupan toimijat syövät esimerkiksi kotimaisten elintarvikkeiden markkinoita, kun ne korvaavat kotimaista ruokaa tuontiruualla.
Tuomen mukaan halpuuttaminen osuuskaupan omasta katteesta on laskenut kuluttajahintoja, mutta se samalla suojelee kotimaisia elintarvikkeita ja sitä kautta kotimaista työllisyyttä.

Satakunnan Osuuskaupalla on takanaan iso, vuosien mittainen investointiohjelma, jonka aikana se rakensi voimakkaasti. Päivänvalonsa näkivät esimerkiksi Huittisten ABC-asema, Tikkulan Terra ja Porin Sokoksen saneeraus. Investoinnit rasittavat vielä vuosia osuuskaupan tulosta.
– Peruspalvelut ovat nyt kohtuullisen hyvin kohdallaan. Nyt investoimme palvelutason ylläpitämiseen ja siihen, miten asiakaskohtaamista voidaan parantaa.
Uutena palvelumuotona Satakunnan Osuuskauppa ottaa Porin Mikkolassa kesäkuussa käyttöön Kauppakassi-palvelun, jossa asiakas voi etukäteen verkossa tehdä ostokset ja käydä hakemassa seuraavana päivänä valmiiksi pakatun kassin. Tuomen mukaan palvelua voidaan kehittää esimerkiksi siihen suuntaan, että se palvelisi myös kotipalvelua.
– Osuuskauppa on yhä kasvuhakuinen yritys. Olemme silmät ja korvat auki hakemassa uusia liiketoimintoja.

Kuka?
Harri Tuomi täyttää 50 vuotta 20.6.
Tuomi on toiminut Satakunnan Osuuskaupan toimitusjohtajana 1.2.2011 lähtien.
Hän on tullut S-ryhmän palvelukseen 1994 Osuuskauppa Keulaan.
Tuomi on Satakunnan Kauppakamarin 2. vpj, Satakunnan ammattikorkeakoulun neuvottelukunnan jäsen, Satakunnan korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen.
Tuomi on naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä.
Hän harrastaa pyöräilyä ja uintia sekä omien sanojensa mukaan epätoivoista rakentamista. Perheen perinteenä on käydä yhdessä syyslomalla Etelä-Euroopan lämmössä.
Tuomi haluaa edelleen kehittyä ihmisten johtamisessa.
Viimeksi hänet sai innostumaan Satakunnan Osuuskaupassa 1,5 vuotta työstetty yrityksen sisäisen johtamisen koulutusohjelma, joka on saatu nyt käynnistettyä.

Mahdolliset muistamiset Satakunnan korkeakoulusäätiölle yrittäjyysprofessuurin tukemiseen.
Saaja: Porin korkeakoulusäätiö
Keräystili: FI66 5700 8120 0356 26
Viesti: Yrittäjyyden lahjoitusprofessuuri/HT50/lahjoittajan nimi

Satakunnan Syöpäyhdistys ry toteuttaa kolmen vuoden tauon jälkeen syöpäkeräyksen eri puolilla Satakuntaa. Myös tällä kerralla keräys tapahtuu vapaaehtoisvoimin muun muassa lista- ja lipaskeräyksenä sekä kirjeitse.
– Pääasiassa keräysaika oli huhti–toukokuussa, mutta keräys jatkuu aina vuoden loppuun asti. Alkukuukaudet ovat sujuneet hyvin. Keräys oli tuottanut mukavan summa. Viikko sitten kokoon oli saatu jo yli 41 000. Joillain paikkakunnilla keräystä vasta aloitellaan ja jossain keräys on edelleen vauhdissa. Satakuntalaiset voivat siis edelleen olla mukana tukemassa tätä arvokasta toimintaa maksamalla kerääjille sopivaksi katsomasi summan tai lahjoittamalla suoraan keräystilillemme. Uskon ja tietysti toivon, että vuoden viimeiseen päivään mennessä kokonaissumma tulee vielä nousemaan, kertoo kerääjien panosta kiittelevä keräyspäällikkö Sirpa Mäkinen.

Hän korostaa, että jokainen lahjoitettu euro käytetään täällä omassa maakunnassamme satakuntalaisten tueksi.
– Keräyksessä saadut varat osoitetaan muun muassa neuvontatyöhön, vastaanottotoimintaan ja syöpätietouden levittämiseen, sanoo Mäkinen.

Tämänkertainen syöpäkeräys on pyörinyt miltei kaikissa satakuntalaiskunnissa.
– Lippailla oli viime viikkoon mennessä kerätty noin 12 000 euroa ja listan kautta puolestaan reilut 24 000. Loppu on kerääntynyt muun muassa yksityis- ja yrityskirjeillä, kertoo Mäkinen.

Tällä kerralla kerääjiä on kaikkiaan ollut mukana noin 260. Noin sata heistä kokoontui viime viikon tiistaina Porin Viasvedelle. Heidät oli kutsunut kauniisiin merellisiin maisemiin Hakkiluodontielle Länsi-Suomen Osuuspankki.
– Olemme tehneet Satakunnan Syöpäkeräyksen kanssa yhteistyötä myös aiempina vuosina. On jälleen hienoa olla tukemassa hyvää asiaa tekevää yhdistystä, korostaa Länsi-Suomen Osuuspankin yritysasiakkuuspäällikkö Ulla Kaseva.

Kerääjiä kuljettanut bussi toi Viasvedelle väkeä ympäri Satakuntaa. Mukana olivat myös Terttu Virtanen Eurasta, Eeva Teperi Köyliöstä ja Heikki Peltola Ulvilasta. Kolmikko on Syöpäkeräyksen konkareita. Heidän aktiivisuudellaan on iso rooli siinä, että juuri Eura, Köyliö ja Ulvila ovat tämänvuotisen keräyksen kärkikuntia.

Kun mukaan lasketaan Kiukainen ja Panelia niin Eura oli ainakin viikko sitten listaykkönen. Siellä oli Virtasen johdolla kerätty yli 13 000 euroa. Köyliössä euroja oli Teperin johdolla kerääntynyt reilut 8 000 samoin kuin Ulvilassa. Siellä pitkään kerääjänä toiminut Peltola oli yksinään kerännyt kahdella listalla noin 1 600 euroa.
– Hyvän asian puolesta on aina hienoa lähteä keräämään. Talous on monien kohdalle tänä päivänä tunnetusti tiukoilla, mutta siitä huolimatta ihmiset suhtautuvat hyvässä maineessa olevaan syöpäkeräykseen tänäänkin pääsääntöisesti myönteisesti, kertovat Virtanen, Teperi ja Peltola.

Heidän mukaansa keräykseen annetut summat vaihtelevat ja kaikki apu on tervetullutta.
– Harvinaista ei ole, että listalle tai lippaaseen laitetaan seteleitä 20 eurosta jopa 50 euroon. Tuntuukin siltä, että kansalaiset haluavat auttaa varsinkin silloin, kun kerättävät varat osoitetaan tänne omaan maakuntaan. Näyttää myös siltä, että tilausta on edelleen sekä lista- että lipaskeräykselle, painottavat ahkerat kerääjät.

Vielä toistaiseksi kerääjiksi on löytynyt vapaaehtoisia, mutta kokeneet kerääjät ovat huolissaan tulevaisuudesta.
– Monet kerääjistä ovat jo keski-iän ylittäneitä ja mukaan kaivattaisiin kipeästi lisää nuorta joukkoa. Varsinkin lipaskeräykselle on tärkeää, että kerääjät ovat energisiä, sitoutuneita ja hyväkäytöksisiä. Hyvänä esimerkkinä on Sotainvalidien Veljesliiton valtakunnallinen syyskeräys, jossa isossa roolissa ovat varusmiehet, pohtii kerääjäkolmikko.

Tietoa, tukea ja toimintaa

Vuonna 1974 perustettu Satakunnan Syöpäyhdistys on maakunnallinen, yleishyödyllinen kansanterveys- ja potilasjärjestö.
Toiminnan tavoitteena on syöpäsairauksien ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen sekä syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä auttaminen.
Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys tarjoaa syöpätyön ammatillisia palveluja, kouluttaa vapaaehtoisia tukihenkilötoimintaan sekä järjestää erilaista jäsentoimintaa.

Lipaskerääjät tunnistat heijastinliiveistä, joissa on teksti: Satakunnan syöpäyhdistys. Lippaissa ja listoissa on Lounais-Suomen poliisilaitoksen leima sekä lupanumero. Keräykselle myönnetty lupa on voimassa 31.12.2016 saakka.

Kesäkuu ja juhannusaika oli sateista ja kylmää 113 vuotta sitten. Tyypillistä suomalaista kesäkuun ilmastoa siis.

Jo nimeä saanut kirjailija ja lehtimies Eino Leino (1878-1926) vietti tuolloin perinteensä mukaan kesää Etelä-Savossa, Kangasniemellä ystävänsä, runoilija Otto Mannisen kotitalossa. Tuossa koleassa vuoden 1903 alkukesässä sai lopullisen muotonsa ehkä kaikkein pidetyin kesää, kesäyötä ja kesäistä luontoa kuvaava suomalainen runo, Eino Leinon Nocturne.

Leino sai viimeisteltyä Nocturnen monien viikkojen työn jälkeen majapaikkansa vinttikamarissa. Lopullisen muotonsa runo sai heinäkuun alussa ja Leino päiväsi runon 3.7.1903. Suomea ei silloin vielä itsenäisenä kansakuntana ollut, mutta Nocturnen riveille Leino sai tiivistettyä paljon suomalaisuutta.

Suomalaisuusaate näytteli Leinon elämäntyössä suurta roolia. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat niin Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius kuin Pekka Halonenkin. Jokaisen merkitys on kiistaton suomalaisuuden rakentamisessa.

Nocturne on erityisesti kesä- ja juhannusruno. Sen elementit olivat silloin ja ovat edelleen suomalaisille tärkeitä. Runossa kerrotaan luonnosta, kesäyöstä ja lemmestä.

Leinon runossa viitekehityksenä on hänen aikansa agraari-Suomi, todennäköisesti Kainuu, jossa Leino vietti lapsuutensa, vaikka runon lopullinen muoto syntyikin eteläsavolaisessa vinttikamarissa.

Runossa puhutaan tähkäpäistä, kaskisavusta, virvatulesta ja tuuliviiristä. Jo runon kaksi ensimmäistä säettä “Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu”, on tämän päivän ihmiselle kuin pysähdyskuva mustavalkoisesta Suomi-Filmin tuottamasta elokuvasta. Runon alku johdattaa taianomaisesti suoraan kesäyön tunnelmaan.

Suomalaisten luontosuhde on juhannuksena ehkä kaikkein läheisin. Nocturne henkii erityistä luontomystiikkaa. Runo hivelee monia aisteja. Siihen eläytymällä siirtyy toiseen maisemaan: keskikesän yöhön. Nocturne on kestänyt ajan hyvin, koska se puhuttelee yli 110 vuoden jälkeenkin suomalaisia. Sen antama maisema on suomalaisista suomalaisin. Jokainen pystyy rakentamaan runon myötä oman kesäyön maisemansa. Kesäyön äänet, tuoksut ja näkymät usvineen ovat suomalaisille tuttuja.

Nocturnen suureen suosioon on vaikuttanut sekin, että Vesa-Matti Loiri on levyttänyt runon ja esittänyt sitä myös keikoillaan. Runo on saanut sitä kautta uutta yleisöä ja uusia ystäviä. Se on myös äänestetty monia kertoja suomalaisten suosikkirunoksi. Nocturnesta kannattaa nauttia tänäkin juhannuksena.

Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
(Eino Leino, 1903)

Hyvää juhannusta kaikille Satakunnan Viikon lukijoille, ilmoittajille ja yhteistyökumppaneille!

Juhannusta pukkaa ja mansikat alkavat kypsyä. Nyt on syytä nauttia kesän herkimmästä hetkestä ja kruunata se vaikka tekemällä mansikkamössöä. Siihen tarvitaan muutaman litran kokoinen hillopurkki, kaakunpohjaa, kermavaahtoa ja niitä mansikoita. Meidän perheessämme oli aikoinaan sellainen tapa, että käytiin ostamassa Osuuskaupan leipomosta Valtakadulta yli jäänyttä kaakunpohjaa ja kuorrutusta sekä otettiin pakastimen pohjalta viimeiset mansikat. Ne sekoitettiin siinä hillopurkissa mössöksi, kuorrutettiin kermavaahdolla ja laitettiin koristeeksi ensimmäiset omasta maasta poimitut mansikat. Semmoista mössöä kun työntää lusikallisen suuhunsa, on syytä pitää pöydänreunasta tiukasti kiinni. Muuten kolauttaa päänsä kattoon. Se on nimittäin sen verran hyvää, että siinä saattaa nousta ilmaan leijumaan.
Lapsuuteni aikoihin puhuttiin sellaisesta kuin mansikkakuumeesta. Rupesin tässä kerran kyselemään tuttaviltani, onko heillä siitä mitään muistikuvaa. Aika monelle asia oli tuttu, mutta sen enempää kukaan ei taudista tiennyt. Netistä löytyi sen verran, että kysymyksessä ilmeisesti on jonkun kaltainen ruoka-aineyliherkkyys, mutta lääketieteellistä taudinmäärittelyä sillä ei ole. Itselleni on siihen vaivaan liittyen jäänyt mieleen heinäkuinen päivä Unajassa sukulaisten mansikkamaalla. Me mukulat innostuimme syömään mansikoita kilpaa. Koko illan mahani oli pahasti kipeä ja sitä kiersi ja kiersi.
Muutan tekstini tästä eteenpäin nykyraumaksi. Koittakaapa porilaisetkin edes jotenkin saada siitä selvää!
Tulkkon täsä ny kerrotuks jussimpäevän kunniaks yks hauskane mansikoihi liittyvä juttu, ko satus aikonas yhdell mun serkullen. Häne hommihis kuulus heill koton nurmiko leikkamine. Kerra sitt poik ol taas vetänny konet käymähä ja äit ol rappusilt huutannu, ett muist ny varot niit mansikoittem pääl oleva rötöverko helmoi. Joo, joo ol nuarmiäs ylimiälisest huutannu vastaha ja lähtenny tyäntämän konett. Serkkupoika naureskel jälkkempäi, ett äit katos keittiö ikkunast ja hän päät näyttä, ett kyll hän nurmikoleikkamise hallitte. Hän tyäns konett piruttas iha mansikamaa reuna pisi – ja sillo se läks. Ol kuulunnu vaa semmone jumalaton rysähdys ja ilma ol hetkeaikka täys lentävi mansikoi, varrenkappaleit ja multta. Ko pöly ol laskeutunnu, paljastus karu näkymä. Mansikkamaam pääl ei ollu enä verkko, mutt ei siäll ollu kyll enä yhtä mansikkaka ja varrejakki ol vaa harvakselttas. Ja sitt äit ol tullu ulos ja hänell ol tunnetust kuuluvaine ään. Verko irrottamine leikkurin terä ympärilt ol kestänny tunni.
Hyvä jussimpäivä kaikill!

MATTI PURSIHEIMO

Lemminkäinen Talo Oy on laskenut, että he ovat käyttäneet noin 130 000 euroa kuvataideopiskelijoiden työllistämiseen. Viimeisin työn alla oleva taideteos Porissa on 27. sarjassaan.
– Haluamme luoda taiteella lisää asumisviihtyvyyttä sekä tukea satakuntalaisia kuvataideopiskelijoita, Kimmo Haavisto Lemminkäiseltä perustelee sijoittamista.
Viimeisen kolmen viikon ajan Asunto Oy Porin Ainottaren ala-aulassa entisen uimahallin tontilla töitä on tehnyt Paula Soini.
– Juhannukseksi tämä valmistuu. Se on määritelty takaraja, hän juttelee.
Soini tarjosi asukkaille seisemän luonnosta, joista asukkaat äänestivät. 22 äänestä työn alla oleva Vapaapäivä sai kuusi.
– Sellaisetkin, jotka olivat äänestäneet jotain muuta luonnosta, ovat ihastuneet tähän työhön, Soini sanoo.

Asukkaat eivät, eikä Lemminkäinenkään, antaneet valmista aihetta. Vapaapäivässä kuvataan keinussa istuva nainen, kengät lentävät ja tukka hulmuaa.
– Maalaan tavallisilla vesiliukoisilla maaleilla, ne sekoittuvat hyvin toisiinsa. Eikä öljymaaleilla voi maalatakaan, kun talossa jo asutaan.
– Olen rytmittänyt työt siten, että maalaan kolmisen tuntia kerrallaan. Aika jännää työtä tämä on, kun maali tulee suoraan seinään.
Hän on selvästi iloinen saamastaan positiivisesta palautteesta.

Paula Soini on kotoisin Karjaalta. Hän muutti poikaystävän vuoksi Poriin viisi vuotta sitten.
– Minulla on kuva-artesaanin ja tekstiiliartesaanin tutkinnot ennestään. Porissa valmistuin Porin Taidekoulun iltalinjalta. Artesaanin papereilla en ole työllistynyt.
Hän kertoo maalanneensa seinätöitä jo moneen kohteeseen Porissa. Ainotar-kerrostalosta hän siirtyy Torget Aparthotelliin ydinkeskustaan.
– Siellä tein jo yhden työn, mutta he halusivat, että teen lisää.
Soinin teema Torgetissa on ”Liisa ihmemaassa”. Maalauksia tulee vielä useampia käytäville.

Paula Soini on päässyt kiinni isojen töiden tekoon jo tukevasti. Hän kertoo, ettei aiempien koulukokemusten aikana juuri taiteisiin liittyvää kesätyötä löytynyt. Helsingissä asuessaan hän työskenteli varastossa. Porin seutu on avautunut uudessa valossa taidehankintoineen.
Hän arvioi, että vastaavan seinätaidemaalauksen suosio on kasvussa.
– Olen aika huono hinnoittelemaan. Kai näistä pitäisi pyytää enemmän, hän pohdiskelee.

Monet muistavat ja kaipaavat Porin ydinkeskustassa aiemmin pidettyjä yhteislaulutilaisuuksia. Odotukset täyttyvät juhannusviikon torstaina. Kaikkiaan Porin kävelykadulla sijaitsevan Coffee Housen terassilla lauletaan viitenä kesätorstaina.
– Täytyy tunnustaa, että kaupunkilaisten painostus oli sen verran voimakasta, että asiaan oli tartuttava. Lauluillat palaavat siis yleisön pyynnöstä. Ja hyvä niin, yhdessä laulaminen on upeaa ja terapeuttista. Uskon, että Kävis lauluilta -tapahtumalle saadaan jatkoa myös tulevina kesinä ja miksei jossain muodossa myös muina vuodenaikoina, sanoo Käviksen toiminnanjohtaja Kirsi Sainio-Lehtimäki.

Viime kesänä laulu ei Porin keskustassa kaikunut, mutta juhannusaatonaattona laulajat kokoontuvat jälleen yhteen. Torstai-ilta Coffee Housen markiisien alla käynnistyy TakaPenkin Riiviöiden johdolla kello 17.
– Lauluillat ovat erinomainen piristysruiske kesän keskelle. Kaikki ovat tervetulleita laulamaan ja viihtymään. Paikkoja riittää isommallekin joukolle ja lisää väkeähän mahtuu Kävikselle. Suomen säästähän ei koskaan tiedä, mutta terassilla on tarvittaessa käytössä lämmittimet. Musiikki on luonnollisesti keskiössä, mutta tunnelmaa nostattavat myös kahvilan herkut ja lämpimät juomat, sanoo Coffee Housen ravintolapäällikkö Suvi Vehmas.

Myös Sokos-johtaja Erja Skinnarla on innoissaan lauluiltojen tulosta Coffee Housen terassille.
– Kävis on Porin keskustan ehdoton vetonaula. Olemme täällä vilkkaiden asiakasvirtojen keskellä ja on hienoa tarjota kävelykadulla kulkeville nyt myös uudenlaista viihdykettä ja uusia elämyksiä. Lauluillat yhdistävät eri sukupolvia ja niiden yhteydessä on vaivatonta poiketa kahville tai vaikkapa ostoksille, korostaa Skinnarla.

Antiikinajan suuri kreikkalainen filosofi Platon totesi jo aikoinaan, että musiikki antaa maailmankaikkeudelle sielun, ajatuksille siivet ja mielikuvituksen se laittaa lentämään. Samoilla linjoilla on pitkään yhteislaulutilaisuuksia vetänyt Veli Lappalainen.
– Yhteislaulu liitetään tällä hetkellä pitkälti ikäihmisiin ja senioriyhdistyksiin. Haluamme kuitenkin inspiroida muitakin laulamaan. Yhdessä laulaminen kaventaa sukupolvien välistä kuilua ja herättää paljon positiivisia tunteita. Sen olen havainnut varsinkin vanhuksia laulattaessa. Juuri tutut kappaleet ja niiden laulaminen nostavat vanhat muistot pintaan, vahvistaa Lappalainen.

Lappalainen tuo Coffee Housen iltoihin omat laulukirjansa.
– Sieltä löytyy yhteensä 72 laulua. Pääosin ne ovat kaikille suomalaisille tuttuja kappaleita, joista monet osataan ilman laulukirjaakin, sanoo Lappalainen.

Puolessatoista tunnissa ehditään Lappalaisen mukaan laulaa yleensä vähintään kolmisenkymmentä kappaletta.
– Suosikkilauluja on paljon. Väki laulaa mielellään yhdessä muun muassa sellaisia iskelmämusiikin klassikkoja kuten Kultainen nuoruus, Emma, Väliaikainen, Jätkän Humppa ja Satumaa. Mutta löytyy kirjasta toki paljon muutakin, kertoo Lappalainen.

Hän myös kehaisee lauluilloissa esiintyviä yhtyeitä.
– Kokeneita ja ansioituneita muusikoita kaikki. Joares -kokoonpanon solistina toimiva Pentti Laine muuten julkaisi vastikään uuden pitkäsoiton, paljastaa Lappalainen.
.
Veli Lappalainen ja Suvi Vehmas odottavat jo lauluiltoja. Kirsi Sainio-Lehtimäki ja Erja Skinnarla ovat hekin varmoja lauluiltojen menestyksestä.

Kävis lauluillat Coffee Housen terassilla Sokoksessa

Torstai 23.6.
klo 17 TakaPenkin Riiviöt, yhteislaulua

Torstai 30.6.
klo 17–18 Pesofati-Pelimannit, solistina Reino Ruohola
klo 18–19.30 yhteislaulua

Torstai 7.7.
klo 17–18 Joares, solistina Pentti Laine
klo 18–19.30 yhteislaulua

Torstai 21.7.
klo 17–18 Joares, solistina Pentti Laine
klo 18–19.30 yhteislaulua

Torstai 28.7.
klo 17–18 Pesofati-Pelimannit, solistina Reino Ruohola
klo 18–19.30 yhteislaulua

Noormarkun Nopsan Matti Välimäki jatkaa juoksu-uraansa. Nelinkertainen 400 metrin mestari kärsi pitkään sitkeistä jalkavammoista ja moni heitti jo toivonsa Välimäen urheilu-uran suhteen. 29-vuotias porilainen teki kuitenkin väkevän paluun kuilun partaalta takaisin ratakierrokselle viime kesänä.
– Vaikeudet alkoivat jo alkukesästä 2011. Sen jälkeen ongelmia on ollut riittävästi, mutta palo urheiluun ei ole kuitenkaan sammunut. Kova tahto on vienyt aina takaisin treeneihin. Sama tunne on potkinut minua edelleen eteenpäin, sanoo Välimäki.

Moni porilainen yllättyi viime kesänä, kun Välimäki palasi lähtöviivalle Porin Stadionilla heinä-elokuun vaihteessa. Kalevan Kisojen katsojien odotukset olivat korkealla, kun Välimäki raivasi tiensä mielimatkansa finaaliin. Viides 400 metrin mestaruuskin oli haarukassa, mutta lopulta Välimäki ylsi Tampereen Pyrinnön Jani Koskelan vanavedessä SM-hopealle.

Finaalissa nopsalainen kellotti ajan 48,00. Välimäen ennätys on jo seitsemän vuoden takaa. Elokuussa 2009 Välimäki pysäytti Göteborgissa kellot aikaan 46,69. Aivan niitä lukemia porilainen ei luultavasti hätyyttele tänä kesänä.
– Kauden avaus piti tapahtua jo kuukausi sitten, mutta pienet akillesjännevaivat ovat lykänneet avausstarttia. Ongelmia on ollut vähän kummassakin akilleksessa. Tavoitteena on kuitenkin, että olisin kisakunnossa heinäkuun alussa Helsingissä juostavissa SM-viesteissä. Päätähtäin on kuitenkin Oulun Kalevan Kisoissa, jotka käydään 21.–24. heinäkuuta. SM-viestien ja Kalevan Kisojen väliin pitäisi saada pari kovatasoista kisaa, pohtii Välimäki.

Kultakantaan palaamista havitteleva Välimäki on seurannut sivusta pahimpien kilpakumppaneidensa alkukesän juoksukuntoa.
– Koskelan Jani on käsittääkseni kovassa iskussa – niin ratakierroksella kuin kakkosellakin. Ville Wendelinillä on sensijaan vähän samanlaisia vaivoja kuin minulla. Viime kesänä Porissa pronssille yltänyt Antti Kokkonen jäi viimeisessä, kovassa vastatuulessa käydyssä kisassa vaatimattomille lukemille, mutta uskon, että hän on kotistadionillaan Oulussa kovassa iskussa, veikkaa Välimäki.

Välimäki hioi kisakuntoaan aiemmista vuosista poikkeavissa olosuhteissa. Hän lensi Thaimaan Koh Samuihin huhtikuun alussa ja vietti Aasian suunnalla kuukauden.
– Olin lomaillut pari kertaa Thaimaan toiseksi suurimmalla saarella. Ajattelin, että Koh Samuihin kannattaisi lähteä myös harjoittelemaan. Rauhallisessa Koh Samuissa riittää taatusti lämpöä, kenttä on lähellä ja kustannukset ovat selvästi alhaisemmat kuin tunnetuimmissa treenikohteissa, kertoo Välimäki.

Hän oli tyytyväinen Thaimaan treenijaksoon.
– Olin oikeastaan ensimmäistä kertaa yksin harjoittelureissulla. Elin aika askeettisesti ja pienellä budjetilla – yökin maksoi vain kuusi euroa. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen ja vedin treenikentälle saapuneille paikallisille jopa parit harjoitukset, sanoo Välimäki.

Raastoa Yyterissä

Jo kesän perinteeksi muodostunut Porin Raasto kilpaillaan Yyterin maisemissa lauantaina 9. heinäkuuta. Tapahtumaa järjestävä Matti Välimäki kertoo, että raju kilpailu kiinnostaa entistä suurempaa joukkoa.
– Raasto jatkuu isompana ja näyttävämpänä kuin koskaan. Tämän vuoden erikoisuus tulee olemaan iso tapahtuma-areena Yyterin rannalla, jossa kilpailijat pääsevät raastamaan yleisön kannustuksen saattelemana ja hyvän musiikin soidessa, kertoo Välimäki.
Viime vuoden tapaan Porin Raastossa on nytkin kaksi sarjaa.
– Kiinnostus on ollut kovaa. Sekä kilpasarja että kuntosarja ovat jo täynnä. Mukana on nytkin juoksua, suunnistusta ja maastopyöräilyä. Mukaan mahtuu nyt useampia toinen toistaan upeampia Quest-rasteja, sanoo Välimäki.

400 metrin kotimainen kärki 17.6.
• 47.94 Jani Koskela TampPy
• 48.84 Jaakko Laakso TampPy
• 48.89 Markus Teijula NaantLöy
• 49.31 Joni Vainio-Kaila LaitJy
• 49.32 Filiph Johansson GamlakIF

Juhannus ja brittien EU-kansanäänestys jättivät viime viikolla jalkoihinsa monta merkittävää satakuntalaista talousuutista, jotka luovat maakuntaan tulevaisuuden uskoa.

Ensin Rolls-Royce kertoi investoivansa tuotantoon Raumalla, toiseksi Posiva ja Fennovoima ilmoittivat allekirjoittamastaan sopimuksesta, kolmanneksi raumalainen laivanrakennusyhtiö RMC uutisoi laivakaupasta ja neljänneksi Porin Satama julkaisi tiedon, jonka mukaan satamaan on päätetty rakentaa uusi, iso laituri.

Kolme luetellusta neljästä talousuutisesta ovat arvoltaan yhteensä vähintään 135 miljoonaa euroa. Posivan ja Fennovoiman sopimuksen arvoa Satakuntaan ei vielä tiedetä, koska nyt solmittu sopimus kattaa ainoastaan asiantuntijapalveluita, ei esimerkiksi ydinjätteen loppusijoitusta.

Talousuutisten arkea on jo pitkään ollut se, että uutisia hallitsevat lomautukset, irtisanomiset, tuotantolaitosten alasajamiset tai tuotannon siirtäminen Suomesta pois. Nyt yhteen viikkoon mahtui monta myönteistä maakunnallista talousuutista.

Rolls-Roycen päätös tuo Raumalle 57 miljoonan euron investoinnin ruoripotkurituotannon kasvattamiseen. Yhtiön johdon sanojen mukaan investointi auttaa yhtiötä varautumaan tulevaisuuteen ja muun muassa kehittämään uusia ja suurempia potkureita. Investointiuutisen taustalla on siten myös ajatus, että potkuritehdas pärjää myös tulevaisuudessa. Aikataulu töille on kova. Ne alkavat välittömästi ja valmistuvat vuonna 2020.

Toinen viime viikon erityisesti Rauman seutua lämmittävä talousuutinen oli telakan laivatilaus. 68 miljoonan euron kaupalla telakalla aletaan rakentaa 158-metristä matkustaja-autolauttaa. Alus rakennetaan kokonaan Raumalla ja sen arvioidaan tuovan Rauman seudulle työtä tuhannen henkilötyövuoden verran. Rauma Marine Constructions -yhtiön (RMC) johdon mukaan tilaus tuo työtä kahdeksi vuodeksi. Rauman kaupungin päättäjille pitää nostaa hattua. Kaupunki ei jäänyt kolmisen vuotta sitten toimettomaksi, kun STX ilmoitti Rauman telakan lopettamisesta. Kaupunki hankki omistukseensa telakka-alueen. Nyt ilmoitettu kauppa tuo sekä työtä että mahdollistaa telakan kehittämiseen.

Satakunnan meriaiheiset talousuutiset saivat viime viikolla vielä jatkoa Porista, kun Porin Satama Oy uutisoi kymmenen miljoonan euron investoinnista. Mäntyluodon satamaan rakennetaan uusi, 500 metriä pitkä laituri. Laiturin syväys tulee olemaan 12 metriä. Samassa yhteydessä satama-alueelle tulee lisäksi uutta kenttätilaa viisi hehtaaria. Se mahdollistaa uusien varastojen sijoittumisen laiturin välittömään läheisyyteen. Investoinneilla Porin Satama hakee sekä kustannustehokkuutta että uusia mahdollisuuksia asiakkailleen. Samalla Porin Satama haluaa turvata merikuljetusasemansa, kun laivat kasvavat kasvamistaan. Sataman rakennustyöt alkavat mahdollisesti ensi vuonna.

Viime viikon neljäs talousuutinen liittyi ydinvoimaan ja mahdollisesti Olkiluotoon, kun Posiva ja Fennovoima saivat aikaan sopimuksen, jonka myötä Posiva alkaa auttaa Fennovoimaa löytämään sopivan loppusijoituspaikan ydinjätteille. Käytännössä Fennovoimalla on kaksi mahdollisuutta ydinjätteen loppusijoitukselle: Eurajoki ja Pyhäjoki. Päätös loppusijoituspaikasta tehdään vasta 2040-luvulla, mutta erityisosaamista vaativan alan tieto-taidon jakaminen pienessä maassa on viisautta.

Toivottavasti viime viikon myönteiset talousuutiset luovat laajemminkin tulevaisuudenuskoa Satakuntaan.